Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli ihan ite.

Teleporttaa chattiin! >click<

Huomioithan, että peli on avoin vain hyväksytysti liittyneille.
Hahmojen tiedot löytyvät pelaajat-osiosta.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sonya

22.10.2018 20:52
Tino//
Hetken katsoin pikku kummisetää suoraan silmiin haudan vakavana ja hiljaisena. Olinhan minä arvannut heti kuolleista herättyäni, että tässä oli koira jos toinenkin haudattuna aivan helvetin syvälle. Niin, olenhan minä sitten vissiin kuollut ja vala purettu. Itse tosin laskin kuolemaksi vain sen olotilan, jossa ei enää liikuta, puhuta eikä hengitetä - silloin on paha tarinoida yhtään mistään.
Ajatukseni alkoivat raksuttaa kiivasta tahtia, ja tovin saatoin tosiaan vaikuttaa siltä, että olin hävinnyt ja joutuisin kertomaan kaiken. Mahtaa miehellä olla hauskaa, kun keksi näinkin nokkelan tavan kiertää sanaleikkini.

Sitten kuitenkin, täysin arvaamatta pieni naurahdus karkasi huuliltani. Nojauduin selkänojaani vasten ja hetken virnuilin nojaten otsaani käteeni, varjostaen kasvoni. Tilanteen surkuhupaisuus meidän molempien osalta huvitti.
"Sorry to let you down, buddy. But I really don't think I have anything to tell you", vastasin lopulta, olkiani välinpitämättömästi kohauttaen. Ennen kuin mies ehti reagoida sanoihini mitenkään jatkoin puhumista, väärinkäsitysten välttämiseksi.
"We, me and my group, the one's you slauthered", pidin painoikkaan tauon osoittaakseni, että vaikka me mitä verivaloja tässä vannoisimme, emme ikinä tulisi olemaan täysin samalla puolella, "We did not know you were vampires." Emme luonnollisesti olisi suostuneet keikalle, jos olisimme tienneet. Emme tosin olisi uskoneet, vaikka meille olisi kerrottu.

"And I have a feeling that the people who sent us here knew the truth. They were willing to sacrifice us. For what, I honestly don't know", jatkoin, katsellen kaukaisuuteen mietteliäänä. En tosissaan ymmärtänyt kokonaiskuvaa enää ollenkaan. Enkä tainnut välittääkään, en ollut ikinä välittänyt. Tein vain työni, koska minulla ei ollut muuta.
Vihaa tai surua asian suhteen en tuntenut. Se oli itsemurhatehtävä, jolla ehkä oli jonkun mielestä jokin tarkoitus. Ainahan se oli ollut niin, olimmehan rikollisia, minä ja työtoverini. Meidät lähetettiin tekemään vaaralliset työt, koska meidän elinkautisiin tai kuolemaan tuomituilla sieluillamme ei ollut mitään arvoa. En ollut silti arvannut, että loppu todella tulisi näin karusti.

Nimi: Harley

22.10.2018 20:36
Gene//
Tyrskähdin hiljaiseen ivanauruun, kun kultakutri ilmaisi inhoaan lievästi ilmaistuna voimakkaasti. "How sad", huokaisin mukamas harmissani ja pettyneenä. Mikä sääli, kaikki valmistelut ja työ eikä päivänsankari silti ilahtunut hienoista juhlistaan. No, tehty mikä tehty, jäsenyydellä ei valitettavasti ole palautusoikeutta.
Seurasin intensiivisesti jokaista liikettä, kun miekkonen kevensi vaatetustaan. Katseeni jäljensi kaulan vahvaa jännettä, joka paljastui hänen repiessään muutaman napin auki kauluspaidasta, ja puraisin salavihkaa alahuultani. Ennen kuin jäin kiinni tuijottamisesti siirryin seinällä roikkuvan taideteoksen puoleen, katsellen pastellisävyin maalattua kukka-asetelmaa kriittisen nyrpeästi.
"So glad you asked", tokaisin ilahtuneesti, kun Costa alkoi vaatia selitystä mestarilliselle juonelleni, ja hymyilin maireasti, kun saisin vihoviimein paljastaa nerokkaan suunnitelmani hänelle ja nähdä, miten mies tajuaisi ampuneensa itseään jalkaan. Astelin pöydän luokse kepeästi, vedin itselleni samettivuoratun tuolin ja istahdin vastapäätä perheemme pikku kuopusta, nojautuen eteenpäin kuin aikeissa ryhtyä vakaviin neuvotteluihin.
"Ya remember that code of silence you had to bear when you were still a copper?" kysyin nautiskelevan hitaasti. Sain kuulostamaan kuin kultapoju olisi ollut remmissä mukana jo puoli vuosisataa ja hänen agentinpäivänsä olisivat kaukana menneisyydessä. "Well... I recall ya said only death can break those vows. To be precise, now you are dead. In a way, at least. So feel free to tell me everythin'. Every last bit." Katsoin omahyväisenä suoraan harmaisiin silmiin, tietäen, että olin ajanut miehen nurkkaan. Shakkimatti.

Nimi: Sonya

22.10.2018 20:12
Tino//
Oli kolahti takanamme turhan kovaa kiinni, tai siltä se ainakin minusta tuntui, sillä pamaus jäi ulisemaan toviksi korviini. "Hell no", murahdin ja mulkaisin teräksen harmaat silmät äkäisesti kiiluen pikku kummisedän ja sen perkeleen verilasin suuntaan. En muuten juo, piste.
Nyhdin raivokkaasti solmion pois kaulastani ja viskasin sen sängylle, tuo mafioson vesan piru kun ei ollut antanut minun jättää sitä pois. Kurkkua kuristi ihan tarpeeksi ilmankin. Vaatteet ahdistivat, joten surutta napitin myös liivini auki ja heitin sen solmion kaveriksi, jättäen ylleni vain valkoisen kauluspaidan, jonka hihat käärin aggressiivisesti. Viime silauksena nyhdin kolme ylintä nappia auki. Parempi.
Huokaisten istahdin varjoihin pyöreän pöydän äärelle. "So what now? I'm part of your happy little family, what does that really change? Last time I checked, we were kinda enemies", kysyin skeptisesti ja katsoin vampyyria vakavana.

Nimi: Harley

22.10.2018 20:01
Gene//
Hymyilin tyytyväisesti sulkiessani hotellihuoneen oven perässämme. Rakas perheeni ei ollut ottanut uutta tulokasta järin lempeästi vastaan, mutta olosuhteet huomioiden seremonia oli sujunut verrattain hyvin, kukaan ei ainakaan ollut ryhtynyt kapinoimaan Costan liittymistä vastaan. Tärkeintä oli, että hän oli nyt yksi meistä. Ja kun on kerran Venturi, takaisin ei ole paluuta.
"So, didja enjoy yourself?" kysyin piruilevasti, oliko mies viihtynyt yllätyskekkereissään, ja kävelin rauhallisesti hänen ohitseen pöydälle, jossa yhä lasillinen verta seisoi viinipullon vieressä. Sivelin pullon kaulaa sormillani, kun loin ovelan silmäyksen ovensuussa norkoilevaan kultakutriin.

Nimi: Sonya

22.10.2018 19:39
Noel//
Ambrosen vetäisessä peiton kasvojensa eteen kulmani kurtistuivat hetkeksi hämmennyksestä. Hetken aikaa minua hävetti ja mietitytti, oliko tällainen minulle täysin epätyypillinen tuijottelu epäsopivaa, mutta sitten tajusin, ettei asia ole oikeasti vakava ja Ambrose vain pilaili. Ujo, onnellinen hymy nyki itsensä pakonomaisesti huulilleni paljastaen surullisen kuuluisan, kammottavan hymykuoppani, joka rikkoi veistosmaisten kasvojen symmetrian. Vähän niin kuin se aasialainen uskonto, jonka mukaan kaikkeen täytyy jättää jokin virhe, sillä ihmiset eivät ole kykeneväisiä täydellisyyteen.
"Ei minulla ainakaan ole kiire minnekään", totesin virnistäen pienesti. En tiedä, oliko Ambrose luvannut Rebeccalle auttavansa kahvilalla tänään. Todella toivoin, ettei ollut. En ikinä myöntäisi, mutten missään nimessä halunnut hänen lähtevän.

Nimi: Harley

22.10.2018 19:32
Ambrose//
Kohotin kulmiani hiukan epäilevästi, sillä Noelin kankea vastaus ei oikein vakuuttanut. En tosin tiedä, miksi hän olisi valehdellut yöuniensa laadusta, joten en takertunut jauhamaan ja jankaamaan asiaa. Sitä paitsi hän tuijotti minua niin intensiivisesti, että ajatuksenkulkuni häiriintyi, ja leikkisästi nykäisin peiton ylös korviin niin, että vain silmäni jäivät näkyviin tapittamaan miestä, jonka kasvot olivat vaivaisen vaaksan päässä omistani.
Tutkailin rauhassa jokaista kasvonpiirrettä, yrittäen painaa pienimmänkin yksityiskohdan muistiini juuri tällaisena, pehmeänä ja onnellisena. Parven ikkunasta lankesi suoraan Noelin ylle kapea valokaistale, joka heijastui hänen silmiinsä, kuin aurinko kimmeltäisi meren aalloilla. Mielikuva synnytti lämmön ja ihastuksen tunteen, ja niin leveä hymy levittäytyi huulilleni, että molempiin poskipieliin ilmestyi syvä hymykuoppa.
"Jäämmekö tähän?" kuiskasin peitonreunan alle piiloutuneena hieman vitsikkääseen sävyyn. Tuntui omalla tavallaan hölmölle tuhlata aikaa vain makoilemalla turhanpanttina, tällainen velttous ei ollut tapaistani. Mutta en olisi vaihtanut tätä juuri nyt mihinkään.

Nimi: Sonya

22.10.2018 18:48
Noel//
Voi luoja, ei tästä tule taas mitään. Ajatuksen juoksuni alkoi vilkastua unisuuden kaikotessa ja aloin tapojeni mukaan ylikelaamaan kaikkea. Päällimmäisenä pyöri ajatus siitä, että piru vie Ambrose on lähellä. Fyysisesti oltiin toki oltu lähempänäkin, siellä perkeleen komerossa, mutta henkisesti... Melkein alkoi pelottamaan.
"Joo", vastasin jähmeästi töksäyttäen, kun en parempaan keksinyt. Kai minä nukuin hyvin. Pitäisi varmaan kysyä nukkuiko Ambrose hyvin, mutten jostain syystä saanut kysymystä muodostettua, kun unohduin tuijottelemaan hänen kasvojaan haltioituneena. Tunsin itseni idiootiksi, mutta jostain syystä se ei edes haitanut. Tässä on vain niin hyvä olla.

Nimi: Harley

21.10.2018 15:51
Ambrose//
Piirrellessäni hitaasti kahdeksikkoa Noelin ohimolle liike vaivutti minut miltei transsiin, mutta säpsähdin pienesti, kun tuuheat ripset värisivät ja mies räpytteli tummansiniset silmänsä auki. Irrotin sormeni iholta kuin minut olisi napattu rikkomasta lakia, mutta pikkuruinen, lempeä hymy sinnikkäästi jäi pilkottamaan suunnurkkiini, sitä ei olisi saanut käskemälläkään himmenemään.
"Huomenta", vastasin hiljaa, vaikken löytänyt loogista syytä kuiskaamiselle, olimmehan kahden. Ehkä joku osa minusta pelkäsi, että liian kova äänenkäyttö säikäyttäisi loput ihanan utuisesta tunnelmasta tiehensä ja heräisimme todellisuuteen, joka on paljon monimutkaisempaa ja epämiellyttävämpää kuin vaaleanpunaiset unikuvat.
"Nukuitko hyvin?" kysyin venytellen yön jäljiltä kankeita niskojani rauhallisesti.

Nimi: Sonya

21.10.2018 09:57
Noel//
Uneni oli niin raukeaa ja rentoutunutta kuin vain voi suikin olla. Lämpö ja läheisyys toivat rakkaaseen sänkyyni tuhat kertaa kotoisamman ja turvallisemman olon, enkä olisi millään halunnut avata silmiäni. Häilyin pitkään unen ja valveen rajamailla, tiedostamatta eilisiä tapahtumia kunnolla. Missä olin ja miten tähän päädyttiin? Ei edes kiinnosta, ei nyt. Huolehtimiseen taipuvainen ja arka osa minusta oli vielä unten mailla. Toivottavasti se ei heräisi vielä moneen tuntiin pilaamaan tätä täydellisyyttä.
Tuntiessani kosketuksen ohimoni ja silmäkulmani lähettyvillä värähdin pienesti ja hitaasti avasin silmäni, vain tajutakseni Ambrosen tuijottavan minua hymyssä suin. Hitto, kuinka kauan hän oli ollut hereillä? Katseeni pakeni jonnekin alemmas, törmäten tosin nopeasti Ambrosen paljaaseen rintakehään, eikä oloni helpottunut yhtään punan kohotessa poskilleni.
"Huomenta", sopersin hiljaa. Ei helvetti, en kyllä varmaan ikinä totu tähän edes ajatustasolla. Sydämeni pamppaili heti aamusta vähän turhan lujaa ja sen rummutus yritti herättää estoni, mutta sinnittelin pitääkseni kiinni tilanteen ihanuudesta.

Nimi: Harley

20.10.2018 22:23
Ambrose (Noel)//
Raukea varhainen aamu. Maidonvalkeita auringonsäteitä hiipi sisään verhonraosta. Hieraisin unihiekkaa silmistäni, käänsin kylkeä ja käperryin tiiviimmin Noelin lämmintä kylkeä vasten, joka kohoili hitaasti hengityksen tahtiin, haluamatta jättää hänen siipensä alta löytämääni turvapaikkaa enää ikinä. Muistikuvat eilisestä, onnittelulaulusta ja lasien kilinästä ja lattialla pyörivästä pullosta ja kosketuksista komerossa ja naurustamme juostessamme pakoon juhlia, tuntuivat miltei sadulle, mutta olin varma, etten ollut hukannut lasikenkääni. Sekavien ajatusten salamointi, joka oli illalla jyrissyt päässäni, oli tyyntynyt. Poutasää myrskyn jälkeen.
Katselin hiljaa ja salaisesti, kuin suurta taideteosta ihaillen, Noelin huolettomia kasvoja. Hän oli uskomattoman kaunis nukkuessaan. Marmorinen veistos, mutta sielukas. Pieni hymynpoikanen nyki suupieltäni, kun kurotin varovaisesti sormenpääni silittelemään hissukseen hiuskiehkuraa, joka valui hänen otsalleen. Kerrankin sisäinen aamuvirkkuni ei koputellut olalle vaativana ja valittanut arjen rytmistä ja askareista, vaan piti suunsa tukossa. Olin liian autuas kiirehtiäkseni.

Nimi: Corpiet

20.10.2018 13:33
Cosima//
Jaa, että oikein pelastava enkeli. Söpöä. Olisin kuule pärjännyt itsekkin, kiitos vain. Siiryin pois väliin tullen miehen takaa saaden jälleen suoran katsekontaktin tuohon sikaan.
Vedin syvään henkeä rauhoittaakseni itseni, ja tapojeni vastaisesti kerrankin mietin mitä sanoisin. Normaalisti olisin vain käynyt tuon imbesillin kimppuun, mutta nyt oltiin valitettavasti saaren ainoassa paikassa, mihin porttikiellon saaminen haittaisi elämääni reilusti. Lisäksi paikalla oli lapsia, jouduin turvautumaan sanoihin. Tästä tulisi hauskaa.
”Tokihan kaltaisenne miehisyyden perikuva tajuaa, milloin tilanteesta on paras poistua. Vai onko aivokapasiteettinne niin vajaavainen, ettei se vain suoraansanoen kykene ymmärtämään yksinkertaista käskyä?” näpäytin miehelle antaen ivan valua äänestäni. Toivon mukaan tuo tajuaisi asian tästä, ettei mun tarvitsisi alkaa raahaamaan miestä korvasta pihalle, missä homman voisi viimeistellä ilman liikoja silminäkijöitä.

Nimi: Harley

20.10.2018 02:06
Ambrose//
Työpäivä oli sujunut kohtalaisen rauhallisissa merkeissä. Kahvilalla ei ollut hirveästi ruuhkaa, joten saatoin keskittyä asiakkaiden tilausten vastaanottamisen lomassa putsaamaan pöytiä ja järjestelemään astioita kaappeihin, välillä jopa vain seisoskelemaan paikoillani toimettomana, mikä toisaalta tarjosi sopivan paussin ajatuksille, joissa useimmissa pyöri Noel. Aika viiletti yllättävän nopeasti, ja pian aurinko painui hiljalleen mailleen, eikä lähestyvä iltahämärä vilkastuttanut työtahtia, vaan ainoastaan hidasti sitä.
Niin ainakin luulin, mutta eräs pahimman luokan häirikkö oli eri mieltä. Palasin juuri henkilökunnan tiloista tiskin taakse, valmiina kysymään tottuneesti, miten voin palvella tänään, kun huomasin hämminkiä kauempana jonossa. Pyysin jonon ensimmäistä ystävällisesti odottamaan, kun tarkistaisin tilanteen, ja kulmani huolestuneesti kurtistaen suuntasin ripeästi ottamaan selvää, mistä mekastettiin.
Astuin keskusteluun ulkopuolisena, enkä tiennyt, mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtumaan, mutta korvaani särähti n-sana ja se riitti. Taas joku valkoisen ylivallan fanaatikko, vieläpä sovinistinen sellainen. Uskomatonta, edes taikaolentojen saarella ei pääse eroon rasistien idiotismilta, jonka olen todellut rajattomaksi. Salamat kipinöivät silmissäni, kun lähdin marssimaan loppumatkaa kiharahiukselle naiselle vihapuhuvaa miestä kohti, mutta pysähdyin järkytyksestä miehen ryhtyessä väkivaltaiseksi.
Ei, ei minun vahtivuorollani, helvetti. Olin ukkoa huomattavasti pienikokoisempi, mutten lainkaan epäröinyt, kun kiskaisin hänet voimalla kauemmas naisesta, jonka hän oli ahdistanut seinää vasten. Mies huitaisi minut irti käsivarrestaan kuin hyttysen, ilmiselvästi kihisten vihasta, kun joku oli kehdannut tulla keskeyttämään.
"Hä? Tuliks n*krukaveris hätiin?" hän sylkäisi ivallisesti, ja jouduin puremaan hammasta hillitäkseni itseni.
Luikahdin miehen ja naisen väliin suojelevaisesti, sillä en halunnut tuon raivohullun hyökkäävän uudelleen asiakkaan kimppuun, mieluummin minä kuin hän. Sitä paitsi, vaikka minut usein aliarvioidaan ulkomuotoni takia heiveröiseksi, aikidon musta vyö takaisi sen, että jos mies suunnitteli toista päällekarkausta, en pelkäisi nakata häntä lattiaan.
"Käyttäydytte äärimmäisen huonosti, joten olkaa hyvä ja poistukaa välittömästi", aloitin jääkylmästi ja jouduin käyttämään kaiken tahdonvoimani, että suostuin puhuttelemaan tätä paskamaista ukkoa vähäiselläkään kohteliaisuudella, sillä kunnioitusta hän ei ansainnut. "Emme hyväksy tälläista missään muodossa, joten älkää vaivautuko tulemaan takaisin, saat pysyvän porttikiellon. Ulko-ovi on tuolla, hyvää päivänjatkoa." En katkaissut tiukkaa katsekontaktia edes silmiä räpäyttääkseni, vaan tuijotin miestä intensiivisellä raivolla.
"Haista paska, vitun h*ntti", mies kirosi ja näytti keskisormea, mutta en säpsähtänytkään uhoamista.
"Pitääkö minun tulla saattaamaan vai osaatko poistua itse?" haastoin terävään, nyt jo tulisempaan ääneen.

Nimi: Corpiet

20.10.2018 01:23
Cosima//
Kuulin ovikellon kilahtavan astuessani sisään tähän kahvintuoksuiseen paratiisiin, joka tunnetaan paremmin nimellä Becca's café. Astelin tiskin edessä olevan jonon perimmäiseksi ja vilkuilin aikani kuluksi ympärilleni. Annoin katseeni kiertää tuttuja pöytiä pitkin, miettien mihin menisin istumaan. Seura kyllä kelpaisi, mutta kukaan ei näyttänyt sitä kaipaavan. Tuo yksinistuva punapää näytti olevan omissa maailmoissaan ja tuon edessä olevasta lehtiöstä päätellen kirjoittamassa jotain, joten en ajatellut mennä häiritsemään tuon luomisprosessia. Viereisessä pöydässä taas joku nuoripari oli selvästi riidoissa keskenään, että heidänkään seuraan ei kannattaisi liittyä.
Havaduin ajatuksistani kun joku älypää päätti kiilata eteeni jonossa. Yskäisin ja purin huultani odottaessani että tuo huomaisi virheensä, mutta mies ainoastaan vilkaisi taaksensa, eikä hievahtant mihinkään. Alkaa jo mennä hermo tälläiseen käytökseen.
”Anteeksi, mutta minä olin tässä ensin”, ilmoitin tuolle, yrittäen pysyä rauhallisena, mikä kävi hetki hetkeltä vaikeammaksi.
”Ja mua pitäis kiinnostaa, koska mitä, n**keri?” mies vastasi virnistäen isevarmasti mullle. Väärä siirto poju, väärä siirto.
”Anteeks vaan, mut tajuatko sä kuinka perseestä sunlaiset ihmiset on? Kuvittelet olivas niin hemmetin paljon muita parempi, mitä väliä värillä on? Jos sä kaivaisit sun massiivisen pääs ulos sun massiivisesta perseestäs, niin sä saattaisit tajuta kuinka loukkaavasti sä puhut”, luennoin miehelle, jonka virne tippui hitaasti.
”Varo miten sä puhut paremmilles, nainen”, tuo murisi, tönäisten mut kuppilan seinää vasten ja pitäen mua varsin tehokkaasti paikoillani. ”Pyydäs nyt kiltisti anteeks, n**keri”, tuo jatkoi omahyväisesti.
Olin juuri valmiina potkaisemaan tätä sikaa haaroihin, kun joku tuli keskeyttämään meidän keskustelumme vetämällä hyökkääjäni pois päältäni. Pyyhkäisin hiukseni pois naamaltani mulkaisten miestä vihaisesti.

Nimi: Corpiet

18.10.2018 01:25
Jacklyn//
Okei pakko myöntää, tänään oli ollut paska päivä. Ensin mä olin herännyt siihen, että joku vanha äijä oli yrittäny pölliä mun takin, mihin luontaisesti vastasin potkasemalla haaroihin ja kiroamalla sen toiselle puolelle maata. Sen jälkeen jouduin toteamaan et oli liian kylmä nukkua, ja lumisateen kunniaks päätin hommata ruokaa, mikä ei tietenkään onnistunut, vaan päädyin juoksemaan sosiaalityöntekijöitä karkuun, ja piiloutumaan talon katolle loppupäiväks.
Iltaa kohden lumipyry vaan ylty, mutta jotkut itsepäiset muulit päätti hommata joulukamansa just nyt, kun oli koko viikon paskin sää. Suunnistin alas katoilta kaduille, ja kipittelin paljain jaloin kohti torin takaista kujaa, mikä luultavasti oli tällä hetkellä ainoa lumeton nukkumapaikka. Sinne sentään pääsin ongelmitta.
Käperryin mahdollisimman tiukkaan käppyrään roskalavan kupeeseen ja koitin hieroa jalkoihini tuntoa parhaani mukaan. Pitäis koittaa ryöstää joltakulta kengät, tai edes sukat että tästäkin talvesta selvittäisiin. Kääriydyin risaiseen takkiini paremmin ja suljin silmäni välittämättä huurteessa olevista ripsistäni.
Säpsähdin hereille kuullessani riitelyä parin metrin päästä. No mitää hemmettiä nyt taas, mä olin just näkemässä mahtavaa unta et olin jäätymässä kuoliaaks jossain luksuskämpässä, mutta ei, ei sitten. Jäädytään sitte kuoliaaks tylsästi roskalavan kupeessa niinkuin kaikki muutki. Nostin väsyneesti pääni nähdäkseni kauneusunieni keskeyttäjät. No mutta kappas kummaa, tottakai ne oli jotin perhanan hienostoväkeä, niien kakarallekki oli puettu oikeen kraka kaulaan. Voi ku sööttiä.
”Vattene e fammi dormire”, ärähdin kyllästyneenä ja käänsin kylkeä sulkien silmät uudestaan. Anna mun kaikki kestää.

Nimi: Corpiet

18.10.2018 00:41
Jeremiah//
Lopetettuani viisun soittamisen, jouduin yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Okei, ehkä se oli vähän liiottelua, mut hei, enhän mä tienny et se niin paljon innostuis et käy päälle. Virnistin tarttuen tuon käsiin ja laskin ne alas tuon syliin, ranteista kiinni pidellen että ne pysyisivät siinä.
”Ai minä hyvä laulamaan? Thänks, mut sä se kultakurkku oot”, vastasin virneen kera. Tarkkailin hetken Tomin silmiä, ennenkuin tajusin edelleen pitäväni tuon ranteista kiinni. Irrotin otteeni ja nousin sutjakkaan tuolilta ylös, sulkien pianon kannen hellävaraisesti.
”Eiks meil ollu jotain tutkittavaa alakerrassakin?”, kysyin muodonmuuttajalta ojentaen tuolle käteni tukikepiksi.

Raven//
Kallistin päätäni kattoa kohti ja suljin silmäni laskiessani vuosia. Jos se vuosi ku tulin tänne oli 2004 neljä, ja nyt oli 2018, se meinasi neljäätoista vuotta. Huh, ompa aika mennyt nopeasti, mutta niinhän se tekee kun on mukavaa.
”A bit over fourteen years”, vastasin miehelle ottaen kupin käteeni ja puhaltaen siihen viilentääkseni juomaa.
”I've been homeless for 'bout sixteen years if you were wonderin'”, jatkoin vastaustani hörpäten tämän jälkeen teetä, johtaen kieleni polttamiseen. Sihahdin kevyesti laskiessani kupin takaisin pöydälle.
”What 'bout you? How long have you been here?” kysyin näykkien kieltäni samalla, selvittäen vahingon suuruutta.

Nimi: Harley

18.10.2018 00:34
Castiglionet//
Purevat pakkaset koettelivat Chicagoa: Michiganjärven satamassa laivat olivat jäätyneet laituriin, paksu lumiharso peitteli suurkaupungin siluetin. Kauppakaduilla oli tungosta ja ruuhkaa varhaisesta aamusta saakka, sillä kovaa kyytiä lähestyvä joulu kuumensi markkinoita, ja eräänä myöhäisenä iltana, kun hämärän tullen lamput sytytettiin, myös mafiapomo poikansa ja vaimonsa kanssa sulautui osaksi lahjanmetsästäjien sankkaan joukkiota.
Reissu keskustan sydämeen oli alkanut mukavissa merkeissä, mutta tunnelma latistui pikku Eugenion kiukutteluihin ja lopulta rouva joutui retuuttamaan niskuroivaa pojankloppia kädestä pitäen. Nuoriherra Castiglione, joka oli pyntätty puvuntakkiin ja kravattiin kuin miniatyyriaikuinen, murjotti naama väärässä, koska ei ollut saanut pyytämäänsä tikkukaramellia - aina äidin toruvan silmän välttäessä hän näytti kieltä rumasti. Perheen isä kulki useamman metrin edellä tomerin askelin, koska oli lopen turhautunut kuuntelemaan poikansa jonninjoutavia nurinoita. Nykyajan hemmotellut lapset, aina kinuamassa herkkuja ja leluja ja vielä mitä! Hänen nuoruudessaan sitä sai paiskia töitä pienestä pitäen eikä ollut varaa voivotella.
Yhtäkkiä takaa kuului vihainen kiljahdus, jolloin kummisetä käännähti kannoillaan nopeasti katsomaan, mitä heidän riiviönsä oli nyt onnistunut tekemään. Rouva piteli irvistelevää poikaa kiinni niskavilloista; ilmeisesti ipana oli yrittänyt hiippailla karkuteille. "Smettila, mimmo!" äiti käskytti lasta lopettamaan riehumisen, mutta se oli ennemmin väsynyt huokaus kuin tiukka, vakavasti otettava komento.
Tuohtuneesti isä astahti lähemmäs ja lukitsi tuiman katsekontaktin poikaansa, jonka kapinahenki murtui heti, kun isäukon varjo lankesi uhkaavasti hänen ylleen. "Comportati bene!" hän käski napakkaan, mutta madallettuun ääneen pikkupoikaa olemaan ihmisiksi. Kuinka pöyristyttävää ja nöyryyttävää, että mokoma niskoittelija kohteli näin epäkunnioittavasti omia vanhempiaan.

Nimi: Harley

17.10.2018 23:49
Tomás//
Heitin kädet ilmaan antautumisen eleeksi. "Sori, sori", pahoittelin hymy korvissa, että olin törkeästi aliarvioinut Jerryn yleissivistystä. Huh, saipahan huokaista syvään helpotuksesta, musikaaliviha on nimittäin yks pahin turn-off ikinä. Olisi ollut traagista, jos meidän orastava kaunis ystävyys kaatuisi semmoisiin pikkuriitoihin.
Rykäisin kurkkua ja suoristin ryhdin aivan niinku poikakuoron rivissä aikanaan. Yleensä tykkään laulaa seisaalteen, pylly penkissä ei pääse kunnolla jammailemaan ja eläytymään koko kropalla musiikkiin, mutta nilkkani takia jäin suosiolla istumaan. Naputtelin sormia rempseän intron tahtiin - se olisi voinut kaivata kaveriksi rumpukomppia, mutta biisi toimi kivasti myös pelkän pianon säestyksellä.
"I got chills, they're multiplying, and I'm losing control! 'Cause the power you're supplying, it's electrifying!" aloitin rokkariasennetta säästelemättä, päästäen mun sisäisen Travoltan valloilleen, ja hytkyin leikkisästi musiikin mukana. Yritin tosin hillitä itteeni dramaattisen käsienhuidonnan osalta, koska muuten saattaisin vahingossa läppäistä Jerryä naamaan.
Yhtäkkiä säestäjäni liittyi mukaan lauluun, ja olisin voinut pompata kattoon. Voi luoja, sä osaat laulaakin? Vai pitäiskö tässä kohtaa kysyä, mitä sä ET osaa? No nyt on hakku osunut kultasuoneen, mä vannon. Olin hetken aikaa niin positiivisesti puulla päähän lyöty, että putosin biisin kelkasta, mutta pääsin nopeasti takaisin kärryille. "You're the one that I want, oo-oo-oo, honey", revittelin täysin palkein.
Duettomme oli aika jymymenestys, sulavaa kuin oltaisiin harjoiteltu tätä salaa etukäteen, mun korkeampi ja tevämpi baritoni sointui hienosti Jerryn himpun matalampaan soundiin. Omalla tavallaan se oli tosi karmivaa, tämmöisten juttujen takia on pakko uskoa kohtaloon vakavissaan.
Biisin päättyessä tyylillä kihisin intoa ja energiaa niin valtavasti, että hädin tuskin pysyin housuissani (okei, vähän epäilyttävä vertauskuva), ja ravistelin Jerryä kovakouraisesti hartioista. "Toi - oli - makeeta!" kiljuin silmät sädehtien. "Ei hittolainen, miks et kertonut että oot myös superhyvä laulaan?"

Moustafa//
Näpersin auki ohutta nauhaa, joka piti kiinni kukkakuvioisen peltipurkin kantta, tai no, tosiasiassa toimi vaan koristeena. Rebeccan antaessa tän teepurnukan mulle nauha oli vielä ollut solmittuna nätille rusetille, mutta en ollut osannut ekan kerran sen avattuani jäljentää samanlaista rusettia, joten nykyään se oli vaan hutaistu hassulle sykkyrälle.
"Ahaa...", totesin vähäsen yllättyneenä Ravenin vastauksesta. Ei sillä, ettenkö ennen olisi törmännyt saarella reppureissaajiin, jotka vaeltelee ilman varsinaista kotipaikkaa, ja olinhan mäkin ihmismaailman puolella elellyt ne muutamat kuukaudet asunnottomana kaduilla, että en yhtään tuominnut. Rebeccan osuutta en vaan osannut arvata, ne taisi olla läheisemmät kaverukset kuin olin hahmottanut. "Silleen jännä ettei olla tätä ennen tavattu."
Säpsähdin, kun teepannu vihelsi, ja nostin sen kuumalta liedeltä. Kaadoin höyryävää vettä kupposiin varovaisesti, koska mulla tunnetusti oli tapana vähän sählätä ja läikytellä, enkä erityisemmin halunnut polttaa näppejäni. "Kauanko sä sit oot ollut tääl? Vechnostis?" kysyin samalla, kun laskin pannun puiselle keittiötasolle.

Nimi: Sonya

17.10.2018 07:57
Mary//
Tuijotin kauas ulapalle surkea ilme kasvoillani. Olin vetänyt polvet tiukasti kiinni rintakehääni ja nojasin päätä polviini, muistuttaen hylättyä koiranpentua siinä kyhjöttäessäni. Greed, Marina, Ludo, ystävät... Missä helvetissä te olette? Olin seikkaillut tällä saarella yksinäni jo melkein kuukauden. Yksikään vastaantulija ei ollut tunnistanut ketään perheestäni. Eivätkö he olleetkaan täällä? Olinko yksin jumissa täällä, pysyvästi?
Katseeni kääntyi muutaman kymmenen metrin päässä rantaan huuhtouneesta kalan raadosta taisteleviin lokkeihin. Pienempi oli pirun nopea, mutta kookkaampi onnistui silti puolustamaan evästään. Ja kuinka ollakaan, lokkien kinastellessa pikimusta korppi kipitti heidän takaansa, nappasi kalan ja lensi äkkiä pois, jättäen lokit hölmistyneinä tuijottamaan paikkaa, jossa vielä äsken oli ollut kala.
"Greeeeeeeeeed, missä oleet?" huusin sydäntä särkevästi ulapalle ja heittäydyin dramaattisesti selälleni hiekkaan, vähät välittämättä siitä että hiukseni ja vaatteni sotkeentuivat kostean tomun tarttuessa joka paikkaan.

Nimi: Sonya

17.10.2018 07:47
Marina//
Majatalon isäntä ei siis suinkaan ollut valehdellut, täällä oli karttoja - ilmeisesti vaikka muille jakaa, jos noitamuoria oli uskominen. Odotin kärsivällisesti muistivaivaisen pohtiessa niiden sijaintia, ja annoin katseeni kiertää kirjastossa. Emme löytäisi täältä enää ulos kuin tämän mummon tai helvetin hyvän tuurin opastamana.
Säpsähdin hieman kuullessani nimeni, mutta lopulta en ollut edes yllättynyt. Muori varmaan lukee myös ajatuksia ja näkee tulevaisuuteen. Nostin käteni Ludon eteen ja vilkaisin häntä varoittavasti. Jos noita haluaisi tappaa meidät, hän olisi tehnyt sen jo. Jos hän ei haluaisi antaa karttoja meille, hän ei olisi päästänyt meitä edes sisään. Mitä ikinä hän halusikaan, hän voisi tehdä sen, emmekä me pystyisi mitenkään estämään, niin surullista kuin se onkin.
Lähdin seuraamaan muoria eteenpäin kirjaston sokkeloihin, luottaen vain, ettei hyvä onneni olisi vieläkään päässyt loppumaan.

Nimi: Sonya

17.10.2018 07:40
Tino//
Vaikka rehellisyys ja lojaalius olivat minulle äärimmäisen tärkeitä ja juurtunet syvälle selkärankaani, tällä kertaa rikoin molemmat kivuttomasti. Seurasin sanasta sanaan mafian pyhiä valoja, tietäen etten tulisi noudattamaan ainuttakaan. Minäkö antaisin elämäni tämän joukon edestä? En todellakaan. Silloin kun minä kuolen, se tulee olemaan täysin itsekkäistä syistä vain oman hyötyni takia - ja toivon todella vieväni samalla edes pikku-mafioson mukanani.

Katsoessani kuvan palamista tunsin ihme kyllä ahdistuksen ja kauhun sijasta omituista rauhaa. Olin tiennyt kuolevani tämän mafian käsissä siitä hetkestä lähtien, kun jäin vangiksi. En uskonut kohtaloon, mutta ei kai tätä voinut muuksikaan kutsua. En ollut kuollut kuin kapinen rakkikoira vankityrmässä. Olin saanut mahdollisuuden selvitä vielä vähän aikaa. Saatte vapaasti polttaa minut sitten, kun työni on tehty. Lupaan hymyillä sillä roviolla.

Kuolema ennen häviötä. Helvetti, olihan tällä mafialla joku mentaliteetti, jota vastaan minäkään en voi vannoa. Tätä lupaan noudattaa. Katseeni kääntyi hetkeksi mafioson vesan puoleen ja soin hänelle pikaisen, omahyväisen hymyn. Jonain päivänä te tapatte minut lopullisesti, mutta vannon, etten kuole häviäjänä tällä kertaa.

Siitä oli varmasti yli vuosikymmen ellei jopa kaksi, kun olin viimeksi saanut poskisuudelmaa keneltäkään. Silloin suukottelija oli tosin ollut rakastava sukulainen, ei verenhimoisen vampyyrimafian johtaja. Seisoin jäykkänä aloillani ja jouduin hyväksymään sen tosiasian, että nyt olin virallisesti osa tätä laumaa. Enkä todellakaan ollut tasa-arvoinen, täysvaltainen, arvostettu jäsen. Olin joukon pohjimmainen, jos edes sitä. Hampaani kiristyivät ajatukselle, enkä ollut varma, kuinka hyvin tulisin sietämään alistavaa kohtelua. Nyt täytyisi vain malttaa.

Nimi: Corpiet

17.10.2018 01:28
Raven//
Seurasin Moustafaa keittiöön ja istuuduin tuon viittomalle jakkaralle. Ristin jalkani lootusasentoon penkin päällä ja seurasin miehen puuhastelua hiljaisena. Jotenkin tuon tarkkailusta tuli hirveän uninen olo, en tiedä että johtuiko se teen rauhoittavasta tuoksusta vai miehen olemuksesta, mutta pidin siitä. Kerrankin yksi ihminen - tai no, muodonmuuttaja – jonka seurassa mä pystyin kokonaan rentoutua. Yleensä mä olin täysin valmiina pakenemaan jos henkilö yrittäisikin hyökätä. Moustafan seura onnistui sulkemaan tämän vaiston täysin, mistä en ollut ihan varma miten asiaan suhtauduin.
”I really don't live anywhere, I sleep where I can and move after I wake up to the next place”, selitin miehelle vilkuillen ikkunasta ulos syksyiseen iltapäivään. ”Usually I sleep in Becca's cafe.”

Nimi: Corpiet

17.10.2018 01:08
Jeremiah//
”Ai mä en tietäis Greasea? Tiiäkkö, mä oon melkeen loukkaantunu tosta, se oli mun lapsuus”, näpäytin miehelle, kääntyen takaisin pianon koskettimien puoleen. Asettelin sormeni järjestykseen koskettimille ja tapailin muutaman soinnun verryttelyksi.
”Anna palaa, kultakurkku”, tokaisin aloittaessani laulun alkusoiton. Nautin nopeatempoisesta musiikista, painellen koskettimia lihasmuistista. Annoin sormieni tanssia koskettimilla, alkaen puolitietoisesti laulamaan Sandyn osuutta.
”You better shape up, 'cause I need a man and my heart is set on you~”, lauloin tottuneesti aavistuksen matalalla, mutta pehmeällä äänelläni. Suljin silmäni antaen musiikin viedä aloittaessani kertosäkeistön.

Nimi: Harley

17.10.2018 00:51
Moustafa//
Tähystin katonrajaan miettiessäni, olikohan mulla varastossa vielä vähäsen teesekoitusta, jonka sain pari kuukautta sitten yllärilahjaksi Rebeccalta. "Taitaa mulla olla", totesin lopulta pitkän paussin jälkeen ja kampesin itseni jaloille tuolilta, suunnaten kohti keittiötä, jonne johti ovi suoraan olohuoneesta. Viittoilin naista seuraamaan, jos se haluaisi jutustella samalla, kun pistetään pannu tulille.
Keittiö oli melkeinpä olkkaria pahempi sekasorto, kuppeja ja kippoja siellä täällä. Lattian mandala-tyyppistä mosaiikkia peitti räsymatto ja muutama vuorellinen likaisia astioita, jotka olin sysännyt lattialle, kun tiskipöydältä loppui tila. Seinille ripustetut niput kuivattuja kukkia ja yrttejä levitti ilmaan mausteista hajua, ja lieden yläpuolella roikkui omituinen hymyilevä aurinkoveistos, vähän niinku iloisempi versio Argentiinan lipun tyypistä. Leipomista harrastan silloin tällöin aktiivisemmin, mutta mun kokkailut on aika köyhää, joten ei häirinnyt arkea kamalasti, vaikka keittiö olikin sotkussa.
"Paina vaan puuta, mä laitan ne teet meille", sanoin ja heilautin kättä rennosti puujakkaran suuntaan, joka tuntemattomasta syystä nökötti yksinään keskellä huonetta. Aloin kopistella kaapistoja, kunnes löysin kaikki tarvikkeet. Sytytin tulen uunipesään, kaadoin vedet keraamiseen pannuun, joka oli taivaansininen ja koristeltu karppien kuvilla, ja asetin valmiiksi meille kupit odottamaan. Hääräilyni oli tahmeatempoista, mutta ei tässä vissiin kiirettä ollut.
"Missä sä muuten asut?" kysyin ohimennen laittaessani pannun liedelle.

Nimi: Harley

17.10.2018 00:37
Tomás//
"Älä ny viitti", hihitin mukamas ujostellen ja punastellen, kun Jerry letkautti, että mä kuulemma korvaisin puutteeni pianistina jossain muussa lajissa, mutta vaikka heitin vitsiä, olin tavallaan tosissani imarreltu. Ja kyllä se piti paikkansa, vaikkei Jerry nyt uutena tuttavana sitä tiennyt, ellei osannut muiden taitojensa ohella ennustella, koska olenhan mä aika pirun hyvä vetämään kunnon showspektaakkelit, täältä pesee laulua ja tanssia.
Mua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, vaan ilomielin istahdin Jerryn viereen pianotuolille, joka sopivasti oli riittävän leveä meille molemmille. Sivelin mietteliäästi kuvitteellista partaani, kun pläräsin mentaalista listaa suosikkibiiseistäni. Se koostui pitkälti musikaaliviisuista ja purkkapopista, ja mä uskon vakaasti, että musamaku kertoo jotain syvää ihmisen persoonasta.
Lopulta naksautin sormiani heureka-hengessä. "Sä ihan varmana tiiät Greasen? You're The One That I Want", heitin ehdolle yhen kaikkien aikojen lempiduettoni. "Se väkisinki on tosi lähellä mun sydäntä, koska lukion viimisenä vuonna esitin Dannya. Oli kyllä semi tuskallista ja tylsää esittää heteroromanssia, mutta nooh, kyllähän hyvä näyttelijä muuntautuu vaikka miks", selostin ja huokaisin nostalgisesti, oi nuoruutta.
"Ja jos väität ettet tiiä Greasea niin olen loukkaantunut ja aion kävellä ulos sanaakaan sanomatta", uhkasin teatraalisesti. "Mulla ei oo hirveen tiukkoja kriteerejä suhteen, koska, tiiätkös, pojat on kivoja, mutta musikaaleista pitämättömyys on semmoinen kuolemansynti, ettei sitä voisi mitenkään kattoo sormien läpi", selitin filosofiani ilkikurisesti virnistäen.

Nimi: Corpiet

17.10.2018 00:23
Raven//
Auts, en mä olettanu näin alakuloista tarinaa. Hymyilin miehelle pienesti, tietäen etteivät yleensä läheisiä menettäneet kaivanneet sääliä, en ainakaan minä. Taas yksi syy miksen mä yleensä puhu menneisyydestäni, jos se leviää, multa menee sekä maine että järki. En mä ainakaan kestäis niitä sääliviä katseita ja sitä ainaista voivottelua. Se mikä tapahtu, tapahtu eikä sille enää voi mitään. En ees tiiä et osaisinko elää sen kans, jos mun koko perhe nyt sattuiski kokoontumaan tänne. Ei perhe-elämä oo mun juttu.
Moustafan ääni havahdutti mut mietteistäni ja nostin katseeni taas siihen. ”If you have any tea, that would be nice”, tokaisin tuolle nostaen katseeni tuon kallistettuihin kasvoihin. Jännä miten yks ihminen voi olla niin rauhallisen olonen ku on puhunut jonkun kuolemasta, mutta toisaalta, Moustafa vaikutti aina rauhalliselta, ja se oli piirre mitä kadehdin.

©2018 BLACKROSE - suntuubi.com