Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli ihan ite.

Teleporttaa chattiin! >click<

Huomioithan, että peli on avoin vain hyväksytysti liittyneille.
Hahmojen tiedot löytyvät pelaajat-osiosta.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Spitaalinen

04.12.2018 20:02
Zimoy//
Huomasin jonkinmoisen ällistyneen reaktion Noelilta, kun tuo kääntyi katsomaan minua pyörein silmin. Tapitin takaisin kaikessa viattomuudessani. Olin tietoinen että henkeys oli monelle outoa, mutta harvemmin näin avointa tuijotusta sain. Noel vastasi Inan kysymykseen hieman viiveellä. Yllätyin nyt hieman itsekin. Täällä pidemmän aikaa olleeksi Noel vaikutti kovin, no ei nyt eksyneeltä, mutta tietämättömältä. Ehkä hän ei vain harrastanut Vechnostissa seikkailua. Enkä minäkään näin täällä syntyneenä voinut tietää mikä nyt oli varsinainen aika, minkä sisällä olennot alkoivat olla perillä asioista. "Olisin melkein voinut kuvitella, että olisit asunut täällä vasta hetken", naurahdin saadakseni keskustelun jatkumaan.

Nimi: Corpiet

02.12.2018 20:58
Cosima//
Ambrosen palatessa kahvini kanssa olin vihdoin luovuttanut tuon nimen lausuntatavan selvittämisen suhteen ja tyydyin kutsumaan häntä Rosyksi. Kiitin miestä nyökkäämällä ja otin hörpyn kahvistani nauttien kitkerän juoman tuomasta tunteesta. Laskin kupin takaisin kahvilautaselle ja nojauduin istumaan tuoliin paremmin venytellen kissamaisesti.
”Eli, ootko sä täällä se baarimikko, jolle voi vuodattaa koko elämäntarinansa?” kysyin virnistäen Rosylle ilkikurisesti. Nostin kyynärpääni pöydälle ja laskin leukani niiden päälle odottaessani tuon vastausta.

Raven//
Puistin päätäni selvittääkseni ajatukseni Moustafan esittäessä kysymyksensä. Ryhdistäydy Raven, opettiko sun äitis sut pelkäämään? Vedin syvään henkeä ja koitin rauhoittaa hengitystäni. Sisään ja ulos.
”Yeah, I'm-”, koitin vakuuttaa miestä, mutta lauseen loppu muuttui vinkaisuksi uuden salaman iskiessä huomattavasti lähemmäs taloa, pamahduksen seuratessa lähes välittömästi perässä. Käperryin mahdollisimman pieneen käppyrään täristen kevyesti. ”No, I'm not”, myönsin koittaen olla hyperventiloimatta istuessani puulattialla.

Jacklyn//
Ensimmäiseksi huomasin jonkin pehmeän ja lämpimän ympäröivän mua ja ohimon sivua valuvan jonkin lämpimän nesteen. En mä ainakaan kuollut ollut, kurniva maha vahvisti sen. Kurtistin kulmia kevyesti yrittäessäni avata mun silmiä selvittääkseni olinpaikkani, en mä kadulla ainakaan ollut, se on vissi ja varma. Mutta missä sitten?
Vihdoin saatuani silmäni auki kävin huoneen nopeasti katseellani läpi. Silkkilakanat, kultakehyksiset taulut ja peitetyt ikkunat... Joo, ei tosiaankaan katu tai lastenkoti. Nousin istumaan aivan liian pehmeän sängyn selkänojaa vasten nähdäkseni paremmin ympärilleni. Katseeni osui samantien tuttuun pukuun pukeutuneeseen mieheen ja tämän vaimoon, joka oli jo ehtinyt vaihtaa mekon päälleen. No mutta, ei kai se ole itse herra Castiglione rouvineen? Huokaisin pyöräyttäen silmiäni, miksei se vaan voinu jättää mua rauhaan? ”Care to explain?” huikkasin yrittäen saada miehen huomion tiedustellakseni tilannetta, nimittäin paksun verhon takaa karkaava valonsäde vihjasi päivän jo nousseen, mikä taas tarkoitti, etten voisi hypätä ikkunasta ulos ja lähteä juoksemaan.

Nimi: Sonya

23.11.2018 11:59
Marina//
Poistuminen kartanosta ja noitamuorin vaikutuspiiristä sujui ihanan kivuttomasti, ihme kyllä. Epäilykseni naikkosen suhteen eivät laantuneet, mutta päädin sivuuttaa ne. Turha murehtia ongelmia, jotka eivät vielä ole täällä.
Toivoin koko ajan, ettei Ludo ottaisi noidan kommenttia puheeksi, mutta pitihän se arvata. Irvistin kysymyken kuullessani ja tajuamattani tungin sormusta kantavan käteni taskuun, suojaan katseilta. "Noh, aika päivän selväähän se on, ettei tämä ole mikään pyhimysten lelu", totesin olkiani kohauttaen.
"Löysin sen vuoristosta, erään sokkeloisen luolan uumenista. Se on varmaan hylätty sinne satoja vuosia sitten, ken tietää. Mutta helvetin näppäri vehje se on, sitä ei voi kieltää", lisäsin, tajuttuani etten ole tainnut koskaan Ludolle valottaa, mistä aseen edes löysin.

Noel//
Wait, mikä? Silmäni taisivat hieman laajentua, kun tapitin valkohapsea aivan uudessa valossa. Jäänhenki. Jään. Henki. Jäätä. Kateus on rumaa, äiti oli aina sanonut, mutta perkele, nyt olin. Ikinä en muita kadehtinut mistään, mutta voisin antaa vaikka vasemman käteni, jos olisin saanut kyvyn hallita jäätä ja talvea. Jos siis Rebeccan kahvilassa lukemani hengistä kertova kirja oli paikkansa pitävä teos, eikä pelkkä satu.
Rekisteröin minulle esitetyn kysymyksen hieman viiveellä ja käänsin katseeni takaisin hevosnaisen puoleen. "Eh, olen tainnut mennä sekaisin laskuista. Olen minä täällä jo asunut useamman vuoden, vajaa 10 kilometria täältä itään", vastasin. Kieltämättä varmaan vaikutin hieman keltanokalta, sillä enhän minä ollut vaivautunut kunnolla perehtymään saarella eläviin lajeihin, ja välttelin asutuskeskuksia kuin ruttoa.

Tino//
En ollut mies, joka tyypillisesti menettää malttinsa, mutta juuri nyt en ollut oma itseni. Itsehillintäni rakoili jo muutenkin, siihen tämä yltyvä verenhimo ja pikkumafioson käytös päälle... Ärsyttävää.
Oli sanomattakin selvää, ettei rakas mafiaveljeni suostuisi kiikuttamaan minulle lisää verta. Leukaperäni kiristyivät purressani hampaitani yhteen ja tuijotin miestä teräksisellä katseella suoraan silmiin.
Hän ei ollut taivuteltavissa pelkillä sanoilla. Täytyi olla jokin keino saada pudotettua mafioson vesa jalustaltaan edes hetkeksi. Muistelin miehen katsetta, joka oli seurannut ihollani valuvaa verivanaa. Ei hän ollut sitä verta ihastellut.
Ja jos... Jos ihan vähäsen vain lisäisi mausteita tähän soppaan. Eihän pieni yliluonnollinen suostuttelu tekisi kenellekään pahaa, eihän?
Pieni, omahyväinen hymy nykäisi suupieliäni, kun pyyhkäisin etusormellani toisen kahdesta verivanasta liioitellun hitaasti, ja nuolaisin sen sitten sormenpäästäni rikkomatta tiivistä katsekontaktia hetkeksikään. "Yeah, I'm glad too", totesin hiljaa viekas hymy huulillani, ja makustelin veripisaraa huulillani. Niin hyvää.
Anteeksi, äiti. Yritin kyllä takiasi, mutta nälkälakko ei kannata. Ei ole järkeä kieltäytyä mistään näin euforisesta. Enkä voi enää jatkaa elämää ilman kykyjäni. Muuten minusta tulee vain pahainen rakkikoira, ja sitä en aio hyväksyä.

//Eli niiku vielä sidenotena, että varmasti tajuat: Tino käyttää nyt mielenhallintakykyänsä ja koittaa houkutella Geneä tarttumaan syöttiin >:D//

Nimi: Corpiet

22.11.2018 20:16
Jeremiah//
Huohotin edelleen kevyesti silmäillessäni Tomin kasvoja. Painoin mieleeni jokaisen yksityiskohdan aina hymykuopista nenän kaareen ja ripsien poskille luomiin varjoihin. Tässä oli hyvä. Käännyin kyljelleni ollakseni kasvokkain muodonmuttajaan nähden ja kiedoin käteni vyötärön ympäri vetääkseni tuon lämpimän kehon itseeni kiinni.
"Miten ois ens viikon torstai?" vastasin kysymykseen kysymyksellä hymyillen mulle epätyypillisen lempeästi. Missä välissä musta tuli tämmönen pehmo? Naurahdin ajatuksilleni ja painoin pääni Tomin leuan alle, kasvojen ollessa rintaa vasten. Huokaisen tyytyväisenä ja rentoutin itseni täysin.

Nimi: Harley

22.11.2018 17:59
Tomás//
Heittäydyin pötköttämään Jerryn viereen raukeana. Katselin sitä onnellisesti hymyillen tasatessani hengitystä. No, en ollut arvannut aamulla herätessä päätyväni tähän tilanteeseen, mutta meillä oli ollut hauskaa. Mulla ei ollut harmainta aavistusta, kauanko mun kyläily oli kestänyt ja mitä kello oli, mutta epäilin, että päivä kääntyi jo iltaan, sillä ulkoa ei kajastanut sisään hädin tuskin yhtään auringonvaloa. Mielessä kävi, mitenköhän muka enää ehtisin nilkuttaa kotiin, mutta luotin siihen, että Jerry ei häätäisi mua pihalle, jos pyytäisin lupaa jäädä yöksi. Just nyt en halunnut kiirehtiä minnekään, tässä oli mukavaa vain köllötellä.
Ilman vaatetta tuli vähän kylmä, joten kääriydyin lämpimään peittoon, ja yrittäen olla söpö ja herttainen kierähdin kyhnäämään Jerryn kylkeen. Tapitin sitä syvälle silmiin. "Millon sä viet mut treffeille?" kysyin vitsikkäästi kera leikkisän virnistyksen. Vaikka se olikin kiusoittelua, elättelin silti toivoa, että me voitaisiin pitää jatkossa yhteyttä vähintään kaveruuden merkeissä. En mä tiennyt, kohtasiko meidän haaveet vuosisadan rakkaustarinasta ollenkaan, mutta mua ei haittaisi yhtään, vaikka tästä poikisi jotain ystävyyttäkin suurempaa. Kyllähän tässä keississä on pakko olla mukana jotain kohtaloa, ei me sattumalta törmätty.

Nimi: Corpiet

22.11.2018 17:43
Jeremiah//
Vastasin tyytyväisenä suudelmaan, antaen käsieni vaeltaa pitkin päälläni makaavaa kehoa. Nykäisin kevyesti tummista hiuksista suudelmien lomassa ja näykin tuon huulia ja kieltä kevyesti.
Tomin vetäytyessä pois katsoin tuota hetken pää kallellaan. Et sä tähän voi lopettaa! Ei tää nyt oo yhtään reilua... Nielin valituksen sanat samantien kun näin miehen heittävän housunsa lattialle. Kyllä kelpaa! Mun katse vaelsi pitkin tuon reisiä ja pysähtyi hetkeks turvonneeseen nilkkaan. Nuolaisin huuliani Tomásin asettuessa lantioni päälle istumaan.
Ei luoja, tää jätkä kointuu vielä mun kohtaloks, ajattelin tuntiessani sormet mun lonkkaluilla. Miten se ees tietää mun kaikki heikot kohat? En valita tai mitään, mutta silti. Murahdin kevyesti kääntäen asetelman toisin päin ja nousten repimään mun farkut pois jalasta. Vittuun kaikki sensuellit strippaukset. Käännyin virnistäen ympäri ja polvistuin sängyn eteen, juuri samalla tyylillä kuin ajemmin päivällä tutkiessani Tomin nilkkaa. Let the show begin.

Nimi: Harley

22.11.2018 17:10
Tomás//
Harmitti kyllä, että tässä pääsi sattumaan tällainen notkahdus, mutta eteenpäin, sanoi homo puutteessa, ei tässä ole aikaa tuhlattavaksi murjottamiseen. Jerry onneksi lähti mukaan taas hyvillä mielin, ja vastasin suudelmaan innokkaasti, heittäen äskeiset kireyden ja aristelun tiehensä. Mun kädet vaelsi uteliaasti miehen rintakehällä.
Parin minuutin kiihkeän suutelon jälkeen oli pakko vetäistä henkeä. Mulla oli järkyttävän kuuma ja halusin päästä eroon kiristävistä juoksuhousuista, joten kierähdin istumaan sängynreunalle. "Oota vähäsen", pyysin kera leveän hymyn ja vinkkasin silmää leikkisästi. "Voi saatanaaaa", valitin, kun yritin epätoivoisesti kiemurrella ulos mustista trikoista niin, että varoisin samalla kipeää nilkkaa, jota silti onnistuin siinä hötkyillessä hieman telomaan. Hetken kamppailtuani sain housut vihdoin riisuttua ja viskattua lattialle.
"Huh", henkäisin helpotuksesta ja nopeasti kömmin takaisin kunniapaikalle, siis hajareisin istumaan Jerryn lantion päälle. "Mihinkä me jäätiin?" myhäilin. Ovelasti kulmia kohottaen mun sormet luikahti vaaleaverikön housujen reunan sisäpuolelle kutittelemaan lonkkaluita. "Ai joo, tähän."

Nimi: Corpiet

22.11.2018 14:52
Jeremiah//
Havahduin ajatuksistani kevyen kosketuksen hipaistessa solisluuta. Avasin silmäni, joita en edes huomannut sulkeneeni ja kohtasin Tomin tumman katseen. Näin tuon silmissä hiukan kysyvän katseen, aivan kuin mies pyytäisi lupaa. Mihin se dominoiva alfa katos? Hymähdin itsekseni ja päätin siirtää itsesäälissä pyörimisen myöhemmälle ja keskittyä nyt tähän hetkeen.
Nyökkäsin kevyesti ennenkuin nojauduin kyynärpääni varaan ja laskin muodonmuuttajan huulille kiihkeän suudelman. Toinen käteni seikkaili tummissa hiuksissa pörröttäen niitä entistäkin enemmän.

Nimi: Harley

21.11.2018 21:45
Tomás//
Hemmetti, olin tainnut vahingossa puhkaista kuplan. Mutristin suuta harmistuneesti, ei mun ollut tarkoitus pilata fiiliksiä. Jerryn selittäessä proteesin taustatarinan lyhysesti ja ytimekkäästi yhdellä sanalla kallistin päätä surullisesti ja salaa mielessäni kiroten sitä, että olin kysynyt asiasta (tai no, en nyt ihan kirjaimellisesti kysynyt, mutta elekielellä viestinyt). Onnettomuuden seuraamus siis.
En väitä olevani ekspertti ihmisten tulkinnassa, se tuppaa olemaan mulle vähän hakuammuntaa, mutta kyllä minäkin idiootti ymmärsin, että Jerry käyttäytyi välttävästi. Ei varmasti mikään kivoin juttuaihe, eikä nyt varsinkaan sovellu näihin tunnelmiin. "Paskempi homma", sanoin tyhjentävästi ja toivoin siitä välittyvän myötätunnon, vaikken ryhtynyt mitenkään lepertelemään.
Mietin hetken, millä taikatempulla saisin kohotettua lässähtänyttä tunnelmaa, ja loihdin aikaan ovelan hymyn. "Musta toi on cooli. Aika kuumakin oikeestaan", flirttailin. Okei, ei ehkä niitä sulavimpia iskurepliikkejäni, mutta tarkoitus oli piristää. Uteliaasti liu'utin sormiani metallia pitkin, kunnes jäin sivelemään kiusoittelevasti ihoa solisluiden tienoilta, tavallaan odottaen lupaa jatkaa siitä, mihin jäimme.

Nimi: Corpiet

21.11.2018 20:57
Jeremiah//
Tämä ei selvästi ollut Tomin ensimmäinen kerta, jätkähän osaa käsitellä miestä. Kiemurtelin muodomuuttajan painon alla tuon näykkäistessä korvalehteäni, mikä lähetti kylmät väreet selkärankaa pitkin koko kroppaan. Vaikka halusin tämän jatkuvan ikuisesti, en malttanut odottaa Tomin loppujen vaatteiden riisumista ja sen ihon tutkimista läpikotaisin.
Ynähdin vastalauseeksi huulien kadotessa iholta ja avasin silmät saadakseni syyn selville. Tomás tuijotti takaisin, muttei silmiin, vaan alemmas. Olin juuri tokaisemassa jotain nasevaa, ennenkuin huomasin mihin tuon katse oli kohdistettu. Voi paska. Siirsin katseeni sivuun, pystymättä pakenemaan juuri mihinkään tuon alta. Häpeä kyborgiuudestani nousi jälleen pintaan ja tunsin innon laantuvan. Ei tän näin pitäny mennä.
Kurkistin silmäkulmasta muodonmuuttajan ilmettä, olettaen näkeväni inhon tai säälin, mutta yllätyin huomatessani tuon katsovan mua hämmentyneenä. No tämä oli uutta. "Kolari", tokaisin ennenkuin katsoiin jälleen muualle, toivoen ettei mies puhuisi asiasta enempää.

Nimi: Harley

21.11.2018 08:06
Tomás//
Puraisin alahuulta hillitäkseni intoa, kun Jerry teki työtä käskettyä ja heivasi paitansa. Tutkin paljasta ihoa uteliaalla katseella, nopeasti liu'uttaen käden miehen niskan taakse ja kumartuen suutelemaan sen kaulaa, näykkäisten kiusoittelevasti korvalehteä. Mun kosketukset vaelsi määrätietoisesti harteilta käsivarsille, mutta jähmetyin yhtäkkiä, kun sormia vasten tuntui jotain kylmää ja kovaa. Vetäydyin hitusen taaksepäin ja tajusin katsovani hopeanväristä metallia. Hetkinen. Mitä?
Räpyttelin silmiäni puulla päähän lyötynä. Oliko tuo metallikäsi ollut tossa muka koko ajan? Ja miten hitossa en ollut huomannut jo aiemmin? Hyvä minä, bravo. Kyseenalaistin tarkkaavaisuuskykyni puutosta samalla, kun mietin, miksi Jerryllä ylipäänsä oli proteesi. En silti saanut varsinaisesti kysyttyä asiasta, tuijotin miestä vain kuin hämmentynyt koiranpentu.

Nimi: Corpiet

20.11.2018 22:00
Jeremiah//
Annoin nälkäisen katseeni vaeltaa Tomin rintakehää pitkin, ei perkele ku se on täydellinen. Viileä käteni vaelsi tuon kylkeä pitkin tuntien lämpimän ihon käsieni alla.
Käskyn tullessa irrotin käteni tuon iholta vetääkseni valkoisen t-paitani pois päältäni, kun taas nahkatakki oli kadonnut jonnekkin aikaisemmin. Ylimääräisten vaatteiden häivyttyä siirsin käteni Tomin niskaan vetäen tuon jälleen uuteen suudelmaan. Jossain mielen perällä joku koitti saada mut häpeämään metallista kättäni, mutta työnsin sen pois mielestäni ja keskityin muodonmuuttajan suun tutkintaan.

Nimi: Harley

20.11.2018 21:05
Tomás//
Kiivaan suudelmataiston jäljiltä jouduin pitämään muutaman sekunnin hengityspaussin. Pian kuitenkin olin valmis rynnistämään takaisin uusin voimin ja suudelmien lomassa pistin lisää pökköä pesään nyhtämällä Jerryn paidanreunaa ylöspäin, viestien sitä hankkiutumaan turhista vaatteista eroon mahdollisimman nopeasti. Vaikka homma alkoi edetä, kävin niin kärsimättömäksi, että suoristauduin istumaan, jotta pystyin rimpuilemaan ulos mun Adidaksen kukkakuvioidusta t-paidasta. Nakatessani sen sivuun virnistin itsevarmasti Jerrylle, esitellen tietty täysin hemaisevaa ja veistoksellista kroppaani (no joo joo, enhän mä mikään lihaskimpuista machoin ole, mutta aika hyvä pakkaus silti, vaikka itse sanonkin).
"Sun vuoros, hophop", vaadin ovelasti hymyillen.

Nimi: Corpiet

20.11.2018 20:31
Jeremiah//
Ei juma, nappasin oikeen kunnon alfan. Ynähdin tyytyväisenä Tomin niitatessa mut paikalleni kun se suuteli mua. Selkäni kaartui tuon lämpimien käsien hipaistessa mun kylmä ihoa. Luoja se tuntui hyvältä.
En usko juuri mihinkään jumalaan, mutta nyt tässä oli pakko kiittää jotain ylempää voimaa. Siirsin käteni tuon hiuksiin, nykien kevyesti suudelmien lomassa. Tähänhän voisi vaikka tottua. Näykin miehen huulia leikkisästi kiemurrellen tuon alla.

Nimi: Harley

20.11.2018 20:07
Tomás//
Tilanne ja tunnelma pistivät mun pään niin sekaisin, että unohdin melkein hengittää, joten suudelman jäljiltä jouduin kirjaimellisesti haukkomaan happea. Jerryn yhtäkkiä napatessa mut vahvoille käsivarsilleen kiljaisin pienesti säikähdyksestä, mutta onnellisesti hymyillen kiepautin käsivarret ritarini kaulan ympäri, katsoen sitä silmiin haltioituneena. Helkkari, tunsin itseni totaalisesti satuprinsessaksi ja rakastin sitä täysin rinnoin.
Kihersin jännityksestä, kun Jerry kantoi mut makuuhuoneeseensa, jossa oli melko hämärää, ainoana valaistuksena verhojen läpi kuultava ilta-aurinko. Olin just yrittämässä pussata sitä kiitokseksi avusta, kun me rymähdettiin sängylle yhdeksi kasaksi, ja ähkäisten oikaisin itseni parempaan asentoon. Tajusin makaavani Jerryn päällä koko pituudellani ja kasvot paloautonpunaisina kuumotellen virnistin leveästi.
"Déjà vu", henkäisin leikkisästi. Upotin sormet Jerryn valkeisiin hiuksiin, pidellen sitä patjaa vasten tiukasti, kun kumarruin painamaan sen upeille huulille monta kiihkeää suudelmaa. Nälkä kasvaa syödessä, ja meinasin räjähtää uteliaisuudesta hieroa läheisempää tuttavuutta Jerryn kanssa, joten sujautin sormeni sen paidan alle ja lähdin sivelemään kylkien ihoa.

Nimi: Corpiet

20.11.2018 19:54
Jeremiah//
Tomásin esittäessä kysymyksensä suutelin tuota huulille vastaukseksi. Annoin kieleni hipaista tuon huulia ennenkuin vetäydyin jälleen tuon ulottumattomiin. Siirsin käteni miehen reisien alle nostaen tuon ylös jaksamatta odottaa muodonmuuttajan linkkaamista. Kannoin tuon makuuhuoneeseeni reisistä ylhäällä pitäen.
Makkariin päästyäni pakitin kohti sänkyä pitäen katseeni tiukasti Tomin tummissa silmissä. Olin niin uppoutunut tuon katseeseen, että arvioin välimatkan sänkyyn väärin ja kaaduin sille Tom päälläni.
"Ihan ku tää ois tapahtunu ennenkin, hm?" kiusoittelin nyt päälläni makaavaa muodonmuuttajaa virnistäen veijarimaisesti.

Nimi: Harley

20.11.2018 19:48
Ludovic//
"Se on hyvä kuulla. Näkemiin teille. Olkoon onni suotuisa", noitamuori toivotti hyviä jatkoja lempeästi kera herttaisen hymyn. Niin viattomalle pikku käppänälle kuin hän vaikuttikin, en voinut sille mitään, että jokin mystisiä horisevassa eukossa aiheutti minussa väkisin kylmiä väristyksiä ja nostatti kaikki mahdollisest epäluulot pintaan. Painoin hänen varoituksensa tarkasti mieleeni, sillä aikoisin takuuvarmasti kuulustella Marinaa asiasta heti, kunhan luovisimme tiemme turvallisemmille vesille.
Heitettyämme jäähyvästit Calypsolle en suotta jäänyt matelemaan, vaan Marinan rinnalla lädin liikkeelle niin reippaasti, että vauhdin voisi lukea melkein pakenemiseksi. Toivoin, ettei ulospäädy vaatisi samanlaista päätöntä haahuilua kuin etsimämme löytäminen, ja kerrankin rukouksiini vastattiin, sillä ihmeen kaupalla pöllähdimme käytävältä suoraan ovelle, josta olimme alunperin marssineet sisään tähän kirottuun kummituskartanoon. Se itsessään oli jo hieman hälyttävää, mutta en jaksanut jahkailla asiaa nyt, tärkeämpää oli liueta paikalta ja vähän äkkiä.
Varauduin vieläkin yllätyshyökkäykseen, mutta kun olimme ylittäneet illanrämän, kävelleet pari kilometriä ja jättäneet linnakkeen kauas taakse, suostuin vihdoin rentouttamaan mieleni. Paluumatka sujui pitkälti mietteliäässä hiljaisuudessa, tavallaan odotin Marinan omatoimisesti ottavan noitanaisen kommentit puheeksi. Selityksiä ei tippunut, joten lähestyessämme surkeaa päämajan korvikettamme päätin avata suuni.
"Et viitsisi valaista, mitä helvettiä se mummo tarkoitti 'mustalla magialla'?" kysyin vakavana ja loin vierelläni askeltavaan ryhmäni johtajaan tuikean, syyllistävän katseen, kuin isä, joka epäilee teini-ikäistä lapsensa käyneen salaa varkaissa vanhempien baarikaapilla.

Greed//
Hyppelin melkein tasajalkaa innosta, silmät kiilsi kuin naperolla jouluaattona. Maryn pyytäessä mua kiikuttamaan sen muun porukan luo, vetäisin käden lippaan sotilaallisesti. "Jessöör!" kajautin ja turhia aikailematta nappasin edelleen hysteerisesti itkeskelevän pikkusysterin reppuselkään, pinkaisten reippaaseen hölkkään rakas siskokulta pitkästä aikaa kyydissäni. Täältä tullaan, pois alta risut ja männynkävyt!

Gene//
Hupaisaa katseltavaa, miten himoiten kultakutri pälyili lasiani. Pitäisikö armahtaa poloista hyvästä käytöksestä ja antaa hänelle palkkioksi tilkkanen omasta juomastani? Tuskinpa. Olihan hän toiminut kiltisti suostuessaan vihdoin ja viimein lopettamaan hölmö paastoamisensa, mutta ei makeaa mahan täydeltä, muutenhan lellisimme mokoman piloille heti kättelyssä. Sitä paitsi hänen rakoileva itsehillintänsä oli viihdyttävää ajanvietettä.
"Glad you came to your senses at last", tokaisin kepeästi ja soin hänelle pienen, ilkeämielisen hymyn. Kiusakseni otin lasistani nautinnollisen pitkän kulauksen, liioittelin antaumusta ja hartautta vain ärsyttääkseni Costaa, joka ilmiselvästi janosi lisää.

Ina//
Kuuntelin uuden tuttavuutemme esittäytymistä rohkaisevasti hymyillen. Noel, sennimistä henkilöä en muistanut koskaan ennen tavanneeni. Nyökäytin päätäni hänen kertoessaan olevansa muodonmuuttaja aivan kuten Erica, vaikken täysin ymmärtänytkään, miksi hän puhui lajistaan hieman vähättelevään sävyyn, olihan muutoskykykin fantastinen taito. Silmissäni välkähti pieni innonkipinä hänen mainitessa myös muutoseläimensä, sillä mielestäni petolinnut ovat kovin kauniita lintuja.
Virnistin ujosti, kun Zimoy ilmoitti lajini puolestani, vaikka sen Noel oli luultavasti pystynyt arvaamaan heti kättelyssä. Vilkuilin hieman kainostellen kavioihini, näperrellen lettiäni, joka roikkui toisen olkani ylitse. Noel ei missään nimessä vaikuttanut vihamieliseltä minua kohtaan kentauriuden takia, joten oli turvallista olettaa, ettei hänellä ollut kaunaa kansaani vastaan. Siltikin koin oloni yhä hitusen epävarmaksi, koska hän oli aluksi suhtautunut erikoisuuteeni hämmennyksellä.
"Asutko lähettyvillä? Tai oletko asunut täälläpäin kauan?" kyselin ystävällisesti, mistä Noel oli eksynyt näihin osiin metsää. Olin pistänyt hänen puheestaan merkille, kuten varmasti Zimoykin, että mies kuulosti olevan melko uusi kasvo saarella. Mielessäni kävi, että mikäli hän tarvitsisi neuvoja kotiutumisessa, voisimme ehkäpä olla hyödyksi, olimmehan kumpikin pitkäaikaisia asukkaita.

Nimi: Spitaalinen

20.11.2018 00:23
Zimoy//
Mies esittäytyi ja keskusteluun syntyi uusi jäätävä tauko. Noel lisäsi olevan muodonmuuttaja. Hän taisi olla aika uudehko täällä, kun puhui tästä ulottuvuudesta kuin ei olisi vielä tottunut siihen mikä täällä on normaalia ja mikä ei. Nojasin rennosti keppiinija hymyilin leveästi. "Ina on kentauri, mutta se taitaa olla selvää", sanoin hyväntahtoisesti virnistäen Inan suuntaan. "Itse olen henki. Jäänhenki tarkemmin."

Nimi: Sonya

20.11.2018 00:18
Noel//
Tiimin nimet sopivat ulkoasuihin kuin nyrkki silmään, pakko myöntää. Mikä ihmeen nimi on Zimoy? Ja taivaan kiitos hevosnaisella oli lausuttavissa oleva lempinimi, ei olisi tullut muuten mitään. "Noel Pennrose", esittäydyin lyhyesti nyökäyttäen vielä tervehdyksen molemmille.
Tilanne meinasi taas kaiken järjen mukaisesti hieman jäätyä, ja mietin olisiko pitänyt vain liueta paikalta, mutta päätin jäädä. Oli ihmeen sosiaalinen fiilis, mikähän flunssa minua riivaa? "Se on tässä ulottuvuudessa ihan oleellinen tieto, joten tuota... lajiltani olen ihan vain muodonmuuttaja", sanoin, ja yllätin itsenikin, sillä ei ollut tapaistani toimia keskustelun jatkajana. "Tunturihaukka", lisäsin vielä.
Hevosnaisen laji oli niin päivän selvä, että tyhmäkin sen tajuaisi, mutta valkohapsi oli kyllä mysteeri. Hän näytti minua useamman vuoden nuoremmalta, ja silti oli tukka kuin isoukilla konsanaan, joten kai se jotenkin hänen lajiinsa liittyi.

Nimi: Sonya

20.11.2018 00:12
Tino//
Mielenkiintoni heräsi entisestään, sillä jotenkin minusta tuntui, että rakas mafiaveljeni yritti nyt kovasti peitellä jotain. Katseeni seurasi kiiluen miehen liikkeitä, mutta nälkäinen katseeni eksyi tuijottamaan verilasia hänen kädessään. Nielaisin kuuluvasti, kun yritin parhaani mukaan estää itseäni astelemasta varastamaan lasillista itselleni.
Olin tainnut jo ottaa muutaman askeleen, liikkuen eläimellisten vaistojen varassa, kun kysymys sai minut havahtumaan. Mitä ihmettä tämä itsehillinnän puute oikein on? Ja miksi ihmeessä edes haluan kokeilla kepillä jäätä?
"Like a first sip of a cold drink, all over again", totesin olkiani kohauttaen, sillä tottahan se oli - verenjuonnin euforia oli ennalta-arvaamattoman uskomatonta. Ei se ollut vampyyreille vain ravintoa, se oli huumetta. Inhotti olla tällä tavoin fyysisten tarpeideni vietävissä, mutta juuri nyt en oikein voinut sille mitään, enkä edes jaksanut yrittää itsehillintäni palauttamista.

Nimi: Harley

20.11.2018 00:01
Ina//
Koin oloni aavistuksen vaivaantuneeksi, kun kaatunut mies oli selvästi hämmentynyt hevosen alaruumiistani, mutta yritin olla kiinnittämättä pitkään katseeseen erityisemmin huomiota. Olin tavallaan jo tottunut tähän ja pystyin kyllä ymmärtämään, etteivät uudet tuttavuudet tehneet sitä ilkeyttään, vaan useimmiten vain siksi, ettei meidän lajiamme tapaa harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Autoin tummahiuksisen seisomaan ja väläytin hänelle pienen, hieman aran hymyn, kun hän vastasi, ettei ollut satuttanu itseään rytäkässä. Zimoyn sanojen tueksi nyökäytin päätäni; onneksi ei ollut käynyt pahemmin. Sipaisten otsalle valahtaneita hiuksia karvaisten hevosenkorvieni taakse yritin keksiä jotakin järkevää sanottavaa, sillä en halunnut kiusaantuneen hiljaisuuden lankeavan yllemme.
"Olen Taia-inaqei, mutta ystävien kesken minua kutsutaan Inaksi", esittelin itseni ystävälliseen sävyyn. Vilkaisin Zimoyhin olettaen, että hän esitteli itse itsensä, ja jäänhengen kerrottua nimensä päätin kysyä, kuka ohikulkija mahtaa olla. "Kuka olet?"

Nimi: Harley

19.11.2018 23:52
Gene//
Valitettavasti minulla heräili epäilys, että Costa oli huomannut minun katselevan häntä pidempään kuin on millään mittapuulla sopivaa. Parempi teeskennellä tietämätöntä kuin ruokkia hänen luulojaan, en halunnut kaivaa kuoppaamme yhtään nykyistä syvemmäksi. Siksipä en vastannut hänen tuijotukseensa samalla uhmalla, vaan rennosti ja huolettomasti suunnistin istumaan sänkyä vastapäätä olevalle nojatuolille, ristien nilkkani siivosti ja ottaen tyytyväisesti kulauksen omasta lasistani, joka ei ollut vielä puoliksikaan tyhjä.
"It wasn't that bad after all, was it?" kysyin omahyväisesti hymähtäen.

Nimi: Spitaalinen

19.11.2018 23:49
Zimoy//
Pyöräytin silmiäni Inan muka paheksuvalle katseelle ja seurasin häntä kaatuneen miehen luokse. Mieleni teki lohkaista vitsi jäästä ja jäänhenkeydestäni, mutta tajusin ettei mies sitä ymmärtäisi kuitenkaan. Huomasin miehen katseen viipyvän Inan hevosen osassa hieman pidemmän aikaa kuin olisi kokenut hyväksyttäväksi, mutta annoin anteeksi ihan vain sillä perusteella, etten itsekään ollut ollut mitenkään asiallinen Inan ensimmäistä kertaa tavatessani. "Hyvä ettei sattunut", totesin hymyillen viattomasti, ihan kuin lammikko ei olisi ollut minun epäsuoria tekosiani.

Nimi: Sonya

19.11.2018 23:46
Tino//
Ajatuksen juoksuni ei juurikaan selkeytynyt, vaikka oloni voimistui sekunneissa. Valtava hämmennys ja uutuuden viehätys valtasivat mieleni. Tätäkö se todella tarkoittaa olla vampyyri? Pelkän veren voimalla saavutettavissa on kaikki, mutta ilman sitä kuihdumme pois muutamassa hetkessä? En myöntänyt sitä edes itselleni, mutta tämä touhu alkoi kiehtoa.
Aistieni terävöityessä takaisin normaaliin ja sen ylikin, rekisteröin mafiaveljeni nälkäisen katseen ihollani. Kallistin päätäni kevyesti ja siristin silmiäni mietteliäästi. Mikä onkaan tämä vetovoimainen tunne, jonka kykenin aistimaan? Jos ihan hieman vaan bensaa liekkeihin...
"Decent", murahdin vastaukseni ja kolautin lasipullon takaisin pöydälle. Olin yhä nälissäni, ja nyt kun olin päässyt alkuun, kehoni huusi lisää. Myös taistelutahtoni oli jälleen palannut normaalille tasolle, ja teräksiset silmäni kipinöivät katsellessani pikkukummisetää haastavasti. Mitä nyt meinasit uudella lelullasi tehdä?

Nimi: Sonya

19.11.2018 23:39
Noel//
Ennen kuin edes ehdin kammeta itseäni takaisin pystyasentoon, olivat kaviot tepsutelleet tiensä vierelleni ja kentauri ojensi ihmismäisen ruumiinosansa avukseni. Katsoin kokonaisuutta päästä varpaisiin, korjaan kavioihin, enkä voinut mitään kummastuneelle ilmeelleni. Aivoni eivät saaneet ratkaistuksi, oliko edessäni hevonen vai nainen. Tartuin kuitenkin auttavaan käteen, olisihan ollut äärimmäisen törkeää jättää apu käyttämättä.
"Ei, kiitos vain", äyskäisin vastaukseni yhä kömmähdystäni häpeillen. Oikea lonkkaluuni tuntui hieman kolahtaneen, mutta sitä nyt ei ainakaan tarvinnut paljastaa. Tapojeni mukaisesti jäädyin ajauduttuani sosiaaliseen tilanteeseen ventovieraiden kanssa, enkä oikein tiennyt, mitä olisin muka voinut sanoa. En voisi suoraan alkaa pommittaa kentaurikysymyksillä, se olisi töykeää ja lapsellista.

©2018 BLACKROSE - suntuubi.com