Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ylläpitäjä poissa 27.3. - 24.4. !!

Tervetuloa liittymisnurkkaan!

Tässä netinkolkkani osiossa käytetään järkeä ihan tosissaan.
Laittakaa asiat liittymisestä, hahmojen tietojen muunnoksista yms. selvästi tänne, niin asia hoituu helposti ja nopeasti ♥

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Harley

23.04.2017 20:21
I won't give up, no, I won't give in
Till I reach the end and then I'll start again
No, I won't leave, I wanna try everything
I wanna try even though I could fail

Nimi: Tomás Salvador Garner

Kutsumanimi: Tomás, Tom, Tomtom, Tomcat

Laji: Hybridi [muodonmuuttaja-ihmissusi]

Syntynyt: 19.5.1995

Sukupuoli: Mies

Hey, I'm in love
My fingers keep on clicking
To the beating of my heart
Hey, I can't stop my feet
Ebony and ivory
And dancing in the street
Hey, it's 'cause of you
The world is in a crazy, hazy hue

Luonne: Tomás on värikäs, kujeileva, kikattava ekstrovertti ja keikari, jonka persoonassa ja mahtipontisessa hymyssä on tilan valloittavaa tarmoa ja innostusta. Hän kaipaa valokeilaan ja puhkeaa lauluun varoittamatta tuosta vain. Laumasielu on äärimmäisyyksiin saakka ulospäinsuuntautunut ja heittäytyvä, pelleilee lakkaamatta, vääntelee hauskoja ilmeitä, nauraa aivan kaikelle eikä pysy paikoillaan edes pientä hetkeä. Väkijoukossa energinen ja motivoitunut Tom liikkuu kuin kala vedessä, estottomasti ja avoimena, ollen erittäin sinut itsensä sekä muiden kanssa. Kevytkenkäinen, aitoudessa ja vilkkaudessa uskomaton mies on leikkisä ja yltiösosiaalinen ilopilleri. On hyvin mahdollista, että Tomás on viettänyt liikaa aikaa musikaalien parissa - hän erittäin naiivisti ajattelee tosirakkauden odottavan yhden romanttisen balladin päässä, eikä hänelle ole olemassa ongelmaa, jota pirtsakka tanssinumero ei ratkaise. Tomin suuruudenhullut päähänpistot ja unelmat eivät todellakaan pysy realismin saati järjen rajoissa.

Tomás rakastaa olla seurassa, yksinäisyys puolestaan tylsistyttää ja hirvittää häntä. Hän harvoin sulkee suunsa ja vastaa kaikkeen miettimättä, pälpättäen ylikiehuvana papupatana ja paljastaen enemmän kuin soveliasta, pahimmillaan toisten yksityisasioita. Suorasanaisuuden ja rehellisyyden kanssa tulee ylilyöntejä, sillä tajuamattaan puupää voi loukata toisia harkitsemattomuudella ja kertomalla mielipiteensä, jota kukaan ei ole kysynyt. Tomáksen kielenkäyttö on prameilevan, näyttävän ja koomisen värikästä - miehen sanavalinnat ja hassut vertauskuvat, puhumattakaan voimakkaista äänenpainoista, ovat omaa luokkaansa. Tomásia voi kuvailla erittäin äänekkääksi ja nenäkkääksi, ja kontrolloimaton, suoraan iholle hyökkäävä sosiaalisuus voi koetella sulkeutuneempaa luonnetta. Uudet ihmissuhteet riemastuttavat miestä, jolle suurempi kaverijoukko tarkoittaa entistä suurempaa hauskanpitoa, ja hän on erittäin kärkäs hieromaan tuttavuutta ventovieraiden kanssa. Tomin paheisiin kuuluu yliampuva uteliaisuus, vaikkei hän itse taida tiedostaa ongelmaansa. Salaisuuksille janoinen, häpeilemätön mies kaivaa henkilökohtaisuudet heti kättelyssä pöydälle eikä arkaile kertoa omista asioistaan.

Tuore ystävyys voi lumota nuorukaisen niin, että vanhat kaverit jäävät ikävästi taka-alalle - tämä pätee eritoten komeisiin miehiin, sillä parantumattomana romantikkona Tomás uskoo rakkauteen ensisilmäyksellä ja ihastuu sormia näpäyttämällä. Tom on kuitenkin erinomainen kaveri, jos tarvitsee elämäänsä vauhtia, yllätyksellisyyttä ja piristystä. Hänessä on juorukellon tunnusmerkit, mehukkaat jutut ja niiden jakaminen lukeutuvat miehen mielenkiinnon kohteisiin. Huhujen levittelyllä Tom ei kuitenkaan liiemmin koskaan tarkoita pahaa, vaan kyseessä on ajattelemattomuuden lisäksi hänen viehätyksensä mielenkiintoisiin elämäntarinoihin, joita hän kohtelee kuin saippusarjoja ja seuraa sivusta fanin antaumuksella. Tomás kokee myös tarvetta sekaantua muiden ihmissuhteisiin, mikä voi johtaa fiaskoon, koska tunnetusti kovaääninen mies on kykenemätön hienovaraisuuteen. Tom näkee romansseja sielläkin, missä niitä ei todellakaan ole, spekuloi jokaisen tuntemansa suhdekiemuroita ja parittaa sinkkuja kavereitaan intopiukeena milloin kenellekin.

Tomásissa on kiistattomasti suurta koomikon vikaa. Hän rakastaa toisten hauskuuttamista ja ilonpitoa, eikä pelkää heittäytyä täydelliseksi narriksi, kunhan saa irti hymyjä. Myös ylenpalttinen sarkasmi ja hyvää tarkoittava kettuilu ovat vahva osa Tomin riehakasta, jopa julkeaa persoonaa. Hän ei oikeastaan koskaan lakkaa vitsailemasta, mikä osoittautuu ongelmalliseksi, kun pitäisi olla keskittynyt ja vakavissaan - jopa Tomin pokerinaama on jotenkin liioiteltu ja hän purskahtaa nauruun sellaisina surun hetkinä, jolloin olisi paras pitää pää kiinni. Pöljä ei koskaan tajua, milloin pelleily menee liian pitkälle, ja vuosien varrella useampi ystävyyssuhde on kärsinyt, kun Tom on vahingossa loukannut toisia hupailuilla tai vitsaillut liian aroista aiheista. Yksityisyyden kunnioittamisen päälle ymmärtämätön mies ei hoksaa, milloin ylittää keskustelukumppanin sietokyvyn. Tomásin tunneälyn puutteet, pintapuolisuus ja holtittomuudet johtavat tuon tuostakin surkuhupaisiin, kiusallisiin itku pitkästä ilosta -tilanteisiin, joista hän yrittää selvitä jatkamalla vitsailua, mahdollisesti siis vain pahentaen tilannetta.

Lennokas Tom käyttää elämän eliksiirinä emootioita ja tieten tahtoen jahtaa tunnemyrskyjä vilkkaan seuraelämän ja taiteen keinoin. Vaikka miehen dominoivin mieliala on aurinkoisuus ja päällekäyvä energisyys, osaa hän olla ailahtelevainen arvaamattomuuteen saakka - esimerkiksi suurikin hermoromahdus voi kääntyä lohdutuksen avulla tutuksi hyväksi tuuleksi muutaman minuutin sisään. Iloisena Tomásin riemulle vain taivas on rajana ja hän suorastaan leijailee euforiassa, hyppelee koulutytön lailla paikasta toiseen, touhottaa, tanssahtelee ja laulaa. Toisaalta vastoinkäymisä kohdatessaan hän rämähtää alas pilvilinnoista kahta kauheammin. Urallaan ylinäyttelystä tunnetuksi tullut nuorimies, jonka väkevät ja kuumat tunteet eivät käy läpi mitään suodatusta, vaikeroi sydänsurujaan kovaan ääneen, manaa julmaa maailmaa ja antaa kyynelten virrata, mieluiten lattialla raajat levällään maaten. Vilpitön, ilmeikkyydessään verraton ja elekielessään villi mies onkin kuin avoin kirja, kenen hyvänsä luettavissa. Jollain tasolla rappioromantiikkaan höpsähtänyt Tomás salaa tai vähemmän salaa nauttii melankoliasta, oikein mässäilee tragedioilla. Teatraalisella, asioita suurentelevalla tunnepakkauksella on paha tapa myös kieriskellä itsesäälissä ja heittäytyä maansa myyneeksi pienemmästäkin kohtalon oikusta, vaikka hän ei jaksa ylläpitää surullista roolia pitkään.

Kuten kaikki tunteet, myös vihansa Tom vierittää toisten niskaan raa’an sensuroimattomasti, oli riidan toisena osapuolena sitten perivihollinen tai paras ystävä. On onni, ettei hän rentona, itseironian kestävänä pelleilijänä ota itseensä herkästi, sillä kiukkuisena Tomás on lapsellinen, periksiantamaton tuittupää - varsinkin, jos kyse on hänelle oikeasti tärkeästä asiasta. Tomásilta voi odottaa ankaraa, kiihkon seurauksena täysin päätöntä saarnaa, esineiden paiskomista ja näyttävää poistumista. Raivokohtauksen jälkeen hän pitää sinnikkäästi ehdotonta mykkäkolua ja on ties kuinka pitkävihainen. Pahimmassa skenaariossa jääräpää leppyy vain, jos hänen eteensä polvistuu rukoilemaan anteeksiantoa.

Herkästi innostuva, yltiöpäisen impulsiivinen ja spontaani Tomás elää kuin ilotulitukset: nopeasti ja rajusti, syttyen pienistä kipinöistä. Kupliva, sädehtivä mies on sähköjänis, joka on aina menossa, jahtaamassa jännitystä ja intohimoa. Jos päivät uhkaavat lähteä kulkemaan rutiininomaisesti, tahtoo elämännälkäinen ja elämyshakuinen taivaanrannanmaalari repäistä ja tehdä jotain ennenkokematonta, järjestää juhlan keskellä arkea. Miehen mielestä sitä mennään eikä meinata, kainostelu on turhaa ja tämä hetki on elämistä varten. Hän jättää mieluiten pois liiat filosofiset pohdinnat ja huolet huomisesta. Tomás on useissa asioissa mustavalkoinen, koska haluaa kaiken tai ei mitään. Eläväinen hulluttelija rakastaa paljon ja täysiä, toisaalta vihaa ja halveksuu samalla voimalla. Tomásin suunnittelukyky on vaarallisen kehno, hän mieltääkin itsensä luonnolliseksi improvisoijaksi, ja on kauhistuttavan altis houkutuksille ja yllytyksille, kuten uhkapeleille, irtosuhteille ja muille hypyille tuntemattomaan.

I may be crazy, don't mind me
Say, boy, let's not talk too much
Grab on my waist and put that body on me
Come on now, follow my lead
Come, come on now, follow my lead

Ulkonäkö: Tomás on noin 180 senttimetriä pitkä nuorimies. Hän ei ole lihaskimppu eikä luuviulu, mutta kropassa on tanssijan siroutta ja notkeutta. Puoliksi portugalilaisen miehen ihonväri on oliivinsävyinen ja lämmin, joskin ei kovin tumma. Tomilla on näyttävä, riehakas elekieli, erittäin paljon puhuvat ilmeet ja hyvin reippaat, suorastaan tanssivat askeleet.

Tomin eloisat kasvot ovat nuorekkaat, jopa poikamaiset, piirteiden kaaret ovat melko pehmeitä ja pyöreitä. Hänellä on suhteellisen vahvat leukaperät ja leuka, jossa on tunnusomainen pieni kuoppa. Kasvojen hallitsevia piirteitä ovat täyteläinen alahuuli, pyöreähkö, matala ja hieman leveävartinen nenä, erittäin tuuheat kulmakarvat sekä suurehkot, vihertävän pähkinänruskeat silmät tummine ripsineen. Nenän alla ja leuassa on hyvin hentoa sänkeä, mutta Tomás on kaiken kaikkiaan varsin siloposkinen. Korvalehdissä miehellä on hyvin pienet venytykset, joissa hän käyttää yksinkertaisia mustia koruja. Tunnistettavimpiin Tomin piirteistä kuuluu tummanruskeat, lähes mustat lyhyet hiukset, jotka ovat erittäin pörröiset ja kiharat.

Mies nauttii jokseenkin laittautumisesta, esimerkiksi hiusten harjaamisesta ja kynsien lakkaamisesta, ja valitsee huolella vaatteensa ja asusteensa, kuten vyöt ja sormukset. Hänellä on näyttävä ja monipuolinen maku, joten Tomásilla näkee usein värikkäitä kuvioita, eläinkuoseja, rohkeita printtejä, mustaa nahkaa ja karvaliivejä ynnä muuta. Kokeilunhaluisella Tomilla on joskus palmikkoneule ja timmit pillifarkut, joskus sporttiset, neonväriset oleskeluvaatteet, riippuen täysin mielialasta ja päivän aktiviteeteista. Valkoinen kuuluu Tomásin lempiväreihin ja hänellä on jalassaan lähes aina valkoiset Vansin skeittikengät.

I'm in love with the shape of you
We push and pull like a magnet do
Although my heart is falling too
I'm in love with your body

Taidot: Tomás on muodonmuuttajan ja ihmissuden jälkeläinen, mutta hän ei ole perinyt isänsä ihmissuden ominaisuuksista mitään lukuun ottamatta yliherkkiä aisteja ja mieltymystä liharuokiin. Äidiltään Tom peri muodonmuuttajuuden ja eläinmuotonsa, joka on rusehtava iberiansusi. Sutena hän on nopea ja suhteellisen vahva.

Ihmismuodossa Tomás ei ole taistelussa mistään kotoisin, mutta on silti harrastustensa vuoksi hyvässä fyysisessä kunnossa, erityisesti koordinaatiokyvyn ja notkeuden osalta. Teatterilainen on kuin kotonaan lavalla ja suurten yleisöjen edessä, rooliin sukeltaminen käy häneltä taitavasti. Tomás on erittäin pätevä tanssija ryhmässä että yksin ja erikoistunut katutanssiin (esimerkiksi house ja locking), vaikka esittää myös tarinallisempaa nykytanssia. Musikaalikonkarina Tomás on kokenut myös musiikin saralla: Hän laulaa hyvin ja omaa laajan äänialan, lisäksi soittaa jonkin verran bassoa, rumpuja ja pianoa.

I stay out too late, got nothing in my brain
That's what people say, that's what people say
I go on too many dates, but I can't make them stay
At least that's what people say

Menneisyys: Tomás syntyi ainoana lapsena Portugalin Sintrassa vuoden 1995 loppukeväästä. Hänen nuoret, boheemielämää ylistävät, kovasti rakastuneet vanhempansa olivat kummatkin taikaolentoja: Iloluontoinen, lauleskeleva äitinsä muodonmuuttaja, jonka eläinmuoto oli susi, englantilainen isänsä puolestaan ihmissusi. Koska suku molemmilta puolin oli maagista väkeä, ei ollut ongelma eikä mikään, kun lapsuusvuosina Tom paljastui äitinsä tapaan iberiansusimuuttujaksi. Kaksi varhaisinta elinvuottaan Tomin ikionnellinen pikku perhe asusti äidin synnyinseuduilla Portugalin rannikolla, mutta muuttivat sittemmin isän kotimaahan, Etelä-Englannissa sijaitsevaan Portsmouthiin.

Pojan vanhemmat olivat kumpainenkin taiteellisia, kaupunkielämään mieltyneitä tunneihmisiä, rakkaustarina olikin saanut alkunsa Lissabonin elokuvafestivaaleilta. Journalisti-isä kirjoitti kulttuuriartikkeleja sanoma -ja viihdelehtiin. Äiti oli ammatiltaan tarjoilija, mutta vapaa-ajalla oli harrastajateatterissa ja keikkaili a cappella -lauluryhmän kanssa. Tomás sai erittäin vapaan kasvatuksen, joidenkin mielestä vanhempien ote oli liiankin lepsu. Vanhemmat tekivät spontaaneja päätöksiä, joiden vuoksi perhe muutti usein, joten he asuivat milloin Iso-Britanniassa, milloin Portugalissa, välistä myös jossain muuallakin. Vaikka pomputus ja koulujen ja kaveriporukkojen jatkuva vaihtaminen oli kiivasta, lapsuus oli autuas - perhe teki paljon lomamatkoja, vietti yhteistä aikaa ja järjesti juhlia lähipiirin kanssa. Kun Tom oli lähemmäs 8-vuotias, he vihdoin asettuivat vakituisesti Lontooseen, taivaansiniseen taloon Notting Hillin kaupunginosassa.

Lapsesta pitäen taideharrastukset olivat valtava osa Tomin elämää, kiitos kannustavien vanhempien, ja poika löysi itselleen kodin ja kutsumuksen teatterin ja tanssin parista. Hän harrasti aktiivisesti tanssin eri lajeja, eritoten katu -ja nykytanssia, ja oli yhtä innolla mukana näytelmissä, ottaen osaa myös ison mittakaavan projekteihin, esimerkiksi esittäen lapsirooleja Lontoon musikaaleissa. Ensimmäiset kouluvuotensa Tom yritti pitää matalaa profiilia ja olla kiltti mallioppilas. Keskittymisen vaikeudet sekä luonteen sisäsyntyinen räiskyvyys puskivat kuitenkin pintaan, joten hän vähitellen luopui roolista - arvosanat laskivat, kun hän löi oppitunnit leikiksi, mutta oli onnellinen omissa nahoissaan ja kerrytti nopeasti laajan kaveripiirin. Tomásin värikäs persoona joutui isompien oppilaiden nokittavaksi, mutta hän käänsi pilkanteon edukseen vastaamalla tuleen huumorilla. Pian pojasta tuli koko koulun klovni, ankeiden oppituntien piristäjä ja hyvin pidetty hauskuuttaja. Käytännössä koko lähipiiri suhtautui myönteisesti, kun hän 13-vuotiaana tuli kaapista, ja teini-ikään mennessä Tom oli vallaton ja kokeilunhaluinen nautiskelija, joka riensi harrastuksissa ja ystäviensä kanssa miljoonakaupungin kaupoissa. Nuoruuteen on mahtunut jos jonkinlaisia päähänpistoja, kotibileitä ja suhdekiemuroita, ja ystäviä (puhumattakaan poikaystävistä) on tullut ja mennyt.

Tomás jätti lukion kesken toisen lukuvuoden puolella, koska koulutus tuntui pelkältä esteeltä hänen unelmiensa toteutumiselle, kaikki motivaatio suuntautui opintojen sijaan teatteritaiteeseen. Vanhemmat tukivat Tomia päätöksessään. Hän teki osa-aikatöitä Lontoon kahviloissa ja kuppiloissa, mutta keskittyi tavoitteisiinsa käymällä ilmaisutaidon kursseja, osallistumalla improvisaatioryhmään, näyttelemällä tuttujensa lyhytelokuvissa, hakeutumalla Lontoon lukuisten teatterien koe-esiintymisiin kerta toisensa jälkeen ja sen sellaista. Hän kiinnostui näihin aikoihin enemmän myös backstagen puolella tapahtuvasta toiminnasta, eritoten puvustuksesta ja maskeerauksesta. 18-vuotiaana vuotiaana Tomás ja kaksi hänen läheistä ystäväänsä, kaksossisarukset Emily ja Eliza, repäisivät kunnolla, lähtivät etsimään tähtien loistetta meren toiselta puolen ja muuttivat kolmistaan kämppäkavereiksi New Yorkiin. Tom eli haavettaan, kun aloitti työskentelemisen Broadwaylla, ensimmäisenä roolinaan sivuhahmo Hairspray-musikaalissa.

Tomás nautiskeli elämästä Pohjois-Amerikassa täysin siemauksin, tutustui suurkaupungin huvituksiin ja keräsi ympärilleen uusia ystäviä sankoin joukoin. Juuri 19 vuotta täytettyään hän rakastui korviaan myöten itseään muutamia vuosia vanhempaan mieheen, Nicholas Alleniin, joka ohjasi musikaalia, jossa nuorimies parhaillaan esiintyi. He alkoivat pian tapailla ja seurustelu kesti puolitoista vuotta, kunnes loppui Nicholaksen valheellisuuden paljastuttua - mies nimittäin oli pettänyt häntä monta kertaa suhteen alkuajoista lähtien ja kaiken huipuksi mennyt kihloihin muuan naisen kanssa Tomin selän takana. Tapauksen jälkeen sydämensä särkenyt Tomás kulki sylistä toiseen ja uppoutui yöelämään. Hän sai puhtia uusista ystävistä, jotka tapasi tutustumalla New Yorkin laajoihin taikaolentopiireihin. Erityisen läheiseksi Tomille tuli Shaniqua-niminen nuori nainen, joka baristan ja taustalaulajan ohella oli ihmissusi.

Kesällä 2016 Tom lähti kaveriporukan kanssa roadtripille. Matka otti jaloittelutauolla odottamattoman käänteen, kun hän Shaniquan kanssa eksyi valtatien reunasta sumuisille raunioille - kaksikko oli päätynyt Vechnostiin. He kävivät yhdessä läpi pienen hermoromahduksen, mutta tutustuttuaan uuteen ympäristöön sopeutuivat eloon saarella ja kunnostivat yhteisvoimin asumuksen suuresta kivitalosta. Kun ajan mittaan Tomás tutustui hengenheimolaisiin saarelaisten joukossa, sai hän loistoidean pistää pystyyn harrastajateatterin ja tanssiryhmän tapaisen kavereidensa kanssa. Nuorukaisen organisoima ryhmä sai nimekseen Tomcat & The Alleycats, nykyään mukana on jo hänet itsensä mukaan lukien 12 jäsentä. Tomás tällä haavaa on tyytyväinen elämäntilanteeseensa, vaikka välillä kaipaa suurkaupunkiin.

I never miss a beat, I'm lightning on my feet
And that's what they don’t see, that's what they don’t see
I'm dancing on my own, I make the moves up as I go
And that's what they don't know

Muuta: Tomásin kaksi äidinkieltä ovat englanti ja portugali. Englantia Tom puhuu väkevällä englantilaisella aksentilla, eniten lontoolaisittain. Miehen ääni on yhtä ilmeikäs, värikäs ja naurava kuin hänen luonteensa, innostuessa se nousee hieman kimakaksi. Lisäksi Tom puhuu aina tarpeettomaan kovaan ääneen, melkein huutamalla.

Mies asuu hyväkuntoisessa, tilavassa kivitalossa hyvän ystävänsä, ihmissusi Shaniqua “Shan” Brewerin, kanssa. Talon avara alakerta on omistettu harrastekäyttöön. Sieltä löytyy tilaa harjoituksille, esiintymislavan tapainen, muutamia soittimia, mukavia sohvia, säkkituoleja ja suuri pöytäryhmä. Yläkerran puolella on Tomásin sekä Shaniquan erilliset makuuhuoneet, kylpyhuone ja varastotilaa.

Tomásilla on kaveriporukkansa kanssa leikkimielinen taideryhmä, joka kulkee nimellä Tomcat & The Alleycats, lyhyemmin vain Alleycats. Tämä kuin yksi suuri perhe kokoontuu vähintään kerran viikossa (perjantai-iltaisin) Tomin luona. Joukko tekee teatteria, kuten sketsejä ja improvisaatiota, tanssiesityksiä sekä musiikkia. Isompien projektien kanssa he haaveilevat pistävänsä pystyyn kunnon esityksiä ja saavansa paikalle yleisöä, mutta toistaiseksi Tomásin unelmat kunnon show’n järjestämisestä eivät ole toteutumaisillaan. Alleycats ottaa avosylin jäseniä vastaan. Tällä hetkellä osanottajia on 12 Tomás mukaan laskettuna.

Tomcat & The Alleycatsin jäsenet:
Shaniqua “Shan” Brewer - Tomin kämppis, afroamerikkalainen sisukas nainen [ihmissusi]
Céleste Bourbeau - ranskalainen, pieni ja pippurinen energiapakkaus [muodonmuuttaja]
Mathis “Matt” Bourbeau - Célesten isoveli, parrakas ja sielukas tulkitsija [muodonmuuttaja]
Rhydwyn - kelttiläinen ikinuori, jolla on walesilainen murre ja erikoinen huumorintaju [velho]
Parima Saklat - trendikäs ja sanavalmis, jolla on upea lauluääni [puoliverinen noita]
Chihiro Katsukane - japanilainen mekaanikko, jossa on stand-up -koomikon vikaa [kyborgi]
Ethereal - sulavaliikkeinen ja elegantti nainen, jolla on hurmaavat sääret [puoliverinen haltia]
Abebe Zemenfes Robel - etiopialainen hippi, joka hallitsee breakdancen [muodonmuuttaja]
Siv Hallfredottir - alituiseen angstaava ja murjottava, äkkipikainen tuittupää [keiju]
Edgar Octavius - sivistynyt, runollinen britti, joka siteeraa liikaa Shakespearea [vampyyri]
Riza Yunislü - azerbaijanilainen mies, rokkari henkeen ja vereen [ihmissusi-velho]

But I keep cruising
Can't stop, won't stop grooving
It's like I got this music in my mind
Saying it's gonna be alright

~~~~

sainpa tämän hämmentävän nopiaa valmiiksi, positiivinen yllätys :'D kiitos taas jälleen!

Nimi: Pumpkin-Girl

23.04.2017 17:19
Hahmon nimi: Mortimer Gully
Kutsumanimi: Morty
Laji: Pikkuihminen
Ikä: 24.9.1997
Sukupuoli: Mies

Luonne: Morty saa mielihyvää toisten kärsimyksestä ja ärsyttämisestä ja täten nauttiikin raivostuttaessaan toiset. Muiden pelko saa ivallisen virneen kipuamaan tämän jätkän kasvoille, eikä hän suinkaan yritä peitellä sitä. Morty on itse kyllästynyt pelkäämään pienen kokonsa tähden ja haluaakin näyttää muille, ettei ole hyödytön vaan pystyy tekemään julmiakin asioita.

Pikkiriikkinen jätkä on varsin uhkarohkea ja vaaratilanteet kiehtovat häntä. Pienikokoisena hän joutuukin usein vaaroihin, mikä vahvistaa uhkarohkeutta entisestään. Morty ei voi sietää pelkureiden seuraa ja jättäytyykin suosiolla sellaisten seurasta pois, sillä hän kaipaa elämäänsä vaaroja - jos siihen sellaisia enempää vain on mahdollista saada. Vaikka Morty yleensä onnistuukin pelastautumaan vaaratilanteissa, on hänkin meinannut monesti menettää henkensä tai vähintäänkin loukkaantua vakavasti. Loukkaantumiset eivät ole kuitenkaan tätä jätkää hetkauttaneet, vaan Morty jatkaa itsepäisesti uhkarohkealla polullaan.

Morty on oikein puhelias heppu ja viihtyy enemmän seurassa kuin yksin - ongelmana vain että harvat kaipaavat tämän seuraa. Morty heittää mielellään raakaa läppää, joten heikkohermoiset eivät tästä pidä. Morty on varsin suorasanainen ja ilmaisee oman mielipiteensä, vaikka se kuinka loukkaisikin muita. Morty on säälimätön, eikä kaunistele sanojaan edes herkimpien kanssa. Vaikka Morty pitääkin seurasta kohtelee hän muita, kuin roskaa ja pyrkii aiheuttamaan muille harmia. Morty on mestari väittelyissä ja pilkkanimien keksimisessä.

Morty tuntee selvästi tavallista vähemmän tunteita. Hän ei osaa kiintyä toisiin tai muodostaa terveitä suhteita - muodostaa suhteita vain omaksi edukseen. Morty ei myöskään tunne surua, eikä oikein osaa kunnolla suuttuakaan. Hän voi kyllä ärsyyntyä, mutta senkin eteen täytyy tehdä kovasti töitä. Ärsyyntyneenä hän yleisimmin hiljenee täysin, mikä harvemmin harmittaa muita kanssaolijoita. Morty kuitenkin osaa tunnistaa muiden tunteita erittäin hyvin - hän tietää kun on loukannut toista verisesti.

Ulkonäkö: Morty on hyvin pienikokoinen jätkä, joka mahtuu helposti vastasyntyneenkin kämmenelle aiheuttamatta ylimääräistä painoa. Hän on pituudeltaan suurin piirtein normaalin keskisormen kokoinen. Morty on melko aliravittu, mutta hänen jalkansa ja kätensä ovat lihaksikkaat, sillä hän käyttää niitä paljon pienen kokonsa takia. Mortyn iho on lumenvalkea ja tätä voisi melkeinpä luulla sairaaksi sen takia. Mortylla on teräväpiirteiset ja kapeat kasvot, joita tähdittävät hänen kirkkaat ja siniset silmänsä, joissa on yleensä ilkikurinen pilke. Mortyn silmät ovat mantelin muotoiset ja niiden reunoja koristavat pitkät ja mustat ripset. Mortyn hiukset ovat yksi sekainen pehko, jota ei kammallakaan niin helposti selvitetä. Mortyn hiuspesäke on väriltään maantienruskea ja siinä on siellä täällä tummempia raitoja. Osa Mortyn hiuksista menee hänen oikean silmänsä yli. Niskasta hiukset on leikattu siiliksi. Mortyn leuka on vaalean sänkikerroksen peittämä.
Hänellä on yllään valkoinen crop top, jonka päällä tällä on neonkeltaiset heijastinliivit, jotta tämä olisi helpompi havaita. Mortylla on jalassaan vaaleansiniset ja revityt farkut. Kenkinään hänellä on valkoiset lyhytvartiset tennarit, jotka ovat kuitenkin enää vain etäisesti valkoiset kaiken lian takia.

Taidot: Pienen kokonsa takia Morty mahtuu helposti pienimmistäkin koloista ja raoista. Morty on myös hyvin ketterä ja osaa liikkua vaikeimmissakin maastoissa. Pienestä koostaan huolimatta Morty on lihaksikas, joten hän on tottunut tekemään raskastakin työtä ja hankalissa maastoissa liikkuessaan tämä tulee tarpeeseen, vaikkei hänkään mikään voimamies ole. Hän on taitava rakentelemaan itselleen apuvälineitä, jotka helpottavat pikkuihmisen liikkumista luonnon armoilla.

Menneisyys: Morty syntyi Lontoossa kuusilapsiseen perheeseen kolmanneksi vekaraksi. Hänen perheensä eleli hylätyssä talossa, jossa asui useampiakin pikkuihmisiä, koska talossa oli runsaasti tilaa ja ravintoa. Morty ei juurikaan saanut perheessään huomiota vanhemmiltaan ja kuri oli tiukka, sillä eihän kukaan tahtonut lapsiensa kasvavan huonokäytöksisiksi ja kunnia oli kuitenkin pikkuihmisten yhteisössä keskeisessä asemassa. Mortyn sisarussuhteetkaan eivät olleet kummoisempia. Vanhemmat sisarukset eivät ikinä arvostaneet ilkikurista ja menevää Mortya, joka tuntui vain kerjäävän hankaluuksia. Nuorempiin sisaruksiin taas Mortylla oli ikäeroa sen verran, ettei nuorta hulttiota kiinnostanut heidän seuransa.

Mitä vanhemmaksi Morty tuli sitä uhkarohkeampia ja hullunkurisempia ideoita hän alkoi pääkoppaansa saada. Nuorukainen ei tuntenut oloaan kotoisaksi yhteisössä, jossa hänet yritettiin ahdata tiettyyn muottiin, joten hän hyvästeli perheensä ja lähti tutkimaan muuta maailmaa. Isossa maailmassa ei ollut helppoa liikkua ja Morty olikin monesti vähällä menettää henkensä. Ihmiset olivat talloa hänet alleen ja useat elukat melkein pistivät pikkuihmisen poskeensa.

Yksi tavanomainen päivä muutti pienen miehen elämän entisestään. Morty liikkui Lontoon sateisilla kaduilla yksin ja sinä päivänä sattui tuulemaan paljon. Poika oli innoissaan vaarallisesta tuulesta - tämä olisi hänelle kuin haaste. Pikkuihminen ajautuikin tuulen kuljetettavaksi ja hän lensi pitkän pitkän matkan. Hän nautti siitä aikansa, kunnes tilanne alkoi käydä kuumottavaksi. Hän ajautui lähelle lintuauraa, joka oli olla miekkosen loppu. Häntä nokittiin ja yritettiin syödä, mutta pikkumies pisti kiivasti vastaan ja onnistui välttämään syödyksi tulemisen.

Mortyn epäonni ei päättynyt lintuauraan, sillä voimakas tuuli joka oli häntä kuljettanut lakkasi ja mies putosi korkeuksista alas. Hän ajatteli sen olevan kaiken loppu, mutta hän oli väärässä - putous avasi miehen elämään aivan uuden luvun. Jossain vaiheessa pudotessaan pikkuihminen menetti tajuntansa ja kun hän seuraavan kerran heräsi hän koki yllätyksen. Morty heräsi täysin vieraasta paikasta ja siitähän tämä pikkuihminen innostui entisestään - uudet vaarat ja seikkailut odottivat rämäpäätä.

Vechnostilla asuessaan Mortyn luonne kieroutui entisestään ja hänen aiemmin piilossa olleet sadistiset piirteensä alkoivat hiljalleen tulla esiin. Myös uhkarohkeus lisääntyi ja Morty on jo lukemattomia kertoja joutunut vakavampiinkin vaaratilanteisiin, joista on selviytynyt ihmeen kaupalla.

Muuta: Morty nauttii Vechnostilla asumisesta - varsinkin kun voi härnätä muita. Varsinaista asuinpaikkaa ei miekkosella ole - hän asuu milloin missäkin.

Morty on ruuan suhteen todella nirso. Vihannekset ja juurekset kuvottavat häntä, mutta hedelmiä ja marjoja hän voi kuitenkin syödä - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Lihaa Morty harvemmin syö, koska ei saa sitä käsiinsä. Ei hän lihastakaan erityisemmin välitä, mutta syö sitä ennemmin kuin kasviksia. Juomien suhteen pikkumies ei kuitenkaan ole nirso - hän voi juoda oikeastaan mitä vain.

Nimi: Nanaba

23.04.2017 13:05
Tein tarkemman kuvauksen Bomin vaatetuksesta, laitan koko ulkonäön nyt tähän niin ei tarvii alkaa mitään arpomaan että mitäs poistetaan ja minne se tulee. :'D

Ulkonäkö: Somboom on varsin solakka, arvioltaan 173cm pitkä nuorukainen. Ei ehkä tyypillisin ruumiinrakenne miespuoliselle ihmissudelle, mutta pojalle on sentään kertynyt lihasmassaa jalkoihinsa ja käsivarsiinsa, vaikka vaatetus tuppaakin peittämään sen.
Kasvonpiirteissä pojalla ei ole mitään, mihin huomio kiinnittyisi ensimmäisenä. Hänellä on tummat, aasialaisia muistuttavat silmät, ”luonnolliset silmäpussit” ja suora nenä. Hymyillessä esiin pistävät hymykuopat molemmilla puolin poskia, jolloin usein näkyvätkin myös Somboomin ”pupumaiset” etuhampaat. Vasemmassa poskessaan hänellä on myös pieni arpi, jonka synnystä pojalla ei ole oikein varmuutta – luultavasti hieman astetta rajummaksi yltyneiden lapsuusleikkien tulosta. Korvissa Somboomilla on yhteensä seitsemän lävistystä, toisessa kaksi peruskorvakorua, toisessa kolme sekä kaksi helix-lävistystä. Hiukset ovat pikimustat, eivät ihan keskeltä jaetut.

Tavallisimmin Somboom kulkee yllään musta, ¾ hihainen poolopaita, ja kaulassaan hänellä roikkuu – yleensä paitansa alla – hopeinen, hieman kulunut ristikoru. Uskonnollinen hän ei ole, mutta kristitty kuitenkin. Päällisimpänä hänellä on suuri, preussinsininen pilottitakki, jonka hihoja koristaa muutama musta raita. Siihen on läntätty jos jonkinmoista paikkaa, mm. Union Jack vasempaan käsivarteen.
Jalassaan nuorukaisella on malliltaan boyfriend-farkkuja muistuttavat siniset farkut, joita niitäkin on paikattu vähän milläkin sävyllä mistäkin. Alun perin ne olivat revityt vain polvien kohdalta siististi vaakasuunnassa, mutta nykyään repeämiä löytyy vähän sieltä täältä. Jalkineina hänellä on mustat, kuluneet ja kärsineet maiharit.

Nimi: Harley

20.04.2017 20:41
Everything that kills me
Makes me feel alive

Nimi: Luke Nikau Wilson

Kutsumanimi: Greed, Greedy

Laji: Muodonmuuttaja [korppi]

Syntynyt: 11.8.1984

Sukupuoli: Mies

Hey mama, look at me
I'm on the way to the promised land
I'm on the highway to hell

Luonne: Korppimuodonmuuttaja on todellinen pahanilmanlintu - hänen saapumisensa ennustaa ikävyyksiä eikä miehen läheisyydessä ole koskaan turvallisella maaperällä. Greed on niin arvaamaton hedonisti, että hänen räjähdysherkkä persoonansa ansaitsisi oman varoitusmerkin. Mies, joka suorastaan rakastaa ja palvoo riskipitoista elämäntyyliä, etsii aina uusia tapoja järkyttää muita eikä kaihda käsiensä likaamista tilanteessa missä hyvänsä. Holtiton metsästäjä ratkaisee valinnan vaikeuden pahimmillaan kolikkoa heittämällä ja jättää päätökset kohtalon hellään huomaan, vaikka uhkana olisi hengenlähtö itseltä ja toisilta. Greed räkättää vaaroille röyhkeästi ja löytää vaikeuksia itselleen missä vain, milloin vain. Jatkuvaa liikettä ja ilonpitoa himoitsevan, tuhoisasti ylivilkkaan miehen elämänkatsomus on vääristynyt inhottavalla lailla naiiviksi: Hänelle koko maailma on valtava pelikenttä täynnä mahdollisuuksia ja rikottavia rajoja, ja muut ihmiset ovat enemmän leikkikaluja kuin leikkikavereita.

Tasapainottoman, ailahtelevaisen ja vastuuntunnottoman Greedin motiivit ovat enemmän tai vähemmän hämärät. Hän ei ajattele, hän tekee. Mies on kuin kolmekymppinen aikuinen, jolla on pikkulapsen itsehillintä ja harkintakyky - luonne on vaaraan saakka impulsiivinen, mielihyvähakuinen ja helposti kyllästyvä. Greed ei osaa hillitä nopeasti syttyvien tarpeiden toteuttamista tai idioottimaisia hetken mielijohteita, vaikkei tosissaan edes yritä kontrolloida itseään, ja hänellä on suuria vaikeuksia ottaa mitään tosissaan ja ymmärtää, että teoilla voi olla peruuttamattomat seuraukset. Ainoa asia, jonka parissa Greed kykenee jonkinlaiseen vakavuuteen ja keskittymiseen, on hänen työnsä metsästäjänä. Hän osoittaa tehtävillä ammattimaista huolellisuutta, eikä yllytyshulluudelta ja uhkarohkeudelta kieltäydy edes vaarallisimmista missioista.

Miehen vaarantäyteisessä, hektisessä maailmassa ei ole aikaa harkita. Greed on koko ajan ylikierroksilla käyvä ikiliikkuja, joka etsii uutta tehtävää, vastustajaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hän rakentaa korttitaloja rikkoakseen ne ja sytyttää talon tuleen vain kokeillakseen, palaako se maan tasalle. Jo lapsena Greed onkin ollut sairaalloisen kiinnostunut tuhoisista voimista, kuten luonnonkatastrofeista ja väkivallasta, ja hänessä on muun muassa pyromaanin piirteitä. Hänelle vaara tarkoittaa hauskanpitoa, eikä mies omaa tervettä itsesuojeluvaistoa, kykene aitoon pelkoreaktioon tai osaa valita taistelun sijasta pakenemista - hän oikein kerjäämällä kerjää verta nenästään. Ilman jatkuvaa jännitystä hän tuntee itsensä tyhjäksi, tyytymättömäksi ja levottomaksi, Greedin voisi luonnehtia olevan koukussa adrenaliiniin. Siinä missä hän on hyvin sadistinen persoona, joka hykertelee muiden epäonnelle, etenkin ollessaan itse vastuussa siitä, saa hän suurta mielihyvää itsensä satuttamisesta ja tieten tahtoen vaaraan asettumisesta.

Greedin vahviimpiin luonteenpiirteisiin kuuluu hermoja raastava vitsiniekkuus ja tapa nauraa omille jutuille kaikista kovimpaan ääneen. Hänen huumorintajunsa on musta ja kieroutunut; vitsailu kuolemasta, kärsimyksestä ja muista synkkyyksistä on arkipäivää. Toisaalta Greed heittää lakkaamatta toisen ääripään lapsellisia, tyhmiä ja kaikin puolin kehnoja vitsejä. Koska miehestä on äärimmäisen vaikea sanoa, milloin hän pelleilee ja milloin ei, yliampuvat vitsit ja ei-toivotut käytännön pilat herättävät puistatusta ja pahoja aavistuksia. Greed, joka ei ymmärrä pätkän vertaa hienotunteisuuden tai kunnioituksen päälle, irvailee säälimättömästi toisten kustannuksella. Jatkuva kettuilu, härnääminen ja ivapuhe käyvät liiaksi myös kaikista paatuneimmalle viilipytylle. Mies ei hetkahda, vaikka häntä varoitetaan pitämään päänsä kiinni, eikä pelkää rangaistusta. Hän oikeuttaa valtaosan teoistaan kutsumalla niitä pelkiksi vitseiksi, leimaten muut siinä sivussa tylsiksi tosikoiksi.

Tarkka-ampuja on äänekäs, suorasukainen ja ärsyttävä, utelee häikäilemättömästi yksityisasioita ja piikittelee pienimmästä asiasta. Greedin tavaton huomionhakuisuus juontanee juurensa lapsuuteen, jolloin hän jäi vaille kaivattua läheisyyttä: Sivuutettuna lapsi tajusi, että jos haluaa muiden kuuntelevan, on pakko tehdä jotain niin radikaalia, ettei häntä voida yksinkertaisesti jättää huomiotta. Tämä ajattelu motivoi pitkälle miehen käsistä karkaavaa riehumista. Erityisen hankalan Greedistä tekee ennalta-arvaamattomuus. Hän rakastaa ravistella ihmisiä, herättää kuinka kielteisiä tunteita hyvänsä, kunhan hänet muistetaan vielä pitkään. Järkytyksen ja epäsovun lietsomiseksi Greed tietoisesti provosoi, ärsyttää, heittää sopimattomia kommentteja, ilkeilee, uhoaa, talloo varpaille ja pelottelee. Yhteiskunnan sääntöviivojen rikkominen on miehelle mukavaa harrastustoimintaa ja hänellä on paha auktoriteettiongelma, jonka puolesta kuriton, suurisuinen ja ylimielinen Greed ei osaa nöyrtyä, vaikka kyse olisi elämästä ja kuolemasta. Pässinpää heittäytyy hankalaksi, kun pitäisi tehdä yhteistyötä, ja 7 Sinsin johtaja Marina on kenties ainoa, joka pystyy pitämään hänet jonkinlaisessa ruodussa.

On erittäin selvää, ettei epävakaan Greedin tunne-elämää voi lukea terveeksi. Itsetuhoinen vaarojen jahtaaminen ja julmat pilat ovat osa miehen tiedostamattomia puolustusmekanismeja. Suurimman osan ajasta hän hykertelee heikkomielisesti kuin olisi vastustuskykyinen kaikille maailman murheille ja kärsimykselle, ja samalla mies salassa vihaa, kerrassaan kammoksuu surullisuutta. Piittaamattoman, elämän arvottomuutta julistavan asenteen vuoksi häntä on vaikea satuttaa ja saada välittämään, mutta kiivas rämäpää saattaa täysin selittämättömiltä vaikuttavista syistä heittäytyä aggression vietäväksi, hyökkääväksi ja väkivaltaiseksi. Koska Greed ei hallitse ja käsittele tunteita asianmukaisesti saati omaa normaalia itsekontrollia, saattavat tunteet purkautua brutaalina vihamielisyytenä ja maanisena nauruna - joskus erittäin harvoin, erityisemmin surun tunteita torjuessa, myös hysteerisenä hermoromahduksena. Tunnevaihtelujen seurausten voi Greedin kohdalla odottaa olevan vain odottamattomat.

I can do anything, right or wrong
I can talk anyhow and get along
I don't care anyway, I never lose
Anyway, anyhow, anywhere I choose

Ulkonäkö: Greed on lähes 184 senttimetriä pitkä, melko harteikas mies. Hän on silminnähden hyvässä kunnossa. Eritoten ylävartalo on lihaksikas; pyykkilautavatsa ja pullistelevat hauikset löytyy, vaikkei ruumiinrakenne ole järkälemäinen, vaan hoikemmat jalat mukaan lukien hieman epäsopusuhtainen. Miehen tunnusmerkkeihin kuuluu lämpimän vaaleanruskea iho, liian suuren oloiset kämmenet, retkottava ryhti ja hyppivä askel.

Miehellä on ympäri kehoaan lukuisia mustavalkoisia tatuointeja, useimmat sattumanvaraisen oloisesti sinne tänne ripoteltuna. Vasen käsivarsi ja rintalihas ovat kokonaan pikkutarkkojen maori-tatuointien peitossa. Oikeassa hauiksessa on suuri linnun pääkallo, luita ja mustia sulkia, selässä siipensä levittänyt korppi ja alavatsassa teksti “choking hazard”. Miehen molempien käsien etu -ja keskisormessa sekä nimettömässä on yksi kirjain, jotka yhdessä muodostavat sanan “sinner”. Vasemmassa ranteessa lukee pienellä tekstauksella ja yliviivattuna nimi “Mason”.

Greedillä on voimakaspiirteiset, melko neliskanttiset kasvot, jotka ovat pahanilkiset ja epäystävälliset, toisaalta röyhkeän rennot. Kasvoja hallitsee leveät leukaperät, vahvat poskipäät, tuuheat kulmat ja leveähkö nenä, jonka varrella on vaakasuora arpi. Greedin huulet kääntyvät useimmiten pirulliseen hymyyn, joka paljastaa kellertävät hampaat sekä pari hopeista tekohammasta, ja suupielessä näkee usein hammastikun, tulitikun tai tupakan. Vasemmalla puolella alahuulta on spider bite -lävistys, nenässä bridge -lävistys, korvissa pienet venytykset ja rustossa useampi pieni rengas. Tummanruskeat silmät ovat pyöreät ja katse ilkeämielisen huvittunut sekä pistävä.

Miehen hiukset ovat erittäin tummanruskeat, lähes mustat. Huolimattomalla keskijakauksella olevat, yli solisluiden yltävät hiukset ovat todella paksua, tuuheaa ja ilmavaa kiharaa. Hän antaa kurittomien hiusten sojottaa vapaana ja takkuisena minne sattuu, sitoen ne vain harvoin poninhännälle tai nutturalle, yleensä työskennellessään.

Pukeutumisessaan Greed suosii vaatteita, joissa on voi riehua ja tapella. Hän varustautuu sääolojen mukaan, mutta perusvaatetukseen kuuluu myötäilevä hihaton, Adidaksen mustat jalkapallohousut sekä vanha, väljä farkkukankainen ja maastokuvioinen lentäjäntakki, jossa on kulahtanut karvakaulus. Jalassa miehellä on tukevat armeijan maihinnousukengät, joilla kelpaa vaeltaa pidempiäkin matkoja. Kaulassa hän pitää mustaa moottoripyörähuivia, jonka saattaa vetää työajalla suun peitoksi. Greedillä on tapa vohkia uhreiltaan pikkutavaraa, mikä myös näkyy: Hänellä on useita käsikoruja, ranteen ympärille sidottuja narunpätkiä, rihmakasormuksia ja sen sellaista. Hänellä on jopa omatekoinen kaulanauha, joka on valmistettu vampyyrien, ihmissusien, muiden olentojen ja joidenkin petoeläinten hampaista. Greedillä liikkuu mukana aina jonkinlaista metsästysvarustusta, kuten taskuilla varusteltu vyö ja reiteen kiinnitettävä veitsi -ja pistoolikotelo. Selässään kantohihnassa Greed pitää luotettua tarkkuuskivääriään.

Load up on guns, bring your friends
It’s fun to lose and to pretend
She’s overboard, self-assured
Oh no, I know a dirty word

Taidot: Greed on erinomaisessa fyysisessä kunnossa, onhan hän ammattitason metsästäjä,. Miehessä yhdistyy voima ja nopeus. Hän pystyy kiipeilemään ketterästi jyrkkiäkin seinämiä pitkin ja liikkumaan hyvin huomaamattomasti paikasta toiseen. Eläinmuodossaan hän luonnollisesti voi lentää. Lentotaidon ansiosta hän vikkelä liikkuminen mahdollistuu ja hän pääsee vaivattomasti parhaille tähystys -ja ampumapaikoille.

Greed on mestarillinen tarkka-ampuja, tai kenties sala-ampuja on osuvampi termi. Hänen ampumatarkkuutensa on ilmiömäinen ja mies osaa hoidella kohteensa ilman, että he tietävät, mikä iski. Hänen edukseen on myös lumottu ase, joka ei vaadi uudelleen lataamista ollenkaan. Kiväärinsä lisäksi Greed tuntee hyvin muut aseet ja räjähteet, ja pitääkin mukana räjäyttämiseen vaadittuja välineitä, jos tarve tai mielihalu posauttaa jotain pois tieltä yllättää. Lähitaistelu ei ole miehen mukavuusalue, mutta hän on erittäin hurja kamppailemaan ja puolustautuu potkunyrkkeily-tyylisten liikkeiden sekä puukon avulla.

Yksi Greedin muodonmuuttajuuden aikaansaamista kyvyistä on vaikuttava imitaatio. Niin kuin korpit, hän pystyy matkimaan kaikenlaisia ääniä todella uskottavasti. Oli kyse sitten ihmisten, eläinten tai jopa esineiden ääntelystä, osaa hän huijata toisia. Greed käyttää harhautuksiin, vaikka sitäkin enemmän pilantekoon.

With the lights out, it’s less dangerous
Here we are now, entertain us
I feel stupid and contagious
Here we are now, entertain us

Menneisyys: Luke Wilson syntyi maoriperheeseen vuoden 1984 elokuussa Uudessa-Seelannissa, Aucklandissa sijaitsevalla köyhällä alueella. Hänen äidillään Indiellä oli vaikea tausta: vanhempien alkoholismi, monta epäonnistunutta parisuhdetta ja mielenterveys -ja päihdeongelmia. Indie oli vain 18-vuotias teinityttö saadessaan ensimmäisen lapsensa, Luken isovelipuoli Masonin. Nuori nainen, jolla ei ollut sosiaalista turvaverkkoa, kunnon koulutusta tai vakituista toimeentuloa, vietti epävakaata elämää eikä ollut kypsä huolehtimaan jälkikasvusta. Indien väkivaltaisuuden värittämä seurustelusuhde Luken isän kanssa ei ollut pitkäkestoinen eikä kaunis, ja yhteinen taival katkesi, kun mies sai pitkän vankeustuomion huumausainerikoksista, kolmesta pahoinpitelystä ja tapon yrityksestä.

Luken kasvuympäristö oli rikollisuuden, vihamielisyyden, katujengien ja hämäräperäisten kaupustelijoiden leikkikenttä. Hädänalainen asuinalue oli pullollaan huonoja vaikutteita lapselle, joka ei saanut kotoa saati koulusta tarvittua turvaa, huolenpitoa ja kuria. Luke yritti epätoivoisesti saada huomiota ja hellyyttä piittaamattomalta äidiltä, joka eli omissa maailmoissaan, välitti vähät lastensa hyvinvoinnista ja hätisti pois, jos häntä häiritsi kysymyksillä tai leikeillä. Lapselle ei asetettu rajoja, eikä Luke oppinut esimerkiksi käsitystä itsehillinnästä tai moraalista. Pojalla ei ollut isähahmoa läsnä arjessa, vaikka Indiellä riitti seuraa. Äidin miesystävät vaihtuivat vilkkaasti eivätkä kaikki heistä pitäneet lainkaan Indien jälkikasvusta, joten ei ollut harvinaista, että Luke sai heiltä kylmää kyytiä.

Luken viisi vuotta vanhempi velipuoli Mason oli hänen pelastava enkelinsä. Viikari ei ihaillut ketään niin paljon kuin hyväsydämistä, atleettista ja älykästä sisartaan, jonka kintereillä pieni Luke kipitti minne hyvänsä velipoika meni. Mason oli kunnollinen, maltillinen ja selviytyjän hermoilla varustettu miehenalku, joka pärjäsi koulussa ja sosiaalisessa elämässä. Hän suojeli tapaturma-altista pikkuveljeä parhaansa mukaan kiusaajilta, jengeiltä ja vaaroilta. Se osoittautui vaikeaksi tehtäväksi, koska äkkipikainen ja ylivilkas Luke joutui jatkuvasti hankaluuksiin. Koska opinahjon rämäpäänä pelättyä Lukea oli helppo yllyttää, otti hän osaa tappeluihin, sääntörikkomuksiin ja uhkarohkeisiin temppuihin päivittäin. Pojan keskittymis -ja oppimisvaikeudet pyyhkäistiin maton alle ja pistettiin “asenneongelman” piikkiin - koulun henkilökunnan keskuudessa lasta pidettiin kauhukakarana, jota siirrettiin luokalta toiselle, koska kukaan ei halunnut häntä vastuulleen.

Pojan muodonmuuttajan kyvyt heräsivät 8-vuotiaana, eivätkä ne tulleet yllätyksenä kenellekään perheestä, sillä Indie tiesi suvussaan kulkevan muodonmuuttajien geenejä, ja myös Mason osasi ottaa tahdonvoimalla paholaisrauskun hahmon. Luke rakasti tehdä huimapäisiä syöksylaskuja korppimuodossaan. Varomattomuuden vuoksi hän oli jäädä kiinni yli-inhimillisistä voimista, mutta välttyi paljastumiselta aina niukin naukin. Vaikka suurisuu olikin, Luke piti salaisuuden perheen sisällä. Uniikeista kyvyistään huolimatta hän ei saanut tietää juuri mitään taikamaailmasta eikä näin ollen elänyt epätavallisesti.

Mitä vanhemmaksi Luke varttui, sitä vaarallisempiin leikkeihin hän ryhtyi. Aggressiivinen käytös, auktoriteettiongelmat ja holtittomuus lisääntyivät päivä päivältä. Teini-ikään tullessa Luke oli arvaamaton rellestäjä, ongelmanuori isolla o-kirjaimella. Lapsena hän oli ollut kiusaajien ruokalistalla, mutta oli kivunnut ravintoketjun huipulle ja kylvi nyt villin ystäväporukkansa kanssa kauhua naapurustossa. Mason lensi pois kotipesästä 18-vuotiaana poliisikoulun aloittaakseen, äitiä näkyi harvoin monelta työvuorolta ja vapaa-ajan riennoilta. Kun muuton myötä isoveljen positiivinen vaikutus katkesi, Luke jäi omilleen ilman ketään, joka pitäisi hänet poissa pahanteosta. Ilman veljen patistamista tehtävien pariin Luken arvosanat putosivat pohjalukemiin alta aikayksikön, hän luovutti opiskelussa ja alkoi liikkua yhä kehnommissa piireissä. Vain 15-vuotiaana Luke kaveerasi rikollisten kanssa, harrasti katutappeluja ja uhkapelaamista, elämöi kaupungilla aamuyöhön ja teki huonosti harkittuja päihdekokeiluja. Hän pakeni poliiseja ja tuomiota nuorisovankilassa vähintään kerran viikossa, kun teki kavereineen ilkitöitä, kuten katumaalauksia, laitonta vedonlyöntiä, pimeää kauppaa ja murtoja paikallisiin kauppoihin.

Fyysisen kunnon teroittaminen oli pojan merkittävin harrastus kasvaessa, erityisesti erilaiset kamppailulajit ja kiipeily. Välittömästi täysi-ikäiseksi tultuaan Luke pestautui maan asevoimiin ja aloitti palveluksen, kun ensimmäinen tilaisuus koitti. Armeijan leivissä nuorukainen viihtyi jonkun mielestä liiankin hyvin. Vaikka aggressiot ja auktoriteettiongelmat paistoivat lävitse ja aiheuttivat vakavia erimielisyyksiä komentajien kanssa, häneen taottiin jonkinlaista kuria, jonka myötä Lukesta tuli ikäluokkansa parhaita kokelaita ja sai tehtyä taidoillaan vaikutuksen kollegoihin. 20-vuotiaana hänet valittiin tarkka-ampujakoulutukseen, jonne hän oli kinunnut lupaa esimiehiltään jo pari vuotta tuloksetta. Luke valmistui koulutuksesta parhailla pisteillä ja arvioilla, ja tukikohdassa hänestä alettiin supista ampujana, jolla on kuolettavan tarkka tähtäys.

Koulutuksen päättymisen aikoihin Luke sai kotipuolesta suru-uutisen: isoveli Mason oli ammuttu mekkalassa. Tieto lapsuutensa ainoan positiivisen esikuvan menettämisestä murskasi Luken. Hautajaisten jälkeinen hän päätti, ettei palaisi armeijaan, vaikka siellä hänellä odotti toimeentulo, asuinpaikka ja asetoverit. Luken syöksykierre rikollisiin piireihin alkoi veljen poismenosta. Jokin naksahti nuorukaisella, hän hylkäsi kaidan polun kulkemisen lopullisesti. Nykyinen ajatusmalli siitä, että vain tuhon kylväminen on mielekästä, vakiintui hänen elämänsä ainoaksi säännöksi. Luke liikkui hämäräperäisestä, vaarallisesta jengistä toiseen, vaihtoi puolta etunsa mukaan ja palkaksi halusi vain luvan rellestää niin paljon kuin sielu sietää. Suurkaupunkien alamaailmassa hän oli paljon puhuttu sala-ampuja, joka liikkui useimmiten pelottelunimellä Raven.

Veitsenterällä tasapainotellen mies siirtyi jatkamaan arveluttavaa elämäntapaa kotimaan ulkopuolelle. Vuonna 2006, elettyään hyvän aikaa katujen kauhuna, Luke törmäsi 7 Sins -nimiseen porukkaan, jotka olivat pimeyden olentojen metsästäjiä. Näytettyään kykynsä palkkasoturina joukon johtajalle, Alexeille, otti hän vastaan tarjouksen lähteä mukaan ryhmän toimintaan - mikä sen parempi tapa ylistää väkivaltaisuuttaan kuin liittyä taikaolentojen metsästäjiin? Luke otti vakituisesti käyttöön koodinimensä Greed ja lähti kiertämään maita ja mantuja 7 Sinsin matkassa. Vain pari kuukautta liittymisen jälkeen ryhmä koki vallankumouksen, kun Alexein syrjäytti Marina-niminen nuori nainen. Muutoksen tuulet eivät häirinneet miestä, joka oikein mielellään piti uuden johtajansa puolia. Seuranneiden vuosien varrella jäseniä tuli ja meni, mutta Greed oli tullut jäädäkseen.

Noin kymmenessä vuodessa Greed ehti kokea jos jonkinlaista 7 Sinsin mukana, muodostaa vahvoja siteitä jäsentovereihin, hypätä mantereelta toiselle ja koetella rajojaan työtehtävillä. Kyllästyminen ei ollut lähelläkään, koska metsästäjyyden haasteet tekivät elämästä juuri niin ennalta-arvaamattoman kuin mies toivoi. Poppoon johtajan kadottua mystisesti maan nielemänä lääkintämies Ludovic otti tilapäisesti kantaakseen vastuun muista. Käskystä Greed lähti Ludon kanssa etsimään hukkateillä olevaa Marinaa. Lopulta pitkäpiimäiset etsinnät toivat kaksikon Vechnostin saarelle.

We’ll make sick silhouettes
We’ll make our mamas cry
We’ll play Russian roulette
We’ll play ‘til we die

Muuta: Greedin kielitaidot rajoittuvat englantiin, jota hän puhuu uusiseelantilaisella aksentilla, mutta osittain lukivaikeuden vuoksi oma äidinkielikään ei taivu virheettömästi. Etniseltä taustaltaan mies on maori, mutta ei osaa maorin kieltä lainkaan. Hänen äänensä on erittäin kantava, raspinen, rytmisesti ja äänenkorkeudelta hyppivä ja epätasainen. Hänet tunnistaa helposti omaperäisestä, äänekkäästä ja jokseenkin alkukantaisesta, sekopäisestä naurusta.

Miehen rakkaimpaan omaisuuteen kuuluu Lucyksi ristitty tarkkuuskivääri, jota ilman hän ei suostu minnekään. Kivääri on alkujaan tuiki tavallinen tuliase, mutta metsästäjiin liittymisen jälkeen se kyllästettiin jos jonkinlaisella taikuudella, jonka ansiosta luodit purevat entistä tehokkaammin taikaolentoihin, ampuminen käy äänettömästi eikä sitä tarvitse koskaan ladata. Toisena tärkeysjärjestyksessä on isoveljeltä peritty, pieni ja nukkaantunut sininen nalle, jonka nimi on Blues. Kukaan ei saa koskea pehmoleluun ilman lupaa, ja mies jopa nukkuu se kainalossaan.

Greed on osa 7 Sins -nimistä metsästäjäryhmää, jonka tavoite eliminoida kaikki pimeyden olennot. Luke, koodinimeltä ja nykyiseltä kutsumanimeltä Greed, ei ajattele olevansa hyväntekijä ja suojelevansa ihmiskuntaa toiminnallaan, vaan pitää metsästämistä silkkana hupina. Hän on heti porukan johtajan jälkeen pitkäaikaisin jäsen ja ilmeisen uskollisesti mukana ryhmän menossa ja meiningissä.

I’m gonna kill you, yeah
You gonna kill me, true
Gonna leave a little note
Just a little bad poem
Gonna say true love is
Just a good bad joke

~~~~

jees, suurkiitos taas! yritän saaha Ludon seuraavaksi valmiiksi :>

Nimi: Amé

20.04.2017 20:10
Are you OK Annie?
You've been hit by

Nimi: Diana Eliza Lawrence

Kutsumanimi: DD (lyhenne taiteilijanimestä Dirty Diana. Baletissa kuitenkin käytetään nimeä Dianalya)

Laji: Muodonmuuttaja

Syntynyt: 9.5. 1995

Sukupuoli: Nainen

So she ran into the bedroom
She was struck down, it was her doom

Luonne: Diana on itsevarma nainen, joka ajattelee aina ensin itseään ja sen jälkeen muita. Ehkä suosituin ilme jota nainen muille jakaa on itsevarma hymy, joka suorastaan huokuu flirttailua. Nainen onkin luonteeltaan tyrkky, suorastaan huoramainen henkilö, joka flirttailee kerrassaan kaikille. Diana on kuitenkin omalla tavallaan sitoutumishaluinen, jos vain oikea henkilö napsahtaisi paikalle. Sitä ei kuitenkaan ole tähän mennessä tapahtunut, jonka vuoksi Diana onkin hiukan itseään myyvä. Nainen ymmärtää todella todella paljon huumoria, etenkin jotenkin sarkastista ja irvailevaa huumoria, joka kohdistuu tiettyyn asiaan tai henkilöön. Sitä nainen itsekin oikeastaan viljelee suhteellisen paljon, mutta enemmän sellaista realistisen pessimististä vitsiä, joka yleensä vaikuttaa hiukan irvailulta, vaikkei Diana sitä yleensä tarkoitakkaan sillä tavalla. Naisessa on realistin vikaa, mutta se harvoin tulee ilmi tämän puheesta, sillä Diana vaikuttaa täydelliseltä optimistilta kun tämä puhuu. Nainen on muille yleensä kohtelias, välillä ehkä jopa kettuilevan ystävällinen, sekä joillekin tarkasti valituille hyvännäköisille miehille flirtti. Tämän käyttäytyminen ei oikeastaan poikkea, vaan Diana toistaa sitä kuin vanhaa kasettia. Tätä voisi katsoa sormien läpi kun tietää naisen kontrollitarpeesta, joka naisella on. Jos Diana kokee ettei hallitse tilannetta kunnolla, nainen joko purskahtaa itkuun, tai alkaa tekemään pakko-oireita kuten haromaan hiuksia tai muuta vastaavaa. Nainen on suuttuneena pelottava, siis oikeasti. Tämä saattaa vain huutaa kuin päätön hevonen ja juosta ympäriinsä kuin hullu. Silloin voi helpostikin luulla että naisella olisi jonkin sortin mielenterveysongelma, mitä tällä ei todellakaan ole. Diana on muissa muodoissaan sangen samanlainen mitä muutenkin, ainoastaan hirviömuodossaan tämän käytös muuttuu radikaalisti. Nainen on silloin täysin hallitsematon, eikä tämä ajattele mitään muuta kuin muiden tappamista, ja vihansa tyrehdyttämistä. Silloin oikeastaan mikään, ei siis kerta kaikkiaan mikään voi pysäyttää Dianan ajattelutapaa, muu kuin ehkä siihen mukaan lähteminen. Ainainen erakkopersoona nimittäin ei halua itselleen hirviömuodossaan seuraa, vaan täydellistä rauhaa tämän ympärille. Tai siis jos ei lasketa verisiä ruumiita. Muuten täydellistä rauhaa. Diana on todella nopea ja helppo ihastumaan, ja saattaa ihastua toiseen jos toinen katsoo häntä. Tästä saa hiukan kuvan että Diana käyttäytyy kuin kaksitoista vuotias teinityttö, mutta tämä nyt vain ihastumiseltaan on samanlainen. Nainen on avulias jos tältä apua pyytää, mutta Dianalla on paha tapa laskea ketkä ovat häneltä apua pyytäneet ja myöhemmin pyytää vastapalvelusta. Tosin vastapalvelukset ovat yleensä tuplasti vaikeampi mitä he pyysivät Dianalta, mutta silloin nainen vetoaa "Minä luulin sinulta enemmän"- puheeseen. Yleensä se ja naisen koiranpennun katse saa käännettyä vastaansanojat. Diana ei todellakaan pelkää näyttää omia tunteitaan, mutta yleensä vain säästelee itseään, jotta varmasti kontrolloisi kaiken. Naisen mielestä muiden huomioiminen on tylsää, ja elämään pitää saada enemmän toimintaa, kunhan toiminta on hallussa. Tähän Diana laskee yhden illan jutut, joita naisella riittää. Nainen on kuitenkin todella tarkka siitä kenen kanssa hyppää sänkyyn, sillä ei halua minkään juopon tai naismurhaajan kanssa petiin. Diana on todella, todella taitava manipuloimaan ihmisiä, etenkin omaksi hyväkseen. Tätä nainen harrastaa todella usein, ja yleensä silloin käyttää hyväkseen miehiä, hyvännäköisiä miehiä jotka saa helposti sänkyyn. Diana on todella älykäs, siis oikeasti todella älykäs.

He came into her apartment
He left the bloodstains on the carpet

Ulkonäkö: Diana on todella, todella kaunis ja muodokas nainen, suorastaan lumoavan kaunis. Pituutta naiselta löytyy reilut 178 senttimetriä, ja tämän vartalo on hoikka. Tällä on kalpeahkot ja kapeat kasvot, jotka ovat todella sievät ja naismaiset. Dianalla on suuret, jäänsiniset silmät, joissa on muutamia vivahduksia taivaansinisestä ja merensinisestä. Silmiä ympäröi tuuhea rivi ripsiä, joita yleensä koristaa ripsiväri, jota on paksu kerros. Naisella on yleensäkin päällään paksu kerros meikkiä, joka on kuitenkin aina huoliteltu ja viimeisen päälle laitettu. Meikkiin kuuluu ripsiväri, silmien rajaus ja kulmien väri, jotka ovat melkein aina mustan haaleissa tai tummissa sävyissä. Dianalla on mustat, noin olkapäille asti yltävät hiukset, joissa on muutamia kiharoita, jotka nainen kuitenkin aina suoristaa. Hiukset ovat todella paksut, ja yleensä Diana laittaa ne joko kahdelle ranskanletille tai yhdelle, mutta yksi pääpiirre kampauksissa aina on, ne ovat lettejä. Harvoin näkee tätä naista hiukset auki, lukuunottamatta silloin kun tämä tankotanssii. Silloin naisella on aina vielä vahvempi meikki ja hiukset auki. Diana pukeutuu yleensä tiukkoihin vaatteisiin, jotka korostavat todella paljon tämän vartaloa. Väreihin kuuluu musta, sininen ja punainen, mutta harvemmin mitkään sen räikeämmät. Naisella on jalassaan lähes aina samat, pitkät Doc Martens- maiharit jotka ovat mustat. Niihin on Diana omakätisesti piirtänyt erilaisia kuvioita, ja niitannut erilaisia niittejä. Tankotanssiessaan Diana käyttää verkkosukkahousuja, tiukkoja nahkahousuja, pitkiä mustia saappaita ja nahkaista korsettia. Muita vaatteita tankotanssiessaan Diana ei käytä. Hirviömuodossaan Diana on hiukan bansheeta muistuttava, eli tämä kasvaa reilusti pituutta ja muuttuu vaaleammaksi, ja tälle kasvaa valtavat torahampaat. Nainen sen lisäksi kasvattaa hiukan lepakon siipien näköiset siivet, jotka ovat repeilleet ja veriset. Dianan hirviömuodossa nainen on todella verinen ja arpinen, ja tämän kalvakka iho näyttää välillä siltä että Diana olisi uinut vedessä. Silloin naisen hiukset kasvavat pituutta merkitsevästi ja muuttuvat yhä vain harmaan tummemmaksi. Dianan kolmas muoto, joutsen, on hiukan normaalia joutsenta isompi ja kauniimpi sekä sirompi. Naisen sulkien väri on musta ja valkoinen, kuin jing jang korussa. Joutsenella on toinen silmä joka on mustalla puolella valkoinen, ja valkoisella puolella musta.

As he came into the window
It was the sound of a crescendo

Taidot: Diana on todella nopea juoksemaan, ja muutenkin yllättävän vahva kokoisekseen. Sen lisäksi nainen on todella notkea. Diana osaa muodonmuuttajakykyjensä lisäksi hirviömuodossaan olla tuntematta ollenkaan tunteita, ja hirviömuodossaan Dianan ei tarvitse mennä nukkumaan, vaan tämän energiavarastot saavat täyttöä toisten tappamisesta. Hirviöhahmossaan Diana on myöskin tuplasti vahvempi mitä normaalisti, ja tämän hampaiden päissä on lamaannuttavaa myrkkyä, jota on kuitenkin todella vähän. Tämän siivet jaksavat hirviömuodossa kantaa tämän, mutta se kuluttaa enemmän energiaa jolloin Dianan on pakko tappaa enemmän toisia. Sen lisäksi tämän joutsenmuodossa nainen pystyy lentämään, ja se onkin ehkä ainut etu joutsenmuodosta.

Menneisyys: Diana syntyi keskimmäisenä lapsena vanhemmilleen Ninalle ja Gregorille Englantiin, Lontooseen. Naiselle oli suotu kaksi vanhempaa isoveljeä, Luca ja Nathaniel, jotka Dianan syntyessä olivat 13 ja 10. Sen lisäksi tällä oli yksi pikkuveli George, joka syntyi kaksi vuotta Dianan syntymän jälkeen. Hänen vanhemmilleen Diana oli ollut aina yksi suosikeista, olihan tämä ainut tyttö. Muutenkin, etenkin Nathanielille, joka hoiti Dianaa kuin omaa lastaan ensimmäisen kahden vuoden ajan. Dianan vanhemmat erosivat kuitenkin tytön ollessa 5, ja täten tämän äiti, Nina joka oli itsekin muodonmuuttaja, jätti kertomatta lapsilleen voimistaan. Jo pienestä pitäen tyttö harrasti balettia ja kärsi kontrollivaikeuksista.

Diana sai 6-vuotiaana kummallisia raivokohtauksia, jolloin tämän hiukset kasvoivat kummallisesti pituutta. Tämän isä alkoi heti epäilemään että jotain oli pahasti vialla, ja Nathaniel mukanaan mies kiikutti Dianan lääkärille. Lääkäri ei kuitenkaan oikeastaan löytänyt mitään fyysistä vikaa tytöstä, joka istuskeli lähinnä peukalo suussa lääkärin tutkittavana. Naisen isä oli kuitenkin todella huolestunut oikeasti tyttärestään, ja kysyi lääkäriltä neuvoa mitä tapahtuisi jos Diana vietäisiin psykiatrille. Lääkäri ei kuitenkaan antanut suoraa lähetettä psykiatriselle, vaan käski kuvata seuraavan raivokohtauksen videolle, ja näyttää se sitten lääkärille.

Vuoteen Diana ei saanut yhtään raivokohtausta, vaan eli täydellisessä tasapainossa kuin mikäkin ihmelapsi. Nathanielkin alkoi huolestua pikkusiskonsa käytöksestä, ja päätti viedä tämän ilman lähetettä psykiatrille. Ensimmäisellä luokalla oleva pikkutyttö ei vielä tiennyt mitä psykiatrinen sairaala tarkoitti kun tyttö kiikutettiin sinne. Nathaniel piti pienestä tytöstä hyvin huolta psykiatrin rinnalla, kun tätä tutkittiin. Itseasiassa naispsykiatri teki Nathanieliin niin syvän vaikutuksen että rakastui tähän. Diana unohtui nopeasti rakkauden tieltä, ja Nathaniel alkoi seurustelemaan Annan, psykiatrin kanssa. Pieni tyttö koki että tämän elämän ainut ihminen joka tästä oikeasti välitti hylkäsi tämän, ja sai sen takia raivokohtauksen.

Hyvin älykkään ja fiksun tytön hampaat kasvoivat torahampaiksi, ja tämän hiukset kasvoivat runsaasti pituutta. Anna ja Nathaniel säikähtivät todella, ja Nathaniel hyökkäsi pikkutytön kimppuun pitäen tätä tiukasti maassa raivokohtauksen loppuun saakka. Veljeä ei pelottanut Dianan muoto, vaan enemmänkin että tyttö satuttaisi joko itseään tai Annaa raivon vallassa. Nathaniel onnistui rauhoittelemaan Dianaa niin että tyttö muuttui takaisin normaalin näköiseksi. Anna oli kuitenkin jo tällä välillä ehtinyt liueta paikalta, jättäen vain tyynesti Nathanielin puhelimeen viestin jossa kertoi jättävänsä pojan.

Nathaniel oli murtunut tästä, mutta vielä murtuneempi pikkusiskostaan. Tämä kertoi tästä isälleensä, ja yhdessä he päättivät että Nathaniel ja Diana muuttaisivat metsään, jossa ei olisi mitään ärsykkeitä jotka saattaisivat herättää tytössä raivotilan. Niin he muuttivat metsään, jonka Diana nimesikin Taikametsäksi. Nainen oppi todella paljon lukemalla kirjoja joita tälle oli annettu mukaan, ja jo 10 vuoden iässä osasi joitakin yläasteen asioita.

Metsässä kävi kuitenkin pieni vahinko. Diana pelästyi kovasti peuraa joka hyppäsi tämän edessä puskasta, ja muuttui joutseneksi. Tämän seurassa ollut Nathaniel säikähti vielä enemmän kun Diana muuttui joutseneksi. Tyttö hädissään yritti lähteä juoksemaan, mutta juoksemisen sijaan vahingossa räpytteli itsensä ilmaan. Kokonaiset kolme päivää Diana räpytteli ilmassa, tutkien läheisiä metsiä katseellaan koska ei osannut laskeutua. Viimein kuitenkin tyttö uskalsi laskeutua, ja tämä laskeutui metsän viereiseen lampeen. Nathaniel löysi tämän sieltä räpistelemästä ja kantoi mökille.

Mökillä Diana päätti että olisi parempi jos tämä lähtisi. Niin muututtuaan takaisin ihmiseksi tyttö lähti harhailemaan metsään veljensä jäätyä mökille itkuisena. Nathaniel oli nimittäin itsekin muodonmuuttaja, ja osasi muuttua haukaksi, ja tiesi ettei vain voisi seurata pikkusiskoaan, se olisi liian vaarallista. Niin kaksikko sanoi toisilleen hyvästit. Diana harhaili muutamia päiviä metsässä, ennenkuin saapui Synkille Raunioille.

Synkillä Raunioilla tämän otti suojiinsa joutsenemo, joka oli Dianan tavoin muodonmuuttaja, mutta ei vain osannut muuttua takaisin ihmiseksi. Joutsen emo kantoi nimeä Tatiana, ja tämä opetti Dianan tavoille.

Muuta: Diana on harrastanut pitkään, melkein koko saarella olo aikansa tankotanssia ja balettia. Nainen kärsii pahoistakin kontrollivaikeus kohtauksista. Nainen asuu pienessä mökissä Käärmekanjonin laidalla. Dianan kodin ohi virtaa pieni puro jossa tämä ui joutsenena. Nainen ei ota oikein kantaa saareen, vaan on täysin puolueeton.

You've been hit by
A smooth criminal

//Sanat otettu Michael Jacksonin kappaleesta Smooth Criminal

Nimi: Frosty

10.04.2017 07:17
Materiaali:
Elena: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/b1/9c/ba/b19cbab1601d3932798037a8 2a9836ae.jpg
Tatuointi 1: https://c1.staticflickr.com/4/3759/13135865424_703f14c0ac_b.jpg
Tatuoint i 2: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/c5/de/a3/c5dea32c8d0b286f9de9d429 92147ff6.jpg
Tatuointi 3: http://www.tattoosboy.com/wp-content/uploads/2015/07/Honesty-Tattoo-On-Stom ach.jpg
Corvo rauhallisena: http://tinypic.com/view.php?pic=24b0zty&s=9#.WOk6ZSLjHqA
Corvo äkäisenä: http://tinypic.com/view.php?pic=b7b32e&s=9#.WOk6xyLjHqA

Nimi: Elena Negri, eläimenä Corvo.
Laji: hybridi (muodonmuuttaja + noita)
Ikä: 23
Sukupuoli: nainen

Dig your polished nails into the dirt
Rip your skirt off, wipe the hurt off
You know it tears my heart out when you
Flirt with danger and any stranger

Luonne: Eloisa ja elämäniloinen Elena tuntuu olevan aina yhtä virkeä. Naisen kädet viuhtovat jatkuvasti hänen puhuessaan ja vilkaan puhetulvan saattaa keskeyttää välillä naurunhelähdys. Ystävällisyys on yksi hänen hyveistään ja sitä hän jakelee muille hymyn, sanojen ja tekojen avulla. Hän pyrkii olemaan kaikille kohtelias, mutta suorapuheisena persoonana Elena saattaa vahingossa loukata muita vaikkei todellakaan tarkoittaisi tehdä mitään sellaista. Vaikka hän onki jopa ärsyttävän puhelias, hän ei liiemmin tykkää puhua itsestään ja usein sulkeutuu kyseltäessä, yrittäen vaihtaa puheenaihetta. Lapset ovat lähellä naisen sydäntä ja hän pitää heistä paljon. Äidillinen ja lempeä Elena jakaa hellyyttä ja empatiaa kaikille jotka sitä tuntuvat tarvitsevan, ellei sitten vihaa kyseistä heppua sydämensä pohjasta. Hän on hyvä kantamaan kaunaa, mutta anteeksipyynnöllä hänen kaunaansa saa laantumaan. Ehdottoman rehellinen ja sitä suuresti arvostava Elena pitää valehtelua järkyttävänä, eikä itse sitä tee. Rehellisyys on avain luottamukseen, hän sanoo ja tämä mielipide näkyy myös naisen iholla tatuointina. Hänellä on taipumus alkaa suurentelemaan pikkujuttuja ja vetämään hätäisiä johtopäätöksiä niiden perusteella, vaivautumatta ottamaan tilanteesta parempaa selkoa. Tämä saattaa aiheuttaa kärttyisyyttä ja matalamielisyyttä yleensä niin iloisessa naisessa, jonka mielialamuutokset ovat muutenkin helposti huomattavissa, hän ei vaivaudu peittelemään tunteitaan.
Surullisena Elena on aivan eri henkilö. Hän ei aloita keskusteluja ja on hiljaa, on kerrassaan apaattinen, ei jaksa kiinnostua oikein mistään ja itkee paljon. Masennuksen alhossa hän saattaa yllättäen vetää kasvoilleen psykopaattisen hymyn ja tuijotella virnuillen tyhjyyteen, vaikkei edes näe siellä mitään, ei välttämättä edes hallusinaatioita. Myös normaalissa mielentilassaan psykopaattihymy ja tyhjyyteen tuijottelu voivat ilmestyä naisen kasvoille. Hänen henkinen puolensa ei ole aivan kunnossa, ei ole kaikki olennot aina saarella. Hallusinaatiot ja hullun hymy ovat tästä todisteena. Satunnaiset lyhyet masennuksetkaan eivät ole ihan kummallisia. Jos Elenan onnistuu suututtamaan, hänestä tulee kerrassaan hirveä. Hän huutaa, rikkoo tavaroita ja yrittää satuttaa muita henkilöitä jollain tapaa, joko henkisesti tai ruumiillisesti, katuen käytöstään myöhemmin ja vakuutellen ettei ollut silloin oma itsensä, kuten ei ollutkaan.
Itselleen tärkeitä henkilöitä kohtaan Elena on suojeleva ja lempeä ja jokseenkin takertuva, hän ei helpolla päästä irti. Hän on avarakatseinen nainen eikä katso kieroon jos poikkeaa normeista, kaikki ovat omanlaisiaan niin ulkoa kuin sisältä, eikä siinä ole mitään väärää, niin kuuluu ollakin. Kirouksensa vuoksi hän välttelee fyysistä kontaktia muihin peläten satuttavansa, oikeastaan kättely on ainoa johon hän oma-aloitteisesti ryhtyy. Peittävien vaatteiden ja etenkin hansikkaiden käyttö menee jo hiukan pakkomielteiseksi, mutta huonohan siitä Elenaa on syyttää, hän vain yrittäö suojella niin kasveja kuin muitakin olentoja. Hänellä on vahva suojeluvietti niin itseään kuin muitakin kohtaan. Jos joku irvailee hänelle, hän pyrkii antamaan samalla mitalla takaisin, vaikkei aina onnistukaan tai jää sanattomaksi. Vitsejä hän ei välttämättä ymmärrä, mutta sitten kun ymmärtää ja pitää hauskana, niin nauraa ja kunnolla.

You're not as stupid as I look
Before I could read, you wrote the book
Cursed, since your birth dear
And your worst fears have all come true

Ulkonäkö: Elena on noin 170 cm pitkä, muodokas ja kaunis nainen. Ystävällinen hymy ja tuikkivat, vaaleanruskeat silmät viestivät hänen eloisasta ja ystävällisestä luonteestaan. Pitkät, tummanruskeina laineilevat hiukset kehystävät pehmeäpiirteisiä kasvoja ja ovat yleensä poninhännällä niskassa. Hallitsevimmat piirteet Elenan kasvoissa ovat juurikin hänen silmänsä ja täyteläiset, luonnostaan punaiset huulet. Italialaisen iho on luonnostaan maitokahvin sävyinen, poskilla näkyy terve puna. Vaatepartenaan Elena pukeutuu likaisenvihreään, kuluneeseen T-paitaan johon on painettu kuva valkovioletista orkideasta, maastokuvioiseen huppariin, kuluneisiin sinisiin farkkuihin ja mustaan lippalakkiin, jossa lukee valkoisella "Unicorns are real". Jaloissa on tukevat vaelluskengät ja käsissä kulumaan päässeet, mustat tekonahkasormikkaat. Farkkujen vyössä roikkuu veitsikotelo jossa Elena säilyttää asettaan: keittiöveistä. Hänellä on rintakehässään, aivan kaulakuopan alapuolella muuta ihoa selkeästi vaaleampi, tähtäintä muistuttava arpi, jolla on kokoa noin 3x3 cm. Naisella on kolme tatuointia: vasemmassa lavassa värikäs kotka, oikeassa olkavarressa perhonen ja vasemman solisluun alapuolella rehellisyyden avain.
Eläinhahmossaan Elena on musta yksisarvinen. Lihansyönti näkyy eläimen ruumiissa hyvin vahvasti. Vaaleanruskeat silmät ovat sameat ja syvällä kuopissaan, turkki rähjäinen ja takkuinen, luut törröttävät näkyvillä ja harjas on ohut, epätasainen ja pörrössä, samoin häntä, joka on kulunut tyvestä jouhien katkeiltua pois. Sorkissa ja noin seitsemänkymmentäsenttisessä sarvessa on lohkeamia, sarvi on lisäksi katkennut kärjestä. Säkäkorkeutta tällä luurangonlaihalla eläimellä on 156 cm. Ei uskoisi että kauniin naisen sisällä piilee niin surkea otus.
Elenan valitettavaan kiroukseen kuuluu se, että suuttuessaan hänen ulkonäkönsä muuttuu. Ja kivuliaasti. Kynnet ja hampaat kasvavat pituutta muuttuen teräviksi, silmien kauniin vaaleanruskea väri vaihtuu valkeaksi ja hiukset muuttuvat takkuiseksi pehkoksi. Eläinmuodossa muutos on lähes sama, eroavaisuuksina vain sorkkiem pelkkä terävöityminen ja se, että pahimmillaan yksisarvisen koko kasvaa sinne shirehevosen yli 170 sentin säkäkorkeuteen. Ja tantantaa, terminaattori on valmis. Suuttumuksen laantuessa Elena palautuu normaaliksi, mitä nyt hiukset/jouhet ovat takussa.

Cursed, since your birth dear
And your worst fears have all come true
Babe you're not the first here on earth dear
'Cause I'm still here and I'm cursed too, cursed like you

Taidot: Noidan ja muodonmuuttajan hybridinä Elenalla on taitoja kummaltakin vanhemmaltaan perittynä: muodonmuutoskyky ja jonkin verran taikavoimia. Hän kykenee muuttamaan muotoaan mustaksi, rähjäiseksi yksisarviseksi. Eläinmuotonsa puolesta hän pystyy ihmisenäkin juoksemaan hevosen vauhtia.
Elenan kirous pakottaa aiemmin kasvien kasvatuksessa avustaneen taikuuden kääntymään nurinkuriseksi ja tappamaan kasvit, joihin Elena paljaalla iholla koskee. Kasvit kuihtuvat ja kuolevat pois. Samalla niistä häviävät myös kaikki ravintoaineet. Tämä seikka ajoi naisen lihansyöjäksi, hän ei saa syömistään kasveista, olivatpa ne mitä hyvänsä, mitään ravintoaineita, sen vuoksi hän on kasvinsyöjän, yksisarvisen hahmossa niin rähjäinen ja laiha. Hän puhuu sujuvasti italiaa ja englantia, tosin englantia puhuessakin saattaa välillä tulla jotain italiankielisiä sanoja mukaan. Kasvitieteilijän koulutuksellaan hän tietää paljon - kas kummaa - kasveista.

Hush, baby sleep now
We all love you we always did

Menneisyys: Elena syntyi Italiassa, Napolissa. Hänen isänsä, Lucas Negri oli muodonmuuttaja joka muuttui vuoheksi ja äiti Giulia Negri noita. Elenan kasvaessa hänellä huomattiin kykyjä kummaltakin vanhemmaltaan, hän esimerkiksi onnistui lennättämään lehteä kätensä päällä ja sai silloin tällöin eläimellisiä piirteitä, kuten korvat. Koska vanhemmat eivät tahtoneet paljastaa lapsen kykyjä, hänet opetettiin pienestä pitäen hallitsemaan niitä ja käyttämään niitä oikein. Kasveihin hurahtanut Giulia päätti opettaa tyttärelleen kasvien hoitoa taikuuden avulla.
Kun Elena aloitti koulun, hänellä alkoi ilmetä psyykkisiä ongelmia. Hän alkoi nähdä erilaisia hallusinaatioita, yleensä sadesäällä. Lasta kierrätettiin kaikenmoisten kallonkutistajien pakeilla mutta tyttöä ei osattu auttaa, mitkään terapiat tai lääkkeet eivät harhoja hävittäneet. Elenan ei auttanut muu kuin opetella elämään harhoineen. Koulussa tämä piirre antoi hänelle ylemmillä luokilla hullun maineen tiettyjen oppilaiden keskuudessa. Kun tyttö siitä kuuli, hän ei yllättäen jaksanut välittää moisesta. Elena arveli itsekin olevansa jotenkin hullu, eikä näin ollen välittänyt siitä että muutkin näin ajattelivat. Tämä mielikuva aiheutti osittain sen, että Elenan henkinen puoli muuttui vielä epävakaammaksi kuin se oli.
Peruskoulun päätyttyä Elena meni lukioon, aikeenaan lähteä opiskelemaan kasvitieteilijäksi. Jatko-opinnot olivat ja menivät ja Elena valmistui kasvitieteilijäksi, kasvimagian ansiosta yhtenä parhaista oppilaista. Pari vuotta hän työskenteli kasvien kanssa eri paikoissa: tutkimuslaitokset ja puutarhat tulivat hänelle tutuiksi. Lomilla hän asui vanhempiensa luona. Eräältä lomalta hän ei kuitenkaan enää palannut töiden pariin.
Elena ja Giulia ajautuivat riitaan, syynä oli Elenan hakema työpaikka Australiassa asti. Signora Negriä tämä ei miellyttänyt ollenkaan, hän halusi tyttärensä pysyvän Italiassa. Raivoissaan Elena pakeni äitinsä kasvihuoneelle rauhoittuakseen. Kiukkuisena hän ei pystynyt kunnolla hallistemaan magiaansa, joka räjähti käsiin tappaen ja kuivettaen lähes kaikki kasvihuoneen kasvit. Tyttärensä jäljessä tullut Giulia kauhistui armaiden kasviensa kohtalosta ja raivoissaan kirosi tyttärensä tappamaan joka ainoan kasvin johon koski paljaalla iholla ja kokemaan suuttuessaan kivuliaan muodonmuutoksen. Elena pakeni kotoaan.
Kirouksen seuraukset olivat karmeat. Elena joutui eroamaan työstään ja perumaan työhakemuksensa Australiaan. Hän huomasi ettei kasvinsyönnistä ollut hänelle mitään hyötyä, vegaanina hän alkoi laihtua hälyttävää vauhtia. Vastahakoisesti hän kääntyi syömään lihaa paikaten ruokavaliotaan kaikenlaisella mistä sai ravinteita: siemenillä esimerkiksi. Kasvien puuttuminen näkyi hänen eläinmuodossaan, joka alkoi rapistua ja rähjääntyä. Eräänä päivänä vaellellessaan syrjäisellä, kallioisella alueella eläinhahmossaan Elena päätyi Vechnostin Synkille raunioille. Ja Vechnostiin hän jäi.

Cursed, since your birth dear
And your worst fears have all come true
Babe you're not the first here on earth dear
'Cause I'm still here
And I'm cursed too, cursed like you

Muuta: Kirouksensa vuoksi Elena ei syö lainkaan kasviksia, hedelmiä ynnä muita sellaisia, koska ei saa niistä lainkaan ravinteita. Hän syö paljon erilaista lihaa, sekä kalaa, pähkinöitä, hunajaa jos löytää, ynnä muuta millä voi kasvisten puuttumista paikata. Mieleltään hiukan epävakaa Elena näkee yleensä sadesäällä erilaisia näköharhoja, jotka voivat olla oikeastaan mitä hyvänsä. Hän ei pelkää niitä, vaan on jo tottunut niihin. Hän käyttää eläinmuodostaan nimeä Corvo, joka on italiaa ja tarkoittaa korppia. Alkaessan ärsyyntyä Elena alkaa tuntea kehossaan poltetta ja hänen ulkonäkönsä alkaa hiljalleen muuttua ärtymyksen myötä (kts. Ulkonäkö). Mitä kiukkuisempi on, sen kovempi on polte ja sen voimakkaammin ulkonäkö muuttuu. Kipu saattaa jopa aiheuttaa pyörtymisen. Elena kantaa mukanaan keittiöveistä jota käyttää aseena.

Hush, baby sleep now
We all miss you, we always will

~~~

Tajusin jälkeenpäin että tähän tuli muutama rasittava virhe ja puute, niitä korjailin. Ei mitään maata kaatavan suuria muutoksia.

Nimi: Frosty

09.04.2017 22:39
Materiaali:
Elena: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/b1/9c/ba/b19cbab1601d3932798037a8 2a9836ae.jpg
Tatuointi 1: https://c1.staticflickr.com/4/3759/13135865424_703f14c0ac_b.jpg
Tatuoint i 2: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/c5/de/a3/c5dea32c8d0b286f9de9d429 92147ff6.jpg
Tatuointi 3: http://www.tattoosboy.com/wp-content/uploads/2015/07/Honesty-Tattoo-On-Stom ach.jpg
Corvo rauhallisena: http://tinypic.com/view.php?pic=24b0zty&s=9#.WOk6ZSLjHqA
Corvo äkäisenä: http://tinypic.com/view.php?pic=b7b32e&s=9#.WOk6xyLjHqA

Nimi: Elena Negri, eläimenä Corvo.
Laji: hybridi (muodonmuuttaja + noita)
Ikä: 23
Sukupuoli: nainen

Dig your polished nails into the dirt
Rip your skirt off, wipe the hurt off
You know it tears my heart out when you
Flirt with danger and any stranger

Luonne: Eloisa ja elämäniloinen Elena tuntuu olevan aina yhtä virkeä. Naisen kädet viuhtovat jatkuvasti hänen puhuessaan ja vilkaan puhetulvan saattaa keskeyttää välillä naurunhelähdys. Ystävällisyys on yksi hänen hyveistään ja sitä hän jakelee muille hymyn, sanojen ja tekojen avulla. Hän pyrkii olemaan kaikille kohtelias, mutta suorapuheisena persoonana Elena saattaa vahingossa loukata muita vaikkei todellakaan tarkoittaisi tehdä mitään sellaista. Vaikka hän onki jopa ärsyttävän puhelias, hän ei liiemmin tykkää puhua itsestään ja usein sulkeutuu kyseltäessä, yrittäen vaihtaa puheenaihetta. Lapset ovat lähellä naisen sydäntä ja hän pitää heistä paljon. Äidillinen ja lempeä Elena jakaa hellyyttä ja empatiaa kaikille jotka sitä tuntuvat tarvitsevan, ellei sitten vihaa kyseistä heppua sydämensä pohjasta. Hän on hyvä kantamaan kaunaa, mutta anteeksipyynnöllä hänen kaunaansa saa laantumaan. Ehdottoman rehellinen ja sitä suuresti arvostava Elena pitää valehtelua järkyttävänä, eikä itse sitä tee. Rehellisyys on avain luottamukseen, hän sanoo ja tämä mielipide näkyy myös naisen iholla tatuointina. Hänellä on taipumus alkaa suurentelemaan pikkujuttuja ja vetämään hätäisiä johtopäätöksiä niiden perusteella, vaivautumatta ottamaan tilanteesta parempaa selkoa. Tämä saattaa aiheuttaa kärttyisyyttä ja matalamielisyyttä yleensä niin iloisessa naisessa, jonka mielialamuutokset ovat muutenkin helposti huomattavissa, hän ei vaivaudu peittelemään tunteitaan.
Surullisena Elena on aivan eri henkilö. Hän ei aloita keskusteluja ja on hiljaa, on kerrassaan apaattinen, ei jaksa kiinnostua oikein mistään ja itkee paljon. Masennuksen alhossa hän saattaa yllättäen vetää kasvoilleen psykopaattisen hymyn ja tuijotella virnuillen tyhjyyteen, vaikkei edes näe siellä mitään, ei välttämättä edes hallusinaatioita. Myös normaalissa mielentilassaan psykopaattihymy ja tyhjyyteen tuijottelu voivat ilmestyä naisen kasvoille. Hänen henkinen puolensa ei ole aivan kunnossa, ei ole kaikki olennot aina saarella. Hallusinaatiot ja hullun hymy ovat tästä todisteena. Satunnaiset lyhyet masennuksetkaan eivät ole ihan kummallisia. Jos Elenan onnistuu suututtamaan, hänestä tulee kerrassaan hirveä. Hän huutaa, rikkoo tavaroita ja yrittää satuttaa muita henkilöitä jollain tapaa, joko henkisesti tai ruumiillisesti, katuen käytöstään myöhemmin ja vakuutellen ettei ollut silloin oma itsensä, kuten ei ollutkaan.
Itselleen tärkeitä henkilöitä kohtaan Elena on suojeleva ja lempeä ja jokseenkin takertuva, hän ei helpolla päästä irti. Hän on avarakatseinen nainen eikä katso kieroon jos poikkeaa normeista, kaikki ovat omanlaisiaan niin ulkoa kuin sisältä, eikä siinä ole mitään väärää, niin kuuluu ollakin. Kirouksensa vuoksi hän välttelee fyysistä kontaktia muihin peläten satuttavansa, oikeastaan kättely on ainoa johon hän oma-aloitteisesti ryhtyy. Peittävien vaatteiden ja etenkin hansikkaiden käyttö menee jo hiukan pakkomielteiseksi, mutta huonohan siitä Elenaa on syyttää, hän vain yrittäö suojella niin kasveja kuin muitakin olentoja. Hänellä on vahva suojeluvietti niin itseään kuin muitakin kohtaan. Jos joku irvailee hänelle, hän pyrkii antamaan samalla mitalla takaisin, vaikkei aina onnistukaan tai jää sanattomaksi. Vitsejä hän ei välttämättä ymmärrä, mutta sitten kun ymmärtää ja pitää hauskana, niin nauraa ja kunnolla.

You're not as stupid as I look
Before I could read, you wrote the book
Cursed, since your birth dear
And your worst fears have all come true

Ulkonäkö: Elena on noin 170 cm pitkä, muodokas ja kaunis nainen. Ystävällinen hymy ja tuikkivat, vaaleanruskeat silmät viestivät hänen eloisasta ja ystävällisestä luonteestaan. Pitkät, tummanruskeina laineilevat hiukset kehystävät pehmeäpiirteisiä kasvoja ja ovat yleensä poninhännällä niskassa. Hallitsevimmat piirteet Elenan kasvoissa ovat juurikin hänen silmänsä ja täyteläiset, luonnostaan punaiset huulet. Italialaisen iho on luonnostaan maitokahvin sävyinen, poskilla näkyy terve puna. Vaatepartenaan Elena pukeutuu likaisenvihreään, kuluneeseen T-paitaan johon on painettu kuva valkovioletista orkideasta, maastokuvioiseen huppariin, kuluneisiin sinisiin farkkuihin ja mustaan lippalakkiin, jossa lukee valkoisella "Unicorns are real". Jaloissa on tukevat vaelluskengät ja käsissä kulumaan päässeet, mustat tekonahkasormikkaat. Farkkujen vyössä roikkuu veitsikotelo jossa Elena säilyttää asettaan: keittiöveistä. Hänellä on rintakehässään, aivan kaulakuopan alapuolella muuta ihoa selkeästi vaaleampi, tähtäintä muistuttava arpi, jolla on kokoa noin 3x3 cm. Naisella on kolme tatuointia: vasemmassa lavassa värikäs kotka, oikeassa nilkassa perhonen ja vasemman solisluun alapuolella rehellisyyden avain.
Eläinhahmossaan Elena on musta yksisarvinen. Lihansyönti näkyy eläimen ruumiissa hyvin vahvasti. Vaaleanruskeat silmät ovat sameat ja syvällä kuopissaan, turkki rähjäinen ja takkuinen, luut törröttävät näkyvillä ja harjas on ohut, epätasainen ja pörrössä, samoin häntä, joka on kulunut tyvestä jouhien katkeiltua pois. Sorkissa ja noin seitsemänkymmentäsenttisessä sarvessa on lohkeamia, sarvi on lisäksi katkennut kärjestä. Säkäkorkeutta tällä luurangonlaihalla eläimellä on 156 cm. Ei uskoisi että kauniin naisen sisällä piilee niin surkea otus.
Elenan valitettavaan kiroukseen kuuluu se, että suuttuessaan hänen ulkonäkönsä muuttuu. Ja kivuliaasti. Kynnet ja hampaat kasvavat pituutta muuttuen teräviksi, silmien kauniin vaaleanruskea väri vaihtuu valkeaksi ja hiukset muuttuvat takkuiseksi pehkoksi. Eläinmuodossa muutos on lähes sama, eroavaisuuksina vain sorkkiem pelkkä terävöityminen ja se, että pahimmillaan yksisarvisen koko kasvaa sinne shirehevosen yli 170 sentin säkäkorkeuteen. Ja tantantaa, terminaattori on valmis. Suuttumuksen laantuessa Elena palautuu normaaliksi, mitä nyt hiukset/jouhet ovat takussa.

Cursed, since your birth dear
And your worst fears have all come true
Babe you're not the first here on earth dear
'Cause I'm still here and I'm cursed too, cursed like you

Taidot: Noidan ja muodonmuuttajan hybridinä Elenalla on taitoja kummaltakin vanhemmaltaan perittynä: muodonmuutoskyky ja jonkin verran taikavoimia. Hän kykenee muuttamaan muotoaan mustaksi, rähjäiseksi yksisarviseksi.
Elenan kirous pakottaa aiemmin kasvien kasvatuksessa avustaneen taikuuden kääntymään nurinkuriseksi ja tappamaan kasvit, joihin Elena paljaalla iholla koskee. Kasvit kuihtuvat ja kuolevat pois. Samalla niistä häviävät myös kaikki ravintoaineet. Tämä seikka ajoi naisen lihansyöjäksi, hän ei saa syömistään kasveista, olivatpa ne mitä hyvänsä, mitään ravintoaineita, sen vuoksi hän on kasvinsyöjän, yksisarvisen hahmossa niin rähjäinen ja laiha. Hän puhuu sujuvasti italiaa ja englantia, tosin englantia puhuessakin saattaa välillä tulla jotain italiankielisiä samoja mukaan. Kasvitieteilijän koulutuksellaan hän tietää paljon - kas kummaa - kasveista.

Hush, baby sleep now
We all love you we always did

Menneisyys: Elena syntyi Italiassa, Napolissa. Hänen isänsä, Lucas Negri oli muodonmuuttaja joka muuttui vuoheksi ja äiti Giulia Negri noita. Elenan kasvaessa hänellä huomattiin kykyjä kummaltakin vanhemmaltaan, hän esimerkiksi onnistui lennättämään lehteä kätensä päällä ja sai silloin tällöin eläimellisiä piirteitä, kuten korvat. Koska vanhemmat eivät tahtoneet paljastaa lapsen kykyjä, hänet opetettiin pienestä pitäen hallitsemaan niitä ja käyttämään niitä oikein. Kasveihin hurahtanut Giulia päätti opettaa tyttärelleen kasvien hoitoa taikuuden avulla.
Kun Elena aloitti koulun, hänellä alkoi ilmetä psyykkisiä ongelmia. Hän alkoi nähdä erilaisia hallusinaatioita, yleensä sadesäällä. Lasta kierrätettiin kaikenmoisten kallonkutistajien pakeilla mutta tyttöä ei osattu auttaa, mitkään terapiat tai lääkkeet eivät harhoja hävittäneet. Elenan ei auttanut muu kuin opetella elämään harhoineen. Koulussa tämä piirre antoi hänelle ylemmillä luokilla hullun maineen tiettyjen oppilaiden keskuudessa. Kun tyttö siitä kuuli, hän ei yllättäen jaksanut välittää moisesta. Elena arveli itsekin olevansa jotenkin hullu, eikä näin ollen välittänyt siitä että muutkin näin ajattelivat. Tämä mielikuva aiheutti osittain sen, että Elenan henkinen puoli muuttui vielä epävakaammaksi kuin se oli.
Peruskoulun päätyttyä Elena meni lukioon, aikeenaan lähteä opiskelemaan kasvitieteilijäksi. Jatko-opinnot olivat ja menivät ja Elena valmistui kasvitieteilijäksi, kasvimagian ansiosta yhtenä parhaista oppilaista. Pari vuotta hän työskenteli kasvien kanssa eri paikoissa: tutkimuslaitokset ja puutarhat tulivat hänelle tutuiksi. Lomilla hän asui vanhempiensa luona. Eräältä lomalta hän ei kuitenkaan enää palannut töiden pariin.
Elena ja Giulia ajautuivat riitaan, syynä oli Elenan hakema työpaikka Australiassa asti. Signora Negriä tämä ei miellyttänyt ollenkaan, hän halusi tyttärensä pysyvän Italiassa. Raivoissaan Elena pakeni äitinsä kasvihuoneelle rauhoittuakseen. Kiukkuisena hän ei pystynyt kunnolla hallistemaan magiaansa, joka räjähti käsiin tappaen ja kuivettaen lähes kaikki kasvihuoneen kasvit. Tyttärensä jäljessä tullut Giulia kauhistui armaiden kasviensa kohtalosta ja raivoissaan kirosi tyttärensä tappamaan joka ainoan kasvin johon koski paljaalla iholla ja kokemaan suuttuessaan kivuliaan muodonmuutoksen. Elena pakeni kotoaan.
Kirouksen seuraukset olivat karmeat. Elena joutui eroamaan työstään ja perumaan työhakemuksensa Australiaan. Hän huomasi ettei kasvinsyönnistä ollut hänelle mitään hyötyä, vegaanina hän alkoi laihtua hälyttävää vauhtia. Vastahakoisesti hän kääntyi syömään lihaa paikaten ruokavaliotaan kaikenlaisella mistä sai ravinteita: siemenillä esimerkiksi. Kasvien puuttuminen näkyi hänen eläinmuodossaan, joka alkoi rapistua ja rähjääntyä. Eräänä päivänä vaellellessaan syrjäisellä, kallioisella alueella eläinhahmossaan Elena päätyi Vechnostin Synkille raunioille. Ja Vechnostiin hän jäi.

Cursed, since your birth dear
And your worst fears have all come true
Babe you're not the first here on earth dear
'Cause I'm still here
And I'm cursed too, cursed like you

Muuta: Kirouksensa vuoksi Elena ei syö lainkaan kasviksia, hedelmiä ynnä muita sellaisia, koska ei saa niistä lainkaan ravinteita. Hän syö paljon erilaista lihaa, sekä kalaa, pähkinöitä, hunajaa jos löytää, ynnä muuta millä voi kasvisten puuttumista paikata. Mieleltään hiukan epävakaa Elena näkee yleensä sadesäällä erilaisia näköharhoja, jotka voivat olla oikeastaan mitä hyvänsä. Hän ei pelkää niitä, vaan on jo tottunut niihin. Hän käyttää eläinmuodostaan nimeä Corvo, joka on italiaa ja tarkoittaa korppia. Alkaessan ärsyyntyä Elena alkaa tuntea kehossaan poltetta ja hänen ulkonäkönsä alkaa hiljalleen muuttua ärtymyksen myötä (kts. Ulkonäkö). Mitä kiukkuisempi on, sen kobempi on polte ja sen voimakkaammin ulkonäkö muuttuu. Kipu saattaa jopa aiheuttaa pyörtymisen.

Hush, baby sleep now
We all miss you, we always will

~~~

Taas muodonmuuttaja? Miten niin taas, tämähän on hybridi...

Nimi: Amé

07.04.2017 21:36
Hahmon nimi: Drake Caspian Williams

Laji: Kyborgi-Geenimanipuloitu

Ikä: 14. 1995 (22-vuotias)

Sukupuoli: Mies

Unconscious mind
I'm wide awake
Wanna feel one last time
Take my pain away

Luonne: Drake on herkkä nuorukainen, joka kirjaimellisesti jumaloi luontoa. Mies suurimmaksi osaksi viettää aikansa yksin, luonnossa kävellen ja pelkästään nauttien vuodenaikojen ihmeistä. Tämä on yleensä hiljainen, eikä ainakaan itse aloita keskustelua. Tätä voisi kutsua pieneksi ujoudeksi, mutta tarpeen tullen Drake osaa olla suulas ja humoristinen olento. Mies on omalla tavallaan hiukan erakkomainen, mutta joskus huomaamattaan Drake hakeutuu ihmisten seuraan.

Mies on omassa herkkyydessään mukava persoona, ja jos kaipaa naurua, kannattaa hakeutua Draken seuraan. Hän on ilmiselvä realisti, ja tämä luontointoilija harvoin ajattelee mitään negatiivisen tai positiivisen kautta. Drake on todella älykäs, ja tämän olemus suorastaan huokuu henkistä varmuutta itsestään. Mies on muille ystävällinen, eikä halua satuttaa yhtään ketään. Riidoissa yleensä Drake onkin heti alakynnessä, koska mies ei vain kykene puolustautumaan muuten kuin fysiisesti.

Miehen mielentilat vaihtelevat usein, ja välillä vähän liiankin usein Drake vaikuttaa masentuneelta. Silloin tämä kulkee jossain sumuverhossa, ja mieheen on todella vaikea saada yhteyttä. Drake ajattelee silloin kirjaimellisesti ettei edes kannata yrittää elää, koska tiedemiehet löytävät hänet kumminkin. Mies muutenkin luikkii taloonsa lukkojen taakse kun joku sanoo sanan tiedemies. Se saa Draken niin varpailleen kuin olla ja voi.

Vihaisena miehestä kannattaa pysyä turvavälin päässä, sillä Drake ei hallitse ollenkaan kehoaan, eli tämä saattaa rynnätä päälle. Tosin todella harvoin Drake suuttuu, enemmänkin tämä provosoituu helposti. Silloin mies vain tuhahtaa ja jättää provosoijan oman onnensa nojaan. Anteeksi antamaan miehestä ei ole, vaan tämä kantaa kaunaa parhaimmillaan vuosikymmeniä, jos oikein toinen on Drakea loukannut.

Drakella on pientä luottamuspulaa, ja tämän on todella vaikea muodostaa luottamusta kehenkään. Yleensä siihen vaaditaan kuuntelua ja muutenkin miehen tukemista, etenkin tämän menneisyyden kanssa. Mies avautuu ihmisille helposti, jo pelkästään se saa Draken kertomaan elämästään kun tälle osoittaa myötätuntoa. Vaikka tämä ei sääliä kerjääkään, se saa tämän ihan aina avautumaan toiselle ihmiselle.

Drake on omistautunut opiskelulle, ja muutenkin elämälle. Miehellä on yleensä repussaan vähintään yksi kirja jota tämä lueskelee kun on aikaa. Tämä on kiinnostunut eriaineista, mutta eniten Drakea kiinnostaa biologia ja kemia, ja sieltäkin erityisesti alkuaineet. Niistä mies jaksaisi päteä vaikka kokonaisen viikon jos vain olisi mahdollisuus. Jos mies löytää itselleen seuraa jota myös kiinnostaa opiskelut, on varma että Drakesta tulee kuin salamaniskusta puhelias. Tosin aiheet rajoittuvat vain opiskeluun.

Lost in your mind
I wanna know
Am I losing my mind?
Never let me go

Ulkonäkö: Drake on hyvin komea, suorastaan söpö 185 senttimetriä pitkä mies. Tällä on lihaksikas keho, joka on kuitenkin omalla tavallaan solakka. Drakella on päivettynyt, ruskeahko iho, jossa kasvoissa on muutamia pisamia. Miehellä on hiukan lapsenomaiset kasvot vielä, mutta hiukan miehisiä piirteitä niihin on alkanut tulemaan. Itse hiukset Drakella ovat tummanruskeat, mutta värjäyksen tuloksena niihin on alkanut kasvaa vaaleampaa juurikasvua. Itse hiukset on leikattu undercut-tyyliin.

Miehen kasvoissa ehkä eniten huomiota herättävät tämän suuret, suorastaan valtavat silmät jotka ovat väriltään ruskeat. Niissä on häivähdyksiä sinisestä, joka ei kuitenkaan hirveästi näy. Korkeintaan silloin kun läheltä katsoo. Silmiä ympäröi tuuhea rivi mustia ripsiä, jotka taipuvat luonnostaan todella paljon. Ne tekevät Draken kasvoista todella suloiset.

Drakella on vatsassaan metallinen "kilpi" joka on todella paksua. Siihen on vedetty päälle kevyt maali, joka jäljittelee ihon väriä todella epäonnistuneesti. Vatsaan upotettu kuori on niin ihonmyötäinen, että Draken vatsalihakset näkyvät metallikilvessäkin. Muita omituisia metallikilpiä Draken kehossa on sormissa, joita kuorruttaa paksu metallipäällyste. Sormiin on kuitenkin jätetty itse sormenpäille oma iho päälle.

Draken vaatevarasto on todella pieni, ja siihen kuuluu vain muutama vaate. Yleensä mies pitää päällään tiukkoja housuja, jotka korostavat tämän lihaksikasta kehoa. Huppari jossa on maastokuviota kuuluu myös tämän vakiovarusteisiin. Miehellä on melkein aina huppu päässään, jotta tämän kasvoja ei näkyisi. Jaloissaan mies pitää mustia maihareita, joihin on upotettu muutamia niittejä. Sen lisäksi tämä kantaa selässään jousta ja nuolia. Miehellä on aina kaulassaan koru, jossa on eläinten hampaita. Se on todella tiukka, melkein kuristava Draken kaulaa vasten.

If this night is not forever
At least we are together
I know I'm not alone

Taidot: Drake on geenimanipulaation (suden geeneistä) saanut lahjakseen erittäin nopean juoksemistaidon, sekä vahvan ruumiin. Taipumuksena on kuitenkin ihmissuden tavoin täysikuun aikana sudeksi muuttuminen, jolloin tämä ei hallitse itseään ollenkaan. Tämän metallikilpi vatsassa antaa miehelle suojan, sillä metallia ei läpäise edes vahvinkaan miekka. Drakea on sen lisäksi todella vaikea tappaa, koska tällä on metalliset sisäelimet, eli esimerkiksi sydämeen ampumalla tämä ei kuole. Lähikamppailussa Drake on suhteellisen hyvä, sillä tämän puristus on todella vahva. Tämän ampuminen jousella on ehkä parasta mitä Drake osaa tehdä, ja tämä todella harvoin ampuu ohitse.

Anywhere, whenever
Apart, but still together
I know I'm not alone

Menneisyys: Drake syntyi vanhemmilleen kuopuksena Puolaan, Krakovaan. Hänen vanhempansa, Caspian ja Ramana olivat tavallisia ihmisiä, ja elivät sovussa maailman kanssa. Hänen vanhempi sisarensa, Hailey, oli yhteiskunnan pahin vihollinen, ja Drake joutuikin huonoihin piireihin tämän kautta.

Vaikka pieni poika elikin kaupungissa, tämä tykkäsi eniten seikkailla kauemmas kaupungista, vaikka sinne olikin todella pitkä matka. Jo noin 4-vuoden ikäisenä Draken valtasi mielenkiinto ympäristöään kohtaan, ja tämä saattoi lähteä haahuilemaan teille tietämättömille tunneiksi. Silloin tämän isoveli, Lucas, lähti etsimään Drakea, sillä vanhemmat eivät yleensä edes huomanneet kuopuksensa poissaoloa. Pienokainen oppikin elämään itsenäisesti jo nuoressa iässä, rakkaan isoveljensä avustuksella kylläkin.

Suuri suru koetteli Draken perhettä kun Drake oli 7, kun hänen äitinsä jäi kiinni pettämisestä toisen miehen kanssa. Caspian otti hatkat ja jätti Ramanan uusine miehineen Puolaan ja lähti itse Etelä-Afrikkaan. Ramanan uusi mies, John ei kuitenkaan ollut erityisen lapsiystävällinen, ja tämä lähinnä tiuski ja hakkasi lapsia, etenkin Lucasta, joka suojeli Drakea kaikelta pahalta, olihan tämä vielä pieni. Lucas sai itse pahat vammat Johnin käsistä, mutta asianajajana työskentelevä mies ei saanut asiasta mitään syytöstä, koska koko perhe pelkäsi uutta miestä.

Pieni ja ujo 7-vuotias lähti koulutaipaleelle, ja menestyikin siellä sangen hyvin. Uusi isä ei ollut tyytyväinen kun Drakessa alkoi näkyä nörtin piirteitä, ja John päätti tehdä asialle jotain. Tämä sopi tiedemiesystävänsä kanssa sopimuksen, jossa sovittiin että Drakesta tulisi uusi koekaniini testeille, kun tämä täyttäisi 13. Siihen asti pikkupojan kehitystä seurattaisiin tarkasti, mutta niin että Drake itse ei sitä huomaisi.

Lucas ja Hailey muuttivat pois kotoa kun Drake oli 10, ja silloin poikaa valtasi pelko Johnia kohtaan. Hän oli yksin, eikä ollut enää Lucasta suojelemassa häntä. Poika oli sen lisäksi kuullut monia omituisia puheluita, jotka John oli käynyt, ja joissa oli puhuttu Drakesta. Pieni poika ei halunnut jättää äitiään joka oli heikko Johnin silmissä, ja jota hakattiin päivittäin. Drake ei kuitenkaan halunnut luovuttaa, ja tämä halusi vielä kokeilla elämää uusioperheen kanssa.

Melkein liian nopeasti saapui se päivä kun Drake täytti 13. Teini-ikäinen poika oli välttänyt pahimmat murrosiän oireet ja tämä oli oma valoisa itsensä, kun tiedemiehet tulivat hakemaan tämän. Alussa Drake luuli että se oli joku normaali tarkastus, jonka vain vetäisi joku tiedemies, mutta asian laajuus selvisi pojalle kun tämä näki kaikki tutkimuslaitteet. Hätääntynyt nuori kysyi heti että mitä oli tekeillä, ja tiedemiehet kertoivat suoraan, että John oli rahasta luvannut tämän tutkimuksiin jossa tämän geeneihin lisättäisiin suden geenejä. Drake oli kauhuissaan, varsinkin kun ensimmäinen geenitesti aloitettiin. Siitä oikeastaan tulikin pojan neulakammo kun tämän geeneihin neulalla sekoitettiin suden geenejä.

Kolme vuotta geenimanipulaatio jatkui, ennenkuin tiedemiehet päättivät lopettaa sen ja aloittaa uuden testin. Draken sisäelimet vaihdettaisiin metallisiin, ja tämän sormiin ja vatsaan laitettaisiin metallinen kilpi. 16- vuotias poika selvisi tästä hienosti, mutta tämän uusi elämä tuntui todella vaikealta. Tämän oli vaikea liikkua, ja hetken aikaa Drake mietti itsemurhaa. Tiedemiehet pitivät kuitenkin väkisinkin tätä elossa, ja vahtivat tätä haukkana. Poika pyysi tiedemiehiltä yhtä asiaa, että tämä pääsisi katselemaan auringonnousua kallioille, jossa tämä kiipeili 6-vuotiaana. Kalliot sijaitsivat aivan kaupungin reunalla, ja sen vieressä oli taas kilometrikaupalla metsää. Tiedemiehet antoivat miehelle luvan, ja lähtivät itse mukaan. Poika oli kuitenkin tiedemiehiä vahvempi, ja pääsi heiltä karkuun. Poika juoksi päiviä, kunnes saapui Vechnostiin.

Muuta: Drake kärsii välillä paniikkikohtauksista. Muuten on tyytyväinen paikkaansa saarella, eikä haluaisi sieltä pois ainakaan akuutisti. Miehellä on mökki Synkillä Raunioilla, mutta tämä liikuskelee kaikkialla saarella. Drake puhuu englantia puolalaisittain ja tämän puheesta on hiukan vaikea saada selvää.

//Lyricsit otettu Alan Walkerin kappleesta-Alone

Nimi: Harley

05.04.2017 23:21
If brokenness is a form of art
I must be a poster child prodigy

Nimi: Mikołaj Wiktoriusz Rudziński

Kutsumanimi: Ruvik

Ikä: 32 vuotta

Laji: Geenimanipuloitu

Sukupuoli: Mies

They say we are what we are
But we don’t have to be
I’m bad behaviour but I do it in the best way
I’ll be the watcher of the eternal flame
I’ll be the guard dog of all your fever dreams

Luonne: Jo lapsuusiässä neroksi nimitetyn Ruvikin aivot raksuttavat yötä päivää kuin monimutkaisin kellokoneisto. Mietteliäs, tarkkaavainen, herkeämättömän valpas akateemikko pyrkii periksiantamattomasti ratkaisemaan ratkaisemattoman ja kyseenalaistaa kaiken. Ruvik on ammattimaisen pitkäpinnainen ja asiallinen persoona, joka omaa lehmän hermojensa lisäksi poikkeuksellisen itsesäätely -ja keskittymiskyvyn sekä hillittyä eleganssia. Hänellä luontaista johtajan auktoriteettia, voimakas päämäärätietoisuus, selkeä visio ja paitsi kyky, myös pakottava tarve pitää langat visusti omissa käsissään. Koska neuvokas, harkitseva ja suunnitelmallinen Ruvik on tilanteen tasalla ja vielä askeleen edellä, on häntä erittäin vaikea yllättää tai muutoin ajaa nurkkaan.

On ilmiselvää, että kaikista ominaisuuksista älykkyys on Ruvikin kirjoissa paremmuusjärjestyksen ensimmäisellä sijalla. Vertauskuvallisesti ilmaistuna mies on koonnut itselleen jalustan ylpeydestä omaan älyynsä. Aivokapasiteetistaan tietoinen älykkö on niin itseriittoinen, että jollain tasolla ajattelee olevansa vapaa vastuusta. Hän ei esimerkiksi pyydä anteeksi tai myönnä virheitä, vaikkei kiistä inhimillisestä erehtyväisyyttä. Mies väheksyy ja sivuuttaa muiden mielipiteitä ja tunteita. Yksinkertaisesti ilmaistuna Ruvik ei koe muita tasa-arvoina haastajina itselleen, mutta ei tuo egoistista ylemmyydentunnetta esiin suoraan, vaan se tapaa pysyä huomaamattomissa taka-alalla. Yksi Ruvikin hallitsevimmista puolustuskeinoista on kaikkivoipaisuuden kokemusten tavoittelu, kuten pystyvyytensä yliarviointi, tarve kaiken kontrollointiin ja ehdoton itsenäisyys.

Ruvik on logiikkaa ja säännönmukaisuutta etsivä tieteen visiönääri, joka kokee esimerkiksi sosiaalidarwinismin kaltaiset aatemaailmat järkiperäisiksi. Hän näkee elämän pitkälti pelkkänä kiertokulkuna ja valtataisteluna, jossa säälimätön luonto karsii heikot yksilöt ja vain vahvat selviytyvät. Ruvik suhtautuukin ihmisiin yhtenä eläinlajina muiden joukossa. Hän ammentaa oppeja behaviorismista, painottaa biologisen psykologian tärkeyttä ja luottaa enemmän aivojen välittäjäainetasoihin kuin ihmisen kuvailua kokemastaan. Ruvik, joka kiistää hyvän ja pahan olemassaolon, uskoo tarkoituksen pyhittävän keinot, eikä hänelle ole olemassa montakaan asiaa, jota tieteen nimessä ei saisi uhrata. Ruvikin päätöksiä voi luonnehtia arveluttaviksi ja epäeettisiksi, sillä vaikkei hän ei etsi ikävyyksiä, ei hän piittaa tunteiden kunnioittamisesta, jos ne ovat este onnistumiselle. Miehen nerous tasapainottelee hulluuden rajalla.

Ruvikista saa suhteellisen positiivisen ensivaikutelman käytöstapojen ja kohteliaan hymyn vuoksi. Sosiaalisissa tilanteissa hän on supliikki ja itsevarma, mutta varjelee yksityisyyttään, välttää läheisyyttä eikä pidä yksinoloa epämiellyttävänä. Ystävällisyys on pitkälti pelkkää opittua muodollisuutta, josta puuttuu aito välittäminen. Illuusion herrasmiehestä voi rikkoa esimerkiksi oudon henkilökohtaiset kysymykset - jos Ruvik on kiinnostunut jostain, hän myös tiedustelee asiasta. Asiakeskeinen mies ei ole kiinnostunut ihmissuhteista ja tunnesiteistä, vaan on aina viihtynyt paremmin kirjojen, eläinten ja koneiden kanssa, jopa samaistunut edellä mainittuihin enemmän kuin ihmisiin. Ruvik pitää muita lähinnä mahdollisina tutkimuskohteina, ja mikäli koehenkilö ei tarjoa kiintoisia havaintoja, hän ei jaksa ylläpitää keskustelua. Ruvik kokee äärimmäisen niukasti yhteenkuuluvuutta tai kiintymystä: Hän uskoo, että on olemassa toisistaan täysin erilliset “minä” ja “muut”, ja hän on tietoisesti sulkeutunut. Sivullisena pysyttelevä mies suhtautuu etupäässä hyvin neutraalisti muita kohtaan, muodostamatta mielipidettä suuntaan tai toiseen, ja hän on pitänyt elämänsä aikana vain parista henkilöstä.

Loogikko on kaukana tuppisuusta, jos hänellä on sanottavaa. Kun Ruvik avaa rikkaan sanaisen arkkunsa, hän puhuu pitkästi ja koukeroiseen tyyliin, jonka perässä ei tahdo pysyä. On yllättävää, että näinkin tieteellisesti suuntautunut ihminen tuottaa rönsyilevää, filosofian puolelle taipuvaa sanahelinää. Korukielisyys ei silti tarkoita, etteikö Ruvik valitse kaikki sanansa perusteellisesti: Kyse on ennemmin siitä, että vaikka mies on perinpohjin kärryillä, mistä puhuu, muille mutkikas ajatuksenvirta on vaikeaa seurattavaa. Hän jättää monet asiat arvailun ja tulkinnan varaan, puhuu sivistyssanoilla ja hankalilla termeillä ja vastaa kysymyksiin tuskastuttavan epäsuorasti. Myös kysymykseksi muotoiltujen lauseiden, vertauskuvien ja piiloviestien suurkäyttö kuuluu arvoituksellisen tiedemiehen tapoihin. Ruvikin kanssa keskustellessa on hyvä pitää mielessä, ettei kaikkia sanomisia tule ottaa kirjaimellisesti tai välttämättä edes hänen omana näkökulmanaan aiheeseen. Vaikeaselkoisuuden aiheuttamien väärinymmärrysten vuoksi Ruvikia saatetaan pitää vilpillisenä tai epäluotettavana, vaikka hän tuskin kuunaan valehtelee.

Mies on terävä-älyinen tarkkailija, joka kokoaa itselleen lakkaamatta mentaalista muistilistaa. Hänellä on hämmästyttävä kyky muistaa turhantarkkoja faktoja ja siteerata kirjoja ulkomuistista. Ruvik tulkitsee ammattimaisella tarkkuudella toisten alitajuisimmat eleet ja äänensävyt, pyrkien selvittämään ihmisistä kaiken - motiivinaan yksinkertaisesti vain tietämyksen kerryttäminen. Hän laatii kiivaasti teorioita toisten käytöksestä ja osuu usein oikeaan arveluissa, mutta taipuu ylianalysointiin ja hyppää joskus perättömiin johtopäätöksiin. Puhtaan observoiva suhtautuminen tekee Ruvikista tavoittamattoman, ikään kuin hän olisi tutkija, joka vain seuraa toisten toimintaa peililasin lävitse. Ruvikin vähäinen ulosanti voi herättää epäilyksen, onko salailu osa luonnetta vai tarkoituksellista, ja mies tosiaan vaatii toisilta paljon siihen nähden, että avaa omia taustojaan hyvin minimaalisesti.

Työnteko antaa Ruvikille kokemuksen elämän merkityksellisyydestä. Hän on ilmiselvästi alansa rautainen ammattilainen, joka epäröi tuoda asiantuntevuutta esille. Toisaalta Ruvik kärsii pulmallisesta työnarkomaniasta, jolla on erittäin laaja-alainen vaikutusvalta hänen mieleensä; mies on kuin olisi lahjoittanut sielunsa tieteelliselle tutkimukselle. Jos Ruvik ei saa tehdä työtään, hän stressaantuu ja on levoton, ja epätoivottu tekemättömyys on hänestä sietämätöntä. Pahimmillaan Ruvik on niin uppoutunut puuhiinsa, ettei muista syödä ja nukkua päiväkausiin, kyllähän tieteellinen tutkimus on aina oman hyvinvoinnin edellä. Pakkomielle työntekoon ja tieteeseen näyttäytyy äärimmillään jopa maanisena tai hysteerisenä käytöksenä. Jos Ruvik esimerkiksi kokee, että hänen rakas elämäntyönsä on vaarassa, viilipytyn kuoren alta säröilee esiin nukkuvaa aggressiivisuutta. Yksi pyhimmistä asioista Ruvikille on hänen luomuksensa ja mestariteoksensa Dante, johon tiedemies suhtautuu lähes jumaloiden.

Realistina Ruvik ei perusta kaunistelusta, mutta kykenee totuuden venyttämiseen myös ilman varsinaista valehtelua. Ruvik tietää, että säännöt täytyy tuntea, jotta niitä voi rikkoa, ja hän osaa etsiä porsaanreikiä, kääntää toisen omat pelisäännöt heitä vastaan ja väitellä kiistakumppanin umpikujaan. Miehen ajatusmaailmaa on suurin piirtein yhtä helppo lukea kuin kuolleella kielellä kirjoitettua arvoitusta. Hienovarainen tunneilmaisu on vaikeasti tulkittavaa, sillä Ruvikin ilmeet ja äänenpainot ovat vähäisiä, puheet taas eksyttävän korkealentoisia. Hän valikoi ja sensuroi niin tarkasti, mitä näyttää mielenliikkeistään toisille, että mutkikkaaseen pääkoppaan pääseminen on erittäin työlästä. Ruvikin tunne-elämä on ihmeen tasapaksua ja valtaosan ajasta hän on lauhkeuden perikuva, jonka mittapuulla pieni huvittunut hymähdys on voimakas reaktio. Älykköä kuvailee ilmaisut tunnekylmä ja emotionaalisesti irrallinen, hän puhuu arimmastakin aiheesta neutraaliin asiatyyliin ja häpeämättömästi. Ruvik ajattelee kylmästi kaikkien, itsensä mukaan lukien, olevan yksin vastuussa ongelmistaan - jos hän esimerkiksi on loukannut jotakuta, ei hän pode syyllisyyttä, vaan pitää mielen pahoittamista yksilön heikkoutena. Ruvik piilottaa paljon, mutta arvostaa rehellisyyttä, joten ei koskaan ryhdy esittämään: Ollessaan surullinen hän ei väitä olevansa hyvällä tuulella, vaikka mikään olemuksessa ei vihjaa murheesta.

I’ve spent my life building walls
Brick by brick and bruise by bruise
A birdcage religion that whispered me to sleep

Ulkonäkö: Ruvik on noin 178 senttimetriä pitkä mies, jolla on sopusuhtainen, melko solakka ruumiinrakenne ja hieman päivettynyt, lämminsävyinen ihonväri. Painitaustan ja aktiivisen elämäntavan ansiosta kehossa on myös jäntevyyttä, esimerkiksi käsivarsien lihakset ovat erotettavissa. Eri puolilla kehoa ihon on korvannut vihreänkirjavat suomut, joita puskee yhä edelleen lisää esiin, mutta vaatteiden alla erikoisuus pysyy salassa. Miehellä on erittäin salonkikelpoinen olemus ja jämäkkä askel. Kävelytyylin omaperäinen piirre on, että hänen kätensä heiluvat puolelta toiselle tuskin lainkaan liikkeen mukana, mikä vain korostaa tikkusuoran ryhdin kankeutta. Ruvikin elekieli on pientä, harkittua ja sulavaa.

Tiedemiehen luonnollinen ilme on tulkitsematon ja välinpitämätön, jopa kylmäverinen, ja voimakkaimmat luettavissa olevat tunteet ovat mielenkiinto tai keskittyminen. Seurassa hän kuitenkin yleensä nostaa suupieliin vaimean, kohteliaan hymynpoikasen, joka pysyy keskustelun ajan lähes muuttumattomana kuin liimattuna. Ruvikin kasvonpiirteet ovat sulavalinjaiset mutta suhteellisen kulmikkaat, erityisesti vahvat leukaperät. Nenänvarsi on lähes suora, vain aavistuksen koukkuinen, ja ylähuulen amorinkaari todella matala. Huomiota herättävin piirre on kasvojen oikean puolen valloittaneet vihreät suomut. Koska Ruvik ei hymyile leveästi suoraan sanoen koskaan, hänen tavallista terävämmät hampaansa eivät paljastu. Miehen silmät ovat kapeat ja tummanruskeat, nurkista hieman ylös kaarevat kulmakarvat siistit, ja katse rauhallinen, tarkka ja älykäs. Ruvikin tunnusmerkkeihin kuuluu hänen pyöreät, metallisankaiset silmälasinsa.

Ruvikin hiukset olivat alkujaan tummahkon punaruskeat. Geenimuuntelun myötä punainen sävy voimistui ja tätä nykyä kuontalo on kokonaan huomiota herättävän kirkkaanpunainen. Epäsymmetrisesti mutta siististi leikatut hiukset ovat takaa ja toiselta sivulta lyhyemmät, oikealta puolelta pitkät ja peittävät osan suomuisista kasvoista.

Mies pukeutuu niin sanotusti fiksusti, vaatekokonaisuudet ovat yksinkertaisia ja huoliteltuja. Ruvik suosii neutraaleja värejä ja pukeutuu useimmiten vain harmaan sävyihin ja mustaan. Arkinen asu miehelle on hyvin istuva, koruton tumma puku, kauluspaita tai poolokauluksinen neule, nahkainen vyö ja kiillotetut derby-kengät. Ruvikin tavaramerkki on, että hän riisuu mustat hansikkaat vain yöksi, mikä johtuu enimmäkseen koukkuisista kynsistä ja oikean käden suomupinnasta. Tutkimusten parissa puuhatessaan mies saattaa vetää ylleen pitkän valkoisen tohtorin takin, ja ollessaan esimerkiksi metsäretkellä havainnoimassa Ruvik joustaa tyylistä ja pukeutuu urheilullisemmin.

Never liked school that much
They tried to teach me better
But I just wasn’t hearing it because
I thought I was already pretty clever

Taidot: Ruvik on syntyjään tavallinen ihminen, mutta hän on kokeiluilla lisännyt perimäänsä jopa noin 16 eri eliölajin geenejä, jotka ovat muuttaneet hänen fyysisiä ominaisuuksiaan, tehden miehestä vahvemman ja kestävämmän. Geenimanipulaation seurauksena Ruvikilla on terävämmät hampaat, pitkät ja koukkuiset kynnet, kirkas punainen hiusväri ja ympäri kehoa kulkevat vihreät suomut, joista näkyvimmät ovat kasvojen oikealla puolella. Geenikokeiden ikäviin puoliin kuuluu muun muassa suuresti lisääntynyt nesteytyksen tarve, unihäiriöt, pääkipu ja krooniset lihassäryt.

Aavikkotaipaanin geenit ovat saaneet aikaan nopeat refleksit, yliherkän tunto -ja hajuaistin sekä kyvyn tuottaa voimakasta myrkkyä, jonka seurauksena Ruvikin purema pahimmillaan tappaa parissa vuorokaudessa ilman hoitoa. Gilaliskon geeneiltä Ruvik on saanut terävän hammaskaluston ja vahvat leuat. Suistokrokotiilin ja suokaimaanin geenit ovat niin ikään lisänneet puruvoimaa, mutta antaneet myös paksumman, kestävämmän ihon ja sulavuutta uidessa. Ruvik liikkuukin hyvin näppärästi ja nopeasti vedessä, pystyen sukeltamaan selvästi tavallista ihmistä pidempiä aikoja. Pitkäikäisyyden saavuttamiseksi mies on lisännyt itseensä geenejä lasisieniltä, galápagoksenjättiläiskilpikonnilta ja aldabranjättiläiskilpikonnilta. Muun muassa meritähden, sisiliskon ja aksolotlin geenien ansiosta Ruvikin vammat hoituvat huomattavasti paremmin, ja tehokkaan paranemisen vuoksi miestä ei ole helppo vahingoittaa vakavasti.

Ruvikin vahvuuksiin kuuluu hänen suurenmoinen terävyytensä, älykkyysosamäärältään mies on neron veroinen. Hän on tieteen ammattilainen erityisesti biologian eri osa-alueilla, mutta taitaa myös tekniikkaa ja on erittäin kätevä käsistään. Säännöllisesti urheileva Ruvik on fyysisesti hyvässä kunnossa ja painijan taustan vuoksi pärjää käsikähmässä, vaikkakin välttää konflikteja.

Make my messes matter
Make this chaos count
Let every little fracture in me
Shatter out loud

Menneisyys: Mikołaj Wiktoriusz Rudziński syntyi tammikuussa 1985 Puolassa, Krakovassa. Porvarilliseen perheidylliin kuului lasten parissa toimivan Roza-äiti, diplomi-insinöörinä työskentelevä isä ja äidin iäkkäät vanhemmat. He olivat hyveellisiä, lainkuuliaisia kunnon kansalaisia, vanhoja arvoja kunnioittavia ja hartaasti juutalaisia. Perheen ainoalta lapselta edellytettiin moitteettomia käytöstapoja, kunnioitusta ja ahkeruutta arjen askareissa. Erityisesti vakava isoisä, joka nuorenamiehenä 1940-luvulla oli niukin naukin päässyt pakoon Krakovan ghetosta, oli erittäin ankara tyttärenpoikaansa kohtaan ja saneli tarkasti, mikä oli soveliasta, normaalia ja toivottavaa, mikä ei. Mikołaj sai varsin tiukan kasvatuksen, johon lukeutui päivittäiset kotityöt ja pilkuntarkasti suunnitellut aikataulut.

Mikołaj oli vauvasta pitäen erikoinen lapsi, ei juuri puhunut, itkenyt tai nauranut, mutta tutki ympäristöä keskittyneesti. Muutamia kertoja vanhemmat käyttivät poikaa vastentahtoisesti asiantuntijoiden juttusilla, esimerkiksi puheterapeutilla. Ensimmäisinä vuosina lapsen poikkeuksellinen äly tuli ilmi ja hänelle teetettiin älykkyystestejä, joiden huima pistemäärä puhui puolestaan. Tiedonjanoinen pikkupoika ei perustanut leikeistä eikä varsinkaan toisten lasten seurasta, vaan mieluummin vetäytyi omiin oloihinsa ja opetti itseään lukemaan. Suurin Mikołaj’n epätavanomaisista rakkauksista oli luonnontieteet. Hän ahmi ennen kouluikää tiiliskiven painoisia tietokirjoja maailman harvinaisimmista eläinlajeista, ja metsä oli itsekseen viihtyvän pojan lempipaikkoja, jossa hän vietti tunteja kasveja ja hyönteisiä keräillen. Mikołaj seurasi perheen lemmikkien käytöstä ja jopa salakuljetti pieneläimiä mukanaan metsästä kotiin tutkittavaksi, mistä vanhemmat eivät ilahtuneet. Iän myötä hän ryhtyi suurempiin kokeiluihin ja hankki säästämillään rahoilla mikroskoopin. Puutarhanhoito oli myös Mikołaj’lle suurta hupia, pieni viherpeukalo risteytti kokeilumielessä kukkalajeja keskenään. Kouluvuosien alussa hän hurahti tekniikkaan ja robotiikkaan, varsinkin ajatukseen yhdistää koneet ja elävät olennot, ja poika luki intohimoisesti artikkeleita teknologian uusimmista saavutuksista ja sorkki luvattomasti kodin elektroniikkalaitteita.

Kodissa vallitsi ankara ilmapiiri, mutta perhe halusi pojalle parasta. Koulussa hintelä ja rillipäinen Mikołaj ei saanut lämmintä tervetuloa, sillä epäsosiaalinen, luokkatoverien mielestä täysin kummallinen poika päätyi nopeasti syrjityksi ja suljetuksi ulkopuolelle. On todennäköistä, että muita lapsia pelotti hänen pikkuvanhuutensa, minkä lisäksi Mikołaj oli varsin kylmäkiskoinen ja pöyhkeä. Hyvin pian oudoksuvista katseista ja selän takana kuiskimisesta siirryttiin tönimiseen ja ilkeään huuteluun, mistä vuosien mittaan tilanne kärjistyi yhä pahemmaksi kiusaamiseksi. Opettajakunta ei ollut juuri sen innostuneempi Mikołaj’n läsnäolosta, koska poika, joka oli lukenut vuoden kaikki oppikirjat ensimmäisten koulupäivien aikana ja edennyt omatoimisesti kertotauluista korkeamman asteen yhtälöihin, oli haastava oppilas. Hän ei paljoa kunnioittanut henkilökuntaa, esitti lakkaamatta piinaavan vaikeita kysymyksiä ja jopa kyseenalaisti opetusmenetelmät. Koulu ei tarjonnut älypäälle virikkeitä ja tylsistymisen seurauksena Mikołaj ei keskittynyt tunteihin.

Koulukiusaaminen jatkui läpi vuosien samalla, kun intohimo tieteisiin syveni. Kasvaessaan Mikołaj sai kuulla luokan pojilta erityisesti siitä, ettei hän osoittanut kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta teini-iässä hän jo sivuutti kaiken piikittelyn ja syventyi tiedejulkaisuun ylhäisessä yksinäisyydessä. Painista tuli nuoruusiässä Mikołaj’n uusi mieltymys - hän oli aiemmin nauttinut kuntoilusta metsälenkeillä ja pyöräretkillä, mutta urheilu tuli vasta nyt merkittäväksi osaksi arkea. Varttuessaan Mikołaj pääsi pikkuhiljaa uusien opettajiensa suosioon, olihan hänellä hyvien käytöstapojen lisäksi koulun kiistatta korkeimmat arvosanat. Poika jopa kävi iltaisin huvikseen yliopiston kursseja, koska tavallinen koulunkäynti ei riittänyt tyydyttämään hänen himoaan uuden oppimiseen, ja paikalliset professorit olivat äimistyneitä miehenalun aivokapasiteetista. Valmistuttuaan poikkeuksellisesti vain 14 vuoden ikäisenä priimuksena ylioppilaaksi, Mikołaj jäi pohtimaan, mikä maailman johtavista yliopistoista vastaisi hänen korkeita vaatimuksiaan. Aikansa kuluksi nuorimies jatkoi opiskeluja ja tutkimuksia itsenäisesti kotona, käytti entistä enemmän aikaa yliopistolla, piti jopa luentoja itseään vanhemmille opiskelijoille, teki artikkeleita tiedelehtiin ja ryhtyi kirjoittamaan täysmittaista kirjaa ihmisten ja koneiden suhteesta.

Mikołaj’n perhesuhteet olivat koetuksella lapsuudesta pitäen. Hengellisesti suuntautunut perhe esimerkiksi piti fanatismia luonnontieteisiin epäilyttävänä ja raivostui, kun poika rikkoi sapattia viikko toisensa jälkeen ja luki päivät pitkät evoluutioteoriasta. Isoisä jopa kutsui jatkuvasti lapsenlapsen käytöstä “epänormaaliksi” ja “sairaaksi”. Viimeinen pisara oli, kun vanhempien ystävätär 6-vuotiaan tyttärensä Zofian kanssa olivat kyläilemässä ja aikuisten kahvitellessa pikkutyttö löysi yläkerran makuuhuoneesta kyyn. Zofia selvisi säikähdyksellä, toisin kuin Mikołaj, sillä hän kiirehti väliin, joskin ei puolustamaan lasta, vaan tutkittavaksi tuomaansa luontokappaletta. Mikołaj toipui käärmeenpuremasta ongelmitta, mutta kun hän ei edes pyytänyt anteeksi temppuaan, teinipojan vaarallisista kokeiluista huolestunut perhe antoi hänelle kylmää kyytiä, kuten mykkäkoululla ja tuijottamalla lakkaamatta tuomitsevasti. Mikołaj ei nöyrtynyt ajan kuluess, vaan antoi kireiden perhesiteiden tulehtua pysyvästi. Pian kestäminen raivostuneiden vanhempien nurkissa loppui, sillä Mikołaj sai kirjansa julkaistua ja sen myötä stipendin Harvardiin, eikä hän epäröinyt ottaa opiskelupaikkaa vastaan perheen vastaväitteistä huolimatta.

Vain 15-vuotias Mikołaj muutti yksin Yhdysvaltojen Massachusettsin osavaltioon, jossa hän asettui opiskelija-asuntoon ja aloitti maailmankuulussa yliopistossa biotekniikan opinnot. Kulttuurishokki ei iskenyt tyyneen miehenalkuun pahemmin, ja englannin kielen kankeus hälveni pikkuhiljaa. Mikołaj sopeutui kouluympäristöön ehkä paremmin kuin koskaan, vaikka oli selvästi kaikkia opiskelijatovereita nuorempi, ja professorit suosivat puolalaista vaihto-oppilasta, jota he pitivät hämmästyttävänä lahjakkuutena ja tulevana tieteen uranuurtajana. Hän loisti opinnoissaan, vaikka sosiaalinen elämä ei vieläkään kukoistanut, ja aika kului nopeasti kädet täynnä koulutöitä. Kolmen vuoden uutteran opiskelun jälkeen 18-vuotiaan Mikołaj’n otti kahdenkeskiseen puhutteluun yksi opettajista, geenitekniikan professori Rosenstein, joka oli alusta alkaen pitänyt Mikołaj’ta luokkansa tähtenä. Professori uskoi oppilaalle tietoja armeijan hankkeesta, jossa kaivattiin Mikołaj’n kaltaisia älykköjä. Näin nuorimies päätyi osaksi huippusalaista projektia, jonka tarkoitus oli geenimuuntelu ja kyborgien suunnittelu sotakäyttöön. Mikołaj sai käyttöönsä peitenimen Ruvik, jonka hän kokosi sukunimensä Ru-alusta ja toisen nimensä Wik-tavusta.

Ruvik ei, kuten työsopimus ehdottomasti velvoitti, hiiskunut epätavallisesta iltapestistään, vaan jatkoi päivisin normaalia arkea. Työkentällä hän sai vanhempien ja kokeneempien tutkijoiden arvostuksen tarkoilla havainnoillaan, tuoreilla ideoillaan ja älyllään. Nuoren neron maine kiiri vähitellen johtoportaaseen ja Ruvik ylennettiin useita kertoja, kunnes hän parin vuoden sisään oli projektin suurimman työryhmän johtaja ja päävastuussa hankkeesta, joka eteni hyvin hitaasti mutta varmasti. Ruvik itse oli tyytyväinen tilanteeseensa ja piti vapaa-ajalla hyvin matalaa profiilia sillä erotuksella, että kisasi vapaapainissa. 20-vuotiaana, oltuaan lähemmäs kaksi vuotta armeijan leivissä, hän kohtasi kehässä muutoksen tekevän miehen. Ruvik jututti ottelun jälkeen vastustajaansa ja kertoi tuntevansa geenitutkimusta tekeviä ihmisiä, jotka voisivat tehdä hänestä voittamattoman kehässä - projekti nimittäin tarvitsi lisää koehenkilöitä ja Ruvikin toimikuvaan kuului auttaa niiden löytämisessä. Vastustaja, mies nimeltään Dante, otti tarjouksen vastaan.

Samaan aikaan kun uusimmasta koehenkilöstä tehtiin yli-ihmistä eläinten geeneillä, Ruvik teki omia kokeilujaan johtoportaan selän takana. Päästyään käsiksi armeijan tiedeosaston hienoimpiin välineisiin, ei Ruvik voinut vastustaa kiusausta tehdä tutkimuksia itsellään omin luvin. Parikymppisenä mies alkoi muokata omaa perimäänsä - kaikki alkoi maltillisista ja pienistä muutoksista, mutta onnistumisten myötä Ruvik innostui, kunnes hänessä oli yhä useamman eläinlajin geenejä. Fysiikka parani, mutta mies joutui peittelemään ja hallitsemaan lääkkeillä manipulaatiosta seuranneita, lisääntyviä ongelmia, kuten kipuja ja univaikeuksia. Näkyviä muutoksia oli esimerkiksi ihon muuttuminen alueittain suomuiksi.

Tutkimus Danten kanssa otti ikävän käänteen. Jokin meni pahasti vikaan ja koehenkilö, josta oli jo kaavailtu eliittisotilasta, kävi lähellä kuolemaa. Tutkijat kiistelivät neuvottelupöydän äärellä, kunnes tekivät päätöksen, vaivuttivat Danten keinotekoiseen koomaan ja kääntyivät varasuunnitelman puoleen: Koska geenimanipulaatio epäonnistui, oli aika koittaa onnea kyborgin rakentamisen kanssa. Ruvik sai pitää johtoasemansa projektissa ja huhki yötä päivää valmistaessaan miehen uutta metallista ruumista. Kun pitkäkestoisen, monivaiheisen urakan jälkeen tutkintaryhmä uskoi Danten olevan valmis uuteen elämäänsä kyborgina, hän ei herännytkään koomasta. Johtoporras määräsi Danten tuhottavaksi epäonnistuneena hankkeena, mutta Ruvik vastusti heitä jyrkästi - valvottuaan viikkokausia työn äärellä mies oli kiintynyt sydänjuuriaan myöten uusimpaan luomukseensa, rakkaaseen mestariteokseensa. Työryhmän alaistensa avulla Ruvik vastusti johtajia ja piilotti Danten varastotiloihin.

Ruvik määrättiin uusiin tehtäviin, mutta hän kävi monta kertaa päivässä tarkistamassa mestariteoksensa tilanteen, jospa Dante vielä joku päivä heräisi. Tuskalliset puoli vuotta myöhemmin odotettu päivä koitti. Ensimmäisenä tekonaan Dante iski kätensä Ruvikin kylkiluihin ja viiletti pois varastosta. Geenikokeiden aikaansaaman parantumiskyvyn ansiosta tiedemies kuitenkin välttyi kuolemalta, sai pian karanneen luomuksensa kiinni, pääsi selittämään, miten asiat olivat, ja todisti Danten pientä henkistä romahdusta. Johtoporras piti Ruvikille tiukan puhuttelun tottelemattomuudestaan, mutta he olivat niin mielissään saadessaan Dantesta ainutlaatuisen ihmisaseen, etteivät rankaisseet miestä. Ruvik ja Dante, jota joukkotuhoaseeksi joutumisen myötä alettiin kutsua pelkoa herättävällä nimellä Dantalion, tulivat seuranneiden vuosien myötä läheisiksi. Ruvik sai muilta työtehtäviltä aikaa, jotta pystyi parantelemaan ja huoltamaan Danten keinotekoista kehoa, ja älykkö ennen pitkää jopa myönsi tuntevansa syyllisyyttä siitä, mitä Dantelle tapahtui kokeessa. Opintojen päätyttyä Ruvik muutti asumaan salaisen tukikohdan tiloihin ja eli Danten rinnalla päivästä toiseen paitsi tutkijana ja huoltomiehenä, myös juttukaverina. Miehen Dantea kohtaan osoittama huomio ja palvonta herättivät sotilaiden keskuudessa kuiskintaa, mutta kukaan ei uskaltanut kovaan ääneen kyseenalaistaa tiedeosaston päällikkönä, jonka kylmänviileä katse sai jopa paatuneet rivimiehet araksi.

Työskenneltyään peräti 13 vuotta armeijan hankkeissa Ruvikin lupaava työura tuli tiensä päähän. Dante katosi selittämättömästi. Etsintäpartiot lähetettiin liikkeelle, mutta armeijan salainen ase oli ja pysyi jäljettömissä. Ruvikin katsottiin olevan ensisijaisesti vastuussa Dantesta, joten häntä sai syyn niskoilleen miehen mystisestä häviämisestä. Raivostunut johtoporras antoi Ruvikille kolme kuukautta aikaa paikantaa Dante, mutta ankarista yrityksistään huolimatta hän ei onnistunut. Soppa sen kuin sakeni, koska Ruvikin omin päin tekemät geenikokeilut tulivat ilmi, eivätkä johtajat katsoneet tottelemattomuutta lainkaan suopeasti. Ruvik sai nopeasti kenkään. Suurelle nerolle oli nöyryytys tulla erotetuksi, mutta sillä hetkellä hänelle oli tärkeämpää löytää Dante - vaikka ura oli katkennut, ei hän aikonut luovuttaa etsintöjä armaan mestariteoksensa suhteen.

Jäljittäminen kävi yhtä helposti kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta, sillä Danten olinpaikasta ei ollut harmainta aavistusta. Ruvik teki laskelmia, yritti järkeillä ja tuijotti tuntikausia paikanninlaitteen ruutua, jonka olisi pitänyt näyttää Danten tarkka sijainti kartalla, mutta turhaan. Lähemmäs vuoden epätoivoisten yritysten jälkeen Ruvik oli vähällä antaa periksi, kun paikantimen ruudussa näkyi eloa ensimmäistä kertaa kuukausiin. Toiveikkaana Ruvik lähti seuraamaan vihjettä, kunnes kivikkoisen kiertelyn ja kaartelun jälkeen löysi itsensä tuntemattomalta saarelta, jota paikalliset kutsuivat Vechnostiksi. Tiedemiehelle oli ymmärrettävästi melkoinen lyönti puulla päähän, kun hän sai tietää taikuuden ja taruolentojen olevan totta, mutta Ruvik hyväksyi todellisuutensa mullistuksen rauhallisesti ja keskittyi olennaiseen. Etsintöjen lomassa Ruvik kunnosti saarelle asuinpaikan, jonne teki myös kaivatun työpisteen tulevaisuuden tutkimuksia varten.

I was just guessing
At numbers and figures
Pulling the puzzles apart

Muuta: Ruvik puhuu äidinkielenään puolaa. Hän osaa lisäksi latinaa ja venäjää, joita molempia opiskeli nuorempana. Amerikanenglantia sujuu hyvin eikä kieliopillisesti siinä ole moitteen sijaa, onhan mies asunut suuren osan aikuisiästään Yhdysvalloissa, mutta puolalainen korostus on edelleen hyvin selvästi kuultavissa. Ruvikin puheääni on jopa yllättävän korkea ja kirkas, eikä pehmoinen ja hillitty äänenväri kerro tunnetilasta.

Mies pitää majapaikkaa tilavassa, hyväkuntoisessa kivitalossa, joka sijaitsee Susimetsän ja Keijumetsän rajamaastossa avaralla paikalla. Talon pihapiirissä on suuri tammi, kaivo ja lasinen kasvihuone, jossa Ruvik kasvattaa monenlaisia saaren kotoperäisiä lajeja tutkimusta varten. Itse talossa on kaksi kerrosta. Alakerrassa on vain aula, joka on ahdas rappusten vuoksi, ja yksi suuri, hallitusti sekasortoinen oleskeluhuone, jonka puupöydät Ruvik on pyhittänyt työkäyttöön. Yläkerrassa on pari erillistä huonetta, joissa yhdessä on miehen makuuhuone sänkyineen.

Kuva: https://pp.vk.me/c630723/v630723774/1a4fb/zSdmM-d1KLE.jpg
Kasvihuone: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/e1/7a/91/e17a9103ccae692e810 0c615c4019ae8.jpg
Talo: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/94/72/a0/9472a08587c01043023 988df81737e34.jpg

~~~

kiitos taas kerran! ovo

Nimi: Frosty

05.04.2017 08:43
Jälleen jokin meni pieleen...^^' ja koska vampyyrikyborgi kuulostaa hölmölle niin Fedor onkin sitten pelkkä vampyyri.

Nimi: Frosty

04.04.2017 23:44
Materiaali:
Fedor: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/e0/e3/7e/e0e37e27cc84c439f8f713a3 832a4210.jpg
Kengät: https://www.punanaamio.fi/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525 d08d6e5fb8d27136e95/c/_/c_9437s_c.jpg_221_280.jpg
Päiväsormus: https://img1.etsystatic.com/114/0/13318458/il_340x270.1104361547_d1qn.jpg


I've seen then end of a number of lives,
and I wonder if I've caused a few?
Am I a ghost?
Is my heart made of wood?
Is that blood on my hands from me or you?

Nimi: Fedor Bessmertnyj
Laji: hybridi (vampyyri + kyborgi)
Ikä: 263 vuotta, syntymäaika 23.11.1754. Ruumiilliselta iältään hän on 23 vuotta.
Sukupuoli: mies

Hän on ammatiltaan sotilas, hän aina taistelee
Hän on onnellinen työssään kai
Hän tuhoaa ja tappaa, silti aina hymyilee
Hän ei tunne rauhaa, rakkautta lain

Luonne: Alun alkujaan Fedorin yltiökohtelias käytös oli pelkästään sitä, että hän käyttäytyi niin koska käskettiin. Tätä nykyä kohteliaisuus tulee häneltä luonnostaan, tosin yleensä se taipuu enemmänkin hyväntahtoisen kiusoittelun, jopa ivaamisen puolelle. Fedor puhuu paljon, jopa ärsyttävän paljon. Hän jaksaa pitää yllä monologia pitkäänkin jos tarve vaatii, mutta yleensä hiljenee jos keskustelukumppaniksi sattuu halvaantunut lahna joka vain nyökkii, pudistelee päätään ja vastaa turhan lyhyillä lauseilla. Fedor kyllä huomaa jos toinen vain esittää olevansa mukana asiassa. Hän on erinomainen seuramies, osaa asettaa sanansa oikein ja heittelee vitsikkäitä välihuomautuksia silloin kun kokee niille olevan tarvetta. Hän myös nauraa paljon ja on varsin positiivinen heppu, ainakin yleensä.
Fedorissa on naistenmiehen vikaa, sekä ulkonäön että luonteen puolesta hän kerää tyttöjä ympärilleen kuin magneetti, riippuen tietysti heidän luonteistaan. Ei hänellä mitään sitä vastaan ole, itse asiassa se on hänen mielestään oikein hyvä juttu. Suuntaumukseltaan biseksuaali mies ei anna itsensä hyväksyä sitä tosiasiaa että hän tuntee vetoa myös oman sukupuolensa edustajiin ja yrittää piilottaa tämän piirteen naistennauratuksen alle. Yhden epäonnisen avioliiton jäljiltä hän ei koe olevansa valmis uuteen parisuhteeseen ja jos joku sattuu häneen ihastumaan, Fedor murskaa sen heti kättelyssä, tai no yrittää ainakin.
Sotilastaustan omaavalla miehellä moraalikäsitykset ovat jokseenkin vääristyneet. Hän ei näe tappamisessa mitään pahaa jos se vain hyödyttää jotenkin. Häntä voisi luonnehtia säälimättömäksi murhaajaksi ja sitähän hän onkin, valtion nimissäkin ruumiita on tullut huomattava määrä, puhumattakaan sitten siitä määrästä ihmispoloja jotka ovat joutuneet janoisen vampyyrin saaliiksi. Vahvat sosiopaattiset piirteet Fedorin luonteessa vielä korostavat tätä julmuutta, perhe, ystävät ja mukavat tuttavat ynnä muut eloon jättämisen arvoiset saavat pitää henkensä mutta muut ovat vaarassa menettää sen. Tapoista mies ei saa tunnonvaivoja vaan jatkaa elämää tyytyväisenä.
Fedor on oppinut arvostamaan omaa rauhaa ja vaikka hän viihtyykin oikein hyvin seurassa, on hänellä tapana lähteä vaeltelemaan ympäriinsä omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Vaikka syyksi hän kertookin sen, että "tarvitsee taukoa idiottisiskonsa seurasta", on syynä yleensä pelkkä halu olla rauhassa ja ajatella itsekseen. Eihän aina tarvitse olla seuraa.
Pelko on eräs piirre, jonka Fedor mieluusti poistaisi itsestään. Hänelle on kehittynyt sotilaana ja palkkamurhaajana kyky olla jatkuvasti varuillaan itse sitä kunnolla tiedostamattaan. Alitajuisesti hän on koko ajan valmiina hyökkäämään, puolustautumaan tai pakenemaan, vaikkei tarvitsisi. Oikeastaan vain sellaisen henkilön seurassa johon Fedor todella luottaa hän voi rentoutua täysin. Hän pelkää kaikkea mikä tulee nopeasti suoraan kohti, ahtaita paikkoja, kovia pamauksia ja hiiriä. Kyllä vain, iso paha vampyyri kammoaa hiiriä. Myös hämähäkit ynnä muut inhat öttiäiset kauhistuttavat Fedoria saaden hänet kapuamaan huonekalujen päälle.
Niin, Fedor osaa olla halutessaan melkoinen diiva, ainakinn iljettävien öttiäisten ja ulkonäkönsä suhteen. Hän saattaa käyttää tuntikausia siihen että saa ulkonäkönsä niin huolitelluksi kuin mahdollista: peseytyy perin pohjin, harjaa hiukset, ajaa parran, siistii kulmakarvat, joskus silittää vaatteet... Hän on tässä asiassa kuin useimmat naiset. Kaiken pitää olla tiptop ennen kuin hän suostuu ihmisten ilmoille. Tietyntyyppiset henkilöt voivat kokea tämän piirteen hermoja raastavan ärsyttävänä.
Niin herrasmies kuin onkin, Fedorkin osaa suuttua. Impulsiivinen mies on helppo suututtaa, jos osaa tehdä sen oikein. Fedorin ulkonäön, tapojen ja ystävien ynnä muiden hänelle tärkeiden asioiden ja henkilöiden ivaaminen on hänelle pätevä syy räjähtää. Hänellä on pidempi pinna kuin mitä muilla sukulaisillaan on ollut, mutta silti miehellä on varsin tulinen temperamentti jonka hän yrittää hallita, yleensä huonoin tuloksin. Ärsyyntymisen huomaa kyllä: ilme muuttuu tuimaksi, puheet tarkoituksellidsen ilkeiksi ja kehonkieli kireäksi. Suuttuessaan Fedor yleensä räyhää ja antaa sanan säilän viuhua, tarpeeksi pitkä suuttumus saa hänet käymään kimppuun, tarkoituksenaan vahingoittaa toista hyvin pahasti.
Jos jotakuta surettaa, Fedorista kuoriutuu lähes äidillinen, lempeä ja empaattinen mies, joka taputtaa olalle, halaa ja tarjoaa teekupillisen ja kuuntelee murheet. Hän on luotettava ja rehellinen persoona, joka ei paljasta salaisuuksia ja luottamuksellisia asioita muille ja puhuu aina totta. Siinä missä hän itse ei ole saanut liiemmin lohdutusta, hän tahtoo antaa sitä muille. Silloin kun Fedor itse on surullinen, muuttuu hän kylmän etäiseksi ja hakeutuu yksinäisyyteen.
Yleensä Fedor on varsin suvaitsevainen mies, mutta eri ihonvärin tai suuntaumuksen omaavia hän halveksii, vaikka ei itsekään ole hetero. Vanhoilliset käsitykset ovat valloilla tässä vampyyrissä ja vaikkei hän julkisesti halveksuntaansa näytä, se kyllä löytyy.
Jo varusmiespalveluksessa Fedoriin pesiytyi jatkuva, silmät punaisiksi värjäävä verenhimo, joka vainnvoimistui sotiessa. Se on vain alitajuista, ei hän ole jatkuvasti puremassa, tietynlainen verenhimo on ja pysyy, vaikka hän kuinka kittaisi verta.

There's a crack in the mirror
And a bloodstain on the bed
There's a crack in the mirror
And a bloodstain on the bed

Ulkonäkö: Fedorissa herättää huomion ensimmäisenä miehen huomattava pituus: lähes kaksimetrisen vampyyrin virallinen pituus on 196 cm. Hän on ruumiinrakenteeltaan suht lihaksikas, vaikka enemmänkin jäntevä. Hänellä on pitkät, lähes valkoiset hiukset, jotka auki ollessaan ylettyvät hiukan kainaloiden alapuolelle. Yleensä hän pitää hiuksiaan löyhällä poninhännällä niskassa. Miehen iho on hyvin kalpea ja tummat silmänympärykset vain korostavat sitä. Kasvonpiirteiltään Fedor muistuttaa juuri sitä mitä onkin: arvostetun vampyyrisuvun jäsentä. Tätä vaikutelmaa tukee myös huoliteltu, siisti (ja kallis!) pukeutuminen, aina puhtaat ja takuttomat hiukset sekä muutenkin siistitty olemus. Sotilaan työn vuoksi Fedorin silmät ovat tätä nykyä jatkuvasti punaiset, joten hänen voisi luulla olevan jatkuvasti janoinen. Silmien väri kuitenkin tummentuu huomattavasti verenjanossa. Peittääkseen karmaisevan värin Fedor käyttää tummanvihreitä piilolinssejä, joka oli hänen alkuperäinen silmienvärinsä. Hänen voisi luulla käyttävän liiallisesti luomiväriä, mutta ei, silmänympärykset ovat luonnostaan tummat. Yleensä hänen yllään näkee mustat suorat housut, valkoisen tai mustan kauluspaidan, punaisen tai vihreän silkkihuivin ja valkoiset hansikkaat, toisinaan liivin. Ulkosalla mies vetää päälleen vanhan mustan sotilastakin, joka tosin on koristeltu kolmella valkealla tekokukalla ja kullanvärisillä vitjoilla. Hän myös kietoo kaulaansa valkoisen silkkihuivin. Mies käyttää kenkiensä kanssa valkeita nilkkamia, vanhanaikaista ehkä, mutta tyylikästä. Hansikkaita hän pitää sekä sisällä että ulkona, ei siksi että kammoaisi bakteereita vaan siksi että haluaa peittää sen ikävän faktan, että hänen vasemman kätensä sormet ovat metallia. Olkoonkin että ne on taidokkaasti tehty, Fedor ei tahdo niitä liiemmin esitellä. Toisinaan hän kuitenkin riisuu hansikkaat, jolloin metallisormet paljastuvat. Sekä metalliset että oikeat sormet omaavat pituutta enemmän kuin ihmisten sormet yleensä. Päiväsormustaan Fedor pitää oikean käden keskisormessa. Hänellä on kasvoillaan lähes jatkuvasti ystävällinen hymy.

Oh, you were a vampire
And baby, I'm the walking dead
Oh, you were a vampire
And baby, I'm the walking dead

Taidot: Vampyyrinä Fedor totta kai omaa yliluonnolliset ruumiinvoimat ja nopeuden, nämä ominaisuudet ovat puhdasverisellä vampyyrillä toki voimakkaammat kuin vampyyriksi muuttuneella. Aseiden käsittely - tuliaseet, yhden käden miekka, heittoveitset, stiletti, tikari - onnistuu varsin hyvin, vaikkei hän ole vuosiin ollut sotilaan virassa. Mukana kulkevan stilettiveitsen käsittely sujuu erinomaisesti: vaikkei se heittäessä voitakaan siihen tarkoitukseen tehtyjä veitsiä, lähikamppailussa se on tappava ase. Ilman aseitakin voimakas, nopea ja ketterä vampyyri metallisine sormineen on karmea vastus. Vasen käsi ei paljoa hyödytä pikkutarkoissa jutuissa kankeanpuoleisten metallisormien vuoksi. Hän puhuu sujuvasti sekä äidinkieltään venäjää että englantia, jonkin verran saksa ja ranskaa ja hyvin kankeasti hiukan suomea. Hän osaa soittaa piccolohuilua. Ratsastustaito on tallella, vaikkei hän ole pitkään aikaan hevosen selkään päässyt. Hän on taitava piirtäjä. Lukan apuna oltuaan hän tietää paljon sairauksista ja vammoista ja osaa hoitaa niitä, ainakin jotenkin, veriset vammat ovat asia erikseen. Keinoraajoista hän tietää myös paljon.

A warning to the people
The good and the evil
This is war
To the soldier, the civilian
The martyr, the victim
This is war

Menneisyys: Fedor syntyi arvostettuun Bessmertyjn vampyyrisukuun, Petrov ja Amalji Bessmertnyjn esikoispoikana. Koska Fedor sattui olemaan esikoinen ja poika, hänelle asetettiin pienestä pitäen kaikenmoisia vaatimuksia ja odotuksia. Koulu alkoi jo ihan pikkupoikana kotiopettajan ohjeistuksessa ja normaalien kouluaineiden lisäksi Fedor oppi aseiden käsittelyä - miekka, heittoveitset, muut veitset kuten stiletti ja tikari -, ratsastusta, piccolohuilun soittoa ja kielistä englantia, saksaa, ranskaa ja jonkin verran suomea. Pojan elämää varjostivat vanhempien alkoholin ja huumeiden käyttö sekä isäukon yölliset retket toisten naisten luo, vaikka eihän Fedor sitä ihan pienenä ymmärtänytkään. Kolmentoista ikäisenä Fedorille syntyi pikkusisko, Netopýr.
Kuusitoista täytettyään Fedor muutti pois kotoaan, helpottuneena siitä että pääsi pois rakkaan, mutta takiaisen lailla häneen takertuvan pikkusiskonsa ja epämiellyttävien vanhempiensa seurasta, evästettynä käskyllä hankkia vaimo ja perustaa perhe. Vaimo ja perhe eivät nuoren miehen suunnitelmiin kuuluneet, vaan seikkailut ja vapaa elämä. Tätä vapaata elämää kesti jonkin aikaa: Fedor kierteli ympäriinsä tehden välillä jotain töitä jossain ja käyden välillä kotona tervehtimässä vanhempia ja kiusaamassa Netopýriä, aiheuttaen vanhemmilleen päänvaivaa epähienostuneella elämäntavallaan.
Vuodet kuluivat. Ympäri Venäjää kiertelevä Fedor nautti elämästään ja teki välillä töitä milloin missäkin, yöpyen usein taivas kattonaan. Miehen täytettyä 25 hän sai kuulla, että pikkusisko Netopýr oli häipynyt, koska ei tahtonut naimisiin Boris Ivanovin kanssa. Fedor määrättiin avuksi etsimään pikkusiskoaan. Se touhu ei tuottanut tulosta, vaan Pyrri pysyi kadoksissa. Etsintä jatkui vuosia ja vei miehen eri maihinkin. Englannissa hän viimein pääsi kunnolla siskon jäljille, mutta kadotti hänet jälleen. Tuolloin hänelle oli kertynyt ikää vähän yli sata vuotta.
Kun maa tuntui nielleen Netopýrin, jatkoi Fedor kiertolaisen elämää, tutustuen samalla moniin mielenkiintoisiin henkilöihin. Eritoten mies nimeltä Luka Kuznetsov, vampyyri hänkin, muodostui Fedorille hyvin läheiseksi. Luka oli suunnilleen saman ikäinen kuin hän. Miesten luonteet ja kiinnostuksen kohteet, mielipiteetkin, natsasivat hyvin yhteen. Lukasta ja Fedorista tuli läheiset ystävät, jotka päätyivät lopulta harjoittamaan kiertolaiselämää yhdessä. Lukalla oli unelma tulla lääkäriksi ja valmistaa uusia raajoja ihmisille, jotka ovat niitä menettäneet, ei pökkelöitä proteeseja ja puujalkoja vaan liikkuvia raajoja jotka toimisivat kuin oikeat. Fedor piti salaa unelmaa höperönä, muttei näyttänyt sitä vaan tuki Lukaa unelmansa toteutuksessa. Hän muun muassa auttoi ystäväänsä keräämään rahaa tutkimuksia varten soittelemalla piccolohuilua kadunvarsilla kuin kerjäläinen konsanaan.

It's the moment of truth, and the moment to lie
The moment to live and the moment to die
The moment to fight, the moment to fight
To fight, to fight, to fight!

Vapaa vaeltelukin loppui aikanaan, kun Fedor ja Luka värvättiin armeijaan. Siellä alkoi kova työ, kaiken maailman harjoitukset ja kovaan kuriin totuttelu. Luka joutui keskeyttämään tutkimuksensa keinoraajoista ja pääsi jatkamaan sitä vasta armeijan jälkeen. Tämä seikka harmitti molempia, mutta urhoollisesti he onnistuivat käymään armeijan läpi. Tuolloin Fedor alkoi huomata vihreissä silmissään jatkuvaa punerrusta, jota ei osannut selittää ja joka ei kadonnut vaikka hän joi verta - eläinten, eihän armeijassa ihmisvertakaan saanut. Silloin hän ei vielä käyttänyt piilolinssejä, niille ei ollut vielä tarvetta.
Varusmiespalveluksen suoritettuaan Fedorin elämä oli jälleen yhtä kiertelyä. Hän ei kokenut että olisi valmis asettumaan aloilleen vaan kierteli ympäri Venäjää Lukan kanssa, välittämättä tuon taivaallista vanhempiensa vaatimuksista hankkia perhe ja asettua aloilleen. Tosin myöhemmin hän asettuikin aloilleen, muttei vaimon takia, vaan Lukan, jota auttoi lääkärinopinnoissa ja keinoraajatutkimuksissa. Siihen meni monen monta vuotta, kun miehet lähes yötä päivää rakensivat, purkivat, korjasivat, etsivät tietoa ynnä muuta, plus vielä Lukan lääkärinopinnot. Eihän siihen aikaan mitään nykytekniikkaa ollut, joten touhu oli turhauttavaa. Vähitellen teknologian kehittyessä alkoi Fedorin ja Lukan työ helpottua huomattavasti.
Vuonna 1914 syttyi ensimmäinen maailmansota, johon maanpuollustusvelvollisuttaan vältelleet Fedor ja Luka joutuivat osallistumaan. Sen loppupuolella sattui ikävä tapaturma: Fedor onnistui pommin räjähtäessä menettämään vasemman kätensä sormet ja joutui keskeyttämään sotimisen. Tuolloin hän oli alkanut käyttää piilolinssejä silmien vaihtaessa väriä yhä punaisemmaksi. Lukan mielipide siitä oli, että sota aiheutti jonkinlaisen jatkuvan verenhimoisuuden, tappamisestahan siinä ainoastaan oli kyse. Fedor luotti lääkäriystävänsä mielipiteeseen tässä asiassa, olihan se hyvin järkeenkäypää. Sodassa hän toimi rivisotilaan lisäksi jonkin sortin salamurhaajana hiipien vihollisten puolelle ja puukottaen aina yhden tai kaksi, paeten sitten hiirenhiljaa takaisin omien joukkojensa puolelle. Tämä aiheutti useita luotivammoja, mutta vampyyri onneksi parani hetkessä.

To the right, to the left
We will fight to the death!
To the edge of the earth
It's a brave new world
From the last to the first

Sormensa menettänyt Fedor muuttui masentuneeksi ja hiljaiseksi siinä missä oli ollut aiemmin elämäniloinen puhelias papupata. Se näkyi myös siinä, miten hän sodan päätyttyä auttoi Lukaa: toimesta puuttui into. Ystävästään huolestunut Luka päätti jättää keinoraajat hetkeksi ja lähteä Fedorin kanssa jälleen kiertelemään, josko se palauttaisi elämänilon? Kaksikko kierteli ympäri ämpäri Venäjällä, vailla päämäärää. Sillä reissulla Fedor tutustui tulevaan vaimoonsa, Anna Baranoviin. Kaunis, tummasilmäinen mutta vaaleahiuksinen Anna valloitti masentuneen vampyyrimiehen sydämen ja Lukan avustus muuttui pian ajanvietoksi Annan kanssa. Seurustelu ei kestänyt kauaa ja herra ja rouva Bessmertnyj olivat haljeta onnesta hääkutsun saadessaan.
Nuoripari hankki talon Pietarista, jossa sormipuoli ex-sotilas meni töihin lähikauppaan, josta hänet kuitenkin erotettiin, koska hän a) pelotti lapsia ja b) ei kyennyt tekemään asioita kunnolla kaksin käsin. Työpaikka siirtyi Annalle ja Fedorista tuli eri työpaikoissa kiertelevä jokapaikanhöylä. Anna sääli miestään, mutta myös katui että oli nainut hänet. Hän alkoi salaa tapailla erästä toista miestä, joka ei ollut sormipuoli. Tämä ei paljastunut Fedorille missään vaiheessa eikä hän edes osannut epäillä mitään, etenkään kun muutama vuosi naimisiin menon jälkeen parille syntyi lapsi, kaunis tyttövauva, jonka nimeksi tuli Katiya. Fedor yritti kirjeitse tavoittaa pikkusiskoaan tiedottaakseen että Netopýristä oli tullut täti, mutta ei saanut koskaan siihen vastausta.
Vuosia kului. Katiya kasvoi ja Fedorin ja Annan suhde alkoi heiketä. Loppujen lopuksi kumpikin vietti enemmän aikaa poissa kotoa kuin siellä, mutta eroa ei uskallettu ottaa karmaisevien appivanhempien pelossa. Kun Lukalta tuli Fedorille kirje, että ala tulla tänne Bessmertnyj, minulla on sinulle sormet, hän lähti enemmän kuin mielellään, jättäen tyttärensä ja vaimonsa kotiin.
Luka oli päässyt hyvin, hyvin pitkälle työssään. Hän oli onnistunut kehittämään kestäviä, pestäviä ja ennen kaikkea ainakin prototyyppinä toimivia, metallista valmistettuja keinoraaajoja ja Fedor saisi olla ensimmäinen joka sellaiset saisi. Suunnittelu ja asennus olivat pitkiä ja asennus - etenkin hermoratoihin yhdistyvien johtojen kiinnitys - kivuliasta, mutta lopulta Fedorilla oli jälleen sormet, keinotekoiset tosin, mutta sormet kuitenkin. Riemuissaan mies kiitti ystäväänsä vuolaasti, lupasi korvata sormet Lukalle kunhan rahatilanne olisi parempi ja palasi kotiin. Anna ei kuitenkaan ollut iloinen miehensä sormista, vaan kiukkuili hänelle siitä että oli jäänyt yksin Katiyan kanssa kotiin. Tästä seurasi mehevä riita, jonka päätteeksi Anna lähti ovet paukkuen ja jätti miehensä ja tyttärensä kotiin.
Vaikka avioliitto oli ja pysyi, Fedor ja Anna asuivat nyt erillään, Katiya kiertäen kodista toiseen. Siitä, kumman vanhemman luona tyttö asuisi ei päästy sopuun.

Sinut kerran löysin, ystäväin
Kuljit hetken yössä vierelläin

Eräänä päivänä saapui suru-uutinen. Vampyyrinmetsästäjät olivat saaneet saaliikseen Amalji ja Petrov Bessmertnyjn. Oikeastaan Fedor oli tästä lähinnä helpottunut, hän inhosi vanhepiaan syvästi. Ongelmaksi muodostui hautaustoimisto Moskovassa, jonne oli Pietarista pitkä matka. Fedorilla ei ollut mahdolisuutta muuttaa sinne, joten jäi oikeastaan vain yksi vaihtoehto. Alkoi rankanpuoleinen osoitteenselvitys ja lopulta onnistuttiin löytämään Ranskasta valenimellä esiintyvän Netopýrin osoitetiedot. Tällaisen kirjeen Fedor kirjoitti hänelle:
"Hei Pyrri,
täälläpäin olisi sinulle työnsarkaa. Äiti ja isä heittivät henkensä vampyyrinmetsästäjien kynsissä, joten toimistoon tarvittaisiin joku sitä pyörittämään. Minä asun sen verran kaukana etten pysty sinne lähtemään, perhekin on. Katiya, tyttäreni siis, seilaa minun kotini ja vaimoni kodin välillä, en mielelläni jättäisi häntä Annan hoteisiin. Jos niistä Ivanoveista on haittaa, niin pelko pois, karautan apuun!
Armas isoveljesi Fedor"
Jännittynyttä odotusta seurasi helpotus Pyrrin tiedottaessa, että palaisi Venäjälle. Harmi kyllä Fedor ei päässyt tapaamaan häntä Moskovaan tyttärensä vuoksi, mutta tieto siitä että sisko oli saman maan rajojen sisällä rauhoitti isoveljen mieltä. Aika vieri, Fedor sai sormet tallella töitä ja hänen elämänlaatunsa koheni huomattavasti. Katiya kasvoi ja muutti omilleen, jolloin alkoivat Anna ja Fedor suunnitella avioeron ottamista.

Ja meille loisti valot Moskovan.
Aamun tullen sinut kadotin,
Pois kun sammui valot kaupungin.
Sanoit hiljaa näkemiin,
Lyhdyn alla erottiin.
Nyt sua näänkö enää milloinkaan?


Eräänä päivänä Fedor sai Netopýriltä kirjeen: Ivanovit olivat alkaneet ahdistella häntä ja apu olisi tarpeen. Varsin huolestunut ja kettuuntunut isoveli säntäsi juosten ja junalla Moskovaan, Bessmertnyjen kartanoon, jossa pikkusisko kissoineen oli suuressa ahdingossa. Sisarusten sinnikkäästä vastarinnasta huolimatta Ivanovien ja heidän liittolaistensa paljous sai Fedorin häätämään Pyrrin kissoineen ja tavaroineen pakoon kartanosta, jääden itse selvittämään sotkua.
Avioeropapereiden mentyä läpi Fedor oli vapaa mies ja saattoi muuttaa Moskovaan pyörittämään sukunsa yritystä, hautaustoimistoa. Siinä oli kuitenkin ongelmansa, Ivanovien ahdistelu nimittäin. Netopýrin olinpaikkaa he kyselivät, mutta eihän Fedor sitä tiennyt. Tosin myöhemmin hän sai Pyrriltä kirjeen, jossa selvisi hänen olinpaikkansa ja jossa hän tiedotti pyrkivänsä toiseen ulottuvuuteen turvaan, pyytäen Fedoria lähettämään kaksi maalausta jotka kartanossa olivat. Murheellisena siskon päätöksestä lähteä Fedor postitti taulut, eikä sen jälkeen enää kuullut hänestä.
Ivanovien vaino jatkui. Lopulta Fdmedorin kimppuun yritettiin hyökkäillä hänen liikkuessaan ulkosalla, jolloin mies päätti seurata Netopýrin esimerkkiä. Hän postitti hautaustoimiston avaimet tyttärelleen mukana pyyntö alkaa pyörittää toimistoa, lähetti Lukalle ison tukon rahaa työtä varten, korvauksena sormista, etsi tietoa toisesta ulottuvuudesta ja kun koki olevansa valmis, pakkasi tavaransa ja lähti etsimään reittiä Vechnostiin. Yllätyksekseen hän huomasi pölähtäneensä keskeltä suurta niittyä kummallisille raunioille, josta jatkoi matkaansa.

Kuljen iltaan tummuvaan
Valot kertoo muistojaan
Ja tiedän, en voi sua unhoittaa

Muuta: Fedorin vasemman käden metalliset sormet toimivat lähes yhtä hyvin kuin oikeat sormet, ovat vain hieman kankeammat. Ne on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja ne kestävät vettä ja ovat muutenkin hyvin kestävät. Hansikkaat kädessä vain hiljainen surina ja metallin kovuus paljastavat etteivät sormet ole aitoa kamaa. Fedor asustelee siskonsa Netopýrin ja tämän kissalauman kanssa Keijumetsän, Lohikäärmelaakson ja Käärmekanjonin rajamaastossa, mutta vaeltelee useinkin ympäriinsä, toisinaan hyvinkin kauas. Hänen puheessaan kuuluu selkeä venäläinen aksentti.

~~~

Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, sehän on Frostyn hahmogeneraattori jola pölläyttää ilmoille jälleen uuden hahmon!

Nimi: Amé

01.04.2017 23:58
Hahmon nimi: Ren Necros Qinstina "Foxface"

Laji: Kyborgi~Hybridi (puoliksi ihmissusi ja puoliksi muodonmuuttaja)

Ikä: 21- vuotta (19.2.1996)

Sukupuoli: Nainen

Luonne: Renistä ensimmäisenä mieleen tulisi varmaankin sulkeutunut. Tämän kasvoilla on aina sama, hiukan tympiintynyt ilme, jota seuraa muutama kylmä mulkaisu mahdollisiin seuralaisiin. Tyttö ei ikinä, ei siis ikinä suo kenellekään sitä kunniaa, että edes saisi Renin suupieliin virneen, koska se on oikeastaan täysin mahdotonta, ainakin Renin itsensä mielestä. Tämä on todellakin pessimisti, eikä yleensä näe missään yhtään mitään positiivista, koska vanha sananlaskukin menee, että pessimisti ei pety. Ja tässä tilanteessa se on täysin oikeassa Renin suhteen, tyttö ei ikinä tunne pettymyksen fiilistä, ainoastaan kylmyyttä ja vihaa.

Tyttö on erittäin, erittäin taitava manipuloimaan muita, ja sen takia tämä saa nopeasti kurottua ympärilleen laumaa, joka tuntuu olevan Renille todella tärkeää. Ilman laumaa ei edes nää todellista, siis aivan todellista Reniä, joka saattaa jopa joskus heittää herjaa omien ystäviensä kanssa. Renillä on kova puolustusvietti heikompia kohtaan, ja sen takia tytön läheiset koostuvatkin yleensä heikommista, mahdollisesti altavastaajista, joiden kanssa tyttö tulee toimeen. Tosin niitäkin on harvassa.

Ren on omalla tavallaan pelokas, sillä tyttö ei luota kehenkään, eikä edes yritä tehdä asian eteen mitään. Ainoa mitä tämä edes yrittää tehdä, on selviytyminen. Tyttö yrittää kaikkensa selvitäkseen jokaisesta päivästä elossa, ja kokee sen äärimmäisen raskaaksi. Itsetuhoista ei kuitenkaan tästä olennosta edes tekemällä saa, sillä Ren ei ikinä, siis ikinä pystyisi satuttamaan itseään. Muiden satuttaminen ei kuitenkaan sen enempää tuota tälle ongelmia, joten pientä sadistiutta on havaittavissa tämän tytön kohdalla. Ei tämä kuitenkaan mikään tunteeton terroristi ole, vaan enemmänkin sellainen tyyppi joka tarpeen tullen on valmis tappamaan toisen jos se pelastaisi toisen osapuolen hengen.

Tyttö osaa olla kuitenkin myös lempeä, äidillinen ja ennen kaikkea hauska, jos vain sattuu sille päälle. Ja niitä päiviä on ehkä kaksi vuodessa, jos edes sitäkään. Ren ei koe että ihmiset tai olennot tarvitsisivat lempeyttä yhtään mihinkään, sillä tytön mielestä lempeys vie hautaan alta aikayksikön. Jos sääliä haluaisi kerjätä tytöltä, kannattaisi vaihtaa kohdetta, sillä sääliä ei heru, vaikka kuinka yrittäisi. Ainoa mihin tyttö kykenee säälin kannalta on "lämmin" olkapään puristus ja mahdollinen tsemppien toivotukset, jotka ovat myöskin sitä samaa, "lämmintä" luokkaa.

Tyttö on älykäs, ja hyödyntää omaa korkeaa älykkyysosamääräänsä, lähes päivittäin. Kaikki pikkuiset askareet ovat yleensä tarkoin suunniteltuja, ja hallinnoituja toimintoja, kun on kyse Renistä. Tämä ei halua saattaa ketään siihen riskiin että joku kuolisi, sehän olisi melkein katastrofi, ainakin Renille. Tyttö pitääkin lähes aina ystäviään silmällä, jotta he olisivat varmasti turvassa. Jos tämä epäonnistuu itse, eikä ole paikalla kun tämän ystävälle sattuu jotain, Ren vaipuu masennuksen kaltaiseen tilaan useiksi kuukausiksi, tai jopa vuosiksi.

Tytöllä on tunneskaalassaan yksi heikkous, joka on varmaankin rakastuminen. Nimittäin silloin jos tyttö rakastuu, tämä todella rakastuu. Ren on silloin ihan sekaisin, eikä erota positiivisia tunteita negatiivisista. Silloin tämä normaalisti hillitty ja hallittu tyttö muuttuu täydeksi toilailijaksi, joka laukoo suustaan tyhmyyksiä, ihan vain vahingossa. Omalla tavallaan Ren on silloin liikuttava persoona, koska ei omalle luonteelleen mitään voi.

Ulkonäkö: Ren on lihaksikas, noin 180 senttimetriä pitkä naisolento. Tällä on suhteellisen muodokas vartalo, jossa näkyy selvästi nuoren naisen ikä. Renillä on ruskettunut iho, jolla näkyy maaleilla tehtyjä, hiukan intiaanimaisia tatuointeja. Ne ovat tytölle kaikki kaikessa, sillä aina kun yksi niistä haalistuu, se merkitsee askelta lähemmäs kuolemaa. Hänellä on kapeahkot kasvot, jotka ovat kuitenkin päivettyneet ja pisamaiset.

Renillä on noin olkapäille yltävät punaiset hiukset, joissa on luonnostaan muutamia laineita. Lähes poikkeuksetta tyttö pitää hiuksiaan kiinni, ja kampauksissa on aina, siis aina sama tyyli. Kaksi saparoa, joista vasen menee vasemman silmän yli, peittäen sen kokonaan. Tämä johtuu siitä, että tytön vasen silmä on pistävän sininen, ja sen ympärillä on häijyjä arpia, joita Ren ei halua jokaiselle vastaantulijalle esitellä. Tytön oikea silmä on taas vihreä, ja tässä silmässä on huomattavasti isompi iiris kuin vasemmassa. Ja sen vuoksi oikeastaan vasemmalla silmällä Ren näkeekin paljon huonommin.

Hänellä on yleensä päällään sellaiset urheilulliset vaatteet, jotka korostavat tämän kehoa. Värimaailma vaihtelee aina vihreästä mustaan, mutta kirkkaita värejä näkee harvemmin tytön päällä, sillä tämän mielestä ne houkuttelevat vihollisia paikalle. Jalassaan tämä käyttää maihareita, jotka on muotoiltu kevyemmiksi kuin normaalit maiharit, jotka eivät nyt sovellu juoksuun. Sen lisäksi yksi Renin asusteista on samurai-miekka, jota tämä pitää vyöllään aina. Kaulassaan tytöllä on kaunis koru, joka muistuttaa hiukan kettua.

Sutena Ren on pienikokoinen, mutta lihaksikas ruskeaturkkinen susi, jolla on yllättäen vihreät silmät. Mutta seuraava muoto joka tytöllä on, onkin vähän erilaisempi. Silloin tämä muuttuu pienikokoiseksi, noin ketun kokoiseksi eläimeksi. Sen ulkomuoto muistuttaa hiukan koiraeläintä, mutta tämän häntä on kuin jostain toiselta planeeltalta. Itseasiassa häntiä on seitsemän, joista jokainen on noin 1,5 metriä pitkä. Itse eläimen turkki on jotain kultaisen ja ruskean väliltä.

Taidot: Ren on todella, siis todella nopea juoksemaan, kiitos tämän muutoseläinten. Tyttö on tämän kaiken lisäksi vahva kuin härkä, eli Reniä ei kannata haastaa kaksintaisteluun, ellei ole itse ihmissusi. Ren osaa kommunikoida lähes kaikkien koiraeläinten kanssa moitteettomasti, yleensä vinkumalla ja ulvonnalla. Ihmismuodossa kommunikointi ei kuitenkaan onnistu. Tyttö on todella huono kiipeilemään ihmisenä, eikä oikeastaan edes omista mitenkään erityisen hyvää tasapainoa, vaan nopeasta tönäisystä Ren jo löytyy kaatuneena. Kyborgina, tämän kaulaan on asennettu GPS-paikannin, jonka piuhat on yhdistetty aivolohkoihin, eli Ren tietää suunnilleen aina missäpäin menee.

Menneisyys: Ren syntyi toivottuna lapsena kahdelle olennolle, jotka olivat kauan haaveilleet lapsesta. Unelmaperhe kuitenkin särkyi, kun tämän isä, Micko, meni pettämään vaimoaan toisen muodonmuuttajan kanssa, joka tuli tietenkin raskaaksi. Renin äiti, Sakura, ei katsonut tätä hyvällä, ja lähti Ren mukanaan yhtenä yönä. He muuttivat Lontooseen, suurkaupunkiin, kun Ren oli 4-vuotias.

Alku uudessa kaupungissa ei ollut mitään ruusuilla tanssimista. Ensimmäiset vuodet Ren oli ihan pihalla kaikesta, eikä edes yrittänyt kaveerata kenenkään kanssa. Sakura yritti juurta jaksaen tuputtaa tyttärelleen ties mitä seuraa, mutta mikään ei kelvannut. Tyttö nimittäin salaa ikävöi isäänsä, joka oli aina osannut olla ystävällinen ja lempeä, aina oikeissa tilanteissa.

Ren meni kouluun, ja aloitti koulunkäyntinsä ÄO-testeillä. Kaikkien yllätykseksi tyttö sai todella korkeat pisteet, ja pääsi sen takia opettajien suosioon, vaikka kylmä tyttö ei sitä itselleen myöntänytkään. Ren menestyi koulussa aina lukioon asti lähes täydellisesti, sillä huonoin numero mitä tämä koulusta sai, oli 9.

Lukion ensimmäisellä luokalla, tytön äiti meni söhläämään ja toden teolla. Tämä nimittäin meni kaikkien nähden vahingossa muuttumaan ihmissudeksi, ja raa'asti tämä vain vietiin ihmiskokeisiin. Reniä alettiin heti epäilemään samanlaiseksi olennoksi, mutta koska tyttö ei edes itse tiennyt voimistaan, saati sitten siitä että tämän äiti oli ihmissusi, tämä kielsi kaiken. Koulussa tästä tytöstä tuli hyljeksitty, sekä tämä sai kimppuunsa tiedemiehet.

19.2.2014 Ren murtui lopulta paineen alla, ja muuttui vahingossa muiden nähden kettuolennoksi. Se vasta sai tiedemiehet innostumaan, ja tyttöä testailtiin kokeilla, jotka olivat epämiellyttäviä. Samana päivänä Reniin testattiin uutta mikrosiru-järjestelmää joka toi aivoille uutta GPS-tietoa. Tiedemiesten yllätykseksi se toimi, ja näin Renillä oli yksi kyky enemmän.

Saman vuoden lokakuussa, puolen vuoden rääkkäyksen jälkeen, Ren onnistui karkaamaan tutkimuskeskuksesta, ja lähti juoksemaan metsään. Suuretsinnät järjestettiin, mutta Ren oli jo muutaman päivän juoksemisen jälkeen ehtinyt Synkille Raunioille, josta tämä vaelsi Käärmekanjoniin.

Muuta: Tytön nimi tarkoittaa vesililjaa. Omaa mielipidettään paikasta Ren ei edes itsekään tiedä. Jos pitäisi valita lähtisikö tyttö, niin aika epätodennäköistä se olisi. Ainoa tälle tärkeä esine on samuraimiekka, jonka on löytänyt saarelta. Tyttö asustelee enimmäkseen Käärmekanjonissa.

Nimi: Harley

27.03.2017 01:00
So, so you think you can tell
Heaven from hell, blue skies from pain?

Nimi: Seung-jin Lee

Kutsumanimi: Lee, koodinimi Lust

Ikä: 23 vuotta

Laji: Muodonvaihtaja

Sukupuoli: Mies

Be my friend, hold me
Wrap me up, unfold me
I am small, I am needy
Wrap me up and breathe me

Luonne: Lee on kuoreensa kääntynyt, väsynyt ja arka nuorimies, joka pelkää lakkaamatta ja potee itseinhoa. Hän on poikkeuksetta varautunut, mutta yhtä yhtä irrallaan ihmisistä ja ympäristöstä, palanen poissa paikoiltaan ja lintu, joka ei uskalla lentää. Rikkinäisessä olemuksessa on toivottomuus; Lee on ajatustensa vanki, jopa hymyillessään murtunut ja haavoittuvainen. Hennon oloinen Lee on yleensä varjo muiden joukossa, vaitonainen ja huomaamaton, kuin hän oikein toivoisi olevansa olematon.

Mies ei juuri ikinä aloita keskustelua omatoimisesti ja vastaa vain, jos häntä erikseen puhutellaan. Lee turvautuu paljon elekieleen, ellei tilanne vaadi sanoja, ja hän puhuu kuiskaamalla vain muutamia sanoja kerrallaan. Lee on herkkä perääntymään ja pakenemaan, jos kokee olonsa vähääkään uhatuksi, ja valpas, epäluuloinen, kaikkea säikkyvä nuorukainen on ihmisarkuudessaan hyvin vaikeasti lähestyttävä. Ulkopuolisiin ihmisiin Leen on vaikea saada kontakti ja lakata olemasta kaukaisen välinpitämätön. Joukossa Lee pysyy mahdollisimman huomaamattomissa, joten vain ollessaan kahdestaan harvinaisen luottamuksen ansainneen kanssa Lee kykenee kunnolliseen keskusteluun. Riiteleminen muiden kanssa, jopa pelkkä tuntemattomien kiistan todistaminen sivusta, on Leelle kova paikka ja saa hänet ahdistumaan pahoin, oli kyse sitten suuresta sanaharkasta tai jostakin typerästä pikku kinasta. Jo muodostuneissa ihmissuhteissa Lee on passiivinen, nöyrä ja orjallinen, antaa myöten kaikessa ja kulkee talutushihnassa kapinoimatta.

Lee on hyvin huono ilmaisemaan itseään, eikä kasvoilla lue paljon muuta kuin lähtemätön tukala olo ja surumielisyys. Nuorimies ei yksinkertaisesti osaa järjestää ajatuksiaan ja esittää niitä muille puhumalla ja elehtimällä, joten Lee on olemisessaan vaisu ja kankea, pahimmillaan hyvin apaattinen. Yrittäessään puhua tunteista Lee on epävarma ja hänen sanansa hapuilevia, mutta jos kuuntelijan kärsivällisyys riittää, hänen pitäisi ennemmin tai myöhemmin saada jokin mielenmaiseman kuvaus aikaan. Vaikka Leen on vaikea tuntea kiintymystä, samaistua toisiin, kokea merkittävää empatiaa ja ymmärtää sosiaalisia syy-seuraussuhteita, on hän erittäin hellyydenkipeä ja kaipaa läheisyyttä. Uskotun ihmisen kosketus on hänelle pyhä nautinto ja ehkä ainoa tepsivä keino rauhoittumiseen, ja Lee saattaa toisinaan koiramaisesti käpertyä kiinni toisen kylkeen.

Lee, joka on koko ikänsä ollut jonkun suorassa käskyvallassa, on riippuvainen seurasta, holhouksesta ja kontrolloinnista. Ilman ihmistä, joka antaa toimintaohjeet ja vetelee naruista, nuorimies kokee olevansa vajaa ja avuton. Lee on alistuva ja kurinalainen altruisti, joka pystyy kokemaan aitoa tyytyväisyyttä itseensä ainoastaan, kun palvelee muiden tarpeita. Leelle on kehittynyt vahva yksinäisyyden ja hylätyksi joutumisen pelko, jotka ohjaavat hänen toimiaan ja ovat selkein syy sairaalloisen puolelle kallistuvan miellyttämishalun takana. Epätoivossaan Lee tekee mitä tahansa, jotta ei menetä henkilöä, johon fanaattinen tunneside on muodostunut. Hän hakee oikeutusta ja hyväksyntää toisilta, mutta yhtä aikaa murksatun itsetuntonsa kanssa uskoo vakaasti, ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä ja riittävä.

Lee on herkkä stressille ja ympäristötekijöille. Koko olemuksessa on ahdistusta, kuin hän kävisi lakkaamatta henkistä kamppailua. Ulkokuori ei aina paljasta sisäisiä kipuiluja, mutta Lee ei ole ole koskaan levollinen, vaan aina kankea ja säikky. Paniikkireaktion myötä Lee joutuu ryntäämään piiloon, ettei häpeänä pitämänsä herkkätunteisuus paljastu. Hänellä on useita pelkoja, jotka piinaavina painajaisina estävät nuorukaista saamasta unta. Vieraat tilanteet, eripuraisuus ja ennalta-arvaamattomat ihmiset saavat Leen epämukavaksi ja hätääntyneeksi. Suuret väkijoukot, meteli, äkkinäiset liikkeet, kovat äänet, ahtaat paikat ja tuli, jopa pelkkä savun haju tai harmiton nuotio, ovat asioita, jotka ajavat Leen miltei hysteriaan. Erityisen ahdistuneeksi Leen saa hänen henkilökohtaiseen kuplaansa tunkeutuminen: Lee tärisee kuin haavanlehti, jos joku hänen tutun ja turvallisen lähipiirinsä ulkopuolinen tulee iholle, eikä hän siedä vierasta kosketusta.

Rajoitettu, ankarasti ulkoaohjattu elämä jätti Leen käsityskyvyn kehityksen puutteelliseksi; hänen maailmankuvansa on yksinkertainen, mustavalkoinen ja naiivi, vaarallisen helposti muiden manipuloitavissa. Leen päällä ja ajatuksilla on helppo leikkiä, eikä hän kyseenalaista mitään, jonka kuulee läheisiltään. Nuorukaisen käsitykset etiikasta ovat hauraat, ja Lee uskoo toimivansa oikein silloin, jos ilahduttaa ja on mieliksi itselleen tärkeille ihmisille, vaikka teko itsessään olisi moraalisesti väärin. Lee on myötäilee ja omaksuu muiden näkemyksiä sen sijaan, että osaisi muodostaa omansa. Hänellä ei ole ole juuri laisinkaan itsearvostusta -ja luottamusta, eikä hän usko mielipiteidensä olevan tärkeitä ja pelkää tuoda ilmi ajatuksensa, joita pitää tilanteessa minä hyvänsä vääränä vastauksena.

Ouch, I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found
Yeah, I think that I might break
Lost myself again and I feel unsafe

Ulkonäkö: Lee on juuri ja juuri 160 senttimetriä pitkä nuorimies, jonka pienikokoisuus saa aikaan hennon vaikutelman, mutta vaatteiden alla on jäntevä, notkea tehopakkaus. Lee on entinen ammattiurheilija, ja vaikka ruumiinrakenne on kaukana kehonrakentajasta, atleetin piirteet ovat näkyvissä. Miehellä on itäaasialaisen hieman päivettynyt ihonsävy. Koska hän ei suostu riisuutumaan muiden läsnäollessa, Leen lukuisat mustelmat, haaleat arvet ja selän palovammojen jäljiltä arpiset ihoalueet jäävät salaisuudeksi.

Miehen pehmeälinjaiset kasvot ovat nuorekkaat, lyhyyteen yhdistettynä jopa lapselliset, ja hänen jähmeä perusilmeensä on hyvin alakuloinen ja levoton. Piirteet ovat pyöreät ja suhteellisen sirot. Nenä on leveähkö, leuka pieni ja ylä -ja alahuuli keskenään yhtä paksut, amorinkaari oikeastaan olematon. Leen kapeat, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat silmät pälyilevät rauhattomasti ympäristöä, ja alhaalla riippuvat, vaaleat kulmakarvat ovat niin ohuet, että niitä on hädin tuskin laisinkaan. Leellä on myös erottuvasti tummat silmäpussit.

Leen hiukset ovat melko sileät ja suorat, etenkin niskasta hieman ylikasvaneet. Otsahiukset ovat melko pitkät, tuuheat ja tarkoituksella roikkuvat piilottamassa kasvoja, vaikka joskus nuorukainen huitoo niitä hajamielisenä sivuun. Hiukset ovat huomiota herättävän blondatut, joskin vaalea väri on luonnottomasti kellertävä ja lähes musta juurikasvu on selvästi erottuva.

Lee pukeutuu urheilullisesti, hyvin peittävästi ja pelkkään kokomustaan. Vapaa-ajalla Leellä on yleensä suuri, väljä ja paksu neule, joka piilottaa ylävartalon lihaksikkuuden ja näin ollen korostaa pienikokoisuutta. Housuina Leellä on melko tiukat juoksuhousut, jalassa raskaampaankin liikkumiseen käyvät urheilukengät. Työajalle käy jokin käytännönläheisempi ja sään mukainen yläosa, esimerkiksi tyköistuva pitkähihainen. Reisikotelossa Leellä on muutama veitsi taisteluun ja reissun päällä mukana kulkee myös näppäränkokoinen varustereppu.

And I hate to say I need you
I’m so reliant, I’m so dependent
I’m such a fool

Taidot: Lee on maailmanmestaruustasolla taekwondossa ja oppinut käyttämään kehoa aseenaan, vaikka alunperin on vain urheilija, ja jengiaikanaan Lee tutustui muihin lajeihin ja aseiden käsittelyyn. Hänellä on erinomaiset refleksit ja loistava fysiikka: Sen, minkä hän kärsii pienikokoisuudestaan ja vähäisemmästä voimastaan, hän korvaa teknisillä taidoillaan, tarkkuudellaan ja nopeudellaan. Tehtävillä Lee päihittää vastustajat ensin potkusarjoilla, sitten viimeistelee homman veitseniskut mahdollisimman siististi.

Lajiltaan Lee on muodonvaihtaja, jota ei tule sekoittaa muodonmuuttajiin, sillä he omaksuvat elottomien esineiden muotoja. Muodonvaihtajat ovat taikamaailman piiloutumisen mestareita ja voivat yksinkertaisimmillaan “muuttua näkymättömäksi”, mukautua kameleontin tapaan täydellisesti ympäristöönsä. Kyvyt eivät rajoitu tähän, vaan muodonvaihtaja voi viedä piileskelyn uudelle tasolle ja kirjaimellisesti sulautua valitsemaansa kohteeseen, esimerkiksi osaksi seinää.

Voimat tekevät muodonvaihtajista lyömättömiä piiloutujia ja oivallisia yllätyshyökkäyksiin, mutta he voivat käyttää kykyjään muihinkin tarkoituksiin. Esimerkiksi kiinteiden esineiden lävitse kulkeminen onnistuu. Ilmaan sulautuminen on vaikeimpia muodonvaihdoksia, mutta mahdollista, ja sen avulla he voivat periaatteessa teleportata ja liikkua mahdottoman ahtaissa tiloissa.

Kyvyllä on kuitenkin vaikeutensa ja kääntöpuolensa: Muodonvaihdos vaatii esimerkiksi aina kosketuksen esineeseen, johon sulautuminen suoritetaan. Mitä pienempi kohde on, sitä vaikeampaa sulautuminen on. Jos aine on nestemäinen tai kaasumainen, sulautuminen on vaikeaa. Pitkäaikainen oleskelu piileskely kuluttaa voimia; yksinkertaistettuna tunti sulautuneena vastaa tunnin menetettyjä yöunia. Iskut ja ravistelu voivat rikkoa muodonvaihdoksen ja pakottaa henkilön paljastamaan itsensä. Kykyjen käytön aikana vaihtaja tuntee kipua normaalisti, mikä on kaikista vaarallisinta voimissa: Jos muodonvaihtaja on esimerkiksi sulautunut kankaaseen, joka poltetaan, myös vaihtaja syttyy tuleen.

Lost in the silence
I don’t need to be free
Kill me with kindness
And please
Tell me beautiful lies

Menneisyys: Lee Seung-jin syntyi vuoden 1993 sumuisena marraskuuna Gumissa, Etelä-Koreassa. Lapsen isä Lee Hae Wook oli syntyisin kuuluisasta perheestä; hänen isänsä oli taekwondon moninkertainen maailmanmestari ja isoisänsä lajin kansainvälisesti tunnetuimpia nimiä, ja kamppailulaji sekä kurinalaisuus kulkivat verenperintönä suvussa. Hae Wook oli kuitenkin perheen musta lammas, sillä toisin kuin hänen kaksi isoveljeään, jotka kuuliaisesti seurasivat isän sanelemaa polkua, muutti hän omilleen jo teini-iässä ja ryhtyi sittemmin vaatimattomaksi kirjanpitäjäksi. Vietnamilaisen Phuong-vaimonsa hän tapasi vasta lähestyessään 40 vuoden ikää, ja perheen perustamisen myötä Hae Wook osti mukavan kerrostaloasunnon Nakdong-joen varrella sijaitsevasta kaupungista.

Pienen Seung-jinin varhaisimmat vuodet olivat onnelliset ja tavanomaiset, vaikka hänen äitinsä oli muodonvaihtaja, jonka kameleonttimaiset kyvyt poika oli perinyt ja oppinut hallitsemaan nuorella iällä. Hän huvitteli muodonmuutoksilla vain omissa oloissaan, ja vanhemmat pitivät tarkasti huolen, ettei kukaan perheen ulkopuolinen koskaan saanut tietää yli-inhimillisistä voimista.
Kun Lee oli 5-vuotias, kotitalossa syttyi tulipalo sydänyön aikaan. Se alkoi naapuriasunnossa viattomana liekkinä, mutta levisi nopeasti ja herätti nukkuvat asukkaat pakokauhuun. Lee oli vähällä jäädä loukkuun makuuhuoneeseensa, mutta poika onnistuttiin pelastamaan luhistuvasta rakennuksesta, josta hänet savua hengittäneenä ja muutamian vakavien palovammojen kanssa kiidätettiin sairaalaan. Viisivuotiaan maailma muuttui pysyvästi, sillä kun hän tuli tajuihinsa yksinäisessä sairaalavuoteessa, hänelle kerrottiin vanhempien kuolleen tapaturmassa - isä oli jäänyt ansaan sortuvaan rakennukseen, äiti menehtynyt ambulanssissa vielä kerrostalon pihalla.

Lee toipui sairaalahoidossa hyvin, joskin tapahtumista hänelle jäi selän paloarpien lisäksi tulen pelko, jota terapia ei taltuttanut. Pojan kohtalosta käytiin kiivasta keskustelua, sillä ei ollut ollenkaan selvää, kenen hoivaan orpoutunut lapsi päätyisi. Lopulta hänen ainoa elossa oleva lähisukulaisensa, isän vanhin isoveli Jong-suk, suostui ottamaan Leen siipensä suojaan. Setä oli perheetön, haudanvakava keski-ikäinen mies, joka oli pyhittänyt koko elämänsä taekwondon taiteelle. Hän oli alkuun hyvin vastahakoinen adoptoimaan pikkuveljensä pojan, mutta muutti mielensä, kun tajusi lapsen olevan mahdollisuus: Seung-jin merkitsi hänelle yhtäkkiä välinettä, josta koulia kurilla täydellinen perillinen hänen työlleen ja suvun kunnialle.

Huoltajuus luovutettiin Jong-sukille, joten Lee muutti setänsä kattohuoneistoon pääkaupunki Souliin, tarkemmin ottaen Gangnamin alueelle, jossa monet raharikkaat asuvat. Kaikki uudessa kodissa tuntui pelottavalta ja vieraalta, aivan kuten setä itse, sillä Lee perheineen oli ollut aina kylmissä väleissä Hae Wookin sukulaisten kanssa. Setä oli maailmankuulun ohella myös kiireinen mies: hän oli taekwondon maailman tunnetuimpia nimiä, vaikka olikin jo jättäytynyt pois kilpailuista. Tätä nykyä setä toimi alan huippujen valmentajana, ja koska ammattitaidosta maksettiin erittäin avokätisesti, oli hän huomattavan varakas.

Rahaa ja luksusta ei missään nimessä puuttunut Leen uudesta elämästä, mutta setä oli takakireä ja kylmä mies eikä osoittanut kiintymystä adoptiopoikaansa kohtaan. Lee aloitti setänsä suunnitelman mukaan harjoittamaan taekwondota heti 6-vuotiaana ja valmennus oli mitä rankinta, opettajana kun toimi pääosaisesti armoa tuntematon setä itse. Jong-suk, joka oli ankara ja periksiantamaton komentaja, asetti Leelle pikkupojasta saakka kohtuuttomia vaatimuksia.
Elämä oli sotilaallisen kurinalaisen lisäksi stressintäyteistä. Leellä oli tiukka rytmi, jota hän oppi tottelemaan rangaistuksen pelon vuoksi. Hän opiskeli kalliissa yksityiskoulussa ja opiskelumäärät olivat järkyttävät - vaikka hänestä tehtiin taekwondo-mestaria, täytyi sedän mielestä koulutuksen olla kohdillaan. Pitkien koulupäivien jälkeen oli vuoro usean tunnin ankarille treeneille ja loppuilta kului läksyvuoren parissa, aikaa ihmissuhteille tai rentoutumiselle ei ollut. Vaikka setä oli töiden vuoksi paljon poissa kotoa, kontrolloi hän veljenpojan tekemisiä herkeämättä: Leen puolesta määrättiin, mitä hän teki ja kenen seurassa, eikä valinnanvapautta ollut.

Setä oli paitsi tiukka, myös raju, äkkipikainen mies. Julmat kasvatusmetodit juonsivat juurensa miehen omaan rankkaan lapsuuteen, jota oli varjostanut omien vanhempien väkivaltaisuus ja syntymä Korean sodan jaloissa. Setä oikeutti toimintansa kokemustensa perusteella ja ajatteli ankaruuden palvelevan Leetä, vaikka kohtelu polki nuorukaisen itsetunnon pohjamutiin. Väheksynnän ja liikojen vaatimusten lisäksi setä kävi usein käsiksi Leehen. Tilanteita ja syitä niiden taustalla oli monia, useimmiten selkäsauna johtui sedän tyytymättömyydestä kasvattinsa suorituksiin. Lee pelkäsi sedän voimankäyttöä, alistui osaansa, itki suihkussa ruhjeitaan ja piti kodin tapahtumat huolellisesti salaisuutena. Jos joku kysyikin, mistä hän oli saanut mustelmansa, pystyi hän valehtelemaan kaiken kovien harjoitusten piikkiin.

Taekwondo vei Leen koko elämän. Mestaruus ei ollut hänen oma unelmansa, mutta hän ei tiennyt muusta eikä todellakaan voinut lopettaa, ei olisi edes uskaltanut vastustaa sedän suunnitelmia, vaikka treenaaminen ja sitä seuraava uupumus yltyi niin rankaksi, että poika uhkasi hajota liitoksistaan. Hän osallistui kisoihin jatkuvasti, reissasi valmentaja-setänsä kanssa koetuksesta toiseen maailmalla. Lee, vaikka hänen pienikokoisuuttaan katsottiin alaspäin ja heikoista hermoista naljailtiin, voitti valtaosan kilpailuista ja niitti kansainvälisissä piireissä mainetta lajin tulevaisuuden toivona.

18-vuotiaana Lee osallistui ensimmäistä kertaa taekwondon MM-kisoihin, jotka silloin järjestettiin hänen kotikaupungissaan Soulissa. Hän oli osanottajista nuorin ja pienikokoisin, mutta Lee oli kuuluisan suvun vesana saanut osakseen paljon huomiota medialta ja sitä kautta kannatusta. Urheilukansa veikkasivat hänen voittoaan; sponsorit lähestyivät jatkuvalla syötöllä, ihmiset löivät kiivaasti vetoa hänen puolestaan ja odotukset olivat kerta kaikkiaan katossa. Setä teki hyvin selväksi, että tämä oli hänen elämänsä tilaisuus, jonka tunaroiminen ei ollut vaihtoehto, joten Lee harjoitteli ankarammin kuin eläissään. Hän yritti kisoissa parhaansa, mutta univelat ja ramppikuume tekivät hallaa keskittymiskyvylle, eikä suoritus ollut laisinkaan paras mahdollinen. Lopulta Leen onnistui taistella itsensä kolmannelle sijalle, ja kun yleisö hurrasi Leen noustessa palkintokorokkeelle, hän riiputti päätään ja itki maansa myyneenä, koska pronssi ei riittäisi sedälle.

Setä tosiaan otti tappion vakavasti. Aluksi valmentaja jätti hänet täysin huomiotta, oli kuin ei olisikaan, katsoi Leen lävitse eikä vastannut, kun puhuteltiin. Kylmä käytös jatkui viikon, kunnes myöhäisenä perjantai-iltana setä järjesti raivokohtauksen keittiössä. Huudolle ei tullut loppua. Lee nipin napin pääsi irti sedän kuristusotteesta ja piileskeli yön yli itkien vessan lukittua ovea vasten. Seuraavana aamuna, kun hän tärisevänä uskaltautui ulos turvastaan, setä sanoi asioita, jotka olivat Leelle liikaa. Pakokauhussa 18-vuotias nuori kääntyi kannoillaan, ryntäsi ulos huoneistosta ja vailla suurempaa omaisuutta juoksi Soulin kaduille. Hän ei aikonut enää palata kotiin, taakaksi ja häpeäksi sedälleen.

Lee oli avuton ja tietämätön. Yöaikaan kaupunki oli vieras ja uhkaava, eikä hänellä ollut kotia, jonne palata, ei edes majapaikkaa. Kohtalon oikusta Lee eksyi kortteliin, joka kuului pahamaineisen rikollisjengin reviiriin. Rikollisten ryhmä iski silmänsä oitis sivukujalla hortoilevaan nuorukaiseen, erityisesti kalliiseen vaatetukseen ja kultaiseen rannekelloon. Ryöstöyritys jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vaistojen ajamana Lee puolustautui konnilta rajuimmilla potkusarjoillaan. Jengin pomo, vaikutusvaltainen ja pelätty mies, joka liikkui nimellä Ja-ju, käski joukkonsa perääntymään. Rikospomo oli hyvin vaikuttunut Leen osoittamista taidoista ja veti pelokkaan nuorenmiehen toverillisesti kainaloonsa ehdottaessaan, että hän liittyisi heidän joukkoonsa. Lee, eksyneenä ja epätoivoisena, ei uskonut kieltäytymisen olevan vaihtoehto, joten Ja-jun jengi poimi hänet riveihinsä.

Ja-jun jengi piti hallussaan isoa osaa suurkaupungin kaduista sekä pimeästä kaupankäynnistä, heillä oli horjumaton vaikutusvalta alamaailmassa. Jengillä oli sormensa järjestäytyneessä rikollisuudessa ja hämärissä bisneksissä aina ase -ja huumekaupasta prostituutioon, eivätkä he kaihtaneet keinoja saadakseen haluamansa voitot. Joukon, erityisesti heidän pomonsa, maine ja mahti kiiri myös naapurimaihin saakka.
18-vuotias Lee oli täysin Ja-jun talutushihnassa, eikä hän voinut perääntyä, vaikka rikollinen elämäntapa epäilytti häntä. Ja-ju nimitti hänestä henkilökohtaisen henkivartijansa, joten Lee kulki jengipomon kintereillä paikasta toiseen kuin hai seuraa laivaa. Leen muodonvaihtajan kykyjen käydessä ilmi Ja-julle, oli jo ennestään taikamaailman ihmeisiin tutustunut pomo mielissään - kyvyt mahdollistivat Leelle etulyöntiaseman yllätyshyökkäyksissä ja tiedustelutehtävissä, joten voimat valjastettiin jengin tarpeisiin. Väkivalta, laittomuudet ja katujen karuus järkyttivät herkkää, ennen ulkomaailmalta suojattua nuorukaista, mutta mitä kauemmin aikaa kului, sitä paremmin hän sopeutui. Lee oppi jengin tavoille ja hallitsemaan uusia tekniikoita: Siinä missä aiemmin Lee oli ollut vain kilpaurheilija, hän pystyi nyt käyttämään kehoaan tuhoisana aseena. Hyvin pian Lee tuli täysin riippuvaiseksi jengistä, eritoten Ja-justa, joka ohjaili pientä henkivartijaansa rautaisella otteella ja omistushalulla. Kontrolli ja johtajahahmon läheisyys toi Leelle turvaa, koska se sai elämään samanlaisen selkeyden kuin aikoinaan sedän määräysvallan alla.

Muutaman vuoden aikana Lee ehti Ja-jun jengissä kokea kaikenlaista, nähdä villejä tilanteita sekä erityisen julmia raakuuksia. Alkujaan Lee oli jengiläisten keskuudessa halveksittu ja yleisen kiusanteon ja naureskelun aihe, mutta hän onnistui vähitellen saavuttamaan arvostusta, koska Ja-ju piti niin sanottua löytöään suuressa arvossa. Loppuaikana Leetä kutsuttiin pilkallisessa mielessä pomon lemmikiksi.
Kun Lee oli 21-vuotias, hän lähti pomonsa ja parin jengiläisen kanssa tärkeälle tehtävälle: Eräs toinen jengi oli uhannut jo pidempään Ja-jun asemaa, eikä se käynyt päinsä. He olivat saaneet selville, missä vihollisjengin pomo parhaillaan majaili, joten heidän aikomuksensa oli tehdä rynnäkkö hotellihuoneeseen ja päästää mies päiviltä.
Lee meni mukana niin kuin aina, jääden ovensuuhun turvaamaan Ja-jun selustaa, kun jengiläiset rysäyttivät oven auki. Seurannut hämmennys oli molemminpuolinen: vihollisjengin pomo oli yllätetty kesken rakastelun. Joukkoa johtanut jengiläinen avasi tulen ja kohde menehtyi luoteihin hetkessä, mutta Ja-jun huoleksi jäi vielä rakastaja, joka oli joutunut keskelle jännitysnäytelmää. Kun rakastaja kädet ylhäällä pyysi tulkkia, Ja-ju määräsi Leen tehtävään, koska maailmalla matkannut nuorimies taitoi englannin parhaiten joukosta.

Ja-ju oli harkinnut ampuvansa rakastajan siihen paikkaan, mutta Cole-niminen mies kiikutettiin sen sijaan jengin salapaikkaan lukkojen taakse. Lee ei saanut vaaleahiuksista miestä mielestään, silmiä, joissa oli lukenut avunhuuto. Hän pyöri yönsä sängyssä, koska tapahtunut piinasi häntä. Lopulta Leen päähän pälkähti järjenvastainen ja vaarallinen idea.
Lee hiipparoi huoneeseen, jossa tiesi vangin olevan lukittuna. Suunnitelma oli yksinkertainen: hän menisi huomaamatta vangin luo, vapauttaisi hänet, palaisi nukkumaan ja esittäisi tietämätöntä. Toteutus meni kuitenkin päin seiniä, sillä heti kun Lee oli saanut vangin vapautettua, joukko jengiläisiä pöllähti paikalle ja silmänräpäyksessä hänestä oli tullut arvostetusta henkivartijasta etsintäkuulutettu petturi. Ainoa vaihtoehto oli paeta.

Lee ja hänen pelastamansa Cole onnistuivat pakenemaan jengiläisiltä, vaikka Lee tiesi, että turva olisi vain väliaikainen - Ja-ju ei ollut mies, joka jättäisi luopion vapaalle jalalle. Halusivat he tai eivät, olivat Lee ja Cole nyt samassa veneessä, yhteinen pakomatka alkoi. Tarkoitus oli lähteä pikimmiten maasta, vain silloin he olisivat varmasti turvassa Ja-jun kostolta. Lopulta Lee ja Cole karkasivat naapurimaahan, suuntanaan kaukainen Kroatia, josta Leen uusi matkakumppani oli kotoisin. Yhteiset koettelemukset muodostivat kaksikon välille omalaatuisen sitten, ja Lee huomasi pian, että Colesta tuli hänelle erittäin tärkeä, pakkomielle samalla tavalla kuin sedästään ja rikospomosta. Jengin turvan ja luottamuksen menetettyään Lee oli tyhjän päällä ja yksin, eikä se käynyt hänen läheisyydestä riippuvaiselle luonteelleen. Cole oli lähin mahdollinen ihminen, joten Lee vaistonvaraisesti takertui häneen, ja hellyydenkaipuu syveni, mitä enemmän he viettivät aikaa keskenään.

Noin puolen vuoden pakoilun jälkeen Lee ja Cole törmäsivät matkoillaan 7 Sins -nimellä liikkuvaan metsästäjäryhmään. Joukon johtaja Marina tarjosi kaksikolle mahdollisuuden liittyä riveihinsä: Alunperin tarjous koski vain Colea, koska Leen arkuus ei vakuuttanut pomoa, mutta neuvottelujen myötä Lee kelpuutettiin mukaan. Lee ei ollut innokas liittymään pimeyden taikaolentoja saalistavaan ryhmään, mutta lähti 7 Sinsin matkaan voidakseen pysyä lähellä Colea. Siitä saakka Lee on ollut metsästäjä, reissannut ryhmän kanssa ympäri maailmaa vaarasta toiseen, tottuen vähitellen taikamaailmaan, joka alkuun tuntui hänestä vieraalta ja pelottavalta. Lee yrittää parhaansa mukaan hoitaa hommat hyvin, jotta ryhmän johtaja Marina pysyy tyytyväisenä eikä hän joudu eroon Colesta, työparistaan ja mielenrauhansa keskeisimmästä rakennuspalikasta.

I have made every single mistake
That you could ever possibly make
I took and I took and I took what you gave
But you never noticed that I was in pain

Muuta: Leen äidinkieli on korea. Hänen englantinsa ei ole täydellistä ja itäaasialainen korostus on kuultavissa, mutta keskusteleminen sujuu ongelmattomasti. Leellä on erittäin hiljainen ääni, hän kuulostaa aina kuiskaavan. Ääni on myös omaperäisen raspinen ja rikkoutunut, karhea kuin hän ei olisi aikoihin, sekä yllätyksellisen matala.

Lee treenaa edelleen säännöllisesti taekwondota, vaikka hänen päivänsä kilpaurheilijana ovat kaukana takanapäin. Treenaaminen oli ennen niin olennainen osa elämään, ettei hän ole päässyt tavoista mihinkään, ja treenisessiot toimivat keinona kanavoida ahdistusta. Lee ei pidä harjoittelusta muiden nähden, joten hän vetäytyy omiin oloihinsa. Eräästä metsäaukiosta Susimetsässä tulee hänen vakiopaikkansa.

Nuorukainen on osa 7 Sins -metsästäjäryhmää, joka metsästää pimeyden olentoja. Lee suorittaa erityisesti piileskelyn taitoa edellyttäviä tehtäviä, kuten reittien avaamista toisille ja vastustajien tukikohtaan tunkeutumista, tiedustelua ja salamurhia. Hänen koodinimensä ryhmässä on Lust.

How long will I give to you?
As long as I live through you
However long you say

~~~

kiitos jälleen kerran!

Nimi: Frosty

26.03.2017 01:25
Sen siitä saa kun väkertää hahmoa turhan myöhällä...muuta-kohdasta jäi puuttumaan oleellinen asia.

Muuta: Ajanhengen lahjan ansiosta Riptide pysyy aina 14-vuotiaana. Ikinuoruus estää luonnollisen kuoleman, mutta hän voi silti kuolla sairauteen, vammaan ynnä muuhun. Hän on bi-seksuaali.

Nimi: Frosty

26.03.2017 01:02
Materiaali:
Muutoseläin: http://tinypic.com/view.php?pic=25sltnm&s=9#.WNa29CIyDqA

Lady, running down to the riptide
Taken away to the dark side
I wanna be your left hand man
I love you when you're singing that song and
I got a lump in my throat 'cause
You're gonna sing the words wrong

Nimi: Riptide "Tide"
Laji: muodonmuuttaja
Ikä: Ulkoisesti 14, elänyt kuitenkin jo 137 vuotta. Syntymäpäiväänsä ei tiedä, vuosi on 1880.
Sukupuoli: mies

Luonne: Riptide on melko ujo ja pääosin hiljainen heppu, joka ei höpöttele turhia vaan tiivistää asiansa mahdollisimman vähiin lauseisiin ja sanoihin. Sosiaalinen kanssakäyminen on näinollen huterilla kantimilla, paitsi miellyttävien tuttavien seurassa. Muutoin ujo poika pyrkii pitäytymään poissa yltiösosiaalisista tilanteista, joissa joutuu tekemisiin yhtä aikaa monien ihmisten kanssa, mutta yksi tai kaksi henkilöä ei vielä ole ongelma, yleensä. Ikävässä seurassa ujous korostuu entisestään. Yltiösosiaaliseen tilanteeseen joutuessaan Riptide muuttuu selkeästi vaivaantuneeksi ja ahdistuneeksi ja yrittää päästä pois tilanteesta, vaikka vain sivummalle seuraamaan tilannetta. Kohteliaasta käytöksestä huolimatta poikaa saattaa pitää töykeänä kun yrittää päästä pois tilanteesta, muttei hän tahallaan töykeä ole.
Kun poikaan tutustuu kunnolla, paljastuu ujon kuoren alta reippaampi ja ystävällinen persoona, joka vain on piilossa ujouden alla. Tätä puolta itsestään hän ei näytä kuin sellaisille joihin kokee voivansa oikeasti luottaa, sillä ujous on hänelle myös tapa suojata itseään. Riptiden luovuus ja huumorintaju tulevat tällaisessa mielentilassa hyvin esiin. Poika ei ehkä naura joka jutulle, mutta hymyilee ja välillä naurahtaakin. Riptide on kertakaikkisen yltiöempaattinen ja yrittää auttaa niin tunteissa kuin konkreettisissakin pulmissa parhaansa mukaan. Hänellä on hyvin vahva suojeluvaisto niin itseään kuin muitakin kohtaan ja puolustautuu uhkalta viimeiseen asti, eikä hevillä luovuta. Periksiantamattomuus on muutenkin suuri osa pojan luonnetta. Hän osaa käyttäytyä lähes äidillisesti niin halutessaan ja saattaa holhoamisellaan aiheuttaa ikäviä tunteita toiselle, vaikka tarkoittaakin pelkkää hyvää.
Riptidellä on paljon pelkoja. Pimeänpelko on ajan kuluessa hälvennyt hiukan, samoin korkeanpaikankammo. Hänellä on hirveä ahtaanpaikankammo ja hän pelkää hämähäkkejä, nukkeja, jossain määrin sosiaalisia tilanteita ja käärmeitä. Pelot hankaloittavat hänen elämäänsä jonkin verran, mutta hän yrittää oppia elämään niiden kanssa. Pelottavaan tilanteeseen joutuessaan Riptide jäätyy paikoilleen eikä liikahda siitä yhtään mihinkään, ellei joku ole häntä suostuttelemassa. Mutta poikkeus vahvistaa säännön ja toisinaan hän lähtee paniikissa pinkomaan pakoon.
Siinä missä luotettavalle Riptidelle on hyvä avautua murheistaan ja poika on hyvä kuuntelija, hän itse on huono kertomaan kun jokin painaa mieltä. Onneksi sen kyllä huomaa hänen olemuksestaan jos kaikki ei ole kohdillaan. Hän on melko itkuherkkä, kovat loukkaukset, epäonnistumiset ja suru avaavat kyynelhanat tehokkaasti. Aina se ei ole hyvä juttu, joskus on. Surullisena Riptide muuttuu apaattiseksi ja matalamieliseksi, hakeutuen yksinäisyyteen.
Kiltin pojan roolia vetävä ujo Riptide on tottunut patoamaan sisälleen negatiivisista tunteista vihan, ärtymyksen, kiukun ynnä muun sellaisen, mutta toisinaan pato murtuu. Äkäisenä Riptidea ei uskoisi samaksi henkilöksi, hän raivoaa ja käyttäytyy toisinaan väkivaltaisestikin. Suuttumuksen purettuaan hän lähinnä hätääntyy ja alkaa pyydellä anteeksi käytöstään, vaikkei siihen olisi mitään syytä.

Ulkonäkö: Eläinhahmossaan Riptide on varsin mielenkiintoinen otus: hirvenvasan kokoisella hevosvarsalla on suuret hirvensarvet ja kavioiden tilalla sorkat. Värityskin on erikoinen: punaruskeaa turkkia leikkaavat valkoiset raidat, silmät hehkuvat kauniin punaisina ja jouhet ovat väriltään vaalean siniharmaat. Riptiden sarviin on pujoteltu sormuksia muistuttavia koruja ja jaloissa killuu kauniita renkaita, lähinnä koristuksena, eihän Riptide niillä mitään muutakaan tee. Kumma kyllä korut ilmestyvät vasta pojan muuttuessa eläimeksi ja katoavat ihmismuutoksessa.
Ihmisenä Riptide on suunnilleen 170 cm pitkä, hontelo pojannulikka, joka näyttää vähintäänkin yhtä erikoiselta kuin eläimenä. Hapsottavat hiukset ovat vaalean siniharmaat kuten jouhetkin ja intiaanimaisen ruskea (tai punainen) iho näyttää tatuoidulta: valkeat raidat leikkaavat ihoa siinä missä turkkiakin, ja samoista kohdista vieläpä. Jokseenkin syvälle painuneet silmät loimottavat samalla tapaan punaisena kuin eläimenäkin. Hänellä on pyöreät, pehmeäpiirteiset kasvot, joka luo kiintoisan vastakohdan muun kehon jäntevyyteen ja lihaksiin. Riptiden rajalliseen asuvalikoimaan kuuluu turkoosi, nuhjuinen lyhythihainen kauluspaita, tummanvihreät shortsit ja kulahtaneet lenkkitossut, joiden lisäksi jaloissa on havaittavissa valkeat (noh, tätä nykyä harmaat) sukat. Talvisin pojan ylle lentää mustat college-housut ja tummansininen kulunut takinkauhtana. Talvet hän kylläkin viettää pääosin eläimenä, ei tarvitse pahemmin palella turkin ansiosta. Ihmishahmossaan hänellä on ranteessaan ohut, nahkasta letitetty nyöri, jossa on pieniä värikkäitä helmiä ja kaulassaan nyöri, jossa roikkuu leijonan kulmahammas, karhun kynsi ja haukan sulista tehty nippu. Kaulakorun riipukset symboloivat voimaa ja ranteen nyörin värikkäät helmet luovuutta.

Taidot: Muodonmuutoskyvyn lisäksi Riptidella on eläimenä kummallinen kyky kylvää rauhaisaa ilmapiiriä ympärilleen. Siellä missä hän liikkuu, tuntuu olevan kummallinen rauha. Itse hän ei tiedosta, että tekisi yhtään mitään mikä sen aiheuttaisi, se vain tulee. Kyvyn avulla pelokas, itkevä ynnä muu sellainen rauhoittuu hetkessä. Kyky toimii muutaman metrin säteellä Riptidesta, sen matkan ulkopuolella tämä selittämätön rauha katoaa ilmasta. Riptide osaa käsitellä tikaria taitavasti ja osaa soittaa pianoa jonkin verran. Hän on taitava piirtäjä ja hyvä käsitöissä. Katen kanssa elettynä aikana hän oppi tunnistamaan eri kasveja ja tietää jotain taikuudesta ja taikajuomista, siis teoriassa.

Menneisyys: Elettiin vuotta 1880. Englannin maalla, Lontoon laitamilla seisoi talo, orpokoti. Orpokodin portailla oli kori. Vanha keittäjätär Emmy Wilson oli lähdössä kotiinsa ja avasi oven lähteäkseen, mutta luopui aikeistaan huomatessaan korin. Hän nosti korin syliinsä ja raotti sitä peittävää kangasta. Pieni lapsi, ehkä kolmikuukautinen vauva, nukkui levollisesti korissa. Korissa, lapsen nuhjuiden peitteen päällä oli lappu: Olen pieni ja avuton. Pitäkää minusta huolta.
Ja niinhän Emmy ja muu orpokodin väki teki. Jeffiksi ristitty pikkupoika kasvoi huimaa vauhtia ja varttui muiden orpokodin lasten mukana. Toisin kuin muut, Jeff ei liiemmin riehunut ympäriinsä, vaan istuskeli joko ikkunalaudalla tai orpokodin pihalla katsellen maisemia. Luova lapsukainen piirteli paljon ja oli kiinnostunut luonnosta. Yksinään viihtyvästä pojasta kasvoi ujo ja hiljainen persoona, joka ei liiemmin viihtynyt seurassa.
Aika vieri ja Jeff varttui seitsemän vuoden ikään. Orpokodissa eläminen ei ollut aiemmin vaivannut häntä, mutta nyt hän alkoi pohdiskella, ketkä hänen vanhempansa olivat ja mistä hän oli peräisin, miksi hänet oli jätetty vauvana portaille ja niin edespäin. Henkilökunta ei osannut sanoa asiaan mitään, ei Emmykään joka Jeffin oli löytänyt. Poika jatkoi kyselemistä, vaikka se olikin turhaa, ja kun henkilökunnasta ei tietoa irronnut, päätti Jeff lähteä orpokodista itseään etsimään. Eräänä yönä hän kiipesi lakanaköyttä pitkin ulos ikkunasta vähine tavaroineen, mitään viestiä jättämättä.
Jeff alkoi elelllä katupoikana ja yritti löytää tietoa, joka auttaisi häntä perheensä löytämisessä. Hän kerjäsi rahaa ruokaan, sekä pelkästään ruokaakin ja pakoili samalla orpokodin väkeä. Hän uskoi vahvasti siihen, että pystyisi löytämään perheensä. Ujous tuli kuitenkintielle tässäkin asiasa ja tiedon etsintä oli hankalaa. Mutta lopulta sinnikkyys palkittiin ja Jeff sai kuulla, että eräs mies oli vaimonsa kuoltua joutunut antamaan poikansa pois. Jeff jatkoi etsintöjä, yhtä vihjettä rikkaampana.
Aika kului ja ujo Jeff edistyi hitaasti etsinnöissään. Lopulta nyt kahdeksanvuotiaaksi varttunut poika löysi itsensä synkeän kapakan portailta. Hitaasti pikkuinen asteli sisään ja käveli jalat täristen nurkkapöytään. Siellä istui suuri mies.
"Anteeksi", Jeff piipitti.
Korsto kohotti katseensa tärisevään poikaan.
"O-oletko s-sinä isäni?"
Se kysymys sai aikaan hirveän reahtion. Suuri mies kohosi seisomaan ja ilmiselvässä humalassa lähti ajamaan poikaa takaa. Jeff pinkoi minkä jaloistaan pääsi, mutta kauempana liukastui, kaatui, löi päänsä kiveen ja meni tajuttomaksi.
Ei tiedetä, kuinka pitkään hän oli tajuttomana. Sinä aikana Vechnostin ulottuvuus veti tajuttoman pojan huomaansa, vieden hänet Synkille raunioille haava päässään ja mutaa vaatteissaan. Suuri mies ei saanut häntä kiinni. Päähän kalahtanut kivi oli vienyt pojalta kaikki muistikuvat aikaisemmasta elämästä, tunkien ne alitajunnan pohjalle. Kun Jeff heräsi, hän ei muistanut yhtään mitään.
Elämä Vechnostissa alkoi puhtaalta pöydältä. Jeff keksi itselleen uuden nimen: Riptide, ristiaallokko. Hän tutkiskeli saarta ja mieltyi Käärmekanjoniin. Eräänä päivänä hän tapasi Katen. Kate oli kaunis nuori noita ja ystävällinenkin. Katen avulla Riptide löysi oman muutoskykynsä ja sai asua hänen luonaan, pieniä palveluksia vastaan. Riptide avusti Katea kaikenlaisessa pienessä ja vähän isommassakin, esimerkiksi keräsi aineita taikajuomiin. Kaksitoistavuotiaana poika päätti lähteä vaeltelemaan ja hyvästeli Katen Käärmekanjonissa, josta hän lähti kiertelemään ympäriinsä. Katelta hän sai repun, jossa oli piirrustusvihko, muutama kynä ja pieni vesileili. Eläimen hahmossa oli helppo liikkua paikasta toiseen ja sorkat mahdollistivat upottavassakin maastossa liikkumisen. Lumihangetkaan eivät olleet kovin suuri pulma. Niin Riptide elelei vaellellen, asettumatta koskaan pitkäksi aikaa aloilleen.
Kerran hän lähti tutkimaan Uniaavikkoa. Kilometrikaupalla hiekkaa, eikä mitään muuta. Tylsä paiikka. Tai niin ainakin luulisi. Riptide törmäsi kissaan. Hän arvasi kissan olevan ehkä eksynyt, sillä miksi muuten se aavikolla olisi? Poika suostutteli eläinhahmossaan kissan kapuamaan selkäänsä että se saataisiin kotiin. Niin hän lähti taivaltamaan kissa mukanaan. Kissa kertoi asuvansa suuressa palatsissa aavikolla, joten Riptide alkoi etsiä palatsia. Pitkään siinä meni, mutta lopulta palatsi löytyi. Ihmiseksi muuttunut Riptide tapasi palatsissa Sephtiksen, ajanhengen. Kymmenvuotiaalta pikkupojalta näyttävä henki oli hyvin kiitollinen kissan pelastamisesta ja kiitoksena siitä antoi Riptidelle ikinuoruuden lahjan. Kiitollinen Riptide lähti palatsista, mutta kävi aina välillä ajanhenkeä tervehtimässä, vanhentumatta päivääkään. Vaikkei heistä ystäviä tullut, he olivat varsin hyvää pataa keskenään.
Aika vieri jälleen. Riptide varttui - köh, eikun ei sittenkään - ja kierteli edelleen ympäriinsä. Eräänä päivänä hän sattui osumaan Käärmekanjoniin ja hetken mielijohteesta lähti tervehtimään Katea. Edelleen nuorelta näyttävä noita oli oma ystävällinen itsensä ja yllättyi siitä, ettei Riptide ollut vanhentunut paljoakaan sitten viimeisimmän tapaamisen. Luottavaisena Riptide paljasti, miksei vanhentunut ja siitäkös Kate suuttui. Hän tarttui poikaa kaulasta, painaen toisen luolansa seinää vasten ja vaatien kertomaan ajanhengen asumuksen olinpaikan. Siinä samalla nuori nainen alkoi vanheta kirjaimellisesti silmissä: iho rypistyi, ryhdistä tuli kumara. Muutoksesta ja Katen käytöksestä kauhistunut Riptide kieltäytyi kertomasta Sephiksen asunnon olinpaikkaa, olihan ajanhenki sille tärkeä eikä se halunnut Katen menevän toista häiritsemään. Vimmoissaan Kate langetti pojan ylle kirouksen, joka muutti hänen värityksensä sananlaiseksi kuin muutoseläimellään. Silmät muuttuivat kokopunaisiksi, hiukset siniharmaiksi, iho punaruskeaksi valkeilla raidoilla. Kirous ajoi Riptiden paniikkiin ja muututtuaan eläimeksi hän pakeni sohien vanhusta kipeästi sarvillaan.
Siihen loppuivat vierailut Sephiksen luona. Riptide ei kehdannut näyttäytyä kirottuna ajanhengen luona ja poika syytti myöskin henkeä siitä, että hänet oli kirottu, mitäs meni antamaan ikinuoruuden? Katkerana ajanhengelle ja Katelle Riptide jatkoi yksinäistä vaeltajan eloaan. Hän onnistui hankkimaan nykyaikaisempia vaatteita ja kuuli muilta vechnostlaisilta ihmismaailman tapahtumista. Siinä oli paljon ihmeteltävää. Aloilleen hän ei jäänyt koskaan pitkäksi aikaa, vaan jatkoi aina parin päivän, korkeintaan viikon välein matkaansa. Ja niin hän elää edelleenkin.

Muuta: Ajanhengen lahjan ansiosta Riptide pysyy aina 14-vuotiaana. Ikinuoruus estää luonnollisen kuoleman, mutta hän voi silti kuolla sairauteen, vammaan ynnä muuhun.

Nimi: Kiiwi

25.03.2017 21:14
Materiaali: Cole: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/25/31/45/253145a607f3fc0ff3081d8f 9e60709e.jpg
Liikerinä: http://www.ligers.org/wordpress/wp-content/uploads/Ligers_In_USA2.jpeg
T unnari/ääni/lyricsit: https://www.youtube.com/watch?v=uaHFUgrRIQo

Nimi: Cole Ivanov Knezevik

Laji: Muodonmuuttaja - liikeri (myös hieman vampyyriä, virallisesti hybridi)

Ikä: 21

Sukupuoli: Mies

For all the sentimental reasons reeling,
It’s only superficial feeling,
Bad shot, Cannot, I’ll laugh when I want it
This chance you’ll get, are you ready yet?
Although I sometimes think it, for fun i will deam it.
I never know the time to be so,
So happy, So snappy, You’ll be friendly,
Till the time you throw me away

Luonne: Ensivaikutelma? Jää mieleen. Cole on varsin eläväinen ja sosiaalinen persoonaa, puheliaskin. Hänen juttunsa tosin ovat usein sarkasmissa ja ironiassa uitettuja. Blondin juttuja ei kannata ottaa turhan vakavasti, sillä hän ei ainakaan jaksa uhrata energiaansa jollekin niin turhanpäiväiselle, kuin tilannetajulle. Muita adjektiiveja jotka Coleen sopisivat ovat ainakin Queenbitch isolla Q:lla ja showgirl, vaikka mies onkin. Hän on suorastaan kuivan taulusienen tavoin imenyt itseensä kaikki homokulttuuriin yhdistettävät sateenkaarimiehen piirteet ja tavoitteena hänellä on shokeerata, mieluusti mennen tullen. Hän on ehkä yksi huonoimmista esimerkeistä keskustelussa, joka alkaa “mutta ei kaikki homomiehet-”.
Homous sikseen - vaikka lause sinänsä tuomittu epäonnistumaan Colesta puhuttaessa - Colella on kyllä muitakin silmäänpistäviä piirteitä. Hän on älyttömän kunnianhimoinen ja perfektionisti. Perfektionistisuus kattaa ainakin ulkonäön ja jousiammunnan. Ja kun soppaan kaiken lisäksi lisätään jääräpäisyys, niin on aika pomminvarmaa, että Cole käy tietynlaisten ihmisten hermoille sekunneissa. Tietyissä tilanteissa Colen pitää tehdä asiat omalla tavallaan, vaikka vaivattomampiakin reittejä olisi. Tämä kattaa myös tunnepuolen loogisuuden yhteydessä, sillä Cole on varsin jääräpäisesti puolustamassa esimerkiksi sitä, että on kunnossa, vaikka todellisuus on kirjoitettu takaseinään kissankokoisin kirjaimin.
Cole elää täysillä. Kaikki tai ei mitään, mennään eikä meinata. Hän heittäytyy elämän nautintoihin ja kaikkeen, mikä ei ole niin haudanvakavaa. Hän elää hetkessä, tehden joskus impulsiivisiakin tempauksia. Colen sisällä palaa myös vahvana intohimon liekki elämään, vaikka hänellä jos jollakin olisi useampi kuin yksi syy antaa sen sammua. Liekkivertauskuvasta seuraava voisi olla räjähtävyys, sillä Cole kimpaantuu ja suuttuu helposti, mutta onneksi myös leppyy samaan tahtiin kohtuullisen pienellä vaivannäöllä. Syynä on ehkä sekin, että Colea on vaikea aidosti loukata itsevarmuuden takia, ellei tiedä missä puukkoa vääntää. Jos nyt kuitenkin sattuu niinkin pahasti, että joku Colen onnistuu saamaan tarpeeksi huonolle tuulelle, niin hän yleensä ilmaisee sen muuttumalla liikeriksi tai aiheuttamalla hollywoodiin kelpaavan kohtauksen. Liikerinä hän viihtyy yleensä omassa seurassaan, sillä liikeriys toimii peitesyynä mykkäkoululle. Silityksiä kannattaa tarjota omalla vastuulla.
Tutussa porukassa - tarkoittaen tällä hetkellä lähinnä 7 Sins-ryhmän jäseniä - Cole osaa olla aika kahjo ja helposti yllytettävissä. Colen pitkästyy helposti liian vakavassa ilmapiirissä ja siksi yrittääkin satunnaisesti saada jotakuta mukaan yhteen jos toisenlaiseen sanailuun. Osaa hän rauhassakin olla, mutta mieluummin menossa. Cole narttuilee vähän kaikille, mutta läheisille kaikilla rakkaudella. Mies antaa itsestään helposti lahopään vaikutelman ja voisi luulla, ettei hän ota mitään tosissaan. Totuus on kuitenkin toinen, ja läheisimmät sen jo toivottavasti tietävätkin.
Kaiken silmille hyppimisen ja räväkkyyden takana on kuitenkin yltymätön huomion tarve. Huomiohuoraus olisi enemmän kuin sopiva sana. Cole vain yksinkertaisesti nauttii valokeilassa olemisesta ja joskus saattaa tuntua melkein siltä, että hän ei pärjää ilman siitä. Eikä ehkä pärjäisikään, tai ainakin pärjäisi huomattavasti huonommin. Pitää hän seksistäkin, eikä hän edes halua kieltää sitä. Cole flirttailee melkein jokaisen(miehen) kanssa, homoja tai ei. Ei hän edes välttämättä hae sillä mitään takaa, kunhan nauttii flirttailun jalon lajin tuomasta jännityksestä. Tästä nyt ei kuitenkaan saa missään nimessä saada vaikutelmaa, etteikö Cole mukamas haluaisi suunnilleen jokaisen komean miehen kanssa sänkyyn. Koska hän haluaa. Mutta sentään hän ymmärtää fantasioiden ja elämän realiteettien eron, ja tavallaan pitääkin siitä, että kaikki eivät ole hänen tavoitettavissa. Kielletty hedelmä se vasta kiinnostava onkin.
Tämä kaikki ei myöskään estä Colea yrittämästä, ainakaan jos vastapuoli näyttää sekuntiakaan vihreää valoa. Cole tietää nimittäin pelottavan hyvin vuosien kokemuksesta, miten saada miehistä kiinnostuneiden (miehien) olo mahdollisimman tukalaksi. Mainitaan nyt vielä sekin, että jos Cole tulee tyrmätyksi, niin hän ottaa sen aika henkilökohtaisesti. Hyvin henkilökohtaisesti. On hän muutaman kerran naisiinkin flirttailutaitojaan käyttänyt menestyksellä, mutta silloin se on tosin ollut useammin osa jonkin asteen hirviöjahtia, eräänlaisena harhautuksena.
Ja mikäs sen parempaa, kuin lopettaa luonteen selostus toteamukseen, että It’s all a fucking show! Colen luonne on hänelle henkilökohtainen pelastusrengas seuraavaan päivään jaksamisessa ja eräänlainen suojamuuri heikkouksien edessä. Cole on joskus itsekin vastannut luonteen ylilyönneistä huomautettaessa, että jos olisi vakava, niin ei olisi todennäköisesti enää hengissä. Elämä on vain yksinkertaisesti potkinut Colea sen verran perseelle, että hän on päättänyt olla välittämättä siitä. Ainakin yritystä on.
Jos Colelta kysytään, niin huoraamiset ovat menneisyyttä, mutta todellisuudessa Cole uskoo olevansa tapojensa orja, t(/l)iikeri joka ei pääse raidoistaan. Ulospäin näkyvä kuva vääristää älyttömästi sitä, miltä Colesta tuntuu sen kaiken alla. Oikeasti hän ei oikein pidä itseään minkään arvoisena ja uskoo olevansa hyvä vain huoraamisessa, vaikka kuinka haluaisi itseään huijata. Huomionhakuisuudella hän sitten yrittääkin paikata arvottomuuden tunnetta ja peitota epävarmuuttaan. Pahimmillaan Cole ei edes välitä, millaista huomiota hän saa, mistä juurensa johtaakin luonteen paikoittainen ärsyttävyys. Jos positiivista huomiota kerran ei saa niin ottaa sitten sen toiseksi parhaimman eli negatiivisen huomion. Colesta on parempi saada vaikka turpiinsa kuin istua yksin vasten tahtoaan.
Colen on vaikea luottaa kehenkään kunnolla, tai ylipäätään avautua aidosti ja lopettaa esitys. Lee on ehkä ainoa, joka on saanut edes pienen välähdyksen “oikeasta” Colesta. Menneisyydestään Cole ei oikeastaan ole kertonut kenellekään, eikä ole myöskään aikeissa tehdä sitä jatkossakaan. Hän ei vain yksinkertaisesti halua antaa kellekään aseita itseään vastaan, koska ei voi luottaa siihen, etteikö toinen niitä käyttäisi. Suhdemielessä Cole on älyttömän hankala, sillä fyysisessä läheisyydessä ei ole mitään ongelmaa, mutta kun aletaan puhumaan syvällisiä, niin Cole aika satavarmasti sivuuttaa aiheen jollain tapaa harhauttaen.
Surkuhupaisinta on ehkä se, että tämän labyrintin - nimeltä Cole ja menneisyys - olisi kuitenkin hyvin rakastettava persoona odottamassa löytäjäänsä. Täysillä rakastava sydän mahdollistaa kuitenkin jo sen, että läheistensä puolesta Cole olisi valmis vaikka kuolemaan, vaikka tietämättömämpi voisi luulla, että hän välittäisi vain itsestään.

Ah stabbing me through the heart,
It’s like a nightmare,
Giving the chance to start,
It’s like a lie now,
Swirling ang whirling,
If this is love I cannot wait to part,
And run away

Ulkonäkö:
Colea ei ole hurmaavalla pituudella siunattu, satunnaiset ____cm, mutta ei se häntä itseään haittaa. Cole on ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen, ei mitään kovin silmäänpistävää. Lihasta on mukavasti, mutta lihaskimpun sijaan Colea voisi kuvailla enemmänkin jänteväksi. Iho on talvisinkin helposti päivettyneen näköinen, mutta oikeuksiinsa rusketus pääsee vasta kesällä. Perus korvalävistysten lisäksi Colella ei ole muita lävistyksiä, eikä tatuointejakaan.
Kasvojenpiirteet ovat yleisesti ottaen aika kauniit. Silmät ovat turkoosiin taittuvat, osittain keltavihreät. Kulmakarvat ja hiukset puhtaanvalkoiset. Silmiä Cole joskus rajailee mustalla, jos haluaa panostaa tavallista enemmän. Malliltaan hiukset ovat niskasta pidemmät, silmien päälle on jätetty sopivasti kasvoja kehystävä hiuskaistale ja takaa ne nousevat painovoimaa uhmaten pörhöön. Hiukset ovat kokonaiskatsaukselta taipuisat ja ilmavat, erikoisuutena ehkä mainittava se, että pörhö on luonnostaan valkoinen. Syytä Cole ei tiedä.
Vaatteina Cole suosii melkein poikkeuksetta valkoista. Jos on pakko joustaa, niin sitten mustaa. Vaatteiden pitää olla joko ilmavia tai ihonmyötäisiä, ei mitään omituisia huonosti istuvia välimuotoja. Materiaalina nahka on Colelle mieluisa, mutta kelpuuttaa hän tavallisempiakin materiaaleja. Korkkarit eivät ole epätavallinen näky kaikenlaisten nahkaremmiviristysten lomassa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) Cole onnistuu näyttämään kunnon lateksihirviöltä piikkikorollisissa reiteen asti yltävissä saapikkaissa, perseshortseissaan ja nahkarotsissaan.
Liikerinä Cole painaa kevyet 400 kiloa. Pituutta kuonosta hännänpäähän se hieman päälle neljä metriä, säkä suunnilleen metrissä ja maasta korviin 120 tuntumaa. Sanottakoon, ettet halua suututtaa tätä kynsillä ja hampailla varastettua lihaskasaa. Kevyempi ja pienikokoinen ihminen saattaisi jopa selässä päästä palanmatkaa matkustamaan. Koostaan huolimatta, Cole on liikerinä yllättävän ketterä ja vahva, mutta jälkimmäisen ehkä osaa aavistaakin. Turkki on väritykseltään vaaleanruskea muutamien tummempien pilkkujen ja viirujen somistamana. Turkki on aika lyhyttä, ainakin kesäisin. Talvisin saattaa olla havaittavissa hienoista paksuuntumista. Massiivisen pään piirteissä korostuu terävät poskipäät, ja muutenkin jokseenkin kulmikas kokonaisuus.

Hey call my name, just as loud as you can,
I will adore so, more so, I really wanna scream.
Can’t escape, No,no, not if you’re in my lair,
Perhaps you’ll grin, I’ll win, you never saw me coming

I do not hate it, want it, I bear it, I’m lying,
It’s bitter sweet, it’s making me nervous
Really? I don’t know how to take it
If I’m a whore, you’ll tell me the truth

Taidot: Cole on tosiaan hybridi, vampyyrin ja muodonmuuttajan sekoitus, mutta on tietoinen vain muodonmuuttajan kyvyistään. Hän osaa muuttua tahtoessaan liikeriksi. Kissapeto-muodon puolesta Colella on jonkinasteinen pimeänäkö.
Muodonmuuttajan geenit ovat tosin hillinneet biologisen vampyyriyden vaikutuksia aika vahvasti. Vampyyripuoli, vaikka tiedostamaton onkin, vaikuttaa kuitenkin muutamiin seikkoihin. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Cole vanhenee hitaammin, kuin normaali ihminen. Se vain ei ole vielä noussut ilmi, sillä Cole on elänyt vasta 21 vuotta. Kuolemattomuuden lahjaa Cole ei ole kuitenkaan perinyt. Colen haavat parantuvat normaalia nopeammin, mutta silti hitaammin kuin muutetun vampyyrin. Sanotaan nyt esimerkkinä vaikkapa skenaario, että päivässä, hieman päälle, paranisi pintapuolisempi puukonviilto (arpi saattaisi jäädä toiseksi päiväksi). Puuesineet aiheuttavat ehkä enemmän tuskaa ja parantuvat hitaammin, tai oikeastaan “normaaliin” tahtiin, mutta hitaammin muihin haavereihin verrattuna. Auringolla ei ole Coleen vaikutusta. Sydän Colella lyö, mutta syke jokseenkin rauhallisempi kuin normaalilla ihmisellä, ja sitä on vaikeampi nostaa. Vampyyrien nopeutta Cole on myös hieman perinyt, mutta se tulee esille oikeastaan vain taistelutilanteissa nopeana reaktiokykynä. Vampyyriksi muuttamiseen Colen veri ei ole tarpeeksi vahvaa, mutta muut vampyyrit saattavat maistaa veressä jonkin sivumaun. Verta Cole ei itse himoitse eikä hän sitä tarvitse, mutta ei ole sitä myöskään koskaan maistanut. Houkutuksesta voisi luulla olevan siten helpompi kieltäytyä. Näin ropen ja tulevaisuuden kannalta olen ajatellut, että Colella ei kunnon verenhimoa olisi, mutta verellä Colen saisi heikommasta tilasta nopeasti takaisin elävien kirjoihin.
Opittuina taitoina Cole on melkeinpä ilmiömäinen jousiampuja. (videossa skillssit tarkemmin: https://www.youtube.com/watch?v=BEG-ly9tQGk ) Eläessään slummissa lapsuutensa hän myös oppi kohtuulliseksi taskuvarkaaksi ja ystävä Lee on opettanut joitakin taekwondon perusjuttuja. Yleinen taistelutaito on suurilta osin 7 Sins-porukan monitaitoisen ryhmän ansiota, mutta ylivoimaisesti vahvimmillaan Cole on jousiammunnassa.

I say I'm stupid, foolish, dim-witted,
Brainless, slow, dim, I face it, I break it, I'm useless
I make it by in life by trusting the ones, who tell me,
I'm worth the fight,

Ah, fell from the skies above, could it be this love?
Purple to petal flight, like little raindrops
Spinning, and dancing, you feeling dizzy?
Maybe we’ll take a break, and run away?

Menneisyys: Cole Ivanov Knezevik syntyi Kroatiassa ja matto vietiin jalkojen alta jo hyvin nuoressa iässä. Colen isä, Ethan, ei ollut enää mailla eikä halmeilla hänen syntyessä, Colen äitikin, Agata nimeltään, tiesi vain suunnilleen miltä mies näytti, mutta ei oikeastaan halunnut edes muistella sitä sen tarkemmin. Cole ei ollut toivottu lapsi, nimittäin Agata tuli raskaaksi pakkomakaamisen yhteydessä ja lapsi oli ehkä huonointa, mitä hänelle voisi tapahtua siinä elämäntilanteessa. Raha nimittäin hädin tuskin riitti edes slummissa elämiseen mistään sairaalakuluista puhumattakaan. Oli siinä vielä sekin, että hänet raiskannut mies oli vampyyri, minkä geenit sitten Coleen periytyessään koituivat Agatan kohtaloksi raskauden aikana.
Agata ei ollut täysin ihminen, vaan hän oli muodonmuuttaja, joka ei vain koskaan ollut oppinut muuttumaan eläinmuotoonsa, joten eli lajistaan tietämättömänä. Coleen kuitenkin muodonmuuttajan sekä vampyyrin geenit siirtyivät. Cole eli suuren osan elämästään olen tietämätön perimästään, ja jos jotain hyvää tilanteesta pitäisi keksiä, niin ainoana asiana oli ehkä se, että muodonmuuttajan geenit hillitsivät osaltaan vampyyripuolta. Toki raskaus oli nopeampi ja Agata kuoli seuraavana päivänä synnytyksestä. Epätavallinen raskaus oli saanut Agatan ystävättärien huomion, jota yhdelle, Elinorille, hän antoi hommaksi katsoa, että Cole pysyisi hengissä. Slummissa lapsista huolehtiminen oli muutenkin aika yhteisöllistä, joten Cole meni joukossa muiden mukana ensimmäiset vuodet. Jotkut toki suhtautuivat häneen epäluuloisesti, mutta Elinor piti huolen, että ainakaan Colen kuullen aikuiset eivät puhuisi hänestä “äidintappajana”.
Colella oli kuitenkin aika selkeä näkemys siitä, että oli orpolapsena ulkopuolinen omassa yhteisössään. Viisi-, neljävuotiaana Cole oli jo aika pitkälti ajautunut slummin muiden orpolapsien ryhmittymään, jossa vallitsi yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta-periaate. He muodostivat omanlaisen perheensä, eläen varastelemalla ja kerjäämällä. He tunsivat slummin paremmin kuin omat rikkinäiset ja pennittömät taskunsa. Porukassa eläminen vaati tosin tietynlaista uhrautumista, ja ryhmäpaine saattoi tiukoissa tilanteissa olla aika voimakasta. Poliiseja juostiin karkuun useammin kuin kerran.
Cole oli seitsemän vanha, kun eräs suunnilleen kolmekymppinen mies löysi katulasten piilopaikan kaatopaikan suojista. Hän oli keskivertoa hienommin pukeutunut, tummat, kiharat hiukset ja leukaperiä korostava sänki, sekä aurinkolasit. Miehen mukana paikalla oli myös punahiuksinen nainen, jonka värin Cole päätteli olevan peruukin tekosia. Peruukit ja aurinkolasit yhteen laskien lapsille oli päivänselvää, että joku rikas oli heidät löytänyt, ja kaikkien silmät varmasti kiiluivat halusta näpistää jotakin.
Tilanne kuitenkin eteni epätavallisella tavalla. Mies ei hätistänyt lapsia menemään, eikä kohdellut heitä kuin syöpäläisiä, päinvastoin, hän tarjosi kattoa päänpäälle. Asteen verran epäluuloisina pienen neuvonpidon jälkeen noin kuusihenkinen - Cole lukuun ottaen seitsemän - lapsiporukka tarttui tarjoukseen.
Mies ja nainen olivat naimisissa, Leo ja Ina asuivat slummielämään tottuneen mittakaavalla hienossa talossa, siellä oli useita huoneita, ikkunoita, erinäisiä huonekaluja ja esineitä, joiden virka oli olla somisteena. Lapsien yhteinen makuuhuone oli pohjakerroksessa, eräänlaisessa kellarissa. Maantasolla olevassa kerroksessa oli Leon ja Inan huone ja kaikenlaista hukkatilaa. Toiseen kerrokseen lapsilla ei ollut asiaa, mutta aina iltaisin sinne kulki kaikenlaisia miehiä hiljaa puhuen ja aamun pikkutunneilla samat miehet lähtivät omille teilleen äänekkäästi naureskellen ja kompuroiden.
Alku vaikutti lupaavalta, sillä mies piti lupauksestaan kiinni, antoi lapsille ruokaa ja jonkinlaista turvaa. Talossa asui kuitenkin muitakin lapsia, jotka eivät hekään olleet pariskunnan omia. Vieraat lapset kuiskivat illalla nukkumaanmenon jälkeen, ettei mieheen kannattaisi luottaa.
He tiesivät paremmin, valitettavasti kokemuksesta. Leo käytti lapsia työläisinään kadulla, tai siitä kaikki aloittivat. Cole joutui kadulle kerjäämään, ja rahat menivät miehen taskuihin. Kyllä hän orpolapsista huolta piti, kunhan he tekivät niin kuin hän käski. Aluksi se jopa vaikutti ihan hyvältä elämältä, kunnes Cole eräänä iltana näki, kun Leo sokeutti erään tyttölapsista, kun hän ei ollut aikaisemmin sinä päivänä saanut kerätyksi tarpeeksi almuja. Homman nimi kun oli se, että kadulla parhaiten tienasivat ne, jotka herättivät eniten sääliä. Colea oksetti. Yhtäkkiä vaikutti niin selkeältä, miksi yhdeltä lapselta puuttui jalka ja miksi kukin sai vuorollaan huolehtia porukan nuorimmasta sylivauvasta kadulla.
Silloin Ina ilmestyi lähes kahdeksanvuotiaan Colen taakse laskien kätensä hänen olkapäilleen.
“Älä huoli, olet liian kaunis ollaksesi hyödyllinen kadulla ja liian kaunis turmeltavaksi tuottavuuden nimissä”, Ina sanoi. Ina oli eräänlainen kykyjenetsijä. Aina joskus hän otti jonkun lapsista niin sanotuksi suojatikseen ja opetti hänet “oikeaan” työhön. Ina kuvaili sitä syntymäpäivälahjaksi, sillä niihin aikoihin Cole täytti kahdeksan. Se oli eräänlainen ylennys, mikä aiheutti Colen ystävissä ristiriitaisia tunteita. Orpolapsien välit olivat muotoutuneet hyvin läheisiksi, joten Colen ylennyksen tuomat etuoikeudet aiheuttivat kateutta ja osittain myös huolta.
Ina pyöritti eräänlaista “rikkaiden” ihmisten baaria, jos sitä siksi pystyi sanomaan. Tila sijaitsi talon toisessa kerroksessa, minne Colella ei ollut aikaisemmin ollut mitään asiaa. Heti alkuun Cole sai siistit valkoiset vaatteet, kunnes Ina alkoi opettaa hänelle baarissa tarvittavia taitoja. Cole aloitti eräänlaisena pikkuapulaisena, vei juomia oikeisiin pöytiin ja keräsi tyhjiä laseja pois. Baarissa työskenteli muutamia aikuisia nuoria naisia ja Colen lisäksi kolme alaikäistä, jotka tosin olivat jo teinivuosissaan. Kohtuu tarkkaavaisena lapsena Cole kuitenkin huomasi, että aina välillä kolme muuta lähtivät välillä sivuhuoneisiin asiakkaiden kanssa.
Kaikesta epäilyttävyydestä huolimatta Cole oli aika tyytyväinen. Jollain tapaa hän oli oppinut myös luottamaan Inaan, jonka piittaamaton ulkokuori välillä rakoili. Joskus väsyneenä hän jupisi Colelle siitä, miten hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa, jos halusi elättää itsensä ja Leon. Kuuli Cole onnettomasta liitostakin ja siitä, miten Leo oli kiinnostuneempi Colesta kuin Inasta, vaikka sitä Cole ei tosin siinä iässä vielä ymmärtänyt. Vuoden aikana minkä Cole Inan opetuksessa vietti, hänelle valkeni koko baarin toiminta, vaikka siitä ei oikeastaan suoraan puhuttu. Ne, joilla rahaa oli rahaa, mutta mielekäs seura makuuhuoneen puolella puuttui, tulivat toiseen kerrokseen, joivat ehkä ystäviensä kanssa tunnin pari, kunnes iskivät silmänsä johonkin tarjoilijoista ja vuokrasivat seuraksi sivuhuoneeseen.
Kymmenenvuotiaaksi Cole oli vain silmänruokaa. Toki ohi kulkiessaan hän saattoi tuntea jonkun käden perseellään tai muuten vain väärissä paikoissa, mutta jos Ina oli tilannetta todistamassa, niin lääppijä sai varoituksen. Yhdeksän vuotta täytettyään siitäkin hieman joustettiin. Ensimmäisen työvuoden lähestyessä loppuaan Colea totutettiin hitaan salakavalasti tulevaan, minkä seurauksena Cole sai kolmesta muusta nuoresta tärkeitä ystäviä ja tukijoukkoja itselleen, joihin Inakin oikeastaan lukeutui. Tilanne oli mielenkiintoinen, sillä viisikko piti omalla oudolla tavallaan yhtä. Vanhemmat katsoivat Colen perään, ettei hän joutuisi tarjoilemaan liian ronskille kanta-asiakkaalle ja he paikkasivat toistensa virheitä. He viestivät toisilleen katseilla ja varmistivat aina toistensa selustan.

Sinä päivänä, kun Cole täytti kymmenen Ina ja muut olivat jotenkin oudon varuillaan. Toki Colekin jo tiesi, että siitä lähtien hänen työnkuvansa saisi jos jonkinlaisen lisäyksen, kun hänet olisi mahdollisuus saada rahalla hetkeksi omakseen. Niinä kahtena vuotena, kun Cole oli työskennellyt enemmän Inalle, Leon puolella bisnes oli alkanut vyöryä alamäkeen. Leo oli menettänyt kaiken viehätysvoimansa, ollen enää vain vihainen alkoholisti, jota ei kiinnostanut mikään muu kuin oman nahkansa pelastaminen, ja Cole.
“Kaksi vuotta sitten. Ina. Kaksi vuotta sitten sinä päätit ottaa hänet omakseen. Kohtelet kuin omaasi, mutta unohdat olevasi niin hyödytön, ettet edes saatana voi paksuksi tulla? Sitten vielä säästelet häntä? Ensin väität, että hän olis hyvä vetonaula mutta sitten et kuitenkaan anna hänen vittu toimia sellaisena?” Ennen kuin pahin asiakasruuhka oli käynnissä, tiensä baariin löytänyt Leo rämisteli yläkertaan sytyttäen sanoillaan hänen ja Inan välillä odottaneen pommin sytytyslangan tuleen. Heidän suhteessaan oli ollut monia ongelmia, mutta kaikki tuntui kiteytyvän Coleen. Leo iski setelit Inan käteen ja ilmoitti vuokraavansa Colen. Ina suostui, tosin heittäen sormuksensa ikkunasta ulos. Huoneen tunnelma oli vähintään jäätävä, kun Leo tarttui Coleen ja lähti viemään häntä alakertaan. Kuin Bensaa lisää liekkeihin heittääkseen, aikeena ottaa Cole hänen ja Inan entisessä yhteisessä makuuhuoneessa.
Cole ei tiennyt mitä ajatella, sillä hänelle oli selitetty aikaisemmin hyvinkin tarkasti, miten tilanne yleensä etenisi ja mitä pitäisi tehdä. Silti kaikki tuntui liian epätodelliselta, eikä hän tosiaan ollut olettanut Leon sotkeutuvan asiaan. Toisaalta mitä Cole edes koko tilanteesta ymmärsi? Hänen elämänsä oli ollut sen verran erikoinen, ettei hän edes kunnolla osannut ajatella tilanteen vääryyttä, mutta jollain tapaa sen todellisuus lamaannutti.
Ina ei kuitenkaan lamaantunut. Hän käski työntekijöiden käännyttää kaikki asiakkaat pois ovelta, asteli tiskin taakse ottaen piilosta tiskin alta pistoolin ja asteli alakertaan. Leo oli juuri pääsemässä vauhtiin, kunnes sai luodin selkäänsä. Leo rojahti Colen päälle ja silloin jos joskus Cole meni shokkiin. Pysähtyneen hetken rikkoi se, kun Ina asteli lähemmäs ja kiskoi Leon ruumiin pois Colen päältä. Ina yritti huutaa Colen perään pojan lähtiessä juoksemaan talosta ulos, mutta Cole ei suostunut kuuntelemaan.
Colea etsittiin koko yö koko talon voimin, kunnes hänet viimein löydettiin eräästä vanhasta turvapaikastaan, tyhjästä laivan kontista, jonne Colen tunteneet orpolapset osasivat neuvoa tien. Hänet vietiin takaisin, mutta kaikki tuntui pysyvän kasassa kovin kehnosti. Asiakkaat vähenivät ja Ina pelkäsi poliiseja. Slummin sivussa asumisen hyvät puolet - poliisit eivät loppuen lopuksi koskaan tulleet ovelle koputtelemaan. Cole taas sulkeutui itseensä, istui päivät pitkät yksikseen eteensä tuijottaen ja kieltäytyi antamasta kenenkään koskea häneen. Viikot kuluivat ja hiljalleen Cole alkoi avautua taas ulkomaailmalle. Jokin oli kuitenkin pojassa muuttunut ja seuraavat vuodet menivät oikeastaan kapinoidessa ja kiukutellessa. Inan ja Colen välit tulehtuivat, sillä vaikka Cole etäisesti ymmärsi Leon olleen kamala mies, hänen oma moraalitajunsa oli silti vielä niin mustavalkoinen, että näki Inan vähintään yhtä kamalana ihmisenä murhan takia. Siitä seurasikin se, että Cole pääsi tutustumaan asiakkaiden viihdyttämiseen.
Leo oli toki jo ehtinyt kymmenvuotiaan Colen viattomuuden näin virallisesti viedä, mutta se ei tuntunut vähentävän asiakkaiden kiinnostusta, ainakaan kun Colen luonne oli saanut rosoisuutta ja kapinahenkeä. Cole oppi käyttäytymään kunnolla vasta kantapään kautta, sillä hän vihasi asemaansa. Jotkut toki pitivät haasteesta, mutta toiset vaativat rahojaan takaisin, kun Cole oli raapaissut heitä kasvoihin. Muutaman kerran samassa asemassa olevat toiset nuoret yrittivät saada Colen uskomaan, että hän saisi paremmat rahat ja pääsisi helpommalla, jos käyttäytyisi niin kuin odotettiin. Hiljalleen puheet myös alkoivat tarttua Colen mieleen ja hänen matkansa ammattihuoraksi pääsi alkamaan ja hänestä tosiaan tuli paikan vetonaula, niin kuin Leo oli ennustellut.
14-vuotiaana Cole taitoi jo pelottavan hyvin ikäisekseen viettelyn salat, hän tiesi miten liikkua ja miten katsoa, miten näytellä viatonta mutta samalla haastaa toisen puolen auktoriteettia sopivasti. Eräänä alkuiltana yläkertaan tiensä löysi eräs korealainen mies muutamine henkivartijasta menevine seuralaisineen. Korealainen oli tuttu, hän oli käynyt baarin puolella edeltävinä viikkoina iltoina useasti, mutta lukeutui niihin sivistyneempiin asiakkaisiin, jotka tyytyivät juomiseen. Korealainen esitteli itsensä Eun-Jiniksi, tutummin vain Jiniksi. Jin ilmoitti olevansa halukas ostamaan Colen ja viemään hänet mukanaan Etelä-Koreaan, jossa hänellä oli oma bordellinsa. Ina oli ensimmäinen, joka röhähti tilanteessa pilkalliseen nauruun, sillä kuka nyt Koreasta asti tulisi Kroatian slummialueelle työntekijöitä etsimään? Nainen kuitenkin hiljeni Jinin asettaessa tarjouksensa pöydännurkalle siististi kuminauhalla nivottuna.
Seuraavana aamuna Cole oli lentokoneessa matkalla kohti Intiaa. Jiniä enemmänkin huvitti Colen mököttäminen mitä nuorimies antaumuksella suoritti. Alkuvaikeuksien jälkeen Jin sai kuitenkin Colen kohtuullisen helposti puolelleen heidän viettäessä viikon Intiassa, ennen kuin jatkoivat matkaa Etelä-Koreaan. Jin jaksoi muistutella Colea siitä, miten erikoislaatuinen hän oli valkoisine hiuksineen ja pippurisine luonteineen. Intiassa Colen maailmankuva laajeni kilometritolkulla joka suuntaan, kun hän näki aivan uuden kulttuurin ja maan ensimmäistä kertaa. Hän halusi kokeilla kaikkea, hienoja ruokia, värikkäitä kankaita ja kaikkea mitä eteen sattuikaan tulemaan.
Jin oli täysin erilainen niihin miehiin verrattuna, jotka olivat aiemmin liittyneet Colen elämään. Hän ihaili Colea, mutta ei koskaan yrittänyt mitään kyseenalaista. Hän sai Colen tuntemaan olonsa arvokkaasti ja vaikutti nuorukaisen minäkuvaan ja kasvavaan itsevarmuuteen enemmän kuin Cole saattoi myöntää. Itsevarmuus olikin ehkä yksi syy sille, miksi Cole Koreaan päästyään aloitti laadukkaamman huoran hommansa kohtuullisen hyvillä mielin. Hän sai myös jollain tapaa ihmisarvonsa takaisin, sillä sai jopa osan ansaitsemasta rahasummastaan omaan käyttöönsä.
Cole ei osannut oikein tehdä ansaitsemillaan rahoillaan tosin mitään, mutta kerran kaupungilla Jinin kanssa kulkiessaan Cole seisahtui tyystin seuraamaan jousiammuntaesitystä. Kyseessä oli jonkinlainen perinteinen juhlallisuus, mutta erityisesti jousiammunnan tyyni tarkkuus vangitsi Colen pauloihinsa. Jin totta kai huomasi Colen kiinnostuksen, ja esityksen lopuksi kyyditti Colen esiintyjän puheille. Siitä sitten lähtikin Colen jousiammuntaharrastus, Hän osti oman jousen ja Jin maksoi esiintyjän opettamaan Colelle taitojaan. Jousityöskentely mitä Cole alkoi opetella ei ollut nykyaikaista, vaan jotain paljon vanhempaa, melkein unohtunutta. Modernit jousiampujat eivät kun enää liikkuneet, mutta Colen oppima jousiammunta oli jotain aivan muuta. Jousiammunta itsessään oli jo tärkeää Colen itsensä löytämiselle, mutta vielä tärkeämpää oli hänen mentorinsa laji. Chul, hänen mentorinsa, oli haukkamuodonmuuttaja ja hän huomasi Colen olevan lajitoveri, vaikka Cole ei sitä edes itse tiennyt, ainakaan tiedostanut. Chul vei Colen tapaamaan kerran isoäitiään, joka oli jo vanha, mutta sitäkin viisaampi. Muodonmuuttaja hänkin. Hänellä oli melkein noidan maine, joka kertoi tarinaa, että hän näki ihmisten todellisen luonteen. Kaksikon avulla Cole pääsi kosketuksiin eläinpuolensa kanssa.

Vuodet kuluivat, jälleen, Cole varttui ja kasvoi varsin viehättäväksi nuoreksi mieheksi. Chulista ja hänen äidistä tuli Colelle hyvin tärkeitä, sillä he olivat sillä hetkellä ainoat maailmassa, jotka hänen salaisuutensa tiesivät. Jin kuitenkin tuli tästä kateelliseksi, sillä hänestä Cole vietti liikaa aikaa jousiammunnan parissa, unohtaen kenelle kuului. Tilannetta huononsi se, että Cole ei ollut ainoa, joka oli pitänyt lajinsa salassa. Jin oli nimittäin vampyyri, ja suutuspäissään Jin tappoi Chulin äidin, eräänlaisena kostona. Cole sai jatkaa jousiammunnan harjoittelua, mutta vähemmän kuin ennen. Hänelle Jin oli kuitenkin erehtynyt paljastamaan todellisen luontonsa, ja menetti siten vaikutusvaltaansa Coleen. Colelle taas tilanne enteili yhden, jos toisenlaista kriisiä, kun hänen ihailema ja häntä ohjannut henkilö paljastuikin - jälleen kerran - murhaajaksi. Cole oli tällöin 18.
Elämä eteni omalla painollaan kaikesta huolimatta, ja Colen asema jopa parani huorien joukossa. Maine toi kuitenkin haasteensa, sillä asiakaskunta muuttui rikkaammaksi, ja rikkaammilla oli varaa vaatia kaikenlaisia erikoisuuksia, ja heille oli vielä vaikeampi sanoa ei. Cole sai kuitenkin enemmän vapauksia, hän sai ottaa itse asiakkaita vastaan ja vaikka olla tarjolla kadunkulmalla, jos siltä tuntui. Cole sai myös huomata, että Jinin lähipiiri koostui pitkälti vampyyreistä, joita Cole oppi vihaamaan, mutta myös pitämään vihansa piilossa. Seuraava käännekohta tapahtui Colen lähestyessä 20 vuoden ikää.
Ilta oli tavallinen, Cole oli saanut osoitteen missä hänen olisi määrä tavata ennalta tuttu asiakas ja kaikki alkoi sangen normaalisti. Monta ikävää sattumaa osui kuitenkin sille illalle. Ensinnäkin rikkaalla miehellä oli vihollisia, toiseksi miehellä oli kuvitteellinen punainen rasti selässään, ja kolmanneksi kesken hommien huoneen ovi potkaistiin sisään ja mies ammuttiin kesken aktin Colen päälle. Taas. Kyllä siinä jokin voihkaisuun sekoittunut ja kiljahdukseksi muuttunut ääni säikähdyksen seurauksena taisi Colen suusta karata ja olisi vähättelyä väittää, etteikö tapahtuma olisi nostanut Colelle muistoja pintaan. Hän kutenkin pakotti itsensä toipumaan alkushokista ja lamaantumisesta kohtuullisen nopeasti tuntiessaan miehen veren alkavan valua pitkin hänen omaa ihoaan ja työnsi miehen pois päältään.
Cole vetäisi hätäisesti peitonnurkkaa etumuksensa peitoksi kohottautuessaan puoliksi istumaan ja katsellessaan säikähtäneenä hauskanpidon keskeyttäjiä. Cole ei tainnut olla ainut, joka oli yllättynyt tilanteen käänteestä. Jengiltä vaikuttava porukka nyt kuitenkin peittosi sen inasen paremmin, vaikka pääsi Colekin nopeasti tilanteessa kärryille. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän katsoi puoleensa osoitettuun pistooliin Cole käsitti, että lähellä oli myös oman henkikullan lähtö, ellei hän pelaisi korttejaan oikein.
Korea kun ei ollut Colen vahvuuksia - vaikka selvisikin sillä arjessa -, joutui hän turvautumaan siihen toivoon, että joku huoneessa olevista voisi tulkata. Kädet näkyvillä Cole kysyi koreaksi, puhuiko kukaan englantia, ja sai vielä pyydettyä, etteivät ampuisi. Hetken huoneessa vallitsi hiljaisuus ja katseita vaihdettiin. Colen onneksi eräs jengiläisistä taitoi englanninkin. Kyseinen henkilö oli vasta kovin nuoren näköinen, vain vuoden tai pari häntä itseään vanhempi. Colen katseesta varmasti välittyi pinnan alla kupliva paniikki, sillä ei hän halunnut kuolla. Tulkin avulla Cole sai onneksi selitettyä, että hänestä olisi enemmän hyötyä elävänä kuin kuolleena, jos he kerran kuollutta miestä ja hänen lähipiiriään halusivat satuttaa. Se oli myös totta, sillä rikkaat usein mielellään lörpöttelivät jos jonkinlaisia luottamuksellisia tietoja.
Jollain ihmeen keinolla Cole sai nahkansa pelastettua. Se tosin oli hieman laiha lohtu, sillä jengi otti Colen ns. säilöön siksi aikaa, kunnes saisivat päätettyä mitä blondin kanssa tehdä. Vankina ollessaan Cole taas yritti saada aina tilanteen tullen kontaktia siihen poikaan, joka oli hänen tulkkinaan toiminut. Hetken mielijohteesta - sen parempaa selitystä Cole ei ainakaan itse sille keksinyt - poika sitten päätti auttaa Colen vapaaksi. Huono säkä sinänsä, sillä hän jäi tekosistaan kiinni ja menetti jenginsä luottamuksen.
Kaksikko - Lee ja Cole - lähtivät siten pakon sanelemina karkumatkalle. Olihan se aika surullista, melkein oudolla tapaa runollistakin. Lee ja Cole tulivat kohtuullisen vaivattomasti toimeen keskenään, vaikka luonteet reippaasti toisistaan erosivatkin. Ehkä heitä lähensi se, että molemmat halusivat menneisyyttään pakoon. Olisivat he varmaan erillään myös selvinneet eteenpäin, mutta jokin sai heidät jatkamaan kaksistaan.
He ottivat suunnaksi Kroatian, matkustaen pätkissä Etelä-Koreasta Kiinaan, Kazakstaniin, Venäjälle, Ukrainaan… hitaasti lähestyen Kroatiaa. Matka vähintään hitsasi kaksikon peruuttamattomasti yhteen. Heidän tapauksessaan se ei tosin tarkoittanut sitä, että he tietäisivät kaiken toistensa menneisyydestään, vaan enemmänkin jonkinlaista hengenheimolaisuutta. Molempia elämä oli uniikilla tavallaan potkinut perseelle, ja siinä jos jossain oli samaistumispintaa. Puoli vuotta he kokonaisuudessaan ehtivät tuntea, kunnes törmäsivät Marina nimisen naisen johtamaan ryhmään, jota 7 Sins-nimellä kutsuttiin. Varsinkin Colea ajatus vampyyrien kaltaisten olentojen metsästämisestä viehätti, suorastaan kutsui. Cole ja Lee saivat liitytyksi ryhmään, ja Cole sai uudeksi nimikkeekseen Envyn. Leen kanssa Cole oli jo ehtinyt hieman tutustua lähitaisteluun, mutta uskallan kuitenkin väittää, että paikkansa Cole lunasti jousiammunta taidoillaan.
Vechnostiin Cole ajautuu Leen kanssa ropen alussa.

Now show me baby, now don’t you be scared
Little touch, little kiss, feel a shiver down your spine?
Now, yes, let’s f*uck, till the morning is nigh,
I’ll fascinate, you’ll create, till we’re both still flying high

This feeling sweet or nice, we’ll make it once or twice,
So after all of the pitying noises cry,
We’ll be alone to feel, We’ll know it’s all unreal,
So, do you agree? So do you believe?

Muuta: Cole kuuluu 7 Sins-ryhmään ja kantaa nimeä Envy. Motiivina vahva vampyyriviha.
Colen oma vampyyriys on pysynyt piilossa sen takia, että erikoisuudet on kohtuu helposti selitettävissä muillakin syillä, kuin vampyyriydellä. Ainaostaan haavojen nopeampaa ja puusta aiheutuneiden haavojen hitaampaa parantumisprosessia vosi olla vaikea lääketieteellisesti selittää.
Cole vihaa vettä, tai tarkemmin kastumista.
Kielistä Cole osaa kroatiaa äidinkielenään, englantia sujuvasti ja jonkin verran koreaa.

Come one, you’ve called me so many years,
What are complaints? No restraints? You’ve come here to play,
Hit, miss, so,so, are you ready or not?
Maybe you are? Or so far, are you scared to try?
Well form your eyes, are you seeing me clear?
If it is time, give it mine, feel your fingers down my spine,
Are you hard or soft? Are you ready to cum?
So if you are? Is it far? Are you waiting for me darling?
Aah my darling!

//*aggressiivinen hahmotietojen viskaus liittymisnurkkaan* en tiennyt osaavani tehä hahmoja päivässä mutta näköjään sekin onnistu, Okei, myönnettäköön, menneisyyttä olin jo alottanut. Sitten vaan odottelemaan niitten asioitten mieleen palailua mitkä oon unohtanut uvu Gabrielin voisi myös poistaa hahmoista, hänellä ei ole oikein virkaa enää :/

Nimi: Frosty

24.03.2017 00:40
Materiaali:
Normaalimuoto: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/9b/ff/fe/9bfffe5d2c3c53c9b56d46ef 73eaa503.jpg
Muutoseläin: http://tinypic.com/view.php?pic=1zvg9sg&s=9#.WNA2siIyDqA
Silmien normaali väri: http://www.eyedoctorguide.com/images/blue-eye.jpg
Silmien väri vedessä: http://1u1nd1w46xu30i5iz3ud2h21.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/ 2016/02/beautiful_bright_blue_eye_by_ih8m0r0nz.jpg
Hiukset vedessä: https://img0.etsystatic.com/014/0/6288795/il_fullxfull.450491130_lxpq.jpg


Nimi: Sarah Bowie, tutummin Skylla
Laji: muodonmuuttaja ~ hippokamppi
Ikä: 14, syntymäpäivä 15.11.
Sukupuoli: nainen

The seaweed is always greener
In somebody else's lake
You dream about going up there
But that is a big mistake
Just look at the world around you
Right here on the ocean floor
Such wonderful things surround you
What more is you lookin' for?

Luonne: Kohtelias ja ystävällinen realisti. Skylla ei rakentele pahemmin pilvilinnoja, vaan pitää jalat maan pinnalla. Tietysti jokaisella on jotain haaveita, mutta Skyllalla ne ovat saavutettavissa olevia unelmia. Hänelle on kehittynyt urheiluharrastuksen myötä tiukka itsekuri, jonka avulla hän on onnistunut pääsemään niin pitkälle urheilussa. Tyttö on periksiantamaton ja sinnikäs tavoitteissaan eikä hevin luovuta. Jos hän jotain päättää niin hän menee päätöksensä vuoksi vaikka läpi harmaan kiven.
Tiukasta itsekuristaan huolimatta Skylla osaa nauttia elämästään. Suurinta iloa hänelle tuovat onnistumiset ja itsensä ylittäminen. Iloinen hymy on hänelle luonnollisempi asia kuin nauru, mutta se on hänen tapansa ilmaista iloa. Hänellä on hiukan merkillinen huumorintaju ja sarkasmi on yleisempää kuin varsinaiset vitsit. Hän on liiankin avulias ja yltiöempaattinen: jos surettaa, Skylla ainakin yrittää auttaa.
Pitkäpinnainen tyttö ei suutu herkästi ja yrittää selvittää asiat puhumalla. Hänet saa yrittää suututtaa, mutta se on hankala homma. Kommentit suututtamisyrityksiin ovat luokkaa "jaa" ja "aivan" ja joskus jotain pidempiä kmmentteja. Yleensä hän suuttuu kunnolla vasta silloin kun joku loukkaa jotakuta hänen ystäväänsä. Silloin voimiaan hallitsematon Skylla muuttuu hippokampiksi ja karjuu jotain käsittämätöntä. Jos hän onnistuu pysymään ihmisenä, hän raivoaa kaiken kohteliaisuuden menettäneenä kuten teinit yleensäkin. Köh köh.
Valehtelu ja epäluotettavat ihmiset saavat hänet näkemän punaista ja jos Skyllan luottamuksen menettää kerran, ei sitä takaisin saa. Itse hän ei valehtelua harrasta.
Surullisena, oikein säikähtäneenä tai hyvin peloissaan Skylla pillahtaa yleensä itkuun. Kyyneleitä tulee kuin vettä Niagarasta eivätkä ne ihan heti lopu. Tyttö ei yleensä häpeä itkeä, mutta tietyssä seurassa hän kokee itkemisen hyvin nolona, esimerkiksi jos seura on hyvin epämiellyttävää.

Under the sea
Under the sea
Darling it's better
Down where it's wetter
Take it from me

Ulkonäkö: Skylla on noin 170 cm pitkä tyttö, vai pitäisikö sanoa nuori nainen. Hän omistaa pitkät platinanvaaleat hiukset ja vaaleansiniset silmät. Hiuksiaan tyttö pitää yleensä auki, mutta joskus hänet saattaa nähdä pitävän hiuksiaan poninhännällä. Ruumiinrakenteeltaan tyttö on hoikka, mutta sopusuhtainen ja uintiharrastuksen myötä hänelle on kehittynyt voimakkaat lihakset. Hän pukeutuu yleensä harmaansiniseen paitaan, tummanharmaisiin college-housuihin ja lyhytvartisiin, kuluneisiin harmaisiin Converseihin; samoihin vaatteisiin jotka hänellä oli päällään hänen tullessaan Vechnostiin. Kasvoiltaan Skylla näyttää hiukan ikäistään vanhemmalta. Hän omistaa korkeat poskipäät, terävähkön leuan ja hiukan painuneet posket. Ihonväriltään tyttö on melko kalvakka kaveri, vaikkakin poskilta löytyy tervettä punaa. Hän ei ole koskaan pahemmin meikannut, silloin tällöin puuteria ja ripsiväriä. Vechnostin puolella Skylla kuitenkin on hylännyt meikkaamisen: kosmetiikkatuotteet kun tahtovat olla saarella kiven alla.
Vedessä Skyllan vaaleat hiukset ja siniset silmät vaihtavat väriä: hiukset värjäytyvät liukuvärjäyksenä päälaelta alkaen tummansinisiksi, turkoosihtavan sinisiksi ja lopulta vihreiksi, silmät taas muuttavat väriään merensinisiksi. Tämä ilmiö tapahtuu myös Skyllan kastuessa esim. sateessa, tosin värit ovat hailakammat.
Eläinhahmossaan Skylla on lähes viisimetrinen hippokamppi. Suurin osa pituudesta kuluu pitkään pyrstöön. Vaikka Skylla itse onkin vielä nuori, on hän eläimenä jo lähes täysikasvuisen hippokampin kokoluokkaa. Hänellä on turkoosin sävyiset vihreät suomut, jotka valon osuessa niihin kimaltelevat vaaleanvioletteina. Harjas ja evät puolestaan ovat vaaleanvihreitä ja läpikuultavia. Hänen eturäpylöissään on vihreät, terävät kynnet, jotka auttavat maalle nousussa.

Up on the shore they work all day
Out in the sun they slave away
While we devotin'
Full time to floatin'
Under the sea

Menneisyys: Skylla aloitti elämäsä Floridan auringon alla, tarkemmin sanottuna Miamissa. Miamista hän muutti perheensä kanssa viiden vanhana Clearwateriin, meren äärelle. Meressä Skylla oppi uimaan ja vietti siellä suuren osan vapaa-ajastaan. Ennen koulun alkua pikkuneiti osasi uida oikein hyvin ja pystyi ko sanomaan, että meri oli hänelle kuin toinen koti. Silloin hänen hiuksensa ja silmänsä eivät vielä vaihtaneet väriä uidessa.
Koulussa Skylla yritti pärjätä mahdollisimman hyvin: hän teki läksyt, opiskeli asiat niin hyvin kuin taitoi ja riensi sitten taas mereen. Uimaharrastus jatkui ja jatkui, läpi vuoden, säällä kuin säällä. Kun myrskysi, Skylla jätti uinnin välistä, silloin se oli liian vaarallista.
Muutaman vuoden koulua käytyään tyttö huomasi ilmoitustaululla ilmoituksen uintijoukkueesta: Clearwater Cycloneista, johon etsittiin uusia jäseniä. Skylla ilmoittautui ja pääsi kuin pääsikin mukaan joukkueeseen: testiuinneissa hän oli ehdottomasti nopein. Siitä aukeni uusi tie uintimaailmaan: enää hän ei viettänyt niin paljon aikaa meressä, sillä syvä sininen korvautui uimahallilla. Hän harjoitteli ja harjoitteli, tavoitteenaan päästä huipulle.
Ikävät hännystelijät alkoivat kuljeskella Skyllan kannoilla, olihan tieto hänen hjuikeasta uinnistaan kiirinyt ympäri koulun. Aluksi hän nautti huomiosta, mutta se alkoi vähitellen pänniä yhä enemmän ja lopulta tyttö kylmän viileästi käski ikäviä hännystelijöitä jättämään hänet rauhaan. Ei hän suuttunut, mutta määrätietoinen käsky tehosi, jättäen Skyllan jokdeenkin yksin. Siinä vaiheessa hän oli ehtinyt saada lempinimensä antiikin Kreikan merihirviöltä, Skyllalta.
Uinti jatkui ja koulunkäynti jatkui. Elämä kulki samaa rataa. Skylla ei huolinut läheleen ketään muita kuin oikeat ystävänsä ja vietti yhä enemmän aika uimahallilla. Sitten, eräänä päivänä iski myrsky. Skylla oli rannalla kävelemässä ja katseli aaltoja. Yhtäkkiä eräs suuri aalto vyöryi hänen ylitseen ja heitti hänet mereen! Skylla yritti uida, mutta aallot kiskoivat häntä yhä kauemmas rannasta, eikä hänen auttanut kuin uida. Voimakkaat potkut pitivät tyttöä pinnalla, mutta märät vaatteet alkoivat hitaasti mutta varmasti kiskoa häntä raivoavan meren syvyyksiin. Skylla oli jo luovuttamassa, mutta huomasi yhtäkkiä pysyvänsä paremmin pinnalla. Sitten hän tajusi jalkojensa sulautuneen yhteen. Ja käsiensä muuttuneen somuisiksi jaloiksi, joissa oli räpylät. Kauhuissaan Skylla alkoi upota ja yritti henkensä kaupalla pysyä pinnalla, huutaen kauhuissaan kuin mikäkin poro. Yhtäkkiä hän huomasi maata. Sinne tyttö ui kauhuissaan ja ryömi kuivalle maalle. Siellä hän tajusi, että hänellä oli pyrstö. Ja suomut. Ja että meri oli yhtäkkiä kadonnut ja hän oli yksin kummallisilla raunioilla, kummallisessa hahmossa, kauhuissaan ja kylmissään.

Down here all the fish is happy
As off through the waves they roll
The fish on the land ain't happy
They sad 'cause they in their bowl
But fish in the bowl is lucky
They in for a worser fate
One day when the boss get hungry
Guess who's gon' be on the plate?

Taidot: Skylla on todella hyvä ja voimakas uimari, niin ihmis- kuin muutoshahmossaan. Hän kykenee uimaan pitkiä aikoja ja matkoja hengästymättä ja väsymättä paljoakaan. Sekä ihmis- että eläinhahmossaan hän kykenee hengittämään veden alla, ihmisenä kuitenkin rajoitetun ajan. Aika riippuu veden lämpötilasta; viileässä tai kylmässä vedessä hän saa henkeä paremmin kuin lämpimässä, koska kylmään veteen liukenee enemmän happea. Vedessä hän ei tunne kylmyyttä kuin vasta siinä vaiheessa kun vesi alkaa jäätyä, muulloin hänellä on pelkästään mukavan viileää. Hän ei vielä hallitse muodonmuutostaan ja muuttuu milloin missäkin: joskus vedessä, joskus maalla.

Under the sea
Under the sea
Nobody beat us
Fry us and eat us
In fricassee
We what the land folks loves to cook
Under the sea we off the hook
We got no troubles
Life is the bubbles
Under the sea
Under the sea

Muuta: Skylla ei liiemmin pidä etunimestään ja pyytääkin aina tapaamiaan henkilöitä kutsumaan häntä Skyllaksi. Hänen ääntelynsä hippokamppina muistuttaa joskus poron tai hirven ölinää ja roukunaa, toisinaan hevosen hirnuntaa, toisinaan valaan laulua.

Under the sea
Under the sea
Darling it's better
Down where it's wetter
Take it from me
Up on the shore they work all day
Out in the sun they slave away
While we devotin'
Full time to floatin'
Under the sea


Nonni, valmis! :D

Vastaus:

Oikein mainiot, lisäilen heti!

Nimi: Shina

22.03.2017 20:01
Nimi: Springmoon "Moon"
Laji: Muodonmuuttaja (Puuma)
Ikä: 19v puumana 1v
Sukupuoli: Nainen/Naaras

Luone: Moon on eräittäin itsevarma ja rauhallinen persoona. Moon on välillä ilkeä ja äkkipikainen. Moon viihtyy yksin mutta hän tykkää olla myös seurassa. Moon auttaa yleensä hädässä olevaa. Hän on myös lempeä ja kiltti, mutta hän osaa myös puolustautua ja olla ilkeä. Jos Moon suuttuu niin hän pyrkii omaa olemaan yksin, mutta jos häntä häiritsee niin hän hyökkää kimppuun, mutta taas iloisena hän on rauhallinen ja pyrkii olemaan muiden kanssa. Moon osaa olla myös hauska ja viihdyttää muita. Moon osaa pitää salaisuudet ja häneen voi luottaa. Hän on myös uskollinen ystävilleen. Mooniin on helppo tutustua koska hän on yleensä rauhallinen ja kiltti. Moon ei pelkää mitään. Moon on yleensä oma itsensä. Hän on myös huolehtivainen ja viisas. Moon on nopea oppimaan uutta. Moon ei yleensä halua näyttää tunteitaan muille, mutta Moon osaa olla oma itsensä. Ja yleensä Moon luottaa ystäviinsä. Moon osaa toimia vaikeissa tilanteissa.

Ulkonäkö: Moonin hiukset ovat pitkät ja punaiset ja silmät ovat ruskeat. Moon pitää yleensä farkkuja,paitaa ja hupparia tai sitten punaista tai sinistä mekkoa ja housuja. Moon on aika laiha,lyhyt ja kaunis. Moonin turkki on puumana vaalea jossa on valkoisia viiruja, ja silmät ovat kirkkaan siniset. Hän on myös puumana aika pieni. Moonin hampaat ja kynnet ovat terävät puumana, jonka takia hän on hyvä kiipeämään puissa. Moon pitää yleensä myös kaulukorua ja korviksia.

Taidot: Moon voi siis muuttua puumaksi. Hän on taitava uimari ja hyvä kiipeään puissa. Puumana hän näkee hyvin piemeässä. Kun Moon hermostuu niin hänen silmät muuttuvat tummiksi. Hänen äänensä on myös erittäin lumoava. Moon on myös hyvä taistelemaan.

Menneisyys: Moon syntyi normaalisti ihmis perheeseen johon kuului, äiti.isä ja kaksi siskoa. Hän eli ihanaa ja rauhallista elämää. Päivät kuluivat ja Moon täytti 14v jolloin hän päätti mennä metsään joka oli aina kieletty hänellä ja hänen siskoille. Moon eksyi metsään, mutta hän tajusi että hänen pitää etsiä uusi koti. Viimein hän löysi uuden kodin johon on sopeutui nopeesti ja hän oppi saalistamaan,uimaan ja kiipeämään puissa.

Tää on kyllä lyhyt, no en mä nyt keksinyt mitään :3

Vastaus:

Vähän tuntuu hutaisten tehdyltä :') Ulkonäkökuvauksen täytyy olla paljon pidempi, jos hahmolla ei ole kuvaa ja myös menneisyyttä tulisi pidentää. Tässä oli myös paljon kirjoitusvirheitä. Ihan ajan kanssa kannattaa tehdä sellainen hahmo, joka varmasti inspiroi, eikä yrittää pakolla kehittää hahmoa, josta ei omien sanojesi mukaan meinaa keksiä mitään :)

Nimi: Pumpkin-Girl

20.03.2017 21:56
Materiaali:
Kuva: http://aijaa.com/2OhaQL

Nimi: Cyma Sabrina Formannus "Cyma"
Laji: geenimanipuloitu
Ikä: 17 syntymäpäivä 19.1
Sukupuoli: nainen

Luonne: Geenimanipulaation takia Cyma on todella huono puhumaan, eikä täten tee ystäviä kovinkaan helposti. Cyman puhe on pääosin murahtelua ja ärinää, josta ei saa selkoa. Hänen joskus valitessaan puhua tuntemattomille on hän kuitenkin suorapuheinen ja päästelee paljon epämiellyttäviä asioita suustaan. Hän ei tee tätä tahallaan, vaan se on tietynlainen suojelusmenetelmä, jottei hänen luokseen ajautuisi pettureita tai sydäntensärkijöitä. Cyma siis valikoi melko tarkkaan ketkä päästää lähelleen, mikä johtuukin hyvin paljon tämän elämän traumaattisista kokemuksista. Hänellä on todella paljon luottamisongelmia, jotka kuitenkin häviävät pikkuhiljaa kun tähän tutustuu.

Kun Cymaan tutustuu saa helposti sulatettua tämän sydämen. Hänestä tulee todella lempeä ja äidillinen, eikä hänestä helpolla pääsekään sitten eroon. Hän on todella huolehtivainen ja suojelevainen, joka saattaa joskus yltyä liiallisuuksiinkin. Cyma on myös hyvin uskollinen ystävilleen, eikä jättäisi milloinkaan ketään pulaa, vaikka tilanne olisi todella paha.

Cyma ei mielellään näytä tunteitaan kovinkaan avoimesti. Tunteet oikeastaan jopa pelottavat ja hämmentävät häntä, sillä hänelle itselleen ei juurikaan ole koskaan niitä osoitettu. Sureminen on tälle heikkous, eikä sitä voi muiden edessä – ei edes ystävien edessä – näyttää. Cyma ei kuitenkaan kontrolloi tunteitaan niin hyvin että saisi ne peitettyä, joten välillä tämä murtuu. Menetyksen tuska on tälle jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa ja saa tämän kyynelkanavat aukeamaan. Kun Cyma menettää hänelle jotain tärkeää, niin hän ei edes yritä peitellä tunnepurkauksiaan. Viha ja katkeruus ovat voimakkaimmat tunteet, jotka Cyma pystyy näyttämään muillekin kuin ystävilleen avoimesti.

Cyman itsetunto on todella heikko, eikä hän siksi aina uskalla näyttää omia tunteitaan tai olla oma itsensä. Hän pitää itseään kummajaisena, eikä ole vieläkään päässyt yli traumoistaan, jotka geenimanipulaatiot häneen jättivät. Geenimanipulaatioit ovat tehneet tästä todella katkeran ja itseensä tyytymättömän tytön.

Ulkonäkö: Cymalla on hyvin leveä ja lihaksikas ruumis, jossa on melko maskuliinisia piirteitä. Hänen hartiansa ovat leveät, ja lihasmassaa on riittämiin käsissä ja jaloissa. Erityisesti hänellä on lihaksikkaat ja pitkät jalat, joissa on selvästi enemmän pituutta kuin hänen yläruumiissaan. Cyma ei jaloistaan huolimatta ole mikään hujoppi ja pituus onkin tasan 170cm. Cymalla on pyöreähköt kasvot, joita halkoo kaksi syvää arpea. Toinen arvista mutkittelee pitkin nenänvartta ja toinen taas menee melkein oikean silmän yli. Cyman silmät ovat väriltään yönmustat ja kooltaan ne ovat häkellyttävän suuret. Muodoiltaan silmät ovat pyöreät. Cyman iho on väriltään rusehtavaa, mikä johtuu geeneistä joita häneen syötettiin. Hänen hiuksensa taas ovat todella kiharat ja afromaiset, väritykseltään mustat. Yleensä hän pitää hiuksiaan auki, mutta joskus hän saattaa sitoa ne tiukalle nutturalle, jotteivat ne tulisi tielle. Cymalla on puhtaanvalkoinen hammasrivistö, jonka kulmahampaat ovat erityisen terävät. Cymalla on useimmiten yllään valkoinen, musta tai harmaa toppi, jonka hän on yhdistänyt camo kuvioisiin löysiin farkkuihin. Hänellä on myös monesti vaaleanharmaa huppari kiedottuna vyötärönsä ympärille. Jaloissaan hänellä on usein mustat nahkasaappaat, jotka kätkeytyvät suurimmaksi osaksi löysien housujen alle.

Taidot: Cyma on geenimanipuloitu, jonka geeneissä on karhun geenejä. Siksi Cyma onkin hyvin vahva ja pärjää hyvin nyrkkitappeluissa. Puihinkiipeilykin luonnistuu tältä ja tämä liikkuukin oksistossa yllättävän ketterästi. Cyman runsas lihasmassa luo tälle usein ongelmia, sillä tämä ei täysin aina hallitse massiivista kehoaan ja onkin usein hieman kömpelö.

Menneisyys: Cyma syntyi italialaiseen perheeseen ainoaksi lapseksi. Hänen äitinsä menehtyi piakkoin tyttärensä syntymän jälkeen ja Cyma jäi isänsä kasvatettavaksi. Cyman isä murtui vaimonsa kuolemasta ja vetäytyi omiin oloihinsa. Hän ei juurikaan kiinnittänyt huomiota tyttäreensä ja palkkasikin lukuisia lastenhoitajia vahtimaan tätä, jotta saisi vastuun vieritettyä niskoiltaan. Cyman isä teki paljon töitä ja yritti tehdä tieteellistä läpimurtoa ja lopulta hän keksikin mitä voisi yrittää tehdä. Hän päätti tehdä tyttärestään koekaniininsa.

Cyman täyttäessä yhdeksän alkoi hänen elämänsä alamäki. Hänen isänsä alkoi tehdä erilaisia kokeita tyttärellään. Cyman isä syötti tyttäreensä karhun geenejä ja vähitellen alkoivat muutokset näkyä Cymassa. Hänen ihonsa tummeni ja hänelle alkoi tulla enemmän lihaksia. Myös tytön käytös muuttui ja hän alkoi murista ja ärhennellä enemmän. Cyman isä oli tästä tietysti innoissaan ja seurasi innoissaan tyttärensä kasvua geenimanipuloituna ihmisenä.

Cyma vuosien kuluessa itsekin ymmärtää mitä hänen isänsä hänelle teki ja tästäkös seurasi raivokas riita kaksikon välillä. Cyma kieltäytyi olemasta enää isänsä koekaniini ja uhkasi lähtevänsä pois. Cyman isä raivostui tästä ja kävi tyttärensä kimppuun hyvin kovakouraisesti. Cyma tappeli isäänsä vastaan ja onnistui pääsemään pakoon. Väsyneenä ja epätoivoisena Cyma etsi itselleen turvapaikkaa ja hyppäsi sen enempää ajattelematta junaan. Tyttö nukahti junaan ja seuraavalla kerralla avattuaan silmänsä löysi hän itsensä täysin tuntemattomasta paikasta. Cyma ei tästä järkyttynyt vaan oli lähinnä helpottunut päästyään pois vanhasta ja ankeasta elämästään.

Muuta: Cyma syö paljon raakaa kalaa ja hunajaa geeniensä takia. Cyma asuu milloin missäkin ja yöpyy teltassaan, jota kantaa aina mukanaan.

Vastaus:

Oikein hyvän tiedot, lisäilen heti! Tervetuloa mukaan :)

Nimi: Nanaba
Kotisivut: http://mysterycats.suntuubi.com/

19.03.2017 22:00
Dodi. Katsotaas kuinka miun lomakkeen kirjoittamistaidot ovat ruostuneet, ja toivotaan että ropetustaidot ois edes puoliksi yhtä "loistavassa" kunnossa. ( ͡° ͜ʖ ͡°)

Materiaali:
Kuva: http://u.kahvipaketti.com/u/4746643453.png

Nimi: Somboom Lee, tutut käyttävät lempinimeä "Bom."
Laji: ihmissusi
Ikä: 17.02.2001 || 16v.
Sukupuoli: mies

Luonne: Somboomia parhaiten voisi kuvailla sanoilla hurmaava, herkkä, lapsekas, lojaali mutta äärimmäisen omistuksenhaluinen. Monet kuvailisivat häntä varsinaiseksi koiranpennuksi, johtuen luultavasti hänen tavastaan seurata ystäviään ympäriinsä, pysytellen näiden varjossa ja totellen lähes jokaista pyyntöä. Tämä saa monet pitämään häntä lapsellisena, naiivina ja jopa typeränä, vaikkei asia ihan niin olekaan – Somboom on sosiaalinen eläin, joka kaipaa muiden hyväksyntää ja pyrkii miellyttämään niitä, joita hän kunnioittaa. Pelkkä riippakivikään hän ei ole, sillä jos Somboomin luottamuksen ansaitsee, voivat monet vain haaveilla niin lojaalin ystävän tuesta. Hän on valmis tyytymään mukisematta muiden päätöksiin, vaikkeivät ne hänestä ihanteellisia olisikaan. Suhteen syventyessä ja Somboomin itsevarmuuden kasvaessa voi hän alkaa jo avata itsekin suunsa ja pyrkiä saamaan tahtonsa läpi jopa lapsellisella vikinällä ja vänkäämisellä, mutta jos hänelle tekee selväksi ettei tämä käy, on hän myös nopeasti alistumassa.

Tällainen mestari-koiranpentu-suhde kuulostaa monesta kontrollia ja uskollisuutta ystävyyssuhteissa kaipaavasta varsinaiselta unelmalta, mutta on siinä myös varjopuolensa – siinä missä Somboom on valmis puolustamaan ystäviään, se tarkoittaa puolustamista kaikilta, jotka niitä eivät ole. Kilpailijoiksi poika lukee jokaisen uudenkin tuttavuuden, luoden näihin pistäviä mulkaisuja tilaisuuksien tullen ja pyrkien pitämään omat ystävänsä erossa kaikista muista. Joskus hänen omistushaluisuutensa ja kateutensa voi mennä jopa lapselliselle tasolle pisteeseen, jossa poika fyysisesti estää ystäviä lähtemästä luotaan, anoen jäämistä ja valittaen yksinäisyyttä koiranpentuilmeellä.

Somboom on myös äärimmäisen herkkä – hänen ripustautumisensa ja huomionhakuisuutensa käy varmasti aikanaan kenen tahansa hermoille, varsinkin jos kaipaa edes hieman yksinäisyyttä silloin tällöin. Hienovaraisesti asiasta huomauttaminen harvemmin tehoaa, mutta äänensä korottaminenkaan ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, ellei tahdo pojan loukkaantuvan verisesti ja aloittavan mykkäkoulua anteeksipyyntöön asti. Hänestä on siis vaikea päästä eroon, ellei jopa mahdoton.
Somboomin ystävyys on varsinainen kaksiteräinen miekka – täytyy vain toivoa, että hänen seuransa oli kaikkien niiden pojan pois ajamien tuttavuuksien arvoista.

Vaikka kolme neljäsosaa Somboomin persoonasta perustuu ystävyyssuhteisiin ja niiden muodostamiseen, on hän jonkun tuntemattomien seurassa kuin toinen ihminen (tai tässä tapauksessa ihmissusi). Hän on kohtelias ja ystävällinen kaikille keitä ei vielä tunne, ja jos joku hänet paremmin tunteva olisi sen näkemässä, ei hän varmasti uskoisi silmiään (vaikka kaikkihan siitä pisteestä Somboomin kanssa aloittivat, saattaa hyvin nopeasti unohtua ettei poika aina ollut se koiranpentumainen Somboom). Kuitenkin heti kun joku kehen ripustautua ilmaantuu paikalle, muuttuu hänen persoonallisuutensa silmänräpäyksessä.

Ulkonäkö: Somboom on varsin solakka, arvioltaan 173cm pitkä nuorukainen. Ei ehkä tyypillisin ruumiinrakenne miespuoliselle ihmissudelle, mutta pojalle on sentään kertynyt lihasmassaa jalkoihinsa ja käsivarsiinsa, vaikka vaatetus tuppaakin peittämään sen.
Kasvonpiirteissä pojalla ei ole mitään, mihin huomio kiinnittyisi ensimmäisenä. Hänellä on tummat, aasialaisia muistuttavat silmät, ”luonnolliset silmäpussit” ja suora nenä. Hymyillessä esiin pistävät hymykuopat molemmilla puolin poskia, jolloin usein näkyvätkin myös Somboomin ”pupumaiset” etuhampaat. Vasemmassa poskessaan hänellä on myös pieni arpi, jonka synnystä pojalla ei ole oikein varmuutta – luultavasti hieman astetta rajummaksi yltyneiden lapsuusleikkien tulosta. Korvissa Somboomilla on yhteensä seitsemän lävistystä, toisessa kaksi perus korvakorua, toisessa kolme sekä kaksi helix-lävistystä. Hiukset ovat pikimustat, eivät ihan keskeltä jaetut.
Somboom pukeutuu tyypillisesti varsin tummanpuhuvaan vaatekertaan, suosien erityisesti mustia poolopaitoja ja vaatteita, jotka ovat mukavia päällä ja joissa on mukava liikkua. Jalassaan hänellä on varsin kuluneet, mustat combatbuutsit.


Taidot: Somboomilla ei ole erikoiskykyjä ihmissusien tarkkojen aistien, ketteryyden ja massiivisen voiman lisäksi.
Taistelussa hän ei ole voittamaton vastus, mutta fyysisen voimansa ja atleettisen taustansa takia pojan päälle rynniminen ei ehkä ole paras mahdollinen siirto heti kättelyssä. Vaikka Somboom onkin varsin passiivinen persoona, ei hänellä ole aikomustakaan armahtaa ketään, joka oli hänen kurkussaan kiinni ensin.

Menneisyys: Somboomin perhetausta on varsin tavanomainen – hän oli keskiluokkaisen brittiperheen keskimmäinen lapsi. Äiti työskenteli sairaanhoitajana paikallisessa sairaalassa, isä pyöritti kuppilaa keskustassa serkkunsa kanssa ja isoveli muutti Lontooseen päästyään sinne opiskelemaan. Somboomilla itsellään oli edessään loistava ura pikajuoksijana, laaja kaveripiiri ja rakastava tyttöystävä.
Elämä näytti hymyilevän, kunnes Somboomin pikkusisko Saengdaolle todettiin koira-allergia, joka tarkoitti luopumista Somboomin rakkaasta koirasta. Poika oli ollut aina herkkä, joten hän ei tietenkään suhtautunut uutiseen kovin hyvin – Somboom päätyi viettämään vähemmän aikaa kotona ja pitämään yhteyttä perheeseensä, tällöinkin vain tiuskien ja mulkoillen vanhempiaan ja pikkusisartaan, vaikkei asia heidän syynsä oikeastaan ollut.

Kohtalokkaan valinnan Somboom kuitenkin teki viikonloppuna, jona hän päätti lähteä ystäviensä kanssa telttailemaan kokeeseen lukemisen sijaan. Vanhemmat eivät varmastikaan olleet iloisia hänen lapsellisesta käytöksestään ja laskeneista arvosanoistaan, mutta kun Somboom oli jotain päättänyt, ei heistä ollut herraa pysäyttämään.
Paljoa Somboomilla ei olekaan muistikuvaa sen yön tapahtumista – vain kiljuntaa, hämärä muisto suuresta, tummasta olennosta ja sanoinkuvaamaton kipu hänen vasemmassa reidessään. Seuraavaksi hän muisti maanneensa sairaalapedillä, itkevää äitiä lohduttava isä ja murtunut pikkusisko rinnallaan.
Kouluun takaisin päästyään Somboomia ympäröivät huolestuneet ystävän ja tyttöystävä, kysellen hänen vointiaan ja tapahtumia siitä yöstä. Poika ei ollut varma miten hänen ystävänsä olivat kohtauksesta selvinneet, ja juuri silloin häntä ei paljoa kiinnostanutkaan – häntä ympäröivät erilaiset hajut, korviin särähtävät äänet ja muut pienet asiat, jotka poika kuitenkin sivuutti lääkkeiden aiheuttamana yliherkkyytenä joka kuitenkin katoaisi ajan myötä.

Somboomin maailma romahti kuitenkin uudelleen, kun hänen tyttöystävänsä jätti hänet. Siinä missä Somboom ei nähnyt mitään väärää tytön miespuoliselle ystävälle (joka oli ihastunut hänen tyttöystäväänsä, Somboom oli siitä varma) turpaan antamisessa, oli tyttö kutsunut Somboomia kontrolloivaksi friikiksi, joka ei ollut oma itsensä telttailuonnettomuuden jälkeen.
Vaikka Somboom olisikin ollut ”oma itsensä” aiemmin, viimeistään tässä vaiheessa hän ei ollut. Temperamenttinen persoona poika ei koskaan ollut, joten hänen pimahtamisensa tuli varmasti yllätyksenä pojan vanhemmille, joiden ei auttanut kuin katsella vierestä heidän nuorimman poikansa rynnätessä yön pimeyteen.

Jälleen koitti yö, jonka tapahtumista Somboom ei muistanut paljoakaan – ja jälleen koitti aamu, jolloin hän heräsi keskeltä metsää, verisenä ja uupuneena. Hän oli vihdoin valmis myöntämään itselleen, ettei kaikki ollut kunnossa. Hän oli varma tulleensa hulluksi, ja vaikkei poika koskaan kovin uskonnollinen ollutkaan, hän päätyi polvilleen rukoilemaan vapautusta tästä, mitä ikinä tämä olikaan. Ja silmänsä avatessaan hän ei enää ollutkaan jo tutuksi käyneessä havumetsässä Southamptonin liepeillä.

Muuta: Somboom on vasenkätinen. Hän on syntynyt ja kasvanut Southamptonissa, Englannissa, joten puhuu äidinkieltään brittiaksentilla. Thaita hän ei osaa, vaikka onkin puoliksi thaimaalainen.
Ennen täysikuuta Somboom muuttuu kireäksi ja vetäytyy usein omiin oloihinsa, joka tulee yleensä yllätyksenä hänen takertuvaan persoonaansa tottuneille.
Somboomilla ei ole varsinaista asuinpaikkaa – ainakin toistaiseksi hän vaeltelee ympäriinsä, yöpyen siellä missä mahdollista.



Ugh, kauhean tönköltä tekstiltä tuntui. :'D noh katsotaas nyt jos pääsen tällä läpi, varmasti päädyn jossain vaiheessa juttuja lisäilemään/uudelleen kirjoittamaan.

Vastaus:

Tää mikään tönkkö ollut, aivan todella mainiot tiedot! Ja siis toi kuva on ihan törkeen hieno! Minäpä lisäilen nämä heti, tervetuloa mukaan! <3

Nimi: Frosty

16.03.2017 17:04
Nonni, arvasinhan että jotain jäi kesken >:c parannellampas vielä.

Ulkonäkö: Netopýr on pitkänhuiskea, hoikka nainen. Naisen kalvakoita, teräväpiirteisiä kasvoja kehystävät pitkät ja suorat, reisien puoliväliin asti kasvaneet korpinmustat hiukset, jotka ovat yleensä letitetyt. Vampyyri on hyvin ylpeä hiuksistaan, eikä aio leikata niitä enää lyhyemmiksi ja nykyään vain siistii latvoja välillä. Hänellä on tumman kuusimetsän sävyiset vihreät silmät, jotka verenjanossa muuttuvat tummanpunaisiksi. Vaikka Netopýr on hoikka, hänelle on kertynyt lihaksia ruumiillisen työn ansiosta. Naisella on pitkät, hämähäkkimäiset sormet ja lähes valkea, hiukan harmaaseen taittava iho. Tummat silmänaluset yhdistettyynä ihonväriin saavat naisen ulkonäön sairaalloiseksi. Teräväpiirteiset kasvot, suora nenä, hiukan painuneet posket ja ohuet, vaaleat huulet saavat aikaan tylynpuoleisen ilmeen. Netopýr pukeutuu mustiin oikeastaan aina, yleensä vaatetukseen kuuluu musta hihaton mekko ja musta neuletakki, mutta toisinaan hänen päällään voi nähdä puupölyiset mustat suorat housut ja tummanharmaan T-paidan. Kenkinä hän käyttää vanhanmallisia, mutta nykyaikaistettuja vihreä-mustia kenkiä (tuo kuvassa olevan kengän valkea osa on siis vihreä). Talvella ja muutenkin kylmällä säällä nainen pukee vanhan, mustan popliinitakin ja kaulaansa vihreän villakaulaliinan. Hänen ainoa korunsa on tummunut, hopeinen ohut päiväsormus, jossa kimaltelee pikkuinen vihreä timantti. Pituutta häneltä löytyy 184 cm.

Vastaus:

Jees!

Nimi: Frosty

15.03.2017 18:17
Materiaali:
Aseet: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/89/18/51/8918516bb6165d707a58df6b 7f83ab32.jpg
Sirkusmeikki 1 (kissat): http://www.iluvdiy.com/wp-content/uploads/2015/08/eyes6.png
Sirkusmeikki 2 (veitset): http://media-cache-ak0.pinimg.com/originals/14/9d/36/149d360263396024f15088 63184c5ce2.jpg
Koti: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/1f/a2/aa/1fa2aa73bcf7e74a3040f78b a9fac1cc.jpg
Kengät: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/e2/0a/5b/e20a5b31a5b73745e8b 67b77260ab28b.jpg
Anastasia: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/0b/e1/97/0be197b3a0332338a48632ee be65a458.jpg
Bastet: http://aime.us/photos/isw_03131.jpg
Sabina: https://bioventures.files.wordpress.com/2013/02/munchkin-cat.jpg
Puff: http://www.cozycatfurniture.com/images/custom/ragdoll_cat.jpg
Theme: https://m.youtube.com/watch?v=X9WAwyBqWgg

Nimi: Netopýr Bessmertnyj, kutsumanimenä toimii Pyrri. Käyttänyt valenimiä Amalia Popov, Nadya Solojev, Lanassa Kozlov, Ksana Sokolov, Milena Novikov ja Pauline Lebedev.

Laji: vampyyri

Ikä: 250 vuotta, ulkoisesti 25-vuotias. Syntymäaika 6.1.1767.

Sukupuoli: nainen

Are you insane like me? Been in pain like me?
Bought a hundred dollar bottle of champagne like me?
Just to pour that motherfucker down the drain like me?
Would you use your water bill to dry the stain like me?

Luonne: Netopýrin ylväs olemus ja viileän asiallinen käytös antavat hänestä usein kylmäkiskoisen ensivaikutelman. Hänessä on tiettyä salamyhkäisyyttä, hän kun ei puhu paljoa ja silloinkin kun puhuu, tekee sen niin että puolet lauseen merkityksestä saattaa jäädä pois. Netopýrillä kun on tapana epähuomiossa sanoa päänsä sisällä lauseen alku, mutta ääneen sanoa vain loppu. Tämä luo myös unohtelevaisen ja hajamielisen vaikutelman, mikä on osittain totta, joissakin asioissa vampyyrillä on hyvin laho pää. Netopýr puhuu paljon itsekseen ja kissoilleen ja saattaa höpistä jotain itsekseen, vaikka hänellä olisikin ihmisseuraa. Keskustellessakin hän saattaa vajota ajatuksiinsa, jolloin hän ei välitä muusta maailmasta tuon taivaallista. Jos hänelle tällöin sanoo jotain, vastauksena on melkein aina hyökkäävä "mitä?". Ei hän sitä ilkeyttään tee, hän on vain viettänyt niin paljon aikaa yksin itsensä ja kissojensa kanssa että vajoaa ajatuksiinsa ihan vain tavan vuoksi.

Netopýrin epävakaa luonne ja lyhyt pinna yhdistettynä vampyyrin ominaisuuksiin ja heittoveitsiin luo vaarallisen yhtälön. Nainen sattaa muuttua hetkessä kohteliaasta seuralaisesta raivostuneeksi paholaiseksi, joka ei ajattele mitä sanoo ja tekee, vaan antaa tunteiden viedä. Tuuliviirin lailla heittelehtivä mieliala tasaantuu kuitenkin hetkessä: vaikka Netopýr yhtenä hetkenä tarrautuisi kiinni kaulukseen ja uhkaisi veitsellä, hän saattaa seuraavassa hetkessä jo päästää irti ja jatkaa elämäänsä rauhoittuneena kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Kuitenkin on tapahtunut niinkin, että useammin kuin kerran nainen on vihanpuuskassaan haavoittanut toista pahasti ja muutaman kerran tappanutkin. Joskus hän katuu jälkeenpäin, joskus ei. Hän on mestari kantamaan kaunaa pahoista loukkauksista, kerran kävi niinkin että Netopýr palkkasi vampyyrinmetsästäjän tappamaan erään toisen vampyyrin, joka oli saanut vampyyrin kaunan osakseen.

Kylmästä ulkokuoresta huolimatta Netopýrillä on lämmin sydän, hän ei vain näytä sitä. Oikeastaan kylmyys johtuu siitä, että hänet on opetettu pienestä pitäen piilottamaan tunteensa. Jos hänen ystäväkseen pääsee, saa huomata ettei nainen olekaan niin kylmäkiskoinen kuin antaa ymmärtää, vaan hymyilee ja saattaa naurahtaakin. Hänellä on hyvä huumorintaju, eikä hän loukkaannu itseensä kohdistuvasta vitsailusta, ellei sen tarkoituksena ole loukata. Netopýr on hyvä kuuntelija ja vaikkei aina osaisikaan antaa neuvoja hankalassa tilanteessa, hän pyrkii myötätunnolla ja teekupposella saamaan toisen paremmalle tuulelle. Jos hän joutuu tilanteeseen, joka on hänelle vieras, hänestä huomaa sen. Vampyyri muuttuu tuolloin vaivaantuneeksi ja käytöksestä tulee kömpelömpää kuin tavallisesti, vaikka hän sen kuinka yrittäisi peittää.

Kaikenlaista elämänsä aikana nähneenä Netopýr on siedättynyt kuoleman näkemiselle, sekä itseensä että muihin kohdistuvalle väkivallalle ja epärehellisyydelle. Vaikkei hän itse valehtele kuin hätätilanteessa, muiden epärehellisyys ei jaksa häntä hetkauttaa ellei se kohdistu häneen itseensä. Naiselle ei ole mikään ongelma varastaa, mutta sitäkin hän tekee nykyään vain pakon edessä. Hän osaa näytellä tarpeen vaatiessa viatonta, mutta jos hänet käräytetään varkaudesta tai valheesta, hän myöntää virheensä ja pyytää anteeksi. Muukin kuin viattoman näyttely onnistuu: inhon peittely hymyn taakse, pahoinvoinnin ja väsymyksen esittäminen, kylmän naamarin pito ynnä muu ovat helppoja kuin heinänteko.

Kun suru kohtaa, vaikkapa joku Netopýrille läheinen kuolee, nainen ottaa asian raskaasti. Kylmä suojamuuri alkaa rakoilla ja hän pakenee yksinäisyyteen, vaikka tietää kyllä ettei yksin murehtiminen ole hyvästä. Hän pyrkii olemaan itkemättä seurassa ja antaa kyyneleiden tulla vasta yksin ollessaan. Joskus tämäkin pettää ja vampyyri pillahtaa itkuun seurassa, vaikkei sitä itse tahtoisikaan. Surun kourissa Netopýr etsitytyy sinne missä väkijuomia tarjoillaan, juo itsensä humalaan ja hoippuu sitten kotiinsa ennen kuin ehtii sammua. Humalassa kylmyys hajoaa ja tällöin naisen henkinen puolustuskyky on hyvin heikoilla kantimilla. Hän ei käyttäydy aggressiivisesti, vaan muuttuu oudon ystävälliseksi ja avoimeksi, mutta itkuherkäksi.

Are you deranged like me? Are you strange like me?
Lighting matches just to swallow up the flame like me?
Do you call yourself a fucking hurricane like me?
Pointing fingers cause you’ll never take the blame like me?

Ulkonäkö: Netopýr on pitkänhuiskea, hoikka nainen. Naisen kalvakoita, teräväpiirteisiä kasvoja kehystävät pitkät ja suorat, reisien puoliväliin asti kasvaneet korpinmustat hiukset, jotka ovat yleensä letitetyt. Vampyyri on hyvin ylpeä hiuksistaan, eikä aio leikata niitä enää lyhyemmiksi ja nykyään vain siistii latvoja välillä. Hänellä on tumman kuusimetsän sävyiset vihreät silmät, jotka verenjanossa muuttuvat tummanpunaisiksi. Vaikka Netopýr on hoikka, hänelle on kertynyt lihaksia ruumiillisen työn ansiosta. Naisella on pitkät, hämähäkkimäiset sormet ja lähes valkea, hiukan harmaaseen taittava iho. Tummat silmänaluset yhdistettyynä ihonväriin saavat naisen ulkonäön sairaalloiseksi. Teräväpiirteiset kasvot, suora nenä, hiukan painuneet posket ja ohuet, vaaleat huulet saavat aikaan tylynpuoleisen ilmeen. Netopýr pukeutuu mustiin oikeastaan aina, yleensä vaatetukseen kuuluu musta hihaton mekko ja musta , mutta toisinaan hänen päällään voi nähdä puupölyiset mustat housut ja tummanharmaan T-paidan. Kenkinä hän käyttää vanhanmallisia, mutta nykyaikaistettuja vihreä-mustia kenkiä (tuo kuvassa olevan kengän valkea osa on siis vihreä). Hänen ainoa korunsa on tummunut, hopeinen ohut päiväsormus, jossa kimaltelee pikkuinen vihreä timantti. Pituutta häneltä löytyy 184 cm.

Hey girl, open the walls, play with your dolls
We'll be a perfect family.
When you walk away, it's when we really play
You don't hear me when I say,
Mom, please wake up.
Dad's with a slut, and your son is smoking cannabis

Menneisyys: Netopýr syntyi arvostettuun Bessmertnyjn vampyyrisukuun hiukan Moskovan ulkopuolella sijaitsevassa kartanossa, joka oli ollut suvun hallussa jo pitkään. Perheeseen kuuluivat isä Petrov, äiti Amalji ja isoveli Fedor. Nuorempana lapsena hänelle ei asetettu niin suuria odotuksia kuin Fedorille, mutta kyllä Netopýrillekin niitä riitti. Koulun hän aloitti kotiopettajan johdolla oikeastaan heti opittuaan puhumaan ja kävelemään. Normaaleiden kouluaineiden lisäksi hänelle opetettiin balalaikan soittoa, ratsastusta ja veitsenheittoa. Tyttö kulki vanhempiensa ja veljensä mukana eri tilaisuuksissa, jonne heidät kutsuttiin ja Netopýr oppi, että hänen täytyi "olla eduksi perheelleen" käyttäytymällä arvokkaasti. Eihän se pikkulapselta onnistunut, mutta hänen kasvaessaan se alkoi sujua aina vain paremmin.
Siinä missä Bessmertnyjtä pidettiin muiden keskuudessa kunniallisina kansalaisina, totuus oli jokseenkin toinen. Alkoholi, huumeiden käyttö ja Petrovin yön yli kestävät retket toisten naisten luo olivat aivan normaaleja. Ehkä se oli osasyyllinen siihen, että aikuisena Netopýrkin alkoi hukuttaa surujaan pulloon.

Hey girl, look at my mom, she's got it going on
Ha, you're blinded by her jewelry.
When you turn your back she pulls out a flask
And forgets his infidelity.
Uh-oh, she's coming to the attic, plastic
Go back to being plastic.

Netopýrin ollessa kahdentoista vanhemmat päättivät naittaa tytön erään toisen arvostetun suvun jäsenelle, Boris Ivanoville. Siihen hän ei kuitenkaan suostunut ja riideltyään pahanlaisesti vanhempiensa kanssa ja pakeni äitinsä päiväsormus sormessaan kotoaan. Nuori vampyyrityttö eli kolmen vuoden ajan kiertolaisena pakoillen perhettään ja Ivanoveja, jotka yrittivät kaikin voimin saada vastahakoista morsianta nalkkiin. Keksittyään valenimen Amalia Popov Netopýr pestautui erääseen kapakkaan tarjoilijaksi, mutta erosi myöhemmin työstään maan alkaessa jälleen polttaa jalkojen alla. Tämän jälkeen Amalia Popov kierteli vuosikymmenien ajan ympäriinsä tehden hanttihommia ja välttäen huomiota juomalla ihmisveren sijaan eläinten verta. Raadot hävisivät muiden eläinten toimesta ja Netopýrin pakolaiselämä sujui oikein mallikkaasti. Hän oppi nerokkaaksi salailijaksi ja hvyväksi valehtelijaksi.
Erään kerran hän tutustui erääseen mukavaan vampyyrimieheen pakoillessaan Novgorodin kaupungissa. Mies esittäytyi Aleksantr Smirnoviksi. Hän herätti Netopýrissä kummallisia tunteita ja pian hän tajusi olevansa ihastunut. Kävi ilmi, että Aleksantr tunsi samoin. Seurustelu ei ollut kovinkaan pitkäaikaista ja kohta jo suunniteltiin häitä. Mutta kun kihlasormus oli Netopýrin sormessa, Aleksantr paljasti, kuka todella oli: naamioitunut Boris Ivanov oli onnistunut kietomaan naisen pikkusormensa ympärille ja petkuttanut häntä toden teolla. Raivostunut Netopýr viskasi sormuksen päin miehen naamaa, löi veitsen hänen olkaansa ja häipyi paikalta. Kaunaisena hän onnistui etsimään käsiinsä vampyyrinmetsästäjän ja palkkasi hänet tappamaan Boriksen, onnistuen pitämään salassa sen että oli itse vampyyri. Kun puolisoksi tarkoitettu mies oli poissa pelistä, pakkoavioliitto ei enää painanut Netopýrin mieltä. Sen sijaan tuli toinen syy pakoilla, sillä Ivanovit vainosivat häntä Boriksen murhauttamisen johdosta. Nainen eleli jälleen kerran kiertolaiselämää, mutta kun Venäjän maaperä alkoi olla liian vaarallinen, hän pakeni Suomen puolelle ja sieltä laivalla Englantiin. Englannissa hän käytti valenimeä Nadya Solojev.
Nyt jo lähemmäs sadan vuoden ikään ennättänyt, mutta edelleen nuorelta näyttävä Netopýr pestautui kauppaan töihin myyjäksi. Hän teki sitä työtä muutaman vuoden ja vaihtoi kukkakauppaan. Hän hankki talon Lontoosta ja alkoi elää jokseenkin normaalia elämää. Kolme kulkukissaa sai kodin hänen luotaan. Vuosikymmenet kuluivat ja nainen tottui rauhallisuuteen, mutta sitten kaikki romahti Ivanovien saadessa hänen olinpaikkansa selville. Nainen myi talonsa ja livisti laivalla Ranskaan.

Are you high enough without the Mary Jane like me?
Do you tear yourself apart to entertain like me?
Do the people whisper ‘bout you on the train like me?
Saying that you shouldn't waste your pretty face like me?

Ranskassa Netopýr keksi itselleen jälleen uuden nimen: Lanassa Kozlov. Työpaikaksi tuli tälläkin kertaa kauppa, josta hänet kuitenkin erotettiin pian Ranskan kielen taidon puutteen vuoksi. Sen jälkeen hän eleli kissoineen kiertolaisena tehden välillä hanttihommia. Kissalauma kasvoi kahdella, nyt niitä oli viisi. Mikään naisen työpaikosta ei ollut pitkäaikainen ja rahat alkoivat käydä työttämyyden vuoksi vähiin, kunnes nainen päätyi vuonna 1895 Le Cirque De Monsieur Loyaliin veitsenheittäjäksi. Myöhemmin hän alkoi opettaa nyt jo kahdeksanpäiselle kissalaumalleen temppuja ja sai toisen numeron veitseneiton lisäksi. Sirkus oli hänen siihen asti pitkäaikaisin työpaikkansa, mutta sen kaaduttua hän oli taas vailla työtä. Sirkuksessa hän kuitenkin oli harjoittanut taskuvarkauksia, suurimmaksi osaksi työnantajansa käskystä, mutta saaliistaan hän oli antanut vain osan tirehtöörille ja pitänyt loput itsellään, saaden kerättyä mukavasti omaisuutta. Sen turvin hän eli yhä pakoillen tehden välillä töitä milloin missäkin.
Eräänä päivänä Netopýr sai kirjeen veljeltään. Fedor kirjoitti, että vanhemmat olivat kuolleet vampyyrinmetsästäjien toimesta ja kysyi, tahtoisiko hän ottaa suvun yrityksen, Moskovassa sijaitsevan hautaustoimiston hoitoonsa. Itse Fedor siihen ei kyennyt vakituisen työsuhteen ja perheen, sekä kaukaisen asuinpaikan vuoksi. Hän kirjoitti myös, että jos Ivanoveista olisi harmia, hän olisi valmis auttamaan pikkusiskoaan niin hyvin kuin osasi. Niin paljon kuin Netopýr vanhempiaan inhosikin ja Ivanoveja pelkäsikin, hän päätti ottaa riskin ja lähti kissoineen takaisin Venäjälle, tällä kertaa Netopýr Bessmertnyjnä.

Places, places, get in your places
Throw on your dress and put on your doll faces.
Everyone thinks that we're perfect
Please don't let them look through the curtains.

Netopýr asettui asumaan suvun kartanoon, joka tällä haavaa oli tyhjillään. Hän otti hautaustoimiston haltuunsa, opetteli hautajaiskukka-asetelmien ja ruumisarkkujen teon ja käytti työssään hyödykseen kaupoissa työskennellessään oppimaansa asiakaspalvelutaitoa. Työ alkoi sujua ja rahaa virtasi tasaisesti, tällä kertaa laillisin keinoin. Vuosiin Netopýr ei ollut juonut lainkaan ihmisverta ja oli kituuttanut eläinten verellä, mutta silloin tällöin hän uskaltautui puremaan jotakuta. Hän myös keksi uuden keinon saada ihmisverta: hän hiipi terveyskeskuksiin yöaikaan ja pihisti veripusseja, joista särpi silloin tällöin. Aika kului ja yritys menestyi. Kahdeksan kulkukissaa, joita Netopýr oli hoivannut ja joiden kanssa hän oli esiintynyt sirkuksessa, kuolivat yksitellen. Netopýr suri niitä aikansa, mutta surukin haipui aikanaan pois. Myöhemmin hän hankki neljä uutta kissaa, osoittaakseen että vaikka hän rakasti entisiä kissojaan edelleen, hän pääsi elämässä eteenpäin eikä jäänyt menneisiin vellomaan.
Sitten kaikki romahti.
Ivanovit alkoivat jälleen vainota Netopýriä ja vaativat häntä tilille Boriksen kuolemasta. Netopýr puolustautui teräväsanaisesti ja ilmoitti, että itsepähän Ivanovit sitä olivat kerjänneet. Hän kirjoitti Fedorille, että nyt apua tarvittaisiin ja laittoi hautaustoimistoon lapun luukulle, lukittautuen kartanoon. Fedorin saavuttua sisarukset puolustautuivat yhteisvoimin ulkopuolella parveilevia Ivanoveja ja heidän liittolaisiaan vastaan, mutta lopulta tilanne oli niin paha että Fedor komensi Netopýrin pakenemaan. Kissoineen ja vähine matkatavaroineen Netopýr lähti kartanosta.

Picture, picture, smile for the picture
Pose with your brother, won't you be a good sister?
Everyone thinks that we're perfect
Please don't let them look through the curtains.

Kiertolaiselämä alkoi jälleen. Nainen ei uskaltanut asettua pitkäksi aikaa aloilleen ja käytti jatkuvasti uusia nimiä. Hän kuuli Vechnostin ulottuvuudesta ja päätti etsiytyä sinne. Hän kirjoitti veljelleen Bessmertnyjn kartanoon seuraavanlaisen kirjeen:
"Hei Fedor,
minä en enää jaksa tällaista pakenemista. Olen päättänyt lähteä. Yritän päästä Vechnostiin, toiseen ulottuvuuteen. Siellä uskon olevani turvassa. Olet tehnyt hyväkseni paljon ja lähetän tämän kirjeen mukana rahaa, jolla voit huolehtia omasta ja perheesi hyvinvoinnista. Kun Ivanovit kysyvät, missä minä olen, kerro että olen lähtenyt kokonaan ja sano, ettet tiedä miten luokseni pääsee. Ole hyvä ja lähetä minulle se muotokuva, jonka maalautin kissoistani, sekä se muotokuva, jossa olemme koko perhe, se joka roikkuu salin seinällä. Tahdon ne mukaani Vechnostiin. Majailen tällä hetkellä Petroskoissa, osoitteeni on Tietäjänkuja 10. Hävitä tämä kirje tehokkaasti, kun olet lukenut sen. En unohda sinua. Olet rakas.
Sisaresi Netopýr."
Fedor toteutti Netopýrin toiveen ja maalaukset saapuivat Petroskoihin. Nainen lähti tauluineen ja kattilaumansa kanssa etsimään reittiä Vechnostiin, Ivanovit edelleen perässään. Putkahtaessaan yhtäkkiä Petroskoin kadulta Synkille raunioille hän ei olisi voinut olla onnellisempi. Vechnostissakin kulkijan elämä jatkui, kunnes hän törmäsi tyhjillään olevaan vanhaan taloon, jonne hän sitten jäi asumaan kissoineen. Elämä rauhoittui ja vihdoinkin Netopýrin ei tarvinnut paeta.

No one ever listens, this wallpaper glistens
One day they'll see what goes down in the kitchen.

Taidot: Kuten vampyyrit yleensäkin, Netopýr omaa yliluonnollisen nopeuden ja ruumiinvoimat. Puhdasverisenä vampyyrinä hänen voimansa ovat kuitenkin jonkin verran vahvemmat kuin vampyyreiksi muuttuneina. Nainen on melko ketterä ja hänellä on hyvä pimeänäkö, nälkäisenä näkö terästäytyy entisestään saaliin huomaamiseksi. Netopýr on erinomainen veitsenheittäjä ja kantaakin aina mukanaan vähintään kolmea heittoveistä, joita käyttää aseinaan. Muutoin hänen aseinaan ovat hampaat ja ruumiinvoimat. Tarpeeksi tiukan tilanteen sattuessa hän hyödyntää vampyyrin nopeuttaan ja pakenee paikalta, eikä jää tappelemaan ylivoimaista vastusta vastaan. Sirkuksesta jäivät myös varkaan taidot, jotka tosin ovat ehtineet ruostua.
Myös hautausurakoitsijan työstä Netopýrille on jäänyt hiukan epätavallisempia taitoja: hän tunnistaa monia puulajeja lautatavaranakin ja osaa nikkaroida ruumisarkun, sekä tietää miten hautajaisiin tehdään kukka-asetelmia ja -kimppuja. Hän puhuu sujuvasti venäjää ja englantia sekä muutaman sanan ranskaa. Hänellä on erittäin hyvä yleistietämys ja hän osaa ratsastaa oikein hyvin. Balalaikansoittotaito on vielä tallessa, mutta totaalisesti ruosteessa. Paettuaan vuosikaudet ja esiinnyttyään eri nimillä hän oppi taitavaksi väärentäjäksi: ylimääräiset henkilöllisyystodistukset ja passit lipaston laatikossa puhuvat puolestaan.

D-O-L-L-H-O-U-S-E
I see things that nobody else sees

Muuta: Sirkusajoiltaan Netopýrille jäi toivoton kissahulluus, joten hänellä on nyt neljä kissaa, venäjänsininen Anastasia, ragdoll Puff, egyptinmau Bastet ja kinkalow Sabina. Hän asuu kissalaumansa kera vanhassa tudor-tyylisessä talossa Käärmekanjonin, Keijumetsän ja Lohikäärmelaakson rajamailla. Hänen äidinkielensä on venäjä ja hän puhuu englantia venäläisellä aksentilla. Alkoholi maistuu Netopýrille pieninä määrinä ja satunnaisesti, mutta surullisena juominen lähtee käsistä. Vampyyrin kestävyyden ansiosta saattaa mennä kolmekin pulloa ennen kuin hän humaltuu. Kännääminen ei kuitenkaan aiheuta naiselle pahoinvointia, vain kammottavan päänsäryn. Hänellä on kotonaan paljon valokuvia, joita hänelle on elämän aikana kertynyt ja olohuoneen seinällä kaksi maalausta. Toinen on perhepotretti, joka maalattiin Netopýrin ollessa 11 ja jonka hän otti mukaansa Vechnostiin, toinen on taulu jonka hän maalautti sirkuskissoistaan. Hiljainen venäjänkielinen puhe ja varjomaiset hahmot eivät ole kummallisuuksia Netopýrin kotona, kuten eivät myöskään tömähdykset ja maukaisut silloin kun kaikki kissat ovat hiljaa ja paikallaan. Varjohahmot saavat eläimet suunniltaan, mutta tömähdyksistä ja maukaisuista alkaa ystävällinen miu'unta ja äänien suuntaan luodaan ystävällisiä ja uteliaita katseita. Välistä tuntuu siltä, että taulujen silmät liikkuisivat...

Vastaus:

Kuvia lukuun ottamatta lisätty, tuu taas huutelee jos unohdan myöhemmin lisätä ne! Nyt alkaa silmät jo mennä kiinni...

Nimi: Amé

12.03.2017 14:22
Materiaali: Kuva muutoseläimestä: https://pixabay.com/fi/eläinten-sininen-vesi-vaarallisten-1867075/
Toine n kuva muutoseläimestä: https://pixabay.com/fi/valkohai-shark-suu-kala-398276/
Theme Song: https://m.youtube.com/watch?v=vWaRiD5ym74

Nimi: Avala Aquiris Miracyne "Avala"

Laji: Hybridi (muodonmuuttaja-noita)

Ikä: 19 syntymäpäivä on 20.4

Sukupuoli: Nainen

Maybe I'm foolish
Maybe I'm blind
Thinking I can't see through this
And see what's behind

Luonne: Avala on yleensä pirteä olento, jolla riittää tavallaan omia juttujaan vaikka muille jakaa. Tämä aukoo päätään liikaakin, ja yrittää esittää olevansa niin sanotusti sinut itsensä kanssa. Yleensä nainen on positiivinen, ja jakaa mielellään sen muiden kanssa, joskus jopa liiankin ylipirteästi. Nainen ymmärtää yleensä kaikenlaista huumoria, mutta itse viljelee sarkasmia suhteellisen paljon. Auttamatta tämä neito on optimisti, vaikka esittääkin välillä olevansa realisti, mutta siihen ajattelutapaan ei Avala missään nimessä kykene.

Avala kuuntelee mielellään kaiken maan murheita toisilta, oikeastaan yleensä saadakseen itsensä masentuneeksi väkisin. Tämä nainen nimittäin masentuu herkästi, mutta nouseekin niin sanotusta masennuksestaan todella helposti. Kai nainen yrittää sillä esittää ymmärtävänsä pieniä murheita, joita hän ei oikeastaan itse ymmärrä. Nainen yrittää aina parhaansa mukaan lohduttaa toisia, yleensä vain nauramalla ja olemalla oma itsensä, jos vain mahdollista. Tämä menee joskus mahdollisesti liiankin pitkälle omalla positiivisuudellaan yrittäessään auttaa muita.

Vaikka ulospäin saattaakin näyttää että Avalalla ei ole yhtään elävää aivosolua tämän pääkopassa, on hän kuitenkin oikeastaan älykäs. Se yleensä heijastuu taktikoinnilla, jota kuitenkin tapahtuu aivan liian harvoin, ja yleensä väärissä tilanteissa. Mutta kyllä, eläviä aivosoluja löytyy muutama. Tämä oikeastaan menee hiukan tyhmän esittämisen puolelle, jos Avala kokee toisen henkilön uhkaavaksi. Silloin joko nainen käyttää voimiaan tai esittää tarvittaessa vaikka kanaa, jos se saa toisen pysymään kaukana.

Jos taas Avala antaa niin sanotusti noituutensa näkyä, tästä tulee hiukan hämärä persoona, joka ei lauo suustaan yhtä paljon kommentteja kuin aikaisemmin. Silloin nainen saattaa vain katsoa toista, ja arvioida tätä. Tämä on silloin erittäin herkästi suuttuva, jolloin periaatteessa kannattaisi pysyä kaukana. Nainen ei pelkää sanoa mitä ajattelee, etenkään jos ajattelee kuin noita. Tämä tila on kuitenkin harvoin, mutta Avalassa näkyy kokoajan että tämän sanoissa on taka-ajatuksia, vaikka nainen ei sitä niin tarkoittaisi.

Olento on hiukan seurankipeä, eikä tämä haluaisi missään nimessä haluaisi elää yksin. Sen takia hän oikeastaan etsiikin aika aktiivisesti itsellensä seuraa jonka kanssa voisi sitten elää. Kaikesta huolimatta, Avalan luottamusta on äärimmäisen vaikea saada. Nainen yleensä vain esittää että toinen on saanut luottamuksen, vaikka tosiasiassa suunnittelee mielessään pakosuunnitelmaa jos jotain vaikka tapahtuisi. Jos kuitenkin Avalan luottamuksen saa ja ansaitsee, on tästä naisesta seuraa vaikka kuinka.

Nainen tavallaan kammoaa itseään, sillä ei oikein tiedä mitä tarkoittaa olla niin sanottu hybridi. Avala yrittää esittää ihan normaalia ihmistä, vaikka välillä kertookin omista voimistaan vapaaehtoisesti. Tätä kuitenkin tapahtuu vain niille harvoille jotka ovat todella saaneet naisen luottamuksen. Ja niitä on vain muutama. Kaikille muille Avala esittää ihmistä, vaikka joku uhkaisi tämän henkeä, tämä yrittää kaikin voimin pitää itsensä kurissa. Toisinsanoen tämä nainen on hankala persoona, josta on hankala saada selville minkälainen tämä oikeasti on.


In what you believe
'Cause I'm only human after all
You're only human after all
Don't put the blame on me
Take a look in the mirror
And what do you see
Do you see it clearer
Or are you deceived

Ulkonäkö: Avala on siro nainen, joka näyttää heikolta kuin haavanlehti. Ja sitä tämä oikeastaan onkin. Hänellä ei ole mitenkään kehuttavan paljon lihaksia, vaikka yrittääkin liikkua paljon. Tämän pitkä ja notkea vartalo kuitenkin yleisesti korvaa sen. Pituutta tältä neidiltä löytyy 178 senttimetriä. Nainen näyttää kuitenkin paljon pitemmältä kun katsoo tämän ohuita ja pitkiä sääriä. Ne tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan.

Hänellä on suurehkot silmät, joissa on yltiö isot iirikset. Ne ovat väriltään siniset, joissa on kuitenkin myös hiukan vihreän erilaisia vivahteita. Ne ovat kuitenkin pääasiassa jäänsiniset. Silmiä reunustaa tuuhea rivi mustia ripsiä, jotka kaartuvat kauniisti ilmankin meikkiä. Silmien yläpuolella on tummahkot kulmakarvat. Naisen hiukset ovat itsessään siniset, muutaman värjäyksen tuloksena. Nyt kuitenkin väri on jäänyt pysyäkseen ja naisen pitkissä, melkeinpä alaselkään yltävissä hiuksissa on tummansininen sävähdys.

Avalan pukeutuminen on yleensä väljää, niin väljää kuin vain voi. Vaikka pakkasellakin nainen yrittää pitää itsellään löysät vaatteet, joiden värimaailmaan kuuluu vain ja ainoastaan sininen. Joissakin tilanteissa nainen ottaa päälleen joitakin muita värejä, mutta pääsääntöisesti siihen kuuluu sininen. Naisella on kuitenkin korvassa koko matkalta korvakoruja, jotka ovat niittimäisiä. Niitä Avala kuitenkin peittelee yleensä pitämällä hiukset auki.

Some people got the real problems
Some people out of luck
Some people think I can solve them
Lord heavens above
I'm only human after all
I'm only human after all
Don't put the blame on me

Taidot: Avala on kerrassaan surkea noita, eli nainen ei osaa käyttää parantamiskykyään joka hänelle on suotu, missään. Yleensä se vain menee auttamattomasti sähläyksen puolelle naisen yrittäessä tehdä edes jotain. Kuitenkin noituuden puolelta on tullut lahjaksi kyky pitää ulkonäkö nuorena. Sitä Avala käyttää suhteellisen usein. Muodonmuuttajan kykyjään Avala taas hallitsee lähes täydellisesti. Hän osaa jopa hillitä omaa muutostaan jonkinverran, harjoittelun tuloksena. Kun tämä muuttuu haiksi, hän on äärimmäisen nopea uimaan, ja tämän puruvoima on yhtä voimakas kuin valkohailla.

Avala on kätevä käsistään, ja osaakin tehdä itselleen muutenkin aseita ja verkkoja, joita tämä hyödyntää ravinnonsaannissa. Pääasiassa nainen käyttää kuitenkin saalistuksessa jousipyssyä, jota voi hyödyntää sekä maalla, että vedessä jos tarve vaatii. Muita aseita oikeastaan Avala ei osaa käsitellä.

Menneisyys: Avala syntyi lämpimänä kevätpäivänä Australiaan, kahdelle olennolle. Hänen äitinsä oli arvostettu noita, Ikeshia. Nainen ei kuitenkaan olisi halunnut saada lasta rakastettunsa, muodonmuuttaja Saevelin, joka Alavan tavoin osasi muuttua haiksi. Niin Ikeshia päätti jättää vauvansa Saevelin hoitoon, ja pakeni paikalta nopeasti. Saevel oli jörö ja karski mies, joka ei todellakaan osannut hoitaa pientä vauvaa. Hän kuitenkin sai apua naapurintädiltä, Tiatha Milleriltä, joka oli jokaisen lapsen mieleen.

Avala sopeutui hyvin elämään Tiathan ja Saevelin kanssa. 4-vuotiaana hänellä kuitenkin alkoi olemaan muutamia noitamaisia ominaisuuksia. Tämän haavat paranivat nopeasti, vaikka pikkutyttö ei sitä itse tiedostanut. Saevel huolestui, oikeastaan pelkäsi että Avala oli perinyt äitinsä noituuden, koska kukaan ei tietänyt opettaa tyttöä. Avala muutenkin vaikutti kasvavan nopeasti, ja tyttö oppi uimaan 5-vuotiaana todella hyvin.

Avala meni normaalisti kouluun, ja menestyikin ala-asteella todella menestykkäästi, ja oli monien opettajien "lemppari". Ystäviä tytöllä ei ollut, hän oli koulussa eräänlainen erakkosielu. Muutama uskollinen tyttö tämän ympärillä kokoajan kuitenkin pyöri, vaikka Avala ei olisi halunnutkaan. Roshia ja Veronica muodostuivatkin tytölle oikeasti todella tärkeiksi, ja Avala hyväksyi heidät ystävikseen.

Sitten tuli se päivä, kun Avala täytti 16. Tyttö meni uimaan luokan kanssa, olihan sekin kai jokin elämys. Tyttö sukelsi syvälle, syvälle, osasihan tämä uida todella hyvin. Muutama poika ui tämän jäljessä, ja yksi heistä ahdisteli Avalan rantakallioita vasten. Silloin Avala suuttui ja muuttui nopeasti valtavaksi valkohaiksi. Tyttö ei itsekään tajunnut mitä oli tapahtunut ennenkuin huomasi tappaneensa kummatkin pojista. Se tai nuoren pakokauhun valtaan ja hän lähti uimaan avomerelle. Kauan tämä saikin uida, muutamia kuukausia, ennenkuin tämä löysi rannalle. Siellä hän rantautui, ja odotti muuttumista ihmiseksi. Muututtuaan tämä löysi tiensä nopeasti Synkille raunioille.

Muuta: Avala puhuu Englantia Aussi- aksentilla, jonka huomaa selvästi puheesta. Avala kantaa mukanaan aina tiimalasia, jonka sisällä on kotirannaltaan hiekkaa. Avala viihtyy aivan loistavasti saarella, eikä oikeastaan haluaisi sieltä pois. Tyttö nauttii surffaamisesta, ja osaakin sitä jonkin verran.

Saarella tyttö asuu yleensä siellä missä huvittaa. Eli tällä ei ole pysyvää asuinpaikkaa, vaan tämä vaeltelee yleensä siellä sun täällä ja etsii ihmisiä. Tämä vain rakentaa jonkun majan kahdessa minuutissa ja nukkuu seuraavan yön sen alla.

//Lainaukset otettu kappaleesta Human- Rag'n' Bone Man

Vastaus:

Lisätty <3

Nimi: Harley

12.03.2017 02:20
olenpa heittäytynyt ahkeraksi, täältä tulee kolmatta heppua :D

~~~

I raise my flag and dye my clothes
It’s a revolution, I suppose

Nimi: Leonid Amvrosiy Davydenko

Kutsumanimi: Ambrose, Rose, Rosy

Laji: Haltia

Ikä: 29 vuotta

Sukupuoli: Mies

They will not force us
They will stop degrading us
They will not control us
We will be victorious

Luonne: Ambrose on tulisielu, jonka intohimoa ei voi olla huomaamatta. Miehen läsnäolo on voimakas ja innoittava, jopa ravisuttava, sillä joskus kiihko yltyy hyökkääväksi. Uudistusmielinen, pelottomasti mielipiteidensä takana seisova Ambrose on uusien tuulien henkilöitymä: sorrettujen puolestapuhuja, ihmisoikeuksien kiivas varjelija ja idealisti, joka ei vain puhu paremmasta huomisesta, vaan ponnistelee kohti konkreettista muutosta. Paikoitellen Ambrosen ajatusmaailma tulee esiin mustavalkoisena, mutta kyseessä on yleensä tunnekuohu, ei oikea ehdottomuus. Kuitenkin, vaikka Ambrose puoltaa rauhanaatetta ja halveksuu väkivaltaa, hänellä on tarkoitus pyhittää keinot -tyyppinen ajattelutapa, jonka mukaan äärimmäisissä olosuhteissa on joskus turvauduttava äärimmäisiin keinoihin. Miehelle kompromissista neuvotteleminen on kuitenkin aina ensisijainen tapa lähestyä ongelmia.

Ambrosen vahvat käsitykset ja hänen tarpeensa puuttua maailman vääryyksiin tulevat esille kaikissa toimissa. Hän on aina tekemässä muutosta ja siksi levoton; edistymättömyys saa hänet tyytymättömäksi. Ambrose on suunnannäyttäjä, jolla on vangitsevaa vahvan johtajan karismaa, joka saa ihmiset kuuntelemaan, ottamaan puheenaiheet vakavasti ja usein tekemään vaikutuksen. Miehen puhetapa on nopea, älykäs ja näpäyttävä, ylimielisen rajamailla. Vaikka Ambrose ei ole äänekkäin eikä edes erityisen seurallinen luonne, hän ei missään tilanteessa pelkää avata suutaan. Hän ei jää seuraamaan maailmanmenoa hiljaa vierestä, mutta toisaalta ei puhu vain puhumisen ilon vuoksi, vaan keskittyy tärkeisiin aiheisiin; arkinen lörpöttely on miehestä turhanpäiväisyyttä. Ambrose ei ole tyystin ajattelematon, mutta puhuu suoraan sydämestä ja antautuu tilanteen tunnekuohuille, joten hänen saarnansa sorretuista ihmisoikeuksista ja maailman pahuudesta ovat värikästä, lähes koomisen teatraalista kuultavaa. Ambrose häävin itse myöntää, mutta hän on paikoitellen hyvin runollinen ja suurieleinen.

Ambrose rakastaa älykkäitä keskusteluja ja nauttii väittelyistä, jotka terveestä kilpailusta pitävän Rosyn osalta voivat yltyä kunnon sanaharkoiksi. Sivistyneisyydestä Ambrose ei kuitenkaan tingi, vaan muistaa edes pikkuriikkisen kunnioittaa vastapuolta, vaikka olisi jyrkästi eri mieltä heidän kanssaan. Ambrose on oman päänsä pitävä ja itsepintainen, mutta ei typerä: hän suostuu aina kuuntelemaan, pohtimaan muiden tarjoamia näkökantoja ja ennen kaikkea oppimaan niistä, vaikkei ole helposti taivuteltavissa.

Tuntemattomassa seurassa Ambrose on etäisen neutraali. Riippuu vastapuolesta, innostuuko Ambrose solmimaan suhdetta; jos toinen ei vaikuta kiinnostavalta, Ambrose on haluton seurustelemaan. Hän ei silti tuomitse ensivaikutelman perusteella, onhan moinen täysin avarakatseisuutta ihannoivan miehen periaatteita vastaan. Ambrose on siis puolueettoman peruskohtelias, jollei hänelle anneta aihetta käyttäytyä toisin. Mies on lähtee helposti mukaan syvällisiin keskusteluihin ja myös provosoituu herkästi. Ambrose on erittäin rehellinen olemisessaan eikä koe tarpeelliseksi antaa kenellekään erityiskohtelua tai peitellä ajatuksiaan. Mies monesti onkin turhan kovaotteinen ihmissuhteissa ja kertoo brutaalin suorasukaisesti, jos joku tekee jotain mielestään tyhmää tai väärää. Ambrose ei tajuta huomioda läheistensä tunteita ja tarpeita, koska on kiireinen pohtiessaan koko luomakunnan hyvinvointia, mutta hän on äärimmäisyyksiin saakka lojaali ystävä. Ambrosen luottamus pitää ansaita, eikä se aina käy tuosta vain, mutta ajan kanssa Rose luottaa toiseen perinpohjaisesti - ja odottaa luonnollisesti samanlaista sitoutumista.

Miehellä on selviä strategin piirteitä; nokkelana hän käyttää hyväkseen vanhoja konsteja ja uusia lähestymistapoja, järkeilee siirtoja pitkälle ja tähtää parhaisiin tuloksiin. Rose ei kuitenkaan juutu kiinni asioihin: jos suunnitelma A ei toimi, Ambrose ei märehdi asiaa ja tuhlaa aikaa, vaan tarttuu suunnitelmaan suunnitelmaan B ja osoittaa näin joustavuutta ja nopeaa älyä. Huolimatta idealismistaan, on Ambrose jalat maassa pitävä realisti, joka ei anna sokerikuorrutteisille haavekuville liikaa sijaa elämässään. Toisaalta mies osaa huonoina päivinä olla paha pessimisti, jolloin hän lyö otsaa seinään ja vaikertaa, kuinka on menettänyt (tuhannetta kertaa) uskonsa kaikkeen elolliseen.

Nuorukainen on huomattavan vakava. Hän ottaa tosissaan oikeastaan kaiken mahdollisen - tuskin edes leppoisa komedianäytelmä säästyy hänen pilkunviilaukseltaan ja kritiikiltään. Sarkasmia mies ymmärtää ja viljelee toisinaan itsekin, eikä ole paksukalloinen, joten ymmärtää useimmiten, milloin joku on tosissaan ja milloin ei. Se ei kuitenkaan estä Ambrosea olemasta paatunut tosikko, jota on hyvin vaikea hymyilyttää, naurattaa ja ylipäänsä viihdyttää. Hupiveikkoihin, jotka eivät lopeta vitsailua, Ambrose suhtautuu nyrpeästi, toruvasti ja silmiään pyöritellen. Erinomaisen pokerinaaman omaava haltia ei katso pelleilyä ollenkaan hyvällä, varsinkin jos meneillään on jotain tärkeää, ja hänellä on taipumus ottaa asiat naurettavan totisesti ja takertua lillukanvarsiin.

Ambrose ei pidä tunteita häpeällisenä eikä yritä padota niitä sisälleen. Vaikka Rose ei ole herkistelijä pahimmasta päästä, hän on kokee asiat tulisesti, mikä tulee ilmi hänen eläytyessä kiihkeästi palopuheisiinsa. Ambrose pyrkii ammentamaan voimaa tunteista, mutta ei anna niiden missään nimessä lamaannuttaa tai viedä pois todellisesta. Mieheltä löytyy myös yllättävän hurja temperamentti. Hän ärsyyntyy vähästä, varsinkin, jos suunnitelmat eivät suju tai joku häiritsee huonolla hetkellä. Näreissään Ambrose on melko kiivas; lyö nyrkkiä pöytään, polkee jalkaa ja ärisee. Hän ei onneksi anna tunnekuohahduksille ylivaltaa itsestään, joten mies harvoin sortuu typeryyksiin pelkästä kiukusta, vaikka käyttäytyminen menee joskus ylireagoinnin puolelle. Sanoissaan Ambrose osaa olla paha ja satuttaa toisia rajuudellaan, vaikka ei ole suoranaisesti riidanhaluinen - mies on vain joskus hyvin ankara toisia kohtaan ja saattaa rähjätä asioista, jotka eivät muista ole yhtään merkityksellisiä. Kiistojen sopiminen kuuluu Ambrosen periaatteisiin eikä hän ei ole niin ylpeä, etteikö myöntäisi virheitä ja pyytäisi anteeksi. Pitkävihaisuuteen hän kuitenkin sortuu, jos joku ansaitsee miehen inhon rikkomalla hänen vahvoja moraalikäsityksiään.

Interchanging mind control
Come, let the revolution take its toll
If you could flick the switch and open your third eye
You’d see that we should never be afraid to die

Ulkonäkö: Ambrose on noin 176 senttimetriä pitkä, kaikin puolin solakka mies; erityisesti sormet ja jalat ovat pitkät ja hoikat. Miehen sorjissa käsivarsissa on hitusen enemmän voimaa kuin päällepäin uskoisi. Ihossa on hiekkaista lämpöä, vaikka väri on melko vaalea. Ambrosella on erittäin hyvä ryhti ja nopeat, päättäväiset, jopa hieman vihaiset askeleet.
Ambrosella on muutama hyvin harkittu tatuointi: solisluun päällä kahdella rivillä lukee kirjoituskonestekstillä “Before God we are all equally wise - and equally foolish” ja niskassa, melkein vasemman korvan takana on pieni teksti “set free”.

Ambrosen perusilme on lähes kärttyinen: päättäväiset, matalat kulmat ja tiukasti toisiaan vasten painetut huulet. Kasvojen luusto erottuu selkeästi ja näin ollen kasvonpiirteet ovat tarkat, sirot, jopa veistetyn terävät. Nenänvarsi on hyvin suora ja jyrkkä. Menneisyyden hurjempi kapinallisuus näkyy hammaskalustossa - syvän armorinkaaren vuoksi helposti tunnistettavat huulet taipuvat harvemmin hammashymyyn, mutta kun niin käy, näkee vasemmasta etuhampaasta lohjenneen suurehkon palasen. Rosen lempinimet eivät myöskään ole aivan tuulesta temmattu, sillä miehen terävillä poskipäillä ja huulilla hehkuu tunnusomaista ruusunpuna. Haltiaksi miehen tunnistaa siroista suippokorvista.
Ambrosen silmät ovat kapeat, mantelinmuotoiset ja mieleenpainuvat - katseessa on nimittäin hämmästyttävää tahdonvoimaa ja intohimoa, hänen sammumaton tulensa. Kirkkaan jadenvihreitä silmiä kehystää tummat ja tuuheat räpsyripset.

Miltei hartiapituiset, pehmoiset ja luonnonlainehtivat hiukset korostavat Ambrosen hoikkaa, pitkää kaulaa, selkeää aataminomenaa ja kasvojen kapeutta. Tuuheat ja vallattomat, alimittaista leijonanharjaa muistuttavat hiukset ovat väriltään tummahkon kullanruskeat. Useimmiten hiukset ovat huolettomasti auki ja roikkuvat kasvoille, mutta vauhdikkaiden askareiden äärellä Ambrose saattaa kietaista pienen poninhännän tai nutturan.

Pukeutumiseltaan Ambrose on rennon boheemi, melkein grunge-tyylinen, eikä hän koskaan piitannut ylellisestä vaatetuksesta ja trendikkyydestä. Lähes aina Ambrosella on tiukasti istuvat, käytössä kuluneet ja polvista revityt tummat farkut, selvästi liian suuri villapaita ja mustat maihinnousukengät. Vilukissan oireidensa vuoksi hänellä on toisinaan villasukkia ja paksuja kaulahuiveja, ja vähänkin kylmällä säällä Ambrose vetää ylleen väljän maastonvihreän lentäjäntakin.

Kill your prayers for love and peace
You’ll wake the thought police
We can’t hide the truth inside

Taidot: Vaikka Ambrose on täysverinen haltia, hänen maagiset kykynsä eivät ole suuret. Ambrose pystyy haltioiden tapaan olemaan syvässä ymmärryksessä luontoon, ja eräänlainen sanaton kommunikointi niin kasvien kuin eläinten kanssa sekä nuukahtaneiden kukkien herättäminen henkiin onnistuvat. Hän osaa myös pieniä parantavia taikoja, joista on kuitenkin hyötyä lähinnä vain naarmujen ja mustelmien korjaamiseen.

Ambrose ei ole atleetti, mutta kelvossa kunnossa ja nopea jaloistaan. Nuorimies on erittäin puolustuskykyinen, paitsi kapinoinnista sattuneiden käsikähmien vuoksi, myös harrastettuaan pikkulapsesta saakka sekä miekkailua että jousiammuntaa. Haltioille tyypillisesti hän onkin erittäin taitava ja tarkka jousiampuja. Hän omistaa haltioiden takoman pistomiekan, jousen sekä nuoliviinen ja hopeisen puukon. Edellä mainituista Ambrose pitää ulkona liikkuessaan mukanaan vain puukkoa, koska se kulkee näppärästi reiteen kiinnitettävässä kotelossa.

Love is our resistance
They’ll keep us apart
And they won’t stop breaking us down
Hold me, our lips must always be sealed

Menneisyys: Davydenkon ylvään ja satumaisen rikkaan haltiasuvun juuret juontavat pitkälle. Perheen esi-isät ovat vechnostilaista syntyperää ja he ovat aina olleet äärimmäisen ylpeitä verenperinnöstään sekä lajistaan. Suvulla on ollut horjumaton valta-asema koko Itä-Euroopan alueella jo vuosisatoja, ja viimeisten vuosikymmenten aikana Davydenkojen maine ja valta on levinnyt oikeastaan joka mantereelle, enemmän tai vähemmän. Heidän omaisuutensa ylettyi kiinteistöistä ja yrityksistä jalokiviin ja mineraalikaivoksiin. Perhekunta esiintyi ulospäin kunniallisena ja arvokkaana seurapiiriväkenä, joka välittää alaisistaan ja lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta totuus kulissien takana oli paljon kiillotettua pintapuolta synkempi. Davydenkojen toimiin liittyi valtavat määrät korruptiota: rikollisuus, pimeät liiketoimet, kiristys, lahjominen, jopa ihmiskauppaa. Ne sivulliset, joille paljastui Davydenkojen todellinen luonto alamaailman ruhtinaina, maksettiin, uhkailtiin tai piestiin hiljaiseksi - ja jos mikään ei tepsinyt, viholliset saattoi tietenkin aina eliminoida lopullisesti.

Leonid Amvrosiy Davydenko syntyi tämän valheiden verkkoa kutovan perheen nuorimmaiseksi lapseksi joulukuussa vuonna 1987, suvun hienossa kartanossa Neuvostoliitossa, Kiovan kaupungin lähiseudulla. Hänen isänsä ja suvun pomo Volodimir Davydenko oli julma mies, pahaa-aavistamattomien kansalaisten ihailema ja alaistensa pelkäämä. Hän oli paitsi piinkova sijoittaja, myös korkean oikeuden kunnianarvoisa tuomari - ja pohjia myöten korruptoitunut sellainen. Hän veteli lukuisten merkkihenkilöiden naruista ja toimi takapiruna hämärissä hankkeissa, mutta ei jäänyt koskaan kiinni petollisuudesta, kiitos oveluutensa, häikäilemättömyytensä ja rahavarojen. Äiti Vasylna oli niin ikään palvottu julkisuuden henkilö, jota ylistettiin paitsi nerokkaana bisnesnaisena, myös salaperäisenä kaunottarena. Perheeseen kuuluivat myös Leonidin vanhemmat siskot Larysa ja Oleksandra.

Rikkauksia perheellä riitti, mutta rakkautta ei niinkään. Leonidin ja kahden sisaruksensa vanhemmat olivat kylmiä ja säälimättömiä, ajattelivat vain itseään ja ahneita tavoitteitaan. He pitivät lapsia enemmän rasitteena kuin jonakin arvokkaana, joten perheessä oli äärimmäisen vahva “lapsen pitää näkyä muttei kuulua” -toimintatapa. Perheenjäsenet olivat hyvin etäisiä keskenään, myös sisarukset, ja arkipäiviin kuului ankarassa kotiopetuksessa kärvistelyä, käytöstapojen opettelua ja muita sivistyneitä puuhia, kuten kulttuurituntemuksen kerryttämistä ja Leonidin tapauksessa miekkailua, silloin tällöin myös julkisiin tilaisuuksiin ja seurapiirijuhliin osallistumista. Volodimir ja Vasylna kasvattivat jälkikasvuaan lukuisten lastenhoitajien ja muiden palvelijoiden välityksellä tarkasti määriteltyyn muottiin, eikä pieniäkään rikkeitä katsottu hyvällä. Ylpeämieliset haltiat opettivat lapsille, että ihmiset ovat vähäarvoisia, saastaisia ja säälittäviä olentoja, eivätkä näin ollen Leonid sisaruksineen saaneet olla tekemisissä heidän kanssaan - jopa herraskartanon palvelusväki koostui pelkistä taikaolentojen sukua omaavista henkilöistä.

Leonid oli sisaruskatraan ainoa poika, joten vanhoilliset vanhemmat ryhtyivät kasvattamaan hänestä Davydenkon mittavan imperiumin perillistä. Sylivauvasta saakka Leonid oli melkoisessa paineessa, mutta siitä saakka hän myös tuotti vanhemmilleen harmaita hiuksia. Hän ei nimittäin noin vain niellyt pajunköyttä, jota vanhemmat yrittivät syöttää hänelle, ja mitä vanhemmaksi poika varttui ja mitä enemmän hän ymmärsi, sitä kapinallisempi ja itsepäisempi hänestä tuli. Esiteini-ikään mennessä Leonid pisti hanttiin kaikin tavoin ja sai niskuroinnilla hoitajansa, opettajansa ja ennen kaikkea vanhempansa raivostuneeksi. Hän karkasi jatkuvasti ihmisten pariin ja rakastui nopeasti oikeaan maailmaan, jonka vanhemmat olivat yrittäneet sinnikkäästi pitää piilossa häneltä. Leonid huomasi myös, kuinka virheellinen ja väärä hänet lumonnut maailma oli, ja varhaisten teinivuosien aikana hänessä syttyi sammumaton palo oikaista maailman vääryydet.

17-vuotiaana Leonid oli kurkkuaan myöten täynnä vanhempiaan. Hän halveksui heitä, tuota hulppeaa ja välinpitämätöntä elämäntyyliä, petollisuutta ja rikollisuutta. Vanhemmat inhosivat poikaa kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin poika heitä, sillä Volodimirille ja Vasylnalle kuopus oli suuri häpeä ja pettymys, suvun musta lammas ja mätä omena. Arki oli täynnä jatkuvaa riitelyä ja vastarintaa, ja vanhemmat yrittävät keksiä mahdollisimman ankaria rankaisuja saadakseen lapsen oikealle polulle - näin ollen Leonid joutui toisinaan paitsi henkisen, myös fyysisen pahoinpitelyn kohteeksi. Rangaistukset, kuten lukitseminen viikoksi eristyksiin omaan huoneeseensa, eivät häntä lannistaneet, pikemminkin vain voimistivat hänen kapinahenkeään.

Nuoruusvuodet kuluivat siis riitelyn ohella kotikartanosta karkaillen. Leonid solmi syviä suhteita lähikaupunkien ihmisiin sekä taikaolentoihin, keräten ympärilleen suuria kaverijoukkoja, joiden kanssa hän kirmaili yömyöhään hylätyillä teollisuusalueilla, graffiteilla töhrityissä alikuluissa ja toinen toistaan suuremmissa mielenosoituksissa, joissa Leonid karjui koko sydämestään megafoniin milloin minkä ihmisoikeuden puolesta. Mutta niin paljon kuin Leonid sitä halusi, hän ei pystynyt pakenemaan perheensä kultahäkistä. Perhekunta halveksi yhteisvoimin Leonidia, josta ei saisi toivottua perillistä, mutta he eivät aikoneet antaa pojalle sitä tyydytystä, että hän pääsisi livistämään ja riehumaan vapaana kuin taivaan lintu. Kun Leonid yrittikin karata pysyvästi, hänet löydettiin aina ennemmin tai myöhemmin - Davydenkoilla kun oli kätyreitä joka puolella, eikä Leonid saanut eksytettyä heitä kannoiltaan.

Vasta 19-vuotiaana Leonid pääsi pysyvästi pois vanhempiensa hirmuvallasta. Hän oli mukana seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavassa marssissa, joka yltyi kiivaaksi mellakaksi, jonka päätteeksi Leonid joutui poliisilaitokselle. Koko lähiseutu juorusi, kuinka arvoisien Davydenkojen nuorin poika oli päätynyt nenä veressä putkaan - vanhemmille tämä häväistys oli viimeinen pisara ja he kirjaimellisesti potkivat hänet ulos talosta. Leonidille se oli kuitenkin unelmien täyttymys, sillä hän viimein pääsi eroon perheestään.
Tässä vaiheessa Leonid alkoi varsinaisesti käyttää itsestään kansainvälisempää nimeä Ambrose - nimenvaihdos johtui lähinnä siitä, ettei hän enää halunnut käyttää vanhempiensa antamaa etunimeä. Ambrose asui ystäviensä nurkissa kaupungissa ja vältteli huomiota parhaansa mukaan, sillä ei halunnut saada Davydenkon perhedraamaa selvittäviä toimittajia riesakseen. Pari kuukautta myöhemmin Ambrose järjesti paikallisessa puistossa muutaman uskotun ystävänsä kanssa melkoisen tiedotustilaisuuden, jonka tarkoituksena oli paljastaa Davydenkon suvun todellinen rikollinen luonne. Tästä aiheutui tietenkin suuri kohu ja hässäkkä mediassa. Davydenkot kiistivät kaikki väitteet ja Ambrose ystävineen joutui pakosalle, koska hyväuskoiset tai lahjotut poliisit puolustivat Davydenkoja ja yrittävät saada kaveriporukan tuomiolle “kunnianloukkauksesta”.

Kohuun kyllästynyt Ambrose lähti parin ystävänsä kanssa karkuun naapurimaa Romaniaan. Sieltä matka vei lopulta länteen, koska he saivat nopeasti peräänsä metsästäjien Veljeskunnan jäseniä - Ambrosen ystävien joukossa oli nimittäin Margo-niminen ihmissusi ja hippielämää viettävät vampyyrisisarukset. He viettivät vainoojien sekä perässä juoksevien poliisien vuoksi hektistä kiertolaiselämää, jonka aikana turvan sekä kodikkuuden tunteet olivat harvinaista nautintoa. Kaveriporukka, joka ajan kuluessa vuoroin pieneni ja kasvoi, piti kuitenkin tiiviisti yhtä, ja Ambrosesta tuli heille tulisieluinen ja luotettava johtajahahmo.
Useamman vuoden kuluttua Ambrosen ja muiden elämä viimein vakautui. Väärennettyjen henkilöllisyystietojen avulla hän pääsi eroon jahtaajistaan sekä koti-Ukrainassa aiheuttamastaan kohusta, mikä mahdollisti uuden alun ulkomailla. Mieheksi varttunut nuorukainen asusteli Keski-Euroopan ja Etelä-Euroopan alueella, varsinkin Kööpenhaminan Christianiassa hän majaili pitkään. Koska Ambrosella ei ollut varsinaista koulutusta, työnhaku oli vaikeaa, mutta hän sai pätkätöitä sen verran, että rahat riittivät yksinkertaiseen eloon. Vapaa-ajalla Ambrose oli tuttu kasvo kaikissa maailmanmenoa ja ihmisoikeuksia koskevissa tapahtumissa, mielenosoituksissa, marsseissa ja jopa mellakoissa. Hän ryhtyi toimimaan puheiden pitäjänä ja useiden eri uudistusmielisten pienryhmien johtohahmona. Myös taikaolentopiireissä Ambrose oli aktiivinen ja pyrki tuomaan taikaolentoja yhteen, kannusti heitä tukemaan toisiaan ja puhui esimerkiksi eri taikaolentolajien tasa-arvoisuuden ja taikaolentojen ja ihmisten välisen sopusoinnun puolesta.

Vechnost, josta Ambrose oli kuullut ja lukenut paljon jo pikkupoikana, oli aina kiehtonut häntä. Ambrose näki sen loisteliaana mahdollisuutena, ja 25 ikävuoden paikkeilla hän alkoi vakavissaan harkita reitin etsimistä ulottuvuuteen. Kuitenkin vasta 28-vuotiaana Ambrose päätti toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelman ja etsiä reitin esi-isiensä asuinpaikkaan. Hän saapui saarella vuoden 2016 syksyllä ja ryhtyi tutkimaan paikkaa erittäin perinpohjaisesti, tutustuen ympäristöön sekä saaren asukkaisiin oma-aloitteisuudella. Hän ei asettunut aloilleen, kunnes useamman kuukauden vaelleltuaan tapasi Becca’s Café -nimistä kahvilaa pyörittävän noidan, Rebeccan, jonka luota Ambrose sai itselleen asuinpaikan ja töitä. Miehen mielessä alkoivat kehkeytyä kovaa tahtia suuret suunnitelmat, kuten haaveet kukoistavan yhteiskuntajärjestelmän virittelemisestä.

Look at me
I just can’t believe
What they’ve done to me
We could never get free
I just wanna be
I just wanna dream

Muuta: Ambrosen äidinkieli on ukraina, mutta hän osaa englantia ja venäjää sekä kohtuullisesti myös romaniaa ja tanskaa. Englannin kieli on pitkälti puhdasta, vaikka Ambrosen korostus on selkeästi kuultavissa - varsinkin, jos hän puhuu tunnekuohun vallassa tai unisena. Nuorenmiehen ääni on hyvin kantava ja ilmaisuvoimainen, ei kovin tumma muttei myöskään kovin kirkas.

Ambrose harrastaa shakin pelaamista sekä viulunsoittoa. Molemmat puuhat rauhoittavat häntä ja ovat avuksi unettomina öinä. Viulunsoittoa Ambrose on harjoittanut lapsesta saakka ja kehittynyt noin 25 vuoden aikana taitavaksi muusikoksi. Hänen eebenpuusta valmistettu viulunsa on vanha mutta soi yhä kauniisti. Ambrose vinguttaa viulua aina tunteella, suorastaan raivokkaasti. Myös shakkiotteluihin hän suhtautuu erittäin keskittyneesti eikä ole laisinkaan helppo vastus strategisten taitojensa ansiosta.

Ambrose asuu Rebecca-nimisen noidan nurkissa. Rebecca omistaa merenrannan läheisyydessä Becca’s Café -kahvilan, jossa Ambrose auttelee ja työskentelee vastapalveluksena naisen katon alla asumisesta, lähinnä siivoaa ja ottaa tilauksia vastaan asiakkailta. Ambrosen huone sijaitsee rakennuksen yläkerrassa ja siellä vallitsee järjestelmällinen kaaos. Huoneessa on sohvasänky, tilava vaatekaappi, antiikkinen arkku tavaroiden säilytykseen ja kirjoituspöytä tuoleineen. Suuren, pyöreän ikkunan ikkunalauta on sen verran syvä, että siinä voi oleilla ongelmitta, joten Ambrosen löytää usein sieltä katsomassa ulos tai kirjoittamassa päiväkirjaa.

I’d rather stand tall
Than live on my knees

~~~

kiitos jälleen kerran! Sen verran vielä sanon tästä, että kuten huomasit, kirjoittelin jo nuo suhteet Rebeccaan valmiiksi. Ajattelin, että on järkevämpi laittaa ne jo näin etukäteen kuin alkaa vähän myöhemmin lisäilemään niitä :3

Vastaus:

Lisätty <3

Nimi: Frosty

11.03.2017 23:15
*spämmii viekkuja hullun hymy naamallaan*

Muttamutta, huomasin että tuo Marien muutoseläimen (leijona, Sonya, leijona! xD) kuvan linkki ei toiminut, tässäpä uusi linkki: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/9/98/Lioness_czech_zoo.jpg

Vastaus:

Jees!

©2017 Blackrose ☆ - suntuubi.com