Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli ihan ite.

Teleporttaa chattiin! >click<

Huomioithan, että peli on avoin vain hyväksytysti liittyneille.
Hahmojen tiedot löytyvät pelaajat-osiosta.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Harley

21.04.2018 00:54
Ross//
Sen sijaan, että olisin tehnyt jotain älykästä, kuten tarjonnut tukea, mä otin pienen väistöliikkeen taaemmas, kun Erica horjahti niinku olisi muka yhdestä viattomasta shotista saavuttanut humalatilan. Erican reaktio shotin purevuuteen oli jotenkin niin oudon söpö, varsinkin kun se jauhoi sitrushedelmäänsä vielä jälkikäteenkin, etten voinut muuta kuin päästää hiljaisen, tosin aavistuksen pilkallisen nauruntyrskähdyksen. Kaikella rakkaudella, tietty.
"No, mitä täällä niinku aiotaan tehdä? Muuta ku juoda?" kysyin sitten huomattavasti vakavoituneena, kun silmäilin höpöttävää ja railakkaasti naureskelevaa väkijoukkoa nokkaani nyrpistellen, happamampana kuin pitelemäni sitruuna. Jos tää sekalainen seurakunta aikoi järkätä jotain ihastuttavia seuraleikkejä, sekoaisin lopullisesti.

Ambrose//
Pieni katumus iski heti, kun olin kumonnut juoman kurkustani, ja nuoleskellen makua pois tyrkkäsin shottilasin sekä sitruunan lähimmälle tyhjälle tarjottimelle, johon pari muutakin olivat jo hylänneet omansa. En liioitellut sanoessani, että olin vain pari kertaa aiemmin maistellut alkoholia, enkä taatusti ikinä mitään näin vahvaa; päissäni en todellakaan ole ikinä ollut. Jättäisin illan juomakokeilut enemmän kuin mieluusti tähän, sillä en havitellut humalaa tänäänkään, ja tuo litku oli minusta kaikkea muuta kuin hyvää. En koskaan tulisi ymmärtämään, mitä viehätystä ihmiset näkevät ryyppäämisessä, älytöntä riekkumista.
"Kunhan et innostu liikaa. Minä vahdin sinua herkeämättä, muistathan?" tokaisin Noelille hiukan piikikkäästi, mutta pohjasävy oli hyväntahtoinen ja kiusoittelevakin. Ristin käsivarteni puuskaan pieni hymynhäive huulillani, kun mies vetäisi shotin ilmiselvästi paljon tottuneemmin kuin minunlaiseni vasta-alkaja.

Nimi: Sonya

21.04.2018 00:37
Marzia//
Kipitin naureskellen Elenan luokse ja näytin ammattilaisen elkein esimerkkisuorituksen. Ah, mikä ihana pistävä maku ja sielun eloon herättävä tunne! "Ensin suola, sitten juoma, ja lopuksi sitruuna. Jumalten keksintö!", opastin virnuillen ja jäin silmät kiiluen odottamaan, että nainen suoriutuisi hankkeesta ohjeideni mukaisesti.

Erica//
Kun lopulta sain humautettua tequilan huiviini, horjahdin samantien paikoillani kuin olisin muka kerta laakista humaltunut. Faktahan se oli, että humalluin nopeasti pienen kokoni takia, mutta en nyt sentään yhdestä shotista. Ainakaan toivottavasti. Tequilan maku oli kuitenkin hirvittävämpi kuin muistin.
"Kamalempaa kuin muistin", vastasin irvistäen ja pudistelin päätäni, yrittäen imeskellä sitruunasta viimeisetkin mehut pois peittämään viinan makua. Noh, kyllähän tämä herätti kieltämättä.

Noel//
En edes ehtinyt vastata Ambroselle, ennen kuin hän jo vetäisi shotin kurkustaan alas. Kieltämättä olin yllättynyt ja häkeltynyt ja samaan aikaan jokseenkin ihailin miehen vetoa. Meinasin ihan unohtaa oman shottini, kun jäin virnuillen katsomaan Ambrosen reaktiota.
Vetäisin omani tottunein elkein, olihan näitä silloin nuoruuden alkoholistivuosina tullut vedettyä vähän liikaakin. Petollista ainetta, vie muistin, maineen ja mammonan mennessään. "Noh, tästä se ilta lähtee", totesin kuivasti ja virnistin perään. Pitäisi olla varovainen, mutta vähän, ihan vähän, menojalkaani alkoi vipattamaan.

Rebecca//
Shotti. Shotteja yli 30-vuotiaana, tällä saarella. Hullua.
"Uskokaa tai älkää, en ole eläessäni juonut tequilaa", totesin ja sain Tomás repeämään vierelläni huutonauruun, eikä Marziakaan uskonut sanojani. Olinhan minä humalassa muutaman kerran nuorempana ollut, mutta olin yleensä litkinyt kotikaljaa tai halpaa siideriä. Shotteja en ollut pahemmin juonut muutenkaan, jokusen perinneviinashotin joskus.
Tiesin kuitenkin vierestä seuranneena, miten tequilan juonti tapahtui, joten imaisin suolan suuhuni, humautin juoman päälle ja puraisin pikaisesti sitruunaa. "Ai saakeli, kaikkea sitä joutuu ihminen tekemään", totesin irvistäen tuskissani, mutta nauroin sitten päälle.

Nimi: Harley

21.04.2018 00:31
Mustafa//
Pötköttelin sivummalla sohvalla, mutta kampesin vaivalloisesti istumaan, kun Tomás kävi kiikuttamassa shottilasin minulle viimeisenä. Nousin seisomaan saakka, hiukan huterasti, sillä mun vasen jalka oli kummasti puutunut makoillessani, ja hoipersin juhlaväen sekaan sen sijaan, että olisin jäänyt laitamille loikomaan unenpöpperöisenä seinäruusuna. Tom oli parkkeerannut itsensä Elenan, sen tummatukkaisen italialaisen, luokse höpöttelemään, joten liikuin niiden suuntaan tietämättä oikein, kenenkään muun seuraan lyöttäytyä näin äkkiseltään.
"Moi, Tom. Moi... mm, Elenako se oli, vai?", tervehdin kumpaakin laiskalla pään nyökäytyksellä. Tulin paikalle juuri sopivasti kuunnellakseni, miten Tomás oli pahanpäiväisesti järkyttynyt, kun Elena ilmeisesti ei tiennyt, miten shotti kuuluu juoda oikeaoppisesti. En voinut tuomita, en mäkään ymmärtänyt näistä hienoista tavoista, kunhan hörpin aina menemään omalla vapaalla tyylilläni.
"Sä pilailet? Etkö pilailekin? Elena, voi hyvä luoja, en voi uskoa! Mikä valtaisa aukko sivistyksessäsi onkaan!" Tom kauhisteli tilannetta sydänalaansa pidellen kuin olisi todistanut aikamme suurinta tragediaa. Kallistin päätäni vähän hämilläni sananvaihdolle, pikkuruinen huvittunut hymy nykäisten ohimennen suupieliäni. Seurasin sivusta kommentoimatta, kun Tomás alkoi erittäin innokkaana demonstroimaan shottien juomisen jaloa taitoa. Siinä samalla kumosin oman juomani alas kurkusta - mutta en tosin lähellekään sillä klassisella tavalla, jota mies opetti Elenalle parhaillaan, vaan ensin puristin sitruunasta mehut tequilan sekaan, sitten ripottelin suolat mukaan ja lopulta hörppäsin koko liuoksen melkein yhdellä kulauksella. Väkevyys puistatti vähäsen, mutta omalla tavallaan piristi, hassu yhdistelmä.

Nimi: Harley

21.04.2018 00:20
Ross//
Joo, kaikki vihaavat minua, sen pituinen se. Oli tämä arvattavissa, mutta ei silti mieltä ylentänyt. Se punapää sentään pelasti minut ylimääräisiltä kyselyiltä aloittamalla shottien jakelun kansalle, vaikka mulkoilin häntä kaikkea muuta kuin kiitollisena, sillä kommentti häistä oli saanut vatsani muljahtamaan erittäin epämukavasti, koska ei helvetissä tässä mitään kihlajaisia suunniteltu.
Siitä oli vähän aikaa, kun viimeksi olin vetänyt tequilashotin, mutta olin konkari lajissa, joten kiskaisin suolat suuhuni tottuneesti, rykäisin juomat alas ja haukkasin sitruunalohkoa irvistäen minimaalisesti alkoholin väkevyydelle sekä sitruksen kirpeydelle. En voinut mitään sille, että virnistin pienesti, kun katselin vierestä Erican kiskaistessa omansa alas. "Maistuuko?" piikittelin häntä madallettuun ääneen.

Ambrose//
Kaikki kyllä taisivat tietää, että käytännössä en juo ikinä alkoholia, vaikken mitään tiukkaa raittiuden linjaa orjallisesti noudata, mutta se ei estänyt Marziaa tyrkyttämästä minullekin shottilasia, sitruunanpalaa ja suolaa. Satuin kuulemaan sivusta, kun Elena ihmetteli, mitä pitäisi tehdä, ja samaistuin hänen tilanteeseensa. Teoriassa tiesin kyllä, mihin sitrusta ja suolaa käytetään, mutta kokemusta minulla oli pyöreät nolla, joten vain katselin kämmentäni sillä välin, kun muut ympärillä kaatoivat (Blessiä lukuun ottamatta, koska hän on kokonaan absolutisti) shotit reippaasti alas kurkustaan.
"Pitäisikö minunkin nyt osallistua? Syntymäpäivän kunniaksi?" sanoin erittäin kuivasti ja kohotin kulmaani Noelille kysyvästi, kuin pyytäen hänen mielipidettään. Huokaisin syvään ja päätin, että eipä tämä maailmaa kaada, tuskin horjuttaakaan. Nuolaisin suolat, join tequilan ja puraisin sitruunaa, väistämättä irvistäen, kun kirkas viina poltteli kurkkuani. Pääsin yli pahimmasta köhittyäni hiukan.
"Kamalaa", totesin vakavana.

Nimi: Frosty

21.04.2018 00:03
Elena//
Hymyilin lämpimästi astioita ihastelevalle Rebeccalle.
"Ole hyvä vaan, mukava kun tykkäät", sanoin ja kiskaisin lippiksen paremmin päähäni. Viimeisestä paketista näkyi paljastuvan koru, mistähän Erica oli sen löytänyt? Yksinkertaisen kaunis.
Kun kaikki lahjat oli avattu, kysyi päivänsankari Ericalta, haluaisiko tämä esitellä seuralaisensa. Myönnettäköön, en ollut aiemmin edes huomannut koko miestä - Rossia siis -, pastellinväristen kattohaikaroiden hätistely näkökentästäni oli vienyt keskittymistä, samoin kuin hölmön läpän heitto Tomin ja Shanin kanssa.
"Buona sera!" hihkaisin italiankielisen tervehdyksen, totta kai perushilpeällä äänensävylläni. Tarkemmin ajateltuna se tuskin oli kovin hyvä valinta siinä tilanteessa, mutta noh, minkäs teet.
Punahiuksinen nainen onnistui vetämään porukan huomion tehokkaasti itseensä "Shotteja!"-huudahduksella. Ei alkoholi minulle aivan vieras käsite ollut, mutta suola minua ihmetytti.
"Mitä helkkaria tällä on tarkotus tehdä?" pohdin ääneen puoliksi itsekseni ja tuijotin suolaa kuin jotain kummallista kasvia.

Nimi: Sonya

20.04.2018 23:54
Noel//
Tuijotin Erican avopuolisoa vakavana. Kasvoistani ei todellakaan olisi voinut arvata, että jollain tavalla pidin tästä henkilöstä jo nyt. Olin varmaan ainut laatuani, sen verran töykeä ukko, että muut olivat varmaan ikihyviksi järkyttyneitä. Kukaan tuskin pystyi ymmärtämään, miten tuo ja Erica sopivat mitenkään päin pariksi, mutta hei, ihmeitä tapahtuu. Mutta hitto vie, fiilasin tämän Rossin fiiliksiä täysin. Tuntemattomille esittäytyminen, turhanpäiväinen rupattelu ja juhlat eivät selvästi olleet hänenkään mieleensä. Minulla nyt oli helppoa, kun tein tämän Rebeccan takia, mutta Rossilla tuskin oli ainuttakaan oikeaa syytä olla täällä. Voimia.

Marzia//
"Vai että avopuoliso! Et sitten minulle kertonut, Erica perkele!" älähdin oikeasti katkerana siitä, ettei blondi ollut kipittänyt minulle miehestään juoruilemaan heti ensimmäisenä. Mikä oli oikeasti todella ymmärrettävää ja fiksu päätös, tuntien löysät kielen kantani ja tapani puuttua muiden asioihin, mutta silti olin pettynyt. Pääsin tosin yli tuohtumuksestani nanosekunneissa. "Onnea vaan sitten yhteiseloon! Muistakaa nyt sitte sentäs häihin kutsua, jahka sellaiset koittaa", piruilin leveä virne kasvoillani nykien.
Jopa minulla oli sen verran tunneälyä, että tajusin, ettei Erican uusi hujoppipuoliso viihtynyt valokeilassa, joten vedin huomion mielelläni itseeni. "Shotteja!" huudahdin vaativasti ja jollain ihmeen taikatempulla olin hetkessä jakanut Tomás tehokkaana apunani jokaisen juhlijan käteen shottilasillisen tequilaa, sitruunalohkon ja suolaripauksen jokaisen henkilön vapaan käden kämmenselälle.
Rebecca tuijotti lasiaan samaan aikaan kauhuissaan ja innoissaan, samoin Erica. Hah, kumpikaan tuskin on juonut vuosiin. Tästä ei voi tulla kuin hauskaa.

Nimi: Harley

20.04.2018 23:39
Ross//
Nojailin seinään kädet tiukasti puuskassa, kaivelin ikeniäni kielenkärjellä ärtyisänä ja mulkoilin Erican ystäviä kulmieni alta synkeästi ja kyynisesti, hapan naamani norsunvitulla ja vähät välittämättä lahjojenavailuista. Näytin varmaankin hyvin pitkälti siltä, että mun mielestä joku juurihoitokidutus hammaslääkärin piinapenkissä olisi ollut hauskempaa ajanvietettä kuin nää paskabileet — tosi ironista ottaen huomioon, että musta kaikki lekurikäynnit on yksinkertaisesti kammottavia, mutta ainakin kuvasi latteaa juhlafiilistäni.
Vilkaisin kelloa, jonka viisarit tuntuivat matelevan naurettavan hitaasti kuin ivatakseen. Jaaha, olin viettänyt tän lössin kanssa laatuaikaa noin puoli tuntia. Kolkyt minuuttia ja mä olin jo nyt päättänyt vihaavani niitä hautaan saakka periaatesyistä, että aika helvetin hienosti menee mun verkostoituminen, kiitos kysymästä. Kattavat perustelut mun kyrsiintymiselle kuitenkin löytyy, siinä hiljaa murjottaessani ehdin listata teräviä Sherlock-havaintoja jokaisesta sen perusteella, mitä ne juttelivat. Loppupäätelmät: Ambrose on liian moraalisaarnaaja, Rebecca liian kukkahattutäti, Noel liian hienostosnobi, Mustafa liian taiteilijahörhö, Blessing liian positiivisuuspelle, Dani liian sporttihippi ja Saoul liian nörttihissukka. Inhokkini oli epäilyksettä Tomás, hermoja raastava sunnuntaikoomikko, teatterihullu ja bilehile, jonka homous oli saavuttanut sellainen tason, että jätkä varmaan paskansi sateenkaaria tai jotain. Koko joukosta iloisesta brunette Elena, afrolyyli Shantelle ja punakiharapehko Marzia sentään vaikutti jotenkuten siedettäville tyypeille, siis ainakin verrattuna niihin konkkaronkan muihin narreihin. Karu fakta näistä valonpilkahduksista huolimatta oli, että jos Erica ei olisi näiden pyhäkoululaisten kaveri, olisin haistattanut niille kukkaset ja suksinut kuuseen ennen kuin jalallanikaan astuin tänne. Ilmeisesti ällökliseellä “rakkauden vuoksi tekee hulluja asioita” -aforismilla on jotain hataraa totuuspohjaa. Tai no, ainakin rakkaudesta menee sekaisin. Negatiivisessa mielessä.
Koin oloni äärimmäisen jähmeäksi ja epämukavaksi, kun valokeila käännettiin mun puoleen. Puolustauduin ottamalla parhaan kovanaama-ilmeeni, ihan niinku en olisi sisimmässäni sekä syvästi ärsyyntynyt että melko kauhuissani tästä vieraasta stressitilanteesta.
"Joo. Moi", töksäytin välinpitämättömästi ja epäystävällisesti, kun Erica oli saanut esiteltyä minut. Ei vilkutusta, ei hymyä, ei mitään sievistelyä. Tavallaan tiedostin kaivavani itselleni sosiaalista hautakuoppaa, sen nyt kertoi porukan ihmettelevät katseetkin, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt feikkaamaan jotain kivaa naapurinpoikaa.

Nimi: Sonya

20.04.2018 23:29
Rebecca//
Lahja toisensa perään ilahdutti minua enemmän kuin voin sanoin kuvailla. Niin ihania, hyödyllisiä ja rakkaudella valittuja lahjoja.
"Odotan innolla", totesin leveästi virnistäen Tomásin lupaillessa lippua ensi-iltaan, ja otin portviinipullon ja korttitekeleen huvittuneena vastaan. Klassista Tomásia.
Pinossa oli enää kaksi pientä pakettia jäljellä. Nappasin ensimmäisenä käteeni ruskeaan kankaaseen käärityn lahjan. Viimeiseksi jäävän lahjan pakettikortti paistoi kattoa kohden, ja siinä luki Erica, joten tämä oli mitä ilmeisimmin Elenalta.
Vilkaisin hymyillen naisen suuntaan ja aloin varoen avaamaan pakettia, jännittäen mitä särkyvää täältä löytyisi. Hetkeä myöhemmin ihailevien katseiden eteen pääsi aivan ihastuttava, kauniisti ja klassisesti koristelu teeastiastosetti. Henkaisin ihastuneena ja kohotin teekupin kasvojeni eteen voidakseni tutkia sen ihastuttavia yksityiskohtia tarkemmin. "Voi kiitos, Elena. Tämä on aivan upea", sanoin naiselle aurinkoisesti hymyillen.
Käännyin viimeisen lahjan, Erican antaman, puoleen ja nostin pikkiriikkisen, neliskanttisen paketin kämmenelleni. Kääreistä paljastui mustasamettinen korurasia, jonka sisästä löytyi yksinkertainen, mutta kaunis kaulakoru, jossa roikkui hopeinen timantti. Laitoin ihanuuden heti kaulaani. Enpä ollutkaan tainnut pitää koruja sitten teinivuosieni.
"Kiitos kaikilla, tämä on aivan käsittämätöntä", sanoin onnea hehkuen. Katseeni kiersi ystäväjoukkiossani. Kaikki näyttivät olevan vähintään yhtä onnellisia kuin minä, jopa Noel hymyili. Yksi tosin oli synkeä, porukan ulkopuolinen musta lammas. Toivottavasti saataisiin Rossinkin olo edes vähän kotoisaksi. Tiesin sen olevan kovin tärkeää Ericalle.
"Erica, et haluaisi esitellä seuralaistasi?" ehdotin varoen.

Erica//
"Ah, aivan! Tuota, joo. Tässä on Ross, poikaystäväni. Tai siis avopuolisoni", esittelin rakkaani, poskillani kevyt puna. En ollut vielä kenellekään muulle kuin Rebeccalle maininnut, että olin muuttanut hänen kanssaan yhteen, eivätkä kaikki edes tainneet tietää olevani parisuhteessa. Tomás oli itse asiassa ainut, joka oli tainnut siviilisäätyäni tiedustella, ja mies oli kovasti murjottanut, kun en ollut suostunut yksityiskohtia kertomaan.
Seisoin Rossin vierellä, yrittäen olla itse mahdollisimman rauhallinen, jottei hänen tarvitsisi turhaan hermoilla. Vilkuilin silti hieman hätäisesti Rossin kasvoja ja etsin merkkejä pakokauhusta, toivoen etten löytäisi niitä.

Nimi: Frosty

20.04.2018 23:11
Elena//
Homma oli tähän saakka pysynyt oikein hyvin hallussa. Yllätys oli onnistunut, päivänsankari iloinen ja juhlat lähteneet varsin kivasti käyntiin. Seisoskelin piirissä Tomásin ja Shanin vieressä ja seurasin kiinnostuneena, kun Rebecca availi lahjojaan. Vilkuilin vähän väliä oman lahjani - ruskeaan kankaaseen käärityn pikku paketin suuntaan (turvallisuussyistä sen päällä oli lappu, jossa luki isoin tikkukirjaimin "SÄRKYVÄÄ"). Myönnetään, paloin halusta nähdä lahjan saajan reaktion.

Nimi: Harley

20.04.2018 22:38
Ambrose//
Rebecca ilahtui lahjastani, mikä sai minut loistavalle tuulelle ja vastaamaan hymyyn samalla mitalla. "Hienoa kuulla, että pidät siitä", vastasin mielissäni. En tosin maininnut, että olin värkännyt vilttiä tuntitolkulla, kun olin joutunut virheitä tehdessäni purkamaan ja kutomaan uudelleen ja toistamaan samaa ties kuinka kauan.
Seurasin lahjojen avaamista kiinnostuneena, kumartuen hiukan lähemmäs ihmettelemään lasinpalan näköistä esinettä, jota Marzia kutsui tulikiveksi. Kohotin kulmiani vaikuttuneena, erittäin kätevää.
Pakettikasa pieneni melkoista vauhtia, kun pääsimme vauhtiin. Mustafa oli maalannut öljyväreillä A3-kokoiselle kankaalle ekspressionistisen meren, Danin paketista löytyi tuoksukynttilöitä, suklaata ja klassikkoromaani kirjahyllyn täytteeksi, Blessingiltä kotitekoista mysliä ja hilloja, Saoulilta lasisia purkkeja Rebeccan yrteille ja teelehdille. Tomás ja Shantelle olivat hankkineet lahjan yhdessä - tai no, unohtaneet hankkia sen yhdessä.
"Nooh, sanotaanko että voi olla, että mä vasta eilen puoliltaöin muistin, että meidän piti hankkia lahja. Mutta hei, ajatus on tärkein, eikö? Sitä paitsi me voidaan antaa sulle vapaalippu ensi-iltaan, kun saadaan meidän Cats-produktio esityskuntoon joskus vuonna 2038", Tom naureskeli ja vinkkasi silmää, kun ojensi Rebeccalle puolityhjän pullon portviiniä ja vahaliiduilla piirtämänsä onnittelukortin, joka muistutti eskarilaisen tekelettä.

Nimi: Sonya

20.04.2018 22:25
Rebecca//
Olin kasvanut vaatimattomassa, yksinkertaisessa perheessä, joten tällainen lahjakasa oli minulle aivan uusi kokemus. Enpä olisi ikinä arvannut, että pääsisin kokemaan tällaista pikkutyttömäistä intoa 31. vuotissyntymäpäivilläni. Iskeydyin pakettien kimppuun maltillisesti, tai ainakin yritin olla.
Käsiini tarttui ensimmäisenä ihastuttava päiväpeitto. Siististi viikatun, silkkinauhalla nipuksi solmitun peiton päällä heilui pakettikortti, josta luin kaunokirjaimet innokkaana tietämään, kuka tämän upeuden oli tehnyt. "Voi kiitos, Ambrose, tämä on ihana!" älähdin ja väläytin muuttujalle leveimmän mahdollisen hymyni.
Seuraavana käteni takertuivat vaatimattomaan, ruskeaan paperipussiin. Se oli solmittu umpeen tulenpunaisella silkkinauhalla, joten saatoin jo arvata, keneltä tämä oli. Marzia tapitti liikkeitäni silmät kiiluen. Avasin rusetin ja kallistin pussin sisällön kädelleni. Se oli hyvin eriskummallinen kivi, joka hohkasi lämpöä kädelleni. Läpikuultavassa, lasisen näköisessä möykyssä hohti tulinen sydän ja käänsin katseeni kysyvänä liekinhengen puoleen.

Marzia//
Virne nyki suupielissäni asti Rebeccan tarttuessa lahjaani. Olin valmistellut tätä viikkotolkulla ja ravannut kerta toisensa jälkeen hakemaan apua Calypsolta, kun en omillani millään meinannut onnistua. Kykyjeni rajat olivat minulle vieläkin tuntemattomat, ja tämäkin oli tullut mieleeni vain sattuman kaupalta.
"Se on tulikivi. Kaikkihan me tiedämme, etteivät tulitaiat ole vahvinta alaasi, joten ajattelin tämän auttavan. Pidät sitä mukanasi tulihommissa, niin ei voi mennä pieleen", selitin virnuillen. Kahvila ei enää näkisi kylmää päivää, ja olisi myös varma, ettei Rebecca enää aiheuttaisi tulipaloja taiteillessaan kynttilöiden kanssa.

Nimi: Harley

20.04.2018 22:02
Ross//
Voi vittujen kevät, tästä tulee farssi, tiedän jo nyt. Mulla oli sellainen ulkopuolinen olo kuin olisin murtautunut jonkun ventovieraan kotibileisiin. Kaikki hääräsivät niin intopiukeena Rebeccan ympärillä, etteivät onneksi kiinnittäneet muhun melkein mitään huomiota, mutta nyrkki mun sisuksissa silti kiristi puristusotettaan.
Erican tyynnyttelevä äänensävy lievitti tuskailua niinku henkinen kylmägeeli. Vedin syvään henkeä ja huokaisin äänettömästi, naama totisena ja hiukan kalvakkana, mutta vastaten suudelmaan tottelevaisesti. "Joo joo", mutisin vastahakoisesti ja nuivasti. Vähän kasattuani itseäni ripustin takin naulakkoon, työnsin kädet farkkujen taskuihin ja lompsin verkkaisesti Erican perässä peremmälle, pysytellen sen kannoilla tiiviisti kuin linnunpoika, joka pelkää eksyvänsä emosta.

Ambrose//
Koin suunnatonta tyytyväisyyttä, kun Rebecca kyynelehti - enkä siis sadistisesti sen vuoksi, että olimme saaneet hänet itkemään, vaan koska ymmärsin sen johtuvan silkasta yllätyksen ilosta. Johdatimme yhteistuumin syntymäpäiväsankarin lahjakasansa ääreen ja keräännyimme innosta kihisevänä massana piiriin patistamaan häntä käymään pakettien kimppuun. Itse istahdin Noelin viereen (?) ja ristin nilkkani sekä käsivarteni hillitty, mutta silti todella hyväntuulinen hymy kasvoillani. Pieni jännitys kihelmöi ihoani, kun Rebecca ensimmäisenä nosti minun lahjani (?). Se oli itse kutomani laventelinvärinen, merinovillainen päiväpeitto, ja toivoin Rebeccan arvostavan vaivaani, vaikken ollutkaan käsitöiden mestari.

Nimi: Sonya

20.04.2018 21:53
Rebecca//
En osannut sanoa juuta enkä jaata, seisoa nökötin vain paikoillani. Katseeni siirtyili edes takaisin luokseni ryntäilevissä ihmisissä. Täällähän oli melkein kaikki paikalla! Miten, kuka, mitä?
Ambrosen rutistaessa minut vankkaan halaukseen tajusin, että poskillani valuivat onnen kyyneleet. "Te muistitte syntymäpäiväni", henkäisin häkeltyneenä ääneen kuin se olisi ollut maailman seitsemäs ihme. "Tietenkin muistimme, hölmö", Noel tuhahti muka tuohtuneena, mutta iloinen pilke silmissään, ja nappasi minut jokseenkin jäykkään, mutta silti niin kovin lämpimään halaukseen. Nyt on maailman kirjat sekaisin, herttuakin halailee.
Pyyhin kyyneleitäni Marzian tunkiessa liekehtivät kiharat hulmuten väkijoukon läpi. "Lopeta nyyhkiminen ja tule avaamaan lahjojasi, ystävä hyvä!" nainen sanoi ääni innosta kimeänä, tarttui käteeni ja veti minut peremmälle kynnykseltä, kohti kahvilan keskilattiaa.
"Mitäh, lahjoja?" inahdin aivan pyörällä päästäni, mutta tottahan se oli: keskellä tupaa kohosi käsittämättömän suuri lahjavuori, joka oli pinottu millimetrisellä tarkkuudella. Muutama paketti tosin oli vinossa ja rikkoi symmetrian - suunnittelu oli mitä ilmeisimmin ollut Ambrosen, mutta toteutus... Silmäni kiinnittyivät Mustafaan, joka vasta nyt sai kammettua itsensä ylös sohvan nurkasta. Voi että.
Ihan käsittämätöntä.

Erica//
Irrottauduttuani Rebeccan kaulasta käännähdin takaisin Rossin puoleen. Juhlaväen siirtyessä peremmälle jäimme hetkeksi kahden hämyiseen eteiseen. Kaikki olivat niin keskittyneitä päivänsankariin, etteivät he olleet vielä huomanneet Rossia. Noel tarkkasilmäisenä tosin oli saattanut, muttei tapojensa mukaan tunkenut heti kyselemään.
Rakkaani näytti tuskaiselta ja ahdistuneelta, mikä ei yllättänyt yhtään. Astelin Rossin luo ja kohotin toisen käteni lempeästi hänen poskelleen, sivellen peukalollani hänen poskeaan. "Muista, sinun ei ole pakko osallistua mihinkään, ja saat lähteä kotiin milloin vain, jos sinusta siltä tuntuu", sanoin rauhoittavaan ääneen.
"Ilahtuisin kuitenkin suuresti, jos yrittäisit edes", lisäsin hymyillen ja kurkotin pituuteni täyteen mittaansa varpailleni, jotta yletyin painamaan suudelman Rossin huulille.

Nimi: Harley

20.04.2018 21:38
Ross//
Olin yrittänyt uskotella, että oloni paranisi, kunhan Erica tulisi henkiseksi tueksi, mutta ei, vitutus melkein vain lisääntyi kun näin Rebeccan saapuvan hänen vierellään kahvilalle. Yritin kuitenkin väkisin vääntää pikkuruisen hymyn kasvoilleni, kun kaksikko saapui luokseni, mutta luultavasti näytin vain jäätävän feikille. Ja lievästi huonovointiselle kaiken kukkuraksi.
"Moi", tervehdin Rebeccaa vaisuun ja tympeään ääneen, heilauttaen kättäni lyhyesti. "Ööh, mä tulin oottaan sua tänne. Kun sanoit että meet ... mm, tuota, Rebeccan kanssa kävelylle", selittelin Erican muka yllättyneeseen kysymykseen, joka oli pelkkää kulissia, ettei ystävä tajuaisi, mitkä pirskeet sisällä odottavat, ja haroin kasvoilla angstiteinimäisesti roikkuvaisia hiuksiani korvan taakse.
Vatsaani kiristi hyvin epämukavasti, kun seurasin Ericaa kankein jaloin kahvilaan. Aluksi oli hipihiljaista ja pimeää, sitten tulet välähtivät ja valtava huutomekkala raapi korviani. Painauduin kireänä ovenkarmia vasten, suostumatta liikahtamaan peremmälle, mulkoillen iloista ihmisjoukkoa varautuneena kuin paatunein skeptikko, enkä todellakaan osallistunut "Yllätys!"-huutoon. Puristin kättä nyrkkiin, kun huomasin täriseväni, ja toivoin, ettei se näkynyt päällepäin.

Ambrose//
"Yllätys!"-huudahdus kajahti korviahuumaavana, kun loikkasimme yhtenä massana esiin piiloistamme toivottamaan syntymäpäiväsankarin tervetulleeksi juhliinsa. Valtava hymy levittäytyi kasvoilleni, kun huomasin, miten täydellisen äimänkäkenä Rebecca oli. Juoni oli toiminut, hänellä ei ollut aavistustakaan!
"Hyvää syntymäpäivää", sanoin kiiruhdettuani muiden kanssa hukuttamaan Rebeccan onnitteluihin. Puskin itseni väkijoukon lävitse hänen luokseen ja halasin vuokraemäntääni, pomoani ja parasta ystävääni lujasti.

Nimi: Sonya

20.04.2018 21:19
Noel//
Asettelin vakavana puhtautta kiiltäviä laseja siisteihin riveihin juomia notkuvalle pöydälle. Vilkuilin viinapulloja hieman huolissani. En ollut edes tajunnut, että tällainen määrä juomia voisi ilmestyä näihin kekkereihin. Tosin ei kai sitä voinut vähempää olettaa, juhlaseurueen tuntien. Tomás ja Marzia erityisesti...
Ambrosen ääni keskeytti ajatukseni, onneksi. Ehdin jo maalailla ties mitä kauhuskenaarioita mielessäni. "Ah, totta. Kylläpäs aika rientää, tunti tuntui menneen minuuteissa", totesin. Ilmassa oli innokasta jännittyneisyyttä, kuten yllätysjuhlissa aina. Ainakin vielä olin tyytyväinen siihen, että tulin.
Astelin huoneen poikki ulko-oven viereiselle ikkunalle ja kurkistin varoen verhon takaa hämärälle pihamaalle. Kymmenet lyhdyt valaisivat polkua pihan poikki kuistille, vähän extraa hienon päivän kunniaksi. Katseeni kiinnittyi synkeään, pitkään hahmoon, joka nojaili talon seinään kuistilla. Kuka hitto? En kuitenkaan ehtinyt jäädä miettimään asiaa enempää, sillä Erica ja Becca lähestyivät.
"He tulevat", varoitin juhlijoita ja vetäisin verhon visusti kiinni, paeten piiloon pimennettyyn huoneeseen.

Rebecca//
"En voi vieläkään uskoa, ettet erottanut susilaventelia normaalista laventelista! Olisit tarkistanut, niin kuin opetin", saarnasin, mutten tosin lainkaan tuohtuneesti. Kävely raittiissa kevätsäässä ja juttutuokio Erican kanssa olivat tehneet terää. Naisella oli tosiaan ollut asiaa. Enpä olisi arvannut, että Ross suostuisi näinkin pian muuttamaan hänen luokseen, mitä nyt olin vähäisillä tiedoillani heidän suhteestaan jotain ymmärtänyt.
"Onpas Ambrose panostanut tänään", totesin ilahtuneena. Normaalin neljän sijaan pihamaalla loisti kymmenkunta lyhtyä. Erica pahoitteli vielä kerran erehdystään, ennen kuin harppoikin ohitseni kuistille. "Ross, mitä sinä täällä teet?" Erica kysyi poikaystävältään, joka jostain ihmeen syystä nökötti kahvilani kuistilla viluisen näköisenä.
"Terve vaan, Ross", tervehdin miestä kättäni heilauttaen ja jatkoin sisään, jättäen rakastavaiset keskenään. Erica kuitenkin retuutti miehensä mukanaan vanavedessäni sisään. Olin juuri huutamassa pimeään tilaan, että miksi hitossa Ambrose oli koko kahvilan pimentänyt ja pihan valaissut, mutta sitten lukuisat kynttilät ja lyhdyt lävähtivätkin päälle (Marzia) ja tilan täytti hurja yllätys-huuto.
"Hyvää syntymäpäivää, Becca!" Erica kiljahti takanani ja kapsahti kaulaani halaamaan minua. Tuijotin ystäviäni suu ammollaan hämmästyksestä.

Nimi: Harley

20.04.2018 20:50
Ambrose//
Valmistelut etenevät tismalleen aikataulun mukaisesti, ajattelin tyytyväisenä katsahtaessani seinäkelloa. Kymmenisen minuutin kuluttua Erican pitäisi saapua takaisin kahvilalle Rebeccan kanssa, jolla ei ole harmainta aavistustakaan, että olemme järjestelleet hänelle merkkipäivän kunniaksi suuret yllätysjuhlat. Olin astunut järjestäjän saappaisiin mielihyvin, sillä minulla oli entuudestaan vankkaa kokemusta erilaisten sosiaalisten tapahtumien organisoimisesta — no, lähinnä kerhokokoontumisten ja mielenilmausten, mutta loppupeleissä juhlat eivät eronneet niistä järisyttävän paljoa, joten homma luisti ongelmitta. Ruorissa olin mukavuusalueellani.
Oikaisin paidanhelmaani ja käärin hihansuut ylös huolella. Olin pukeutunut kauluspaitaan, jonka päällä oli suuri mustavalkoinen norjalaisneule, ja tummiin chinoihin. Ei siis mitään prameaa, sillä juhlien pukukoodi olikin rento ja kasuaali, ei iltapukuja ja smokkeja. Hiukseni olin sitonut poninhännälle niskaan, ja ranteeni ympärille oli kieputeltu koruksi useammalla lenkillä sateenkaarenvärinen nauha, joka oli muistoesine ensimmäisiltä Prideilta, joihin olin osallistunut. Kädet tarmokkaasti seisoskelin lanteillani kahvilan etuosassa, tiskin edessä, ja seurasin valmistelujen parissa häärääviä ystäviäni kuin laatua valvova työnjohtaja.

Saoul ja Blessing, joka oli kokkina halunnut ottaa päävastuun ruoanlaitosta, kattoivat pöytään viimeisiä tarjoiluvateja, lautasia ja aterimia. Olimme vallanneet juhlakäyttöön kahvilan ĺokoisimman nurkkauksen ja asetelleet pöydät ja tuolit kätevästi piirimäiseen muodostelmaan, jotta jutteleminen ryhmässä olisi helpointa. Tasoilla notkui naposteltavaa, herkkuja ja virvokkeita: Valtava kolmikerroksinen suklainen täytekakku. Uunituoreita mustikka- ja vaniljamuffinsseja kanelikuorrutteella. Mustafan leipoma (kyllä, yllätyksekseni sain kuulla, että hän on jauhopeukalo) banoffee-piirakka. Suolattuja pähkinöitä ja bataattisipsejä. Viipaloituja kurkkuja ja porkkanoita ja niiden dippaamiseen hummusta. Suuret kannulliset jäävettä ja marjamehuja. Sekä tietenkin pahamaineinen sivupöytä, jonka muut olivat ristineet “baarisaarekkeeksi”, koska se oli varattu kokonaan alkoholivalikoimalle, vaikka olin aluksi hiukan boikotoinut ideaa.). Pöydällä seisoi yhteensä noin kymmenen avaamatonta pulloa kaiken maailman liköörejä, punaviinejä ja tequiloja, ja minua jo ennakkoon huoletti hiukan, kuinka moni niistä olisi illanvieton päätteeksi tyhjennetty viimeistä pisaraa myöten.

Siirsin katseeni vuorotellen muihin läsnäolijoihin: Dani ja Marzia (?) nauroivat railakkaasti puhaltaessaan kirjavaa serpentiiniä tuolien selkämyksille — tytöt olivat yhteisvoimin koristelleet kahvilan ja nyt hirsikatosta roikkui heidän askartelemiaan paperilyhtyjä, jotka loivat erittäin tunnelmallisen valaistuksen hämärään tilaan. Mustafa makasi yhdellä sohvista puoliunessa, kiharapehko villisti pystyssä kuin hän olisi vasta raahautunut ylös sängystä. Tiesimme kantapään kautta, että hän myöhästyy kirjaimellisesti aina, joten olimme väittäneet juhlien alkavan tuntia ennen oikeaa alkamisaikaa, minkä ansiosta hän oli ilmaantunut paikalle poikkeuksellisesti ensimmäisten joukossa. Saavuttuaan hän oli kasannut ohjeideni mukaan lahjapaketeista pyramidin matolle ja sitten tullut tulokseen, että oli kantanut kortensa kekoon, ja kellahtanut ei-ansaitulle levolle, mokoma laiskajaakko.
Tomàs ei ollut sen suurempi hyöty. Hän nojaili yhden pöydän reunaan ja kertoi kovaäänisestä hirnumisestaan päätellen hulvattomia vitsejä Shantellelle sekä Elenalle (?). Sellainen pelleilijä ja lorvailija Tom oli ollut koko illan: hokenut minulle, että minun pitää “irroitella vähän” ja “chillata”, mietinnyt pitäisikö tänään ”vetää perseet” tai puhjennut hoilaamaan jotain purkkapoppia tai musikaalilaulua niin lujaa, että ikkunaruudut helisivät.

Ja Noel, hän oli tietenkin siellä myös, kuten oli luvannut. Pieni hymynkare kihartui suupieliini ja hätisti ilmeestäni stressaantuneen happamuuden, kun huomasin luistelijan saapuvan keittiön puolelta; hän oli käynyt hakemassa lisää juomalaseja (?).
Kävelin miehen luokse salin poikki ja väläytin hänelle nopean ystävällisen hymyn. En minä nyt varsinaisesti jännittänyt, mutta kyllä olin ehkä aavistuksen nuiva ja kireä (ehkä Tom sittenkin oli oikeassa, kun kehotti minua löysäämään pipoa).
“Erican ja Rebeccan pitäisi saapua aivan pian”, sanoin Noelille ja naputtelin tiskiä sormillani hiukan hermostuneesti.

Nimi: Harley

20.04.2018 20:36
Ross//
Värjöttelin kahvilan kuistilla erittäin ärsyyntyneenä. Hytisytti ja vilutti, koska mä olin kuuluisassa neroudessani luullut, että näin alkukeväästä tarkenee pelkällä t-paidalla ja ohkaisella bomber-takilla, mutta vitut, kumma etten ollut jo pakastunut jääpuikoksi ja kupsahtanut hypotermiaan. Syvä ja harras kyrpiintyneisyyteni ei kuitenkaan juontanut ainoastaan luontoäidin kiusanteosta, vaan pääasiassa siitä, että olin menossa tuhlaamaan illan jonkun (jouduin tarkistamaan nimen kuppilan kyltistä, koska olin jo unohtanut sen) Beccan syntymäpäiväkekkereihin. Jep. Ihan tosissaan. Kunpa pilailisinkin, mutta ei, tää ei ole vitsi. Ihmettelin itsekin edelleen äimänkäkenä, miten helvetissä olin saattanut antaa Erican ympäripuhua mut tähän tuhoon tuomittuun hankkeeseen ja lupautunut lähtemään sen kavaljeeriksi. No, vähän liian myöhäistä tässä välissä enää luikkia jänishousuna karkuteille.

En hevin suostunut myöntämään, mutta mua jännitti aika saatanasti ajatus, että ihan näillä näppäimillä joutuisin nokittain Erican kaveripiirin kanssa. Ne oli mulle uppo-outoja, joten mulla ei ollut aavistustakaan, millaisiin tyyppeihin olin törmäämässä. Päässä sinkoili graafisia kauhuskenaarioita siitä, mikä kaikki voisi mennä eeppisesti mönkään, ja useat näistä vaihtoehdoista päättyivät joko siihen, että mä A) vedän jotakuta pataan tai B) mä saan paniikkikohtauksen ja turmelen imagoni ikuisiksi ajoiksi. Tai molempi pahempi. Vau, aika ajoin yllätän itseni rikkaalla mielikuvituksellani, siis mitä tulee pirujen maalailuun seinille. Tajusin jopa pelkääväni sellaista, että mitäpä jos ne kaikki inhoavat mua yhteistuumin ja pitävät mua jonain friikkinä hujopinrenttuna joka on huono poikaystävä Ericalle ja sitten saavat järkipuheilla Erican tajuamaan millainen arvoton paska olen ja Erica uskoo ystäviensä viisauteen ja lemppaa mut ja, vau, sehän eskaloitui. Ankara kolaus itsetunnolleni tällaiset huolet, koska ei mulla kyllä vanhoina hyvinä aikoina ollut tapana olla pätkääkään kiinnostunut, mitä jotkut luuserit musta on tai on olematta mieltä, vihaajat vihaa ja niin poispäin. Mutta jos intuitioni ei valehdellut, tästä illasta olisi tulossa jännä psykologinen trilleri kaikille osanottajille, kiitos ihastuttavan seurani. Tai ehkä vaan luulin itsestäni liikoja eikä ketään Erican frendeistä kiinnostaisi yhtään, olenko nurkassa mököttämässä vaiko en, ja bileet on vaan ankeat, vähän vaivaannuttavan draamattomat illanistujaiset ilman mitään mielenkiintoisia juonenkäänteitä tai skandaalinpoikasia. Niin pitkäpiimäiselle kuin se kuulostaakin, parempi toivoa jälkimmäistä.

Uskokaa pois, ettei tää epäilyttävän pitkäksi venynyt odotusaika ei yhtään lievittänyt tuskaani tai helpottanut vatsanpuruihin. Silmät sirrissä tähystin tuuliselle rannalle siinä toivossa, että Erica vihdoin ilmestyisi maisemiin ja pääsisin sisätiloihin sulattamaan raajojani. Saadakseni jotain tekemistä, joka harhautti yliajattelemasta tulevia vauhdikkaita ja vaarallisia tilanteita, nypin kynsiä ympäröivästä ihosta nahkariekaleista tajuamatta, että kynsinauhat muuttuivat ruman punaisiksi ja revityn näköisiksi — ikivanha hermostunut tapa jostain kultaisilta teinivuosilta, joka ilmeisesti teki comebackin stressimanereeihin näinä kovina aikoina.

Nimi: Harley

20.04.2018 20:22
Ambrose//
Kokovartalolukkoni hellitti sillä sekunnilla, kun siirryimme peilijäältä lumiseen rantaan. Kellahdin tyytyväisenä istumaan suurelle kivelle, jota vasten reppuni lepäili, ja aikailematta aloin nyhtämään luistinten tiukalle sitomiani nauhoja auki ja vetämään maihinnousukenkiä villasukkien päälle. Sivusilmällä vilkuilin Noelia, jolla kesti epäilyttävän pitkään vastata yksinkertaiseen kysymykseen - oli jo vähällä, etten kysynyt uudelleen.
Kun hän lopulta sanoi tulevansa, kasvoni kirkastuivat asteen, kun hymy ilahtunut hymynpoikanen piipahti huulillani. Vakavouduin kuitenkin taas tympeämpään, oletko-ihan-tosissasi? -tyyppiseen pokeri-ilmeeseen, kun Noel virnuillen pyysi minua vahtimaan, ettei nauti liikaa alkoholia juhlissa. Pakko sanoa, juuri se minua hiukan pelotti; että päätyisin humalaisten lastenvahdiksi.
"Juu, minä vahdin", vakuutin hänelle ja pyöräytin silmiäni, mutten minä kovin ankaralla tuulella ollut, vaan väkisinkin hymynhäive nyki suupieliäni. "Lupaan sen", lisäsin lämpimämmin, mtuta jämäkästi. Olisi ainakin minulle henkilökohtaisesti paljon mukavampaa, jos Noel ei joisi itseään sellaiseen kaatokänniin kuin eräänä kohtalokkaana iltana pari viikkoa sitten.

Nimi: Sonya

20.04.2018 20:16
Erica//
Hyppelehdin tietä pitkin vähän turhankin innokkaasti kohti suosikkikahvilaani, kasvoillani lottovoittajan virnistys. Vihdoin oli näiden kauan suunniteltujen yllätysjuhlien aika! Aurinko oli ohittanut huippunsa ja iltapäivä oli aluillaan, eli olimme juuri aikataulussa. Hakisin vain Rebeccan matkaani, pitäisin hänet poissa tunnin verran ja juhlat voisivat alkaa!
Kiiruhdin sisälle kahvilaan, suunnitelma kirkkaana mielessäni. Noidan etsimisessä ei kauaa mennyt, hän oli juuri pyyhkimässä pöytiä puhtaaksi. "Hei, Rebecca! Et ikinä arvaa, mitä löysin!" huudahdin tervehdykseni ja suorastaan kapsahdin naisen kaulaan, alkaen selostaa intohimoista tarinaa siitä, miten löysin harvinaisia lääkeyrttejä ihan lähistöltä. "En kuitenkaan ole sata varma, ovatko ne niitä etsimiäsi, joten sinun täytyy tulla tarkistamaan itse. En viitsi kerätä niitä noin vain, jos ne ovatkin myrkyllisiä", selitin ja tapitin naista odottavasti, peläten että hän näkisi lävitseni tai ei muusta syystä lähtisi mukaani. Tarina oli vain puoliksi valetta, olin ihan tosissani löytänyt tätä harvinaista kasvia etäisesti muistuttavia kasveja, mutta tiesin jo, etteivät ne olleet Rebeccan kaipaamia yrttejä.
Rebecca oli hetken hiljaa mietteliäänä, mutta riisui sitten esiliinansa ja vei sen naulakkoon tarjoilupöydän taakse. Ambrose hääräsi teekuppien parissa ja vilkuili meitä sivusilmällä aina yhtä vakava ilme kasvoillaan. "Noh, kuulit varmaan. Ei kai tässä auta kuin mennä. Yrttivarastot ovat tyhjää täynnä ja susilaventelia voisi olla vaikea etsiä iltahämärässä. Pärjäät varmaan sen aikaa omillasi?" Rebecca kysyi. Ambrose nyökkäsi, hymyili jopa naiselle, ja minä kiiruhdin nappaamaan Rebeccaa kädestä kiinni, vetäen hänet yli-innokkaasti mukaani.
Noita ihmetteli innokkuttaani, mutta kiersin epäilyt nokkelasti selittäen, että minulla oli myös kauheasti kahden keskistä kerrottavaa ja vaikka mitä. Enempiä ihmettelemättä sain Rebeccan matkaani. Vinkkasin olkani yli silmää Ambroselle ennen kuin kuljimme ulos keväiseen auringon paisteeseen.

Nimi: Sonya

20.04.2018 19:04
Noel//
Jään muuttuessa yhä lumisemmaksi annoin vauhdin hiipua ja lopulta pysähdyimme rantaviivalle. Vapautin otteeni Ambrosen kädestä. Mietteliäs ilme lepäsi vakavilla kasvoillani, kun kumarruin aukomaan luistimieni nauhoja. Kurkotin kenkäni käteeni ja aloitin vaihto-operaation, viivytellen vastaamista kysymykseen.
Tunsin, tai no enemmänkin ehkä tiesin hyvin, jokaisen juhliin tulijan. En ollut mitenkään järin innoissani. Rebecca ja Ambrose olivat ainoat läheiset ystäväni. Tomás ja Erica olivat mukavaa juttuseuraa, joskin molemmat rasittavan energisiä ja iloisia ihmisiä. Yksistäkään juhlista en ollut eläessäni selvin päin nauttinut, mutten kuitenkaan haluaisi juoda taas. En missään nimessä haluaisi toistaa viime kertaisia toulailujani. Mutta toisaalta... Rebeccan syntymäpäivät ja voisihan se olla hauskaakin.
Hetken kuluttua suoristauduin, luistin toisessa jalassa ja kenkä toisessa. "Tulen joo", vastasin pienesti hymyillen. "Vahdithan, etten juo liikaa?" pyysin virnistäen, mutta silmistäni kuitenkin näki, ettei se ollut mikään vitsi.

Nimi: Harley

20.04.2018 12:35
Ambrose//
"Niin, käyhän se", tokaisin puolinaurahtaen, kun Noelin mielestä pikajuoksuharrastukseni oli loogista ottaen huomioon piilevän gepardiuteni. Jos teini-iän valmentajani sanaan oli uskominen, lajista olisi voinut ureta minulle lupaava atleetin ura, mutta vaikka nautin valtavasti siitä adrenaliinirysäyksestä, kun ylittää maaliviivan rikkoen uuden henkilökohtaisen nopeusennätyksen, ei urheilumaailma loppujen lopuksi ollut kutsumukseni. Yhteiskuntafilosofia oli vienyt yliopistoon, enkä haikaillut kilpakentille.
En myöntänyt ääneen, mutta olin tyytyväinen ja jokseenkin huojentunut, kun huomasin Noelin lähtevän rantaa kohti - tämä erikoisen syvällisten keskustelujen täyteinen luistelureissu oli jatkunut minun makuuni aivan tarpeeksi pitkään, ja illan hämärtyessä sääkin viileni epämiellyttävästi. Annoin hänen melkeinpä vetää minua perässään kuin pulkkaa narusta, yrittäen kuitenkin avittaa potkimalla kaunojen terillä varovaisesti.
"Huomenna", vahvistin Noelille ja nyökkäsin lyhyesti. Kasvojeni ilme vaipui hiukan mietteliääksi, kun ajattelin tulevia syntymäpäiviä. Kuka tahansa minut tunteva tiesi tasan tarkkaan, että olen niin kaukana juhlien ilopilleristä kuin mahdollista, joten tuskin oli yllätys, etten ollut haltioissani, varsinkin sen jälkeen kun Tomás oli kaksi päivää sitten kehunut raahaavansa koko baarikaappinsa sisällöt mukanaan ja uhonnut, että pakottaa minut tanssimaan "jonkun hottiksen" kanssa hitaita. Toisaalta pyrin suhtautumaan positiivisella ja avoimella asenteella: voisi olla hauskaa kokoontua yhteen suuremmalla joukolla ja vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä.
"Tulethan sinä?" varmistin, kun asian tarkistaminen pälkähti mieleeni. Olin oikeastaan melko lailla vakuuttunut, että Noel aikoo osallistua, jos ei muuten niin velvollisuudentunnosta parasta ystäväänsä kohtaan, mutta en voinut satavarmaksi ennustaa. Olisin kyllä valehtelematta erittäin pettynyt, jos hän ei tulisi.

Nimi: Sonya

20.04.2018 10:57
Noel//
Gepardi. Kuningasgepardi. Hetken aikaa tarkastelin Ambrosea tarkemmin ja tottahan se oli, nyt kun asiaa miettii, niin löytyyhän miehestä kyseisen kissapedon piirteitä. Tuhahdin huvittuneesti Ambrosen kommentille monarkian vastustamisesta. Siinähän vastustat, ihmiset tulevat typeryyttään säilyttämään kuningassukuja hallitsijoinaan vielä vuosituhannet. Helppoahan se alamaisille on, kun ei tarvitse yrittää miettiä, ketä äänestää. Verenperintö ratkaisee kaiken.
Tokihan olen Ambrosen kanssa samaa mieltä, typerä hallintomuoto. Oikeastaan mikään ihmisten kehittämä hallintomuoto ei oikein ole toimiva. Täällä Vechnostissa olot sentään ovat suhteellisen järkevät. Politiikka ei kuitenkaan minua pahemmin liikuta. Ei jaksa vaivautua, helpompaa antaa vain olla.
"Käy järkeen, että pidät pikajuoksusta", totesin hymähtäen ja kiinnitin katseeni takaisin menosuuntaan. Suuntasiin liikkeemme pikku hiljaa takaisin rantaa kohti, olimme olleet täällä jo ikuisuuden. Auringonlasku sai taivaanrannan punertamaan.
"Olihan se huomenna, ne Rebeccan yllätysjuhlat?" kysyin. En vieläkään oikein tiennyt, miten suhtautua ihmismassojen kokoontumiseen ja juhlimiseen, mutta kai sitä nyt tärkeän ystävän syntymäpäiviä on pakko lähteä juhlimaan.

Nimi: Harley

19.04.2018 17:19
Ambrose//
Horjahdin jokseenkin rajusti juuri sillä sekunnilla, kun Noel liukui luokseni sulavasti ja vaivattomasti kuin aina ja tarttui käteeni, joten tukipilari ilmestyi vierelleni kreivin aikaan. Tarrasin hänen kyynärvarteensa molemmin käsin turhankin lujaa, ohikiitävä kauhu kasvoillani, mutta rentouduin ja huoahdin helpottuneesti, kun sain tasapainon palautettua. Väläytin miehelle lyhyesti kiitollisen hymyn, kun hän auttoi minua pysymään tolpillani, ja käsi kädessä etenimme sileällä jäällä, minä hiukan jäljessä. Noelin luistelukoulu muuttuikin rusettiluisteluksi.
Loin häneen totaalisen epäuskoisen katseen, kun hän yllättäen tokaisi, etten koskaan ole kertonut muutoseläintäni. Mitä? Enkö muka? Miten on mahdollista, etten ole koskaan maininnut sitä, vaikka olen puhunut ties mistä muusta? En voinut estää pientä, hämmentynyttä naurahduksen ja tuhahduksen sekoitusta karkaamasta huuliltani.
"En saata uskoa, etten ole ikinä kertonut eikä se ole tullut esiin missään asianyhteydessä. No, se on gepardi", kerroin pienesti hymyillen. Minulle oli useasti sanottu, että meripihkanruskeista silmistäni näki kissapedon, jos osasi etsiä sitä; pupillitkin olivat hiukan viirumaiset. "Kuningasgepardi-värimuoto. Minusta onkin tietyllä tapaa todella ironista, että juuri tämä geneettinen muunnelma on eläinmuotoni, kun ottaa huomioon, että vastustan monarkiaa hallintomuotona", lisäsin vitsikkäästi, mutta kuivasti hymähtäen.

Nimi: Sonya

19.04.2018 13:41
Noel//
Suorastaan huokaisin helpottuneena, kun ankeat aiheet jäivät virallisesti menneeseen, ja siirryimme taas keskittymään tähän luisteluoperaatioomme. En ikinä myöntäisi sitä Ambroselle, mutta kieltämättä avautuminen oli jotenkin helpottunut oloa. Hengittäminen tuntui kevyemmältä.
Seurasin vierestä, kun Ambrose eteni kömpelösti jään pinnalla. Siinäpä vastaa työmaa, opettaa tämä tumpelo luistelemaan. Virne nyki suupieliäni ja saatoin jopa naurahtaa ääneen.
"Itse olen ehdottomasti enemmän maratoonari kuin pikajuoksija", totesin ohimennen. Lähdin rauhalliseen tahtiin etenemään Ambrosen vierellä, mutta kun kyllästyin tökkivään mateluun, tartuin taas miehen käteen ja lisäsin vauhtiamme. Ei tässä nyt mitään kiitämään alettu, mutta nyt tämän saattoi jo laskea luisteluksi.
"Et muuten ole ikinä kertonut, mikä muutoseläimesi on", totesin sen tajutessani ja vilkaisin kysyvästi olkani yli. En oikeastaan edes oikein osannut arvailla, vaihtoehtoja oli monia. Voisin veikata jonkinlaista koiraa, jos Ambrose ei olisi niin pirun jääräpäinen. Lojaalius ja työnarkomania kyllä täsmäisivät ihmisen uskollisimpaan ystävään.

Nimi: Aurinko

14.04.2018 10:31
Lucy

"Se on kyllä totta", hymähdin mietteliäästi. Tarkastelin käsiään takkatulen äärellä lämmittelevää Auraa terävin katsein ja kulma kohotettuna. "En tiennyt, mitä varten hän oli samoillut keskellä myrskyä mutten viitsinyt kysyäkään. Hän tuskin kertoisi vieraalle syitään.

©2018 BLACKROSE - suntuubi.com