Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli ihan ite.

Teleporttaa chattiin! >click<

Huomioithan, että peli on avoin vain hyväksytysti liittyneille.
Hahmojen tiedot löytyvät pelaajat-osiosta.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sonya

13.07.2018 21:38
Noel//
Makasin vatsallani ja painoin kasvojani tiukasti tyynyyn, leikilläni yritin melkein tukehduttaa itseni. Kuuntelin Ambrosen rauhallisia askeleita hengittämättä. En vilkaissutkaan tulijaan päin, yritin vain keskittyä rauhoittumiseen. Ei tästä elämästä tulisi mitään, jos Ambrosen läsnäolo saisi jatkossa aina aikaan tällaisen raivon, ilon, himon, ahdistuksen ja ties minkä sekamelskan.
Muuttujan perkele meni kuitenkin kysymään kysymyksen, joten minun oli pakko kääntää pääni hänen suuntaansa ja hengittää. Sydämeni syke kiihtyi heti huippulukemiin, kun silmäni tavoittivat lähelleni istahtaneen Ambrosen. "Ei yhtään. Päinvastoin en saa unta varmaan enää ikinä", vastasin vaivalloisesti ja puristin tyynyäni rystyset valkoisena.
Kurkkuni tuntui kuivalta ja yritin epätoivoisesti nieleskellä oloa paremmaksi, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Alitajunnassani joku pieni seksuaalinen peto huusi, että käy päälle vain, mutten todellakaan olisi kyennyt sellaiseen. En ikinä uskaltaisi. Olin käyttänyt kaiken rohkeuteni silloin, kun ensimmäisen kerran suutelin Ambrosea selvin päin.
Aaargh, miksi tämä on tällaista?!? Olisinko voinut ihastua vaikka johonkin tyhmään blondityttöön?
Tai siis. En ole ihastunut. En sitten yhtään. Olemme vain ystäviä. Ystäviä...

Marina//
Pamautin sisään surkeaan tukikohtaamme turhia kenkiä kopauttelematta ja kurat jaloistani levisivät yllättävän siistille lattialle. Näiden uusien johtolankojen lyötä voisimme saada kartan ja kunnollista tietoa alueen tarjoamista mahdollisuuksista, ja sitä myötä voisimme jättää myös tämän heikkolaatuisen piilopaikan. "Ludo, oletko täällä?" kailotin luolan kylkeen kyhäillyn talon perukoille, malttamatta itse kävellä laajaa asumusta läpi miestä etsien.

Nimi: Harley

11.07.2018 23:54
Ambrose//
En voi väittää, etteikö korvaani särähtänyt se, että Noel kutsui minua parhaaksi ystäväkseen. Sen ei olisi järjellä ajateltuna pitänyt olla mitenkään hätkähdyttävä titteli - olimmehan samalla aaltopituudella asiassa, sillä minäkin mielsin hänet Rebeccan ohella omaksi parhaaksi ystäväkseni, jos nyt muka oli välttämätön pakko asettaa ystävät tärkeysjärjestykseen.
Sanavalinta sai minut pysähtymään kesken kynttilöiden sammuttelun muutamaksi millisekunniksi täydellisesti, aivan kuin olisin leikkinyt hengen pidättelemistä veden alla kuivalla maalla. "Niinpä kai sitten", lopulta totesin vain tyynesti, hämäävään rauhallisesti ja arkisesti, vaikka todellisuudessa sydämeni takoi taas hiukan tiheämmin ja pääni kakofoninen surina voimistui.

Kuoriuduin vaatteistani erittäin hitaasti, vaikka tavallisesti hoidan moiset rutiinit todella reippaasti ja tomerasti. Tahallista vitkuttelua. Keskittymiskyvystäni oli jäljellä vain mitättömät rippeet - ajatukset jumittivat, harhailivat ja katkeilivat ikään kuin aivoni kieltäytyisivät ottamasta komentoja vastaan. Miten tästä kaikesta tuli näin hämmentävän hankalaa, miksi Tomásin typerä juhlaleikki eksytti meidät tähän muuttuvaan labyrinttiin ilman uloskäyntiä? Hitto, saisipa jostakin helposti ja näppärästi ostettu selkeitä vastauksia ongelmiimme, hippusenkaan logiikkaa. Viikatessani kauluspaitani nojatuolille huokaisin toivoen, että aamu valottaisi asioita.

Vihdoin kipusin parvelle, ylläni enää musta hihaton paita ja laivastonsiniset alushousut. Vatsani päätti heittää kuperkeikan heti, kun näin Noelin loikoilemassa peittovuorten keskellä. Kiivas sydämensyke rummutti tärykalvoja erittäin epämukavalla tapaa, mutta päättäväisesti kömmin peremmälle.
Nuolaisin kuivahtaneita huuliani yrittäessäni ratkoa, mitä tässä pitäisi jutella. Riitaisa ilmapiiri oli onneksi jo laantunut. "On ollut melko pitkä päivä syntymäpäiviä järjestäessä ja viettäessä. Väsyttääkö jo?" yritin viritellä hieman hiljaiseen ääneen, kun kävin risti-istuntaan parin kolmen metrin päässä Noelista.

Nimi: Harley

11.07.2018 23:38
Bertrand//
Isäntä nauraa tirskahteli tyytyväisesti, kun neitokainen oli valmiina nostamaan kytkintä, mutta jo mairea hymy hyytyi tämän viattomalle tyttökullalle vaikuttaneen naisen äkkiarvaamatta iskiessä veitsen vaarallisen lähelle miehenretaleen likaisia näppejä. Loyal oli liian pahanpäiväisesti järkyttynyt liikahtaakseen, joten hädin tuskin edes säpsähti hyökkäystä, kuin myös kiljuakseen, ja vain säälittävän pieni, tukahtunut vinkaisu kähähti kurkun perukoilta. Shokissa hän tuijotti kiiltävää terää, joka törrötti puupöydässä. Milloin, miksi, miten, kuinka ihmeessä tämä sievä nukke voikin paljastua verenhimoiseksi sudeksi lampaan vaatteissa?
Tällaisessa hämyisässä räkälässä hiippaili jos jonkinmoisia roiseja tappelupukareita, jopa murhamiehiä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Loyal oli ollut vähällä joutua lävistetyksi omassa tavernassaan. Silmät levällään, hämmennyksen sekä puhtaan kauhun kirjo paistaen pärställään hän katsoi tummaverikköä, joka tyynen rauhallisesti oli poistumassa paikalta, ja reittä koristavaa veitsikokoelmaa. 7 Sins? Mitä tämä kaikki höpinä on olevinaan? Miten tämä heitukka kehtaa marssia hänen majataloonsa ja huijata häntä röyhkeästi? Pöyristyttävää! Ennenkuulumatonta!
Bertrand kiskaisi kätensä nopeasti turvaan ja sydän takoi aataminomenassa saakka hänen nielaistessaan hermostuneesti, ukko vapisi kauttaaltaan. Vaikka kuinka viha petkutetuksi tulemisesta virtasi hänen suonissaan, ei hän uskaltanut ruveta räyhäämään ja vaatimaan maksuaan, kun vaakakupissa saattoi olla kallis potti, oma henkiriepunsa. Vasta naisen kadotessa väkijoukkoon hän ponkaisi seisomaan.
"Va te faire foutre!" hän huusi raivosta kihisten ja täristen naisen perään, mutta varmuuden vuoksi hiljaa, ja luetteli perään litanian ranskankielisiä kirosanoja. Kiero, hullu narttu! Tuohtuneena ja nöyryytettynä Loyal tunki silinterihatun syvemmälle päähänsä ja tömisteli takahuoneen puolelle purkamaan kiukkuaan henkilökuntaansa.

Nimi: Sonya

11.07.2018 23:32
Noel//
Tuhahdin vähättelevästi miehen tarjoukselle jäädä sohvalle. "Olethan sinä nukkunut vierelläni parvella jo kerran aikaisemminkin, joten ei kai sillä ole enää niin väliä. Enhän minä nyt parasta ystävääni voi loputtomasti epämukavalle sohvalle potkia", sanoin yllättävän rauhallisesti, ottaen huomioon miten villinä ajatukseni laukkailivat.
Nyökkäsin konemaisesti Ambroselle, kun tämä suunnisti kynttilöitä sammuttelemaan. Itse en olisi varmaan edes tajunnut. Tai oikeastaan tajuaisinhan minä, en vain jaksaisi vaivaantua ennen kuin on aivan pakko. En suinkaan unohtaisi kynttilöitä. Muistasin ne, mutta vaivaantuisin tekemään asialle jotain vasta, kun taloni olisi jo tulessa. Yksi pahimpia luonteen oikkujani, kieltämättä.
Lähdin astelemaan rappusia ylös ja suorastaan revin kauluspaidan pois yltäni, olinhan halunnut siitä eroon jo hyvän tovin. Valkoinen paita putosi käsistäni rappusiin ja hetkeä myöhemmin sukkani ja flanellihousuni jäivät jonnekin jonon jatkeeksi.
Vilkaisin alas vain todetakseni, että Ambrose oli viikannut omat vaatteensa siististi tuolille. Pudistin päätäni ja huokaisin syvään, en voi käsittää tätä yhtälöä. Olemme kuin yö ja päivä. Ei ihme, että hänen kanssaan toimiminen on välillä niin käsittämättömän vaikeaa. Miksi ihmeessä sitten ajattelen koko ajan sitä komeroa, puhumattakaan niistä ensi yötä koskevia mielikuvista, joita alitajuntani ilman lupia tunkee päähäni? Heittäydyin valtavan parvisängyn pohjalle pelkissä mustissa boksereissa, ajatukset ja tunteet sekavana, epätoivoisena ja räjähdyspisteessä.

Nimi: Harley

11.07.2018 23:14
Ambrose//
Välillä en voinut muuta kuin kirota ja manata tapaa, jolla Noelin oikuttelu sai vereni kiehumaan. Olihan minulla melko hurja temperamentti ylipäänsä, mutta hänen seurassaan ajatuksenjuoksuni muuttui niin hiton monimutkaiseksi ja villisti poukkoilevaksi, etten onnistunut kontrolloimaan hiiltymistä yhtä helposti kuin normaalisti. Kismittävintä onkin, millä mysteerikeinolla hän pystyy sekoittamaan pääni näin pahasti.
Noelin varovaisella hymyllä oli minuun rauhoittava efekti - tosin se myös sai minut tuntemaan ilkeän omantunnon pistoksen, koska tajusin, miten epäreilua kivahteluni oli, joten vaisusti käänsin katseeni lattianrajaan. Luistelijan myöntyessä ideaani painua nukkumaan olin täysin valmis ryhtymään petaamaan itselleni sänkyä olohuoneen sohvalle, jossa tavallisesti koisin yökyläillessä, mutta hän heitti ilmoille yllättävän ehdotuksen. Jämähdin tuijottamaan miestä pitkään ilmeettömästi ja epäuskoisena. Oikeasti? Hänkö päästää minut yksityiselle parvelleen? Onko tämä jokin hyvitys kinastelustamme vai mistä nyt tuulee?
"Voisin minä ihan hyvin tähän sohvallekin jäädä, mutta hyvä on", vastasin lopulta selvittyäni yli hämmennyksestäni. Rutistin kulmiani hiukan huolestuneena siitä, miten ihmeessä Noel antoi minulle kulkuluvan armaaseen pikku piilosoppiinsa, kun kävelin hänen ohitseen puhaltamaan kynttilät sammuksiin.
"Mene edeltä, tulen kohta", huikkasin, kun aloin riisumaan päällysvaatteitani tuolinkarmille.

Nimi: Sonya

11.07.2018 22:52
Noel//
Eh? Nytkö hän suuttui minulle? Sinä se tässä hankala olet, helvetti! Miksi sinun pitää aina olla niin pirun poliittinen ja järkevä? Miksei mikään saa sinua todella hätkähtämään? Miksi aina minussa on muka jotain vikaa, jos en saa sanoja suustani tai kykene toimimaan täydellisesti? Hiton perfektionisti!
Se pieni osa minua, joka kykenee syväulotteiseen itseluotaamiseen yritti kimittää, että olemme molemmat aivan yhtä hankalia. Minä olen ehkä se pahempi monessa tilanteessa, mutta sitähän en myönnä. Vaimensin tämän omatunnon tyngän äänen kuitenkin vakiintuneella taidolla ja olin valmis aloittamaan kinastelun.
Sydämeni kuitenkin hypähti kurkkuun ja ahdistus vyöryi niskaani, kun tajusin Ambrosen katsahtavan ulko-oven suuntaan arvioivasti. Aiotko lähteä? Ei, älä. Älä lähde. Hädissäni astahdin jopa pari askelta miestä kohti, kätenikin kohosi hieman kyljeltäni vain haroakseen ilmaa nyrkkiinsä.
Ambrosen ehdotus sai minut kuitenkin rauhoittumaan - hetkeksi. "Joo mennään vain", sanoin hiljaa, soin miehelle jopa pienen, tosin kireän ja jotenkin aran hymyn. Katseeni seilasi pyhälle parvelleni, rakkaaseen yksityispesääni ja sen valtaviin peitto- ja tyynyvuoriin. Sykkeeni nousi pelkästä ajatuksestakin.
Poskeni helottivat punaisina ja epäilin todella, olisiko se hyvä idea, mutta silti ehdotin sitä ääneen. "Voimme molemmat nukkua parvella."

Nimi: Sonya

11.07.2018 22:38
Marina//
Meinasin tulla pahoinvoivaksi siinä istuessani löyhkäävän isännän lähettyvillä. Mies, jos tuota nyt voi sellaiseksi kutsua, oli tarpeeksi ällöttävä ihan kaukaa katsottunakin, puhumattakaan siitä, että kehtasi koskea hiuksiini ja supista korvani juuressa. Nyt täytyi kuitenkin sinnitellä. Vielä muutama sekunti tätä roolia.
Painoin jokaisen sanan mieleeni tarkasti yksityiskohtia myöten. Tiesin satavarmaksi, että noidasta, oli hän kuinka omintakainen tahansa, olisi minulle enemmän hyötyä kuin tästä huijarista.
Saatuani haluamani tilanne oli sillä selvä. Yleensä oli järkevää ja hyödyllistä poistua tilanteesta rooliaan edelleen ylläpitäen, mutta tämän lurjuksen halusin yllättää. Sitä paitsi hän on kova mies juoruilemaan - ei haittaisi yhtään, jos 7 Sinsin maine leviäisi tällä saaren pahasella hieman.
"Minä menen kyllä", tokaisin omahyväinen, tyytyväinen hymy huulillani. Katseeni laskeutui isännän oikeaan käteen, joka lepäsi pöydällä sormet sopivasti levällään. Yhdellä sulavalla liikkeellä, ääntäkää päästämättä ja ulkopuolisten silmin melkein liikkumatta nappasin veitsen reideltäni vaatteiden suojista ja iskin sen miehen etu- ja keskisormen väliin, antaen sen upota syvälle aitoa mahonkia säälittävästi jäljittelevään halppispuuhun.
Nousin eleettömästi seisomaan, langettaen varjoni miehen siluetin ylle. "Kiitän vilpittömästi avustanne", sanoin maireasti, hymyillen majatalon arvokkaalle isännälle niin aurinkoisesti kuin suinkin osasin. Nykäisin veitsen irti ja palautin sen paikoilleen reidelleni, vapautin takkini lanteiltani ja vedin sen t-paitani ylle, paljastaen reidelleni lukitut lukuisat teräaseet.
"The 7 Sins will liberate this island", totesin hiljaa, kääntyen jo valmiina lähtemään. "I am Pride, the deadliest one. It was a pleasure meeting you, sir Loyal", lisäsin, vilkaisten vielä isäntää olkani yli. Pääsenkö vainkävelemään ulos, vai onko hänellä olemassa jonkin lainen ratkaisu tällaisiin tilanteisiin? Ei sillä, että hän voisi mitenkään minua pysäyttää.

Nimi: Harley

10.07.2018 15:53
Bertrand//
Voitonriemu paistoi risuparran kasvoilla; keltainen purukalusto sekä pari kultahammasta paljastuivat maireassa, omahyväisessä virneessä. "Trés bien, hyvä tyttö", hän myhäili lähes kehräten, ja tuolinjalat raapivat äänekkäästi lattialankkuja, kun hän hivuttautui naisen viereen epämiellyttävän lähelle.
Loyal oli huijausten konkari, joten hän tiesi kantapään kautta, että jopa viattomimman oloiset pikkulikat saattoivat piilotella kieroja temppuja hihassaan. Tavallisesti hän kieltäytyisikin antamasta murustakaan tietoja ennen kuin maksu on suoritettu rehdisti, mutta tämä kainosteleva tummaverikkö vaikutti vuorenvarmasti pelkälle eksyneelle neitopololle, takuulla hänellä oli puhtaat jauhot pussissaan.
Loyal nojautui naisen viereen ovelasti hymyillen ja sujautti yhden hiussuortuvan sivuun tyttösen ohimolta olematta erityisen hellävarainen ja lupia kyselemättä (?). "Raunioilta löydät ikivanhan kivikartanon. Se sijaitsee lounaisella rannalla, veden ympäröimänä pikku saarekkeella, jonne johtaa jokunen silta. Siellä hänen kerrotaan asustavan. Sanovat, että pääovi on aina lukitsematta, koska noita on hiukan, kuinka sitä sanoisi, omintakeinen henkilö", miekkonen kuiskasi hänen korvansa juurelle hipihiljaa.
Kierosti virnuillen hän vetäytyi jokusen tuuman. No niin, nyt oli myyntiartikkeli vaihtanut omistajaa. "Mennäänkö, kultaseni?" hän hoputti heitä etenemään palkkioonsa, vaikka yrittikin ällömakealla äänensävyllä kuulostaa edelleen kohteliaan kärsivälliselle ja kaikin puolin yltiöystävälliselle gentlemannille.

Ambrose//
Odottaessani, mikä olisi seuraava siirto, yritin komentaa kurittomasti pamppailevan sydämeni rauhoittumaan, mutta turhaan, sykkeeni vain kiihtyi. Lämpö kupli joka soluuni - sama outo innon ja jännityksen tuntemus, joka oli sähköistänyt kroppani päälaesta varpaisiin kahvilan yläkerran ruokakomerossa.
En tiedä, olinko odottanut jonkinlaista merkkiä ilahtumisesta, mutta Noelin reaktio jäi hyvin latteaksi. Mitä hän halusi tai ei halunnut, miksei olla suorasanainen? Eikö olisi käynyt järkeen, että hän olisi tyytyväinen, kun kerta itsekin kuulemma piti kaapin sattumuksia hyvänä asiana? Ja hitot, hän vain mumisi vaisusti ja ivallisen oloisesti, että kiitos infosta. Olin toivottamasti eksynyt kartalta, ja sekavat ajatukseni vilisivät liian nopeasti.
"Artikuloi selvästi", tiuskaisin hänelle tuohtuneena, vaikka olinkin saanut selvää, mitä hän oli nurissut äsken. Rytistin kulmani kiivaasti alas, puristaen käsivarsiani tiukemmin puuskaan, ja hämmennyksensekainen ärtymys poltteli kasvojani. Voi luoja, tällekö meidän vuoden mittainen ystävyytemme rakentuu, iänikuiselle kiukuttelun ja kiistelyn ja väärinymmärrysten ja pätkivän kommunikaation noidankehälle? Kiertelyä ja kaartelua, vääntöä ja väittelyä, jankkaamista ja jauhamista, ei mitään konsensusta. Onko tässä soutamisessa ja huopaamisesa järjen hiventäkään?
Vilkaisin äreästi olohuoneen poikki eteiseen, jossa kenkäni pilkottivat seinän takaa. Ei, ei käy, en minä voisi lähteä marssimaan yön selkään edes mielenosoitukseksi, se olisi vain typerää hosumista - eikä sitä paitsi ratkaisisi ongelmia, vaan syventäisi suotamme. Mutta diplomaattinen neuvotteleminenkaan ei nyt houkutellut.
"Kuule, ehkä olemme molemmat väsyneitä, kun tämä keskustelu ei vaikuta johtavan mihinkään, joten mennäänkö vain suosiolla nukkumaan?" ehdotin, tai pikemminkin kivahdin, melko passiivis-aggressiiviseen sävyyn ja käännyin takaisin Noelin puoleen kasvolihakset yhä hirveän kireinä.

Nimi: Sonya

10.07.2018 09:23
Marina//
Oksettavaa. Yksinkertaisesti iljettävä mies. Tällaista esitystä olin saanut katselle todella montaa kertaa ennenkin, mutta lähes poikkeuksetta kyseessä oli ollut edes jossain määrin oikeasti hyvännäköinen ihminen. Tai edes siisti. Luuleeko ukko olevansa jotenkin viehkeä?
Punastumista en sentään kyennyt feikkaamaan, mutta koetin toki näyttää mahdollisimman ujostuneelta ja herttaiselta. Otin kuitenkin katsekontaktin ja soin isännälle hieman viekkaan hymyn. "Kertokaa, mistä löydän tämän noidan, niin vannon liittyväni seuraanne ja tekeväni, mitä ikinä tahdotte", sanoin hymyillen, mutta tehden selväksi, että ukko jää ilman pesää, jos ei kerro tässä ja nyt kartanon sijaintia. Jää kyllä muutenkin ilman, mutta sitähän hän ei tiedä. Noidan nimeä en sinänsä tarvinnut, sitä voisi kysyä häneltä itseltäänkin.

Noel//
Tällä kertaa oli ehkä minun vuoroni ärsyyntyä Ambrosen tyynestä olemuksesta. Tällä kertaa se oli hän, joka sai koko asian tuntumaan vähemmän merkitykselliseltä. Miten hän oli niin hiton rauhallinen ja tyyni koko ajan, kuin tämä olisi joku tuiki tavallinen keskustelu teekupposen äärellä?
Enemmän minua ehkä ärsytti se, etten itse kyennyt olemaan rauhallinen. Ärsytti ja hämmensi, että Ambrose sai minussa tämän reaktion aikaan. Liikahtelen levottomasti paikoillani, enkä kyennyt ottamaan katsekontaktia kuin muutamaksi sekunniksi kerrallaan. Sydän hakkasi niin lujaa, että korvissa soi. Ärsyttävää.
Vai ei sinuakaan haittaisi? Pidit siitä? "Kiva tietää", mutisin. Olisi ollutkin aika absurdia, jos olisit niin hanakasti käynyt päälle pitämättä siitä mitä teit. Meinasin hieman jopa suuttua, mutta nostaessani katseeni taas Ambrosen suuntaan kohtasin hänen kissamaisesti kiiluvat innokkaat silmänsä. Olin sulaa vahaa, hyvä että pysyin pystyssä.
Käy päälle, äläkä vain seiso siinä.

Nimi: Harley

09.07.2018 23:05
Bertrand//
"Voi, miten suuri sääli", talon isäntä voihkaisi muka valtavan harmissaan. Neitokaisen vastaus oli pettymys aarrekammion kerryttämisen kannalta, mutta muutoin sulosointuja Loyalin korville, sillä mies aavisteli tilaisuutensa koittaneen. Häikäilemättömän röyhkeästi hän nojautui entistä lähemmäs vastapäätään istuvaa naista, liu'uttaen sormiaan rasvaisina roikkuvien hiustensa lomaan ilmeisesti uskoen, että ele sai hänet näyttämään vastustamattomalle hurmurille.
"Tu es très jolie, ma chérie - te olette mitä viehkein ja ihastuttavin kukkanen, mitä sädehtivin helmi", hän heittäytyi ylistämään naisen ulkonäköä vuolaasti ja innokkaasti. Pelkästään miehen himoavasta katseesta pystyi varsin hyvin päättelemään, mitä lurjus oli vailla - sanat olivat kauniisiin kehuhin piilotettua mielistelyä, ja silmät vaelsivat ahneesti kohti dekolteeta.
"Voisitteko harkita liittyvänne seuraani majatalon yläkerrassa, ma belle?" Loyal ehdotti hiljaa, ja hänen äänensä oli tihentyneestä hengityksestä irstaan käheä. "Se olisi enemmän kuin tarpeeksi kuittaamaan loput maksustanne. Voisin vieläpä alentaa hintaa, vain teitä varten, kultaseni", hän yritti houkutella.

Nimi: Harley

09.07.2018 22:45
Ambrose//
Noelin tunnustaessa totuuden en kokenut tajuntaani räjähtäneeksi, en ollut ällistynyt tai pöyristynyt tai shokissa, en hätkähtänyt kauhuissani, ei mitään dramaattista reaktiota. Olin lähinnä vain hämilläni, hämilläni siitä, miten tapahtumat eskaloituivat tähän pisteeseen, miten ylipäänsä koko komeroepisodi oli päässyt sattumaan. Toljotin miehen kasvoja pitkään tyhjästi kuin yrittäen arpoa, oliko hän oikeasti juuri sanonut noin vain oliko minulla äkillisesti kuuloharhoja.
Mutta selitys koko sopalle olikin loppujen lopuksi paljon selkeämpi, simppelimpi ja jopa itsestäänselvempi kuin kimurantteja labyrinttejä piirrellyt pääni oli alkuun yrittänyt väittää. Vai niin. Yllättävän yksinkertaista, jos tarkemmin ajattelee.
"Ahaa. Ymmärrän", totesin hieman hiljaisesti, mutta äänensävy oli melkein häiritsevän kevyt - siinä oli jotain esille pistävää arkisuutta ja normaaliutta, joka oli ristiriidassa ilmapiirin intensiteetin kanssa, kuin leikkisin, ettei tämä ollut erikoinen keskustelu. Sydämeni hakkasi kurkussa saakka, ja kuin mikäkin hölmö vain kökötin paikoillani, katsoen parin metrin päässä vastapäätäni seisovaa Noelia ja hänen merensinisiä silmiään hievahtamatta.
"Ei minuakaan haittaisi. Minä pidin siitä, mitä teimme", asian myöntäminen kävi ehkä hiukan odottamattoman helposti, sanat soljuivat huulilta esteettömästi. Katseessani kiilui taas uteliaisuutta - kuin kissa, joka on huomannut pöydänreunalla maljakon ja miettii, mitäköhän jännittävää seuraa, jos sitä kokeilee töytäistä käpälällä.

Nimi: Sonya

09.07.2018 22:37
Marina//
Purin hampaitani yhteen ja hymyni jäykistyi hetkeksi. Vai ei riitä... Noh, ei yllätä sinänsä, että tiedon hinta on ihan omaa luokkaansa. Taskun pohjaltani löytyi vielä yksi kultasormus, jota koristi aito rubiini... Aivan helvetin arvokas hely. Ehkä pitäisi kuitenkin säästää se myöhempään, kaiken varalta.
"Voi eih... Olisi ihanaa mennä tapaamaan moista noitaa. Arvoesineitä minulla ei ole enää antaa. Onko olemassa mitään muuta, mitä kelpuutatte maksuksi?" kysyin varoen, räpsytellen taas ripsiäni viattomasti. Ajatuskin mahdollisesti vastauksesta oksetti. Noh, eipä ukko tiennyt, etten menisi niin pitkälle - en sinne päinkään. Saisi kertoa nimen ja paikan, se riittäisi. Sitten voisin hyvin poistua.

Nimi: Sonya

09.07.2018 22:30
Noel//
Ahdistukseni vain lisääntyi Ambrosen katsoessa minua niin kysyvästi, selityksiä vaatien. Hänen hämmenyksensä paistoi kuitenkin läpi ja pehmensi miehen olemusta. Aina niin kaikkitietäväinen ja sanavalmis muuttuja oli noin ymmällään jotenkin... suloinen. Tai siis ei ole! Ei yhtään suloinen.
Mutta niin, tietenkään hän ei ymmärrä. Hän on näissä asioissa niin vasta-alkaja, mitä en tosin ikinä meinaa muistaa, kun kyseessä on kuitenkin ikätoverini. Eikä uskoisi hänen olevan vasta-alkaja, kun miettii miten hän kävi kimppuuni siellä komerossa... Tai siis ei mietitä sitä! Turha toivo...
"Tarkoitan, että... että... Minua ei haittaisi, jos se tapahtuisi uudestaan", änkytin entistäkin vaivalloisemmin, mutta sainpahan sanottavani ulos. Ei haittaisi... Jos totta puhutaan, niin halusin uusintakierrosta. Laittoman pitkään ilman seksuaalisia kontakteja virunut kehoni halusi sitä, ja jostain helvetin syystä myös pääni oli päättänyt, että Ambrose on aivan vastustamaton. Ei tule mitään, olen toivoton, kuten Ambrosekin sanoi.

Nimi: Harley

09.07.2018 22:24
Bertrand//
Loyal tukahdutti yllättyneen henkäyksen, kun nainen kiskaisi useamman kultakäädyn pöydälle - herranisä, millaisia aarteita tyttö kanniskeli mukanaan täällä helppoheikkien ja pitkäkyntisten keskellä. Pystymättä hillitsemään näppejään rahanahne miekkonen kävi niihin jarruttelematta käsiksi, kaivaen kiireellä takin sisätaskusta suurennuslasin, jolla ryhtyi tutkailemaan helyjä. Uskomatonta, vaikuttivat olevan aitoa umpikultaa.
"C'est incroyable! Vaikuttavaa", hän kehui silmät pyöreinä, mutta yrittäen hieman peitellä intoaan, jottei kauppakumppani luulisi, että hänet oli näin helppo ostaa puolelleen. Kotvan Loyal harkitsi, tyytyisikö tähän saaliiseen, olihan se todellisuudessa reilu kohtuuhinta, mutta kiskurin vaistot heräsivät.
"Hmm, kyllä vain, tämä kelpaa... nimeä vastaan", bisneskonkari ilmoitti tyynen viileästi. "Olen kuullut paljon huhuttavan eräästä noidasta, joka varmasti voi auttaa teitä, mutta jos mielitte tietää myös, missä hän majailee... Noh, sanotaanko, että se on kallista informaatiota, ma chérie."

Nimi: Harley

09.07.2018 22:08
Ambrose//
Puristin käsivarteni tiukasti puuskaan, hiukan kuin panssariksi, mutta mahdollisimman tyyneltä ja hallitulta näyttäen odotin jonkin loogisen selityksen tupsahtavan eteemme pelastamaan päivän. Vatsani kiertyi solmulle Noelin vastatessa myöntävästi. Lähes hengittämättä kuuntelin hänen haparoivan, rönsyilevän selityksensä loppuun, yrittäen prosessoida sitä, mutta aivoni raksuttivat tuskaisen hitaalla. Mitä tarkoittaa, jos jotakuta vaivaa jokin asia, mutta ei negatiivisessa mielessä?
Sanaton, sillä adjekiivilla äärimmäisen harvoin kuvaillaan minua, mutta tämä oli niitä hetkiä, jolloin en saanut pukahdettua tavuakaan. Nuolaisin pari kertaa huuliani, jotka tuntuivat inhottavan kuiville, ja hiljaisuuden venyttyä miltei piinaavan pitkäksi vain rykäisin kurkkuani hiljaa.
"En ole varma, ymmärränkö, mitä tarkoitat", onnistuin vihdoin ja viimein puhumaan. Parhaani mukaan sivuuttaen sydämentykytykset ja kasvojen kuumotuksen kurtistin kulmiani hämmentyneenä, ikään kuin tässä yrittäisin ratkaista monimutkaista matematiikan yhtälöä. Ilmassa välillämme oli sähköistä jännitettä.

Nimi: Sonya

09.07.2018 22:06
Marina//
Majatalon isännän vastaus vahvisti kuulemani huhut: hänellä oli tietoa vaikka ja mistä, mutta kierrellen ja kaarrellen hän antaa asiansa ilmoille, eikä missään nimessä ilmaiseksi. Onneksi olin varautunut siihen.
Istahdin syrjäiseen pöytään tyytyväisenä. Täällä kukaan ei kiinnittäisi minuun huomiota, jos joutuisin jossain vaiheessa vaihtamaan kuulustelutekniikkaa. Ehkei vielä ollut kuitenkaan sen aika, kultaahan meillä oli varastot vääränään - uhreilta kerättyä, tietenkin.
"Minulla ei ole paljoa...", totesin äänessäni pikkutytön viattomuutta ja suloa. Hitain, aroin liikkein kaivoin taskuistani esiin muutamia kultakoruja. Yksinkertaisia, mutta puhdasta kultaa. "Käytin niitä joskus ihmisten maailmassa, mutta annan ne mielelläni pois, jos vain voitte jakaa tietojanne kanssani", totesin pienesti hymyillen ja laskin korut keskelle pöytää.

Nimi: Harley

09.07.2018 21:59
Bertrand//
Loyal jämähti aloilleen hämillään, kun naikkonen yhtäkkiä kiihdytti vauhtiaan niin, että hän pääsi livahtamaan kauemmas - mitäs temppuilua tämä on olevinaan, ei kai tyttöhyvä koittanut pakosalle, häh? Vai kenties neitokainen leikki vaikeasti tavoiteltavaa, harrasti pikku kiusantekoa? Ajatus pisti miehenkuvatuksen myhäilemään huvittuneena itsekseen ja mieltänsä pahoittamatta hän kiri tummaverikön, johon oli iskenyt silmänsä.
"Vai niin, vai niin", hän tokaisi mietteliäästi ja nyökytteli. "Valitettavasti minulla ei tähän hätään ole tarjota teille karttaa - ne ovat melkoisen harvinaista luksusta täällä, jos totta puhutaan, eikä niitä ole kovin helppo saada hyppysiinsä", hän voivotteli ja pudisteli päätään faktalle kuin se olisi suurikin tragedia.
"Ellei sitten tiedä, mistä etsiä", Loyal lisäsi kotvan kuluttua ovelaan sävyyn, lausuen sanat madallettuun ääneen kuin puhuisi salaliittolaiselle. Hämäräperäisesti hän vilkuili puolelta toiselle, sitten viittoi naista seuraamaan häntä puljun syrjäisimpään nurkkapöytään, jonka liepeillä lojui vain yksi sammunut juoppoukko.
"Istukaa toki, istukaa", hän kehotti hiljaa ja asettui vastapäätä naista. "Tämä on arvokasta tietoa - enkä kuulkaas jakaisi sitä ihan kenen hyvänsä matti meikäläisen kanssa, ehei. Teidän kohdallanne olen kuitenkin valmis tekemään poikkeuksen, mademoiselle", liukaskieli makeili kumartuessaan pöydän ylle kera viekkaan virneen.
"Mutta", hän lisäsi vitkutellen, ja kullanhimon näki kiiluvan bisnesmiehen silmissä, "kaikella on hintansa."

Nimi: Sonya

09.07.2018 21:56
Noel//
Naurahdin kolkosti Ambrosen piikittelylle, tottahan tuo. Ehkä minä olin se toivottomampi tapaus meistä kahdesta. Onnistuin jo melkein hengittämään, kun Ambrose katseli muualle ja sain rauhassa silmäillä hänen selkäänsä, mutta miehen kääntyessä ja katseidemme kohdatessa oloni oli taas kuin eläimellä. Osittain nurkkaan ahdistettu, osittain... muuten vain eläin, tiedätte kyllä millä tavalla.
"Vaivaa", vastasin hetkeäkään miettimättä ja hetken aikaa katsoin Ambrosea hyvin vakavana syvälle silmiin, yrittäen tulkita hänen ajatuksiaan. Havahduin kuitenkin nopeasti siihen, että vastaukseni voisi tulkita väärin.
"Tai siis... En saa sitä mielestäni. Enkä oikein edes käsitä, että se tapahtui... Mutta ei se minua kaduta, ei yhtään. Se siis vaivaa... sillein hyvällä tavalla", änkytin posket punaa hehkuen, katse juoksennellen missä lie pakopaikkaa etsien. Oloni oli tukahduttavan kuuma ja nyin kaulustani ahdistuneesti taas muutaman napin avonaisemmaksi.

Nimi: Harley

09.07.2018 21:46
Ambrose//
"Se läikkä häiritsi minua", miltei kivahdin. Viikkasin liinaa edelleen, vaikka kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt hoitaa homma jo loppuun - vitkuttelin ja hidastelin kuin en olisi halunnut kääntyä takaisin Noelin puoleen, missä ei ollut mitään tolkkua, koska miksi ihmeessä en muka uskaltaisi kohdata häntä niin kuin aina ennenkin, mutta ajatuskin hänen silmiinsä katsomisesta yhtäkkiä nostatti pulssia.
"En minä koskaan väittänyt, ettenkö olisi", hymähdin edelleen hyvin kireään äänensävyyn. "Mutta sinulla ei ole juuri nyt hirveästi varaa arvostella, kun et saa pidettyä vesiä suussasi", piikittelin, mulkaisten Noeliin tuikeasti keittiönurkkauksen toiselta puolelta ja läimäyttäen vihdoin liinan takaisin paikalle, josta alunperin olin sen napannut. Samantien, kun katsoin häntä seisomassa siinä jotenkin niin uskomattoman aseistariisuttuna, hyppäsi sydämeni kurkkuun ja vedin syvään henkeä. Hitto, mikä meitä riivaa? Johtuuko tämä outo ilmapiiri siitä, mitä tapahtui juhlissa?
"Vaivaako se komero sinua edelleen?" pamautin minua kaihertavan kysymyksen suorasukaisesti ilmoille.

Nimi: Sonya

09.07.2018 21:42
Marina//
Kosketus. Hymy kasvoillani värähti rajusti. Oli hyvin, hyvin lähellä, etten heilauttanut nyrkkiä miehen naamaan välittömästi. Puraisin kieltäni niin lujaa, että kipeää teki ja pakotin itseni sietämään kättä selälläni hetken aikaa. Minun täytyisi pitää lieron mielenkiinto yllä, kunnes olisin saanut tarvitsemani tiedot.
Kiihdytin kuitenkin askeliani sen verran, ettei tämä Bertrand pysynyt täysin perässäni, ja sulavasti välttelin, ettei hän saanut minusta taas otetta. "Haluaisin kovasti tietää saaresta ja sen paikoista enemmän. Ei teillä olisi karttaa näytettäväksi? Tai tietäisittekö mistä sellaisen voi hankkia?" kyselin leppoiseen sävyyn.

Nimi: Sonya

09.07.2018 21:37
Noel//
Ambrose näki lävitseni, se oli päivän selvää. Ainahan hän näki lävitseni, ketä edes kuvittelin huijaavani? Yritin keksiä jotain hyökkäävää ja nokkelaa, mitä tahansa millä normalisoida tilanne. Mutta hitto, halusinko edes normalisoida tilannetta? Lähtiessämme kahvilalta olin ajatellut vain ja ainoastaan sitä, miten kotona jatkaisin sitä, mihin komerossa jäätiin. Kävelymatka oli kuitenkin herättänyt tuupertuneet itsesuojeluvaistot ja omatunnot päässäni, ja ne yrittivät sitkeästi pitää minut poissa Ambrosen kimpusta.
Ambrosen tullessa iholle ja alkaessa kuivaamaan minua sykkeeni nousi varmaan lähemmäs kolmea sataa. Tuijotin vain häntä silmät lautasina ja aistin jännityksen välillämme taas kohoavan. "Se on vain vettä", sopersin.
Tunsin oloni suorastaan pettyneeksi Ambrosen taas ottaessa välimatkaa. "Olet ihan yhtä toivoton, vähintään", yritin iskeä takaisin, mutta kuten kaikista iskuistani tänään, terä puuttui. Kuulostin ja näytin lähinnä herttaiselta jos jotain, helvetti.

Nimi: Harley

09.07.2018 21:35
Bertrand//
Jaaha, vai että tällainen suloinen neitokainen oli valssannut sisään - vilkuillessaan nuorehkon naisen vartaloa päästä varpaisiin ahnaasti isäntää ei yllättäen haitannut enää lainkaan niin hirmuisesti, että oli jättänyt pokerinpeluut sikseen. Loyal myhäili itsetyytyväisesti, kun tyttönen kertoi kuulleensa hänestä, röyhisti rintaansa ylpeänä maineensa kiirimisestä ja siveli viiksiään sormenpäillään.
"Siinä tapauksessa tervetuloa Vechnostiin, ma chérie. Ilo on kokonaan minun puolellani", hän toivotteli lämpimästi, mairea hymy naamalleen liimattuna. Lipevästi hän sujautti kätensä naisen alaselälle, ohjaten häntä siirtymään kanssaan syrjemmälle meluavan kaljoittelijasakin keskiöstä (?).
"Ja mitähän voin tehdä kaunokaisen hyväksi?" hän mielisteli heidän kävellessään.

Nimi: Sonya

09.07.2018 21:24
Marina//
Viittojapoika suoritti tehtävänsä tehokkaasti ja nopeasti, en edes ehtinyt kyllästymään saatika ärsyyntymään pahemmin. Säilytin vienon hymyn kasvoillani, mutta mielessäni arvioin paikalle pölähtänyttä variksenpelätintä kylmällä kädellä. Bertrand Loyal. Oksettava teeskentelijä. Mutta jos kuulemani pitää paikkansa, minulle varsin hyödyllinen mies.
"Heh, ei tässä mitään hätää nyt ehkä ihan kuitenkaan", totesin herttaisesti myhäillen ja vilkuilin miestä ripsieni alta kuin minua olisi muka ujostuttanut. Hmmh, pitänee heittäytyä peliin täysillä mukaan, hyödyn maksimoimiseksi. "Olen Mari, saavuin saarelle vasta hiljattain. Olen kuullut teistä ja majatalostanne paljon. Mahtavaa vihdoin tavata teidät", selitin.

Nimi: Harley

09.07.2018 21:20
Ambrose//
Epäluuloni kasvoivat kohisten, kun Noel loikkasi puolustuskannalle. Hänen selityksensä ei todellakaan vakuuttanut minua, joten katsoin miestä toinen kulma koholla, peittelemättömästi kyseenalaistaen hänet ja hänen elekielestään läpi paistavan hermostuksen.
"Älä hosu", sätin miestä moittivaan sävyyn, kun hän läikytti - hyvänen aika, jo toista kertaa - juomavettä paidalleen. Siitä jäi vain pikkuinen märkä läntti vaatteeseen, mutta tuo mitätön virhe vaivasi minun nipottavaa perfektionistipuoltani sen verran, että nappasin työtasolta puhtaan keittiöliinan ja marssin kuivaamaan Noelin rintamusta määrätietoisilla painauksilla kuin vanhempi hyysäämässä lastaan.
"Olet kertakaikkisesti toivoton", totesin kuivasti. Samassa tajusin, miten lähellä häntä seisoin, ja astahdin ripeästi taaemmas. Taitellessani liinaa siististi takaisin neliöksi huomasin sykkeeni kiihtyneen, mutta pistin sen ärtymykseni piikkiin, mikä onkin täysin järkiperäinen syy.

Nimi: Harley

09.07.2018 21:11
Bertrand//
Bertrand ei todellakaan hyppinyt riemusta, kun se pahuksen mykkä kloppi tuli keskeyttämään hänen erittäin voitokkaasti edenneen pokeripelinsä typerillä käsillähuitomisillaan. Hän oli passittaa kossin samantien matkoihinsa häntä häiritsemästä, mutta kävi ilmi, että joku asiakas kaipasi talon isäntää, joten äreästi muristen ukko pahoitteli poistumistaan pelikavereilleen, keräsi luunsa nojatuolista ja marssi juoksupoikansa vanavedessä väkijoukon kuhinaan.
Erik, tai mikä lie sen punapäänruipelon nimi nyt taas olikaan, osoitti hänelle henkilön, joka ilmeisesti oli tämä onneton avunantoa etsimässä. Loyal nyökytteli välinpitämättömästi ja komensi pojan takaisin paiskimaan töitä, sitten vielä oikaisi punaisen tirehtöörintakin kauluksia ja väänsi naamalleen mairittelevan hymyn ennen kuin asteli tummahiuksisen naisen luokse.
"Hyvää iltaa, mademoiselle. Bertrand Loyal, majatalon omistaja, nöyrästi palveluksessanne", hän kajautti tervehdyksen, esitteli itsensä ja kumarsi syvään liki teatraalisesti. "Työntekijäni välitti viestin, että täällä on jokin hätänä - kuinka voin olla teille avuksi?" hän tiedusteli jaarittelematta.

©2018 BLACKROSE - suntuubi.com