Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ylläpitäjä poissa 27.3. - 24.4. !!

Roolipeli ihan ite.

Teleporttaa chattiin! >click<

Huomioithan, että peli on avoin vain hyväksytysti liittyneille.
Hahmojen tiedot löytyvät pelaajat-osiosta.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Amé

25.04.2017 07:39
Diana//
Joutsenena olo oli uuvuttavaa, ja muutenkin halusin päästä seisomaan kunnolla. Niin muutuin ihmiseksi, ja päädyin pälyilemään sieltä ilmeisesti sisaruksia.
"Ai katsos, en tajunnut että sun turkkis säikähtäisi tota", virnuilin.
Käänsin katseeni Fedoriin, ja katselin tätä arvioiden. Ei sen kummallisempi, ihan hyvännäköinen.
"Jos toi on kerran juoppo hullu kissanainen, mikä sä olet miehiäsi? En nimittäin hirveästi halua päästä tekemisiin minkään psykopaatin tankotanssija murhaajan kanssa", sihahdin.
Kävelin askeleen lähemmäs, ja muikistin huuliani, kuten yleensäkin. Olipa omituinen kaksikko. Onneksi minulla oli hätävaihtoehtoja kaksi, hirviöksi muuttuminen ja tietenkin paikalta pois lentäminen. Naisen omituinen lausahdus ei vaikuttanut minuun mitenkään, känniläisen sekoiluja minun mielestäni.

Drake//
Lähdin reippahasti hakemaan nuolia, joita oli muutamassa puussa.
"En mä sua yritä tappaa", totesin Elenalle.
Katseeni vaelsi puihin, ja repäisin nuolet puista irti. Kävelin takaisin, ja suorastaan syöksähdin Elenan luokse. Olin huolestunut, sillä pelkäsin että olin satuttanut tätä.
"Enhän mä satuttanut sua?" varmistin kun kyykistyin hiukan.
Käteni hakeutui tämän selälle, ja vedin naisen vasten itseäni.

Avala//
Arvioiva katseeni siirtyi nyt Sauoliin.
"Haluatko nyt viimein sanoa suoraan pelkäätkö mua vai et!? Sano se nyt niin saadaan tää juttu ainakin selväksi", älähdin silmät muuttuen hiukan tummemman sinisiksi.
Marssin aivan miehen kasvojen eteen, ja yritin saada miehen puhumaan tiukalla katseellani.
"Ihan oikeasti! Mä en tapa ketään, mä olen vain puoliksi valkohai! Tai siis kyllä mä tapan mutta... Mutta mä en tappaisi ikinä mun ystävää!" huusin.

Ren//
Katselin miestä oikeasti liikuttuneena.
"M-miksi sä olet mulle ystävällinen? Miksi?" kysyin.
Samassa tunsin purskahtavani itkuun. Painauduin tiukemmin miestä vasten.
"H-haluaisin olla täydellinen, mutta olen niin kaukana siitä", nyyhkytin.
Nostin itkuisen katseeni ylöspäin, ja kerrankin tunsin olevani oikeasti turvassa.

Giata//
Tuhahdin halveksuvasti, kun kävelin aivan tytön lähelle.
"Mä sain tietää mun voimista kun olin lukiossa", sihahdin.
Astelin kuitenkin kauemmas, sillä en halunnut edes olla tämän lähellä. Miksi olisin?
"Ja en ole harjoitellut ikinä voimieni kanssa", naurahdin.
Halveksuen katselin kaksikkoa

Nimi: Frosty

24.04.2017 23:45
Riptide//
Olin siis ymmärtänyt Inan puheet aivan väärin.
"Ei haittaa", totesin ja heilautin toista kättäni hiukan, "minun tässä pitäisi anteeksi pyytää ymmärtämättömyyttäni."
Äkkiä tajusin kuinka pitkän lauseen olin suustani päästänyt ja kasvoja alkoi kuumottaa. Harvinaista tosiaan että minä uskalsin puhua noin paljon! Olin tottunut puhumaan hyvin lyhyillä lauseilla ja suodatin puheita tiheällä seulalla, joten pitkät lauseet hämmensivät itseänikin. Kuuntelin Inan kertoilua omasta lapsuudestaan katse lumeen luotuna, joten saattoi vaikuttaa siltä etten kuunnellut lainkaan. Kyllä minä kuuntelin ja pohdin itsekseni, millaista kentauriheimon elämä oikein oli. En tosin uskaltanut kysyä sitä.
"En minä yksin", vastasin kentaurin kysymykseen, katse edelleenkin lumessa. Pälysin siniharmaiden, silmille valuneiden hiusten takaa hänen kasvojaan ja välillä katseeni palasi uudestaan lumeen. Olin hiljaa jonkin aikaa, pohtien, pitäisikö kertoa lisää. Tulin siihen tulokseen että koska Inakin oli avautunut omasta lapsuudestaan, pitäisi minunkin kertoa enemmän.
"Asuin Kate-noidan luona", jatkoin hiljaa, "sitten lähdin."
Hipelöin takin hihaa vaivautuneena ja noukin rannekorun sormieni väliin. Pyörittelin helmiä sormissani ja tunsin epämukavaa kihelmöintiä kehossani. Oli hankalaa puhua Katesta kun en ollut puhunut hänestä muille.

Skylla//
Seurasin hiljentynyttä, joskin edelleen kärttyisältä vaikuttavaa kivenhenkeä jyhkeään raunioon. Satoi sisään, suurin osa katosta oli romahtanut sisään, mutta erään seinän vierestä löytyi suojaa, siellä oli vielä kattoa jäljellä. Nojasin varoen kylmään kiviseinään ja hieroin käsiä yhteen, yrittäen lämmetä edes hiukan. Rauniossa oli kylmä, ehkä vielä kylmempi kuin tuolla ulkosalla, mutta ainakin oli suojaa sateelta, kyllä se siitä lämpenisi kun kuivahtaisin. Seurasin katseellani rauniota tutkivaa Meenaa.
"Nukkuvat?" toistin hölmistyneenä. Eihän kivi voinut nukkua, se oli elotonta ainetta, ei se nukkunut kun ei ollut hereilläkään! Teki mieli ladella faktoja pöytään, mutten saanut tehtyä muuta kuin avattua suuni, kun Meenan käskiessä kivipylvästä ryhdistäytymään kivenmurikoita alkoi lentää pylvääseen, kiinnittyen siihen. Väistelin kiviä jotten olisi saanut osumaa, liikkumiseni tosin oli kylmästä kankeaa ja sain ikävän kolhaisun kyynärvarteeni.
"Au!" vinkaisin ja hieroin osumakohtaa. Käänsin katseeni kädestä takaisin pylvääseen ja kunnioitukseni henkeä kohtaan vain kasvoi.
"Vau..." huokaisin. "Tuo on...uskomatonta."

Marie//
Säpsähdin kauemmas Loyalin suuttuessa toden teolla. Säikähdystä seurasi radikaali ärtymyksen kohoaminen ja ponkaisin seisaalleni.
"Sinä kaadoit meidän riisimme", sähisin ja osoitin nyrkinlyönnistä kumoon kaatunutta kulhoa, joka oli syytänyt jyviä ympärilleen. Solar liittyi myös sähinäkuoroon kimakalla, käärmemäisellä ääntelyllään keltaiset silmät palaen. Ukon raateleminen tuntui nyt vielä houkuttelevammalta. Ja vielä houkuttelevammalta se tuntui hänen alkaessa uhkailemaan etten muka kykenisi salaamaan häneltä mitään. Hah!
"Sen kun yrität, Loyal!" rähisin vastauksena. "Sen kun yrität mutta minä panen hanttiin, sinä et voi tietää kaikkea mitä täällä saarella tapahtuu, et voi tietää kaikkien salaisuuksia etkä varsinkaan niitä joita ei julkisesti levitellä!"
Jyrisevä murina kumpusi syvältä rintakehästä enkä viitsinyt peittää sitä. Tuo typerys ei arvannut kuka minä olin edes vihjeiden perusteella joten saatoin huoletta antaa murinan tulla.
Äkillinen räsähdys katkaisi ärinän ja kalvakoiduin hupun suojissa tunnistaessani häiriötekijän. Ei nyt, Eir. Ei nyt. Voi ei. Solar luikahti Castorin seuraksi kaulaliinaan ja selitti sille nopein naksauksin asianlaidan.
~Taidettiin paljastua~, sanoin nopeasti ja käänsin huomioni punahiuksiseen, säikähtäneeseen mieheen, johon Loyal nyt ärtymyksensä kohdisti.Tämänkaltaisen tilanteen varalle minulla ei ollut suunnitelmaa, voi ei... Mutta toisaalta...paljastuttuhan tässä oltiin jo. Eikä Loyalin tarvitsisi tietää yhtään mitään minun ja Eirin aiemmasta tapaamisesta. Syteen tai saveen.
"Työntekijöiden epäkunnioittavasta kohtelusta voi nostaa syytteen..." aloitin, vaikken ollut asiasta lainkaan varma. Sitten vedin kasvoilleni ällistyneen ilmeen ja kohotin huppua toisella kädelläni sen verran että näin sen alta jotain.
"Etkös sinä ole..."
Jätin lauseen tarkoituksella kesken ja muutin hämmentyneen ilmeen suurella annoksella tahdonvoimaa tasaisen viileäksi ja vakavaksi, kääntyen sitten puhumaan siivottomalle äijälle.
"Mitkä elinikäiset työsopimukset täällä oikein solmitaan?" tivasin, pakottaen äänen niin tasaiseksi kuin kykenin, vaikka revontulimainen sähinä, vinkuna ja nakse söivätkin tasaisuutta roimasti. Hiisi.

Nimi: Frosty

24.04.2017 22:42
Elena//
Nousin itsekin ylös ja kun tajusin että Drakella oli jousi kädessään, liikuin reippaasti kauemmas. Olin nähnyt että hän kyllä osui maaliin, en halunnut tulilinjalle.
"Varotaan", pihahdin ja katsoin suuren kunnioituksen vallassa, kun mies ampui nuolia puihin kuin jokin konekivääri. Minä ikään kuin painuin kasaan: kiedoin kädet ympärilleni ja ryhtini painui hitaasti kumarampaan. Aloin hitaasti ottaa askelia kauemmas, itse sitä kunnolla edes tiedostamatta. Pelko alkoi ottaa valtaa, samoin pakoeläimen vaistot. Nyt ei ollut turvallista, piti päästä pois.

Netopýr//
Mulkoilin Fedoria pahasti.
"Lepakko? Mitä päässäsi oikein liikkuu?" tivasin venäjäksi...paitsi että lepakko kyllä oli emglanniksi. Vastauksena oli varsin valloittava, eli raivostuttava hymy.
"Mutta sisko hyvä, lepakoksihan sinut on nimetty", Fedor irvi englanniksi, "miksen saisi kutsua sinua nimelläsi vaikka kääntäisin sen toiselle kielelle?"
"Netopýr, ei lepakko, aivoton blondi!" ärisin. Vastaukseksi sain hymyn. Tsk.
Joutsenotuksen liikkuessa lähemmäs nojauduin uhkailevasti eteenpäin, kohti mustavalkeaa lintua, jolla tajusin olevan eri väriset silmät. Mikä elukka tuo nyt oli olevinaan? Sabina maukaisi ja tuijotti lintua keltasilmillään yhtä tiiviisti kuin minä vihreilläni. Diana päästi yllättäen merkillisen vinkaisun, joka ei varsinaisesti säikäyttänyt minua vaikka olinkin kuvitellut elukan kaakattavan kuin jokin hanhi. Sabinaan vinkaisu vaikutti voimakkaammin, se hypähti kauemmas linnusta, sähähti sille ja kiepahti toisen olan kautta puuskassa olevien käsieni varaan keikkumaan. Nappasin katin parempaan asentoon ja loin joutseneen kiukkua tihkuvan katseen. Kissani säikyttelijä on yhtä...
"...kuin kuollut, tirppa, paina se kalloosi!" ärähdin ja silittelin Sabinan säikähdyksestä pörheää turkkia rauhoitellen.

Fedor//
Seurasin sivusta kiinnostavan värisen DD-joutsenen liikuskelua Pyrrin suuntaan. Kun lintu vinkaisi yllättäen, säikyttäen Sabinan ja näin ollen raivostuttaen siskoni, joka alkoi esittää katkonaisia uhkauksiaan, harppasin lähemmäs ja laskin käden raivottaren olalle.
"Käpälät irti minusta!" Pyrri sähähti venäjäksi.
"Et voi alkaa uhkailla kaikkia kissansäikyttelijöitä kuolemalla!" läksytin englanniksi, jotta joutsenmuodonmuuttaja saisi varmuudella selkoa puheenaiheesta.
"Entä jos voin? En tarvinnut vanhempia lapsena enkä tarvitse nytkään!"
"En ole äiti tai isä vaan isoveli!" töksäytin vaihtaen kielen venäjäksi.
Nykäisin käden pois Netopýrin olalta ja vedin kasvoilleni pahoittelevan ilmeen, kääntäen katseen Dianan suuntaan.
"Anteeksi tämä öh, epäkorrekti käytös, mutta ymmärrättehän, närää sisarusten välillä", pahoittelin vilkuillen murhaavasti mulkoilevaa pikkusiskoani samalla kun puhuin.

//Juoppo ja omituinen lirkuttelija? Nerokasta Amé, juurikin noin Pyrriä ja Dorkaa voi kuvata hyvin lyhyesti x"D

Nimi: Harley

24.04.2017 19:16
Saoul//
Vilkaisin levottomasti Avalaan ja toivoin, etten vaikuttanut liian hermostuneelta hänen kuvailemastaan tilanteesta. Unissakävelyä valkohain mielentilassa? Hieroin niskaani miettiessäni, miten tässä pitäisi rauhoitella, ja hymyilin hitusen epävarmasti tytölle.
"Tuota, aivan turhaa tuollaisia on murehtia", totesin ja huiskautin ilmaa kädelläni huolettomuuden merkiksi, vaikka vieraani maalailema kauhukuva herätti minussa lievää epämukavuutta. "Jos sinua huolettaa, mehän voimme aina lukita makuuhuoneiden ovet, eikö niin? Ongelma ratkaistu!"

Domenico//
Nainen hämmästytti minua taas kerran avoimmuudellaan. Katselin häntä murheellisena, niin pitkään ja hartaasti, että minun olisi voinut luulla laskevan pisamia poskipäiltä. Pian nainen kääntyi puoleeni, paljasti hiustensa alta arven. Näky ei kauhistuttanut, vaan yritin ymmärtää, vaikka pystyin vain arvuuttelemaan arven alkuperää. Aavistin kysymättäkin, että jälkeen kytkeytyi kipeitä muistoja; se oli taakka. Tutkailin hänen kasvojaan rauhallisesti, sinivihreissä silmissäni kysymyksiä, mutta ei häivää pelosta tai inhosta.
Huolimatta naisen omista suorasukaisista sanoista ja miekasta, jolla hän oli oikeastaan uhkaillut minua aiemmin, oli minun syystä tai toisesta vaikea uskoa, että nainen vieressäni olisi surmannut. Ehkä vain halusin olla uskomatta pahuuden todellisuuteen, vaikka olin oppinut tuntemaan sen nahoissani. Mutta nainen kertoi samalla pelastaneensa ystävänsä - eikö se jos jokin ole jaloa ja hyvää? Halusin uskoa häneen tuskaansa ja hätäänsä, vastata siihen. Räpyttelin katseeni hetkeksi mietteliäänä maata kohti, huolissani henkilöstä, jonka olin vasta kohdannut. Tämä nainen, Ren, oli ventovieras, mutta en kestänyt nähdä kehenkään sattuvan. Halusin pyyhkiä hänen kärsimyksensä pois, ottaa sen vaikka omakseni. Samaan aikaan olin neuvoton, kykenemätön auttamaan.
Hyvin rauhallisesti astuin suoraan naisen eteen. Katsoin lyhyen hetken kaksivärisiin silmiin, sitten kiedoin käsivarteni hellävaroen suojaksi hänen ympärilleen, ikään kuin nainen olisi lasilintu, joka liian lujasta otteesta särkisi siipensä. Annoin kosketuksen olla höyhenenkevyt, jotta hän saisi itse päättää, työntääkö minut pois vai ottaako sanattoman lohdutuksen vastaan.

Ambrose//
Pimeä oli poikkeuksellisen kotoisa ja lämmin - se kutsui takaisin uneen, vaikka yleensä olin niin kovin aamuvirkku, pomppaamassa aikailematta ylös sängynpohjalta. Käänsin kylkeä hitaasti, jokainen liike raukeana, raottamatta silmiäni vähääkään. Painoin posken mukavammin tyynyä vasten ja käpristelin varpaita villasukkien sisällä.
Kun olin sallinut itselleni hetken unen rajamailla loikoilua, kuoriuduin peitosta ja kävin hitaasti istumaan sohvan reunalle. Katselin puolinukuksissa ympärilleni Noelin viihtyisässä mökissä. Tuli oli yön aikana hiipunut pieneksi, hiljaa rätiseväksi hiillokseksi, mutta se lämmitti huonetta yhä. Setvin sormilla hiusteni laineita, jotka olivat nukkumisen jäljiltä tavanomaistakin pörröisemmät, ja vilkaisin taakseni parvelle, jossa talon omistaja varmaankin vielä lepäsi. Kauanko olin nukkunut? Tuskin vain kokonaista kymmentä tuntia - ikkunaverhojen raosta lattialle kiilaava valo vaikutti varhaiselta, taisi olla aikainen aamu. Tunsin oloni kuitenkin hyvin levänneeksi, virkeämmäksi kuin pariin viikkoon, olinhan nukkunut kunnolla viimeksi päiviä sitten.
Nousin seisomaan ja viikkasin käyttämäni huovan, asetellen sen sohvatyynyjen viereen siististi. Vedin hihattoman aluspaidan päälle takaisin paksun villapuseroni, jonka olin riisunut yön ajaksi, ja sidoin sinne tänne sojottavat hiukset vikkelästi pienelle poninhännälle. Pukeutumisen aikana pääsin kaikesta unisuudesta, palaten tavalliseen valppauteeni, ja aloin välittömästi suunnittelemaan etenemistä. Kaivoin rinkasta esiin lyijykynän ja kartan, jota olin väsännyt Vechnostista - olin saanut piirrettyä saaren eteläpuolesta melko tarkan kokonaiskuvan. Astelin huoneen poikki pöydän luo ja kumarruin merkitsemään Noelin asumuksen putousten lähettyville.

Nimi: Pumpkin-Girl

23.04.2017 18:26
Cyma//
Cyma hymähti naiselle. "Syystäkin hallitset itseäsi paremmin - oletan että olet syntynyt tuollaisena." Se oli Cyman veikkaus, vaikka eihän hän varma ollut. Hän siristi tummia silmiään silmäillessään tarkasti naisen ruumiinrakennetta ja ulkonäköä yleensäkin. Nainen oli kyllä kaunis, mutta elokuvissakin kauniit naiset olivat monesti ne vaarallisimmat ja pahamaineisimmat. Cyma nosti nenänsä pystyyn.
"Aiotko sinä tehdä jotain järkevää?" Cyma kysyi nenäkkäästi. Geenimanipuloidun puolesta tuo kissapedoksi muuttuva nainen olisi saanut painua hiiteen.

Nimi: Amé

23.04.2017 18:19
Giata//
Astelin lähemmäs, vetäen ihmismuodon kynteni esille.
"Ainakin hallitsen itseni sinua paremmin", virnistin kun katsahdin tyttöön haastavasti.
Naksautin niskani ja käännähdin ympäri. Jos kaksikko ei osottaisi parempaa kunnioitusta vanhempaa kohtaan, en enää edes jaksaisi hillitä itseäni

Nimi: Nanaba

23.04.2017 18:11
Somboom //

Somboom ei sanonut mitään. Hän seurasi sivusta kahden neitokaisen kinastelua, purren huomaamatta alahuultaan ja pölyillen ympärilleen. Vaikka heidän sanansa toisilleen eivät olleetkaan kovin ystävämielisiä, pahin ”vaara” näytti olleen ohitse. Hän ei nähnyt tarpeelliseksi puuttua kaksikon keskusteluun – vaikka osallinen olikin – ainakaan vielä.

Nimi: Pumpkin-Girl

23.04.2017 18:06
Cyma//
Cyma katsoi kivisesti ihmiseksi muuttunutta kissaeläintä. Hän ei vaikuttanut enää uhkaavalta, joten tyttö saattoi rentoutua myös sisäisesti.
"Hallitsen itseäni ja puheitani ihan tarpeeksi hyvin, kiitoksia vain", geenimanipuloitu murahti, mutta virnisti pienesti. "Sinä sen sijaan et taida hallita itseäsi tarpeeksi, kun eläimelliset vaistot nyt noin kovasti ovat ottaneet vallan."

Nimi: Amé

23.04.2017 18:00
Giata//
Enpä oikeastaan mitään, olisi ehkä pitänyt vastata, mutta tytön kommentti oli saanut minut hermostumaan. Hännänpääni nyki ja kävelin aivan kaksikkoon kiinni. Murahdin uhkaavasti kun paljastin hampaani. Jos kerran olisin feikkikissa, saisin kyllä helposti viillettyä pitkän viillon tämän vatsaan. Mutta en vain halunnut, olihan tämä vielä kakara, teini-ikäinen muksu. Vaihdoin muotoani ihmiseksi, ja jäin seisomaan kaksikon eteen.
"Ah katsos, ajauduinkin lapsenvahdiksi kahdelle pikkuiselle teinille, jotka eivät hallitse itseään tai puheitaan", sanoin piikitellen, kääntäen samalla katseeni tyttöön.

Nimi: Nanaba

23.04.2017 17:53
Somboom //

Taikaelikko – kuten Somboom oli arvellutkin. Hän ei todellakaan tiennyt mitä tehdä, saati mitä ajatella, joten hän vain seisoi paikoillaan tuijottaen gepardia, joka oli muuttanut muotoaan vain sekunteja aiemmin. Viimeistään tässä vaiheessa jonkun olisi tehtävä jotain, tai tämä kävisi suorastaan naurettavaksi.
”Uhm.. Mitä sinä haluat?” poika kysyi äänellä, joka ei kertonut mitään hänen tunnetilastaan. Siinä ei ollut vihamielisyyttä tai pelkoa, korkeintaan hämmennystä, joka kuitenkaan tuskin oli ulkopuolisten kuultavissa.

Nimi: Pumpkin-Girl

23.04.2017 17:47
Cyma//
Cyman sydän jätti lyönnin välistä, mutta hän ei antanut sen näkyä. Hänen kurkustaan kantautuva murina voimistui entisestään hänen katsoessaan kissapetoa, joka oli hetki sitten näyttänyt ihmismuotonsa.
"Perhanan feikkikatti", Cyma sylkäisi ja astui askeleen lähemmäs. Hänen teki kovasti mieli käydä otuksen kimppuun ja nylkeä se, mutta hän päätti vain seistä paikallaan kuin patsas.

Nimi: Amé

23.04.2017 17:41
Giata//
En voinut estää naurua tulemasta huuliltani. Tosin se oli enemmän gepardimainen murahdusnauru, mutta nauru se silti oli. Hyökkäsin eteenpäin, ja annoin hampaideni näykkäistä aivan tytön vatsan vierestä. Oli erittäin hauskaa. Astelin kauemmas, ja annoin ruumiini muuttua ihmisen vartaloksi. Kasvoni muutin vasta ihan lopulta, oli nimittäin hauska nähdä heidän reaktionsa.
"Kultsi, mä teen mitä mä haluan!" sähähdin kun virnistin.
Seuraavana olin taas gepardi ja valmiina hyökkäämään

Nimi: Nanaba

23.04.2017 17:37
Somboom //

Sisään ja uloshengitys oli tähän asti toiminut oikein hyvin, mutta eläimen käytös alkoi jo ärsyttää häntä samalla tavalla, kuin hänen nenäänsä kutitti auringon paistaessa liian kirkkaasti. Hän halusi tehdä jotain, mutta suoraan sanoen ei tiennyt, mitä, tähän asti elikko ei ollut kuin uhitellut, ja kaksikko oli uhitellut takaisin – se ei näyttänyt johtavan mihinkään.
Somboom pudisteli päätään, kuin yrittäen karkottaa susimaiset ajatukset kallostaan ajatellakseen taas rationaalisesti. He voisivat toki koettaa lähteä ja katsoa, miten kissaeläin reagoisi – jos se päästäisi heidät menemään, asia olisi sillä selvä. Jos taas ei, olisi tarinalla varmasti kuitenkin onnellinen loppu heidän osaltaan – ellei gepardi osoittautuisi joksikin taikaeläimeksi, kuten poika oli aluksi epäillyt – vaikka vereltä ja ruhjeilta ei silti varmasti säästyttäisi.
Somboom irrotti katseensa kissaeläimestä, vilkaisten Cymaan. Hän ei ollut varma oliko kysymys osoitettu hänelle vaiko gepardille, joten hän jätti vastaamatta. Ilmapiiri oli nopeasti kiristymässä kolmikon välillä, joten pian jonkun oli tehtävä jotain hampaiden väläyttelyn ja murinan lisäksi.

Nimi: Pumpkin-Girl

23.04.2017 17:26
Cyma//
Cyma heristi ärtyneenä nyrkkiään heidän ympärillään pyörivälle kissapedolle.
"Tuo näyttää naurettavalta", Cyma tuhahti äänekkäästi. Ei tuollainen juoksenteleva karvamöykky pelottanut häntä - melkeinpä huvitti. Hän vilkaisi takanaan olevaa ihmissutta ja käänsi sitten pikaisesti katseensa takaisin heidän ympärillään pyörivään täplikkääseen petoon.
"Aiotko tehdäkin jotain?"

Nimi: Amé

23.04.2017 17:24
Avala//
Hymyilin innokkaasti.
"Todellakin käy!" naurahdin iloisena, tai enemmänkin onnellisena.
Lähdin seuraamaan miestä, luoden vielä viimeisen silmäyksen ihanaan huoneeseen. Kerrankin minun teki mieli lukea jotain, eikä vain uida Tyynenmeren ympäri.
"Mut entäs jos mä teen yöllä jotain? Siis jos mä olen transsissa ja vaan haipuolisko aivoistani on hereillä? Silloin mä ajattelen kuin hai, ja toimin kuin hai!" panikoin.

Ren//
Pyyhkäisin hiukan hiuksiani, mutta varoen liikuttamasta hiuksia silmieni edessä. En halunnut todellakaan näyttää silmäni tilalla olevaa arpea, se varmasti karkottaisi miehen.
"Kaikki olettavat että mä jaksan. Olenhan pelastanut kaikki ystäväni kuolemalta. Kukaan ei ikinä ajattele sitä että herään painajaisiin huutaen. Painajaisiin kuinka olen tappanut ihmisiä", kuiskasin.
Käänsin katseeni mieheen ja suorastaan repäisin hiukseni auki. Silmieni edestä hiukset valahtivat ja arpeni tuli esille. Ummistin silmäni, sillä en halunnut nähdä tämän reaktiota.
"Ja tämä arpi seuraa minua joka paikkaan", jatkoin

Nimi: Amé

23.04.2017 17:15
Giata//
Irvistin ja murahdellen astelin lähemmäs. Kummankaan äännähdykset eivät vaikuttaneet minuun mitenkään, vaikuttihan kumpikin korkeintaan 18-vuotiaalta. Sihahdin hiukan ja lähdin kävelemään heidän ympärillään, kuten gepardi. En halunnut antaa ilmi että olin muodonmuuttaja, sillä vaikuttaisin silloin heti paljon heikommalta kuin oikea gepardi. Kävelyni muuttui enemmänkin pienimuotoiseksi juoksuksi, kun maistelin ilmaa. Kunhan lähistöllä ei olisi muita, kaikki olisi aivan loistavasti. Samalla minua kuitenkin pelotti kaksikon kyvyt. Mistä tiesin vaikka toinen olisi joku henki?

Nimi: Nanaba

23.04.2017 17:00
Somboom //

Ensisilmäyksellä tulokas näytti gepardilta – tai jaguaarilta, leopardilta, miltä lie pilkukkaalta kissalta, jota Somboomin lajintuntemus ei identifioinut – mutta todellisuudessahan se voisi olla vaikka minkälainen lumottu elukka, joka omasi viidentoista miehen voimat ja muuttuisi vihreästi hännästä vedettäessä. Sitä teoriaa poika ei ollut kuitenkaan valmis testaamaan.
Suosiolla hän antoi Cyman astua eteensä. Luonnollisesti kissaeläin ärsytti häntä suunnattomasti jo olemassaolollaan jostain selittämättömästä syystä, mutta hän pyrki pitämään itsensä kurissa. Hän ei kuitenkaan voinut estää huuliltaan karkaavaa tuhahdusta ja kurkustaan kantautuvaa murinaa, saati nenänsä nyrpistymistä ja hammasrivistönsä väläyttämistä, terävät kulmahampaat mukaan lukien. Ulkopuolisen silmissä kolmikon eläimellinen kanssakäyminen olisi varmasti ollut kovin huvittavaa seurattavaa, mutta – toivon mukaan, ainakaan – kukaan ei ollut heitä vakoilemassa.

Nimi: Pumpkin-Girl

23.04.2017 16:47
Cyma//
Cyma käänsi salamana katseensa puskasta astelevaan petoeläimeen. Tytön kasvot vääntyivät irvistykseen hänen tunnistaessaan eläimen gepardiksi. Cyma asettui Somboomin eteen ja murisi eläimelle - hän ei kyllä ollut varma oliko tuo ihan tavallinen gepardi vai muodonmuuttaja, mutta sen kurkusta kantautuva murina kieli vaarasta.
"Ala painua!" Cyma murisi vihaisesti ja puristi kätensä nyrkkiin. Geenimanipuloitu silmäili tummilla silmillään gepardin vaaleaa turkkia, jossa oli musta kuviointi. Aikoiko tuo otus syödä Cyman ja Somboomin?

Nimi: Harley

23.04.2017 16:43
Ross//
Voi pientä ja hänen panikointiaan, kunhan ei nyt alkaisi itkua vääntämään. En osoittanut myötätuntoa Krin hätää kohtaan, todistamani epätoivo ruokki pikemminkin ilkeää huvittuneisuutta. Vaihdoin laiskasti painoa jalalta toiselle ja mittailin avuttomasti maassa lötköttävää suojelijaa haluttomasti - mitä minä muka auttavan käden ojentamisesta hyötyisin,? Saisin hyvän mielen tai jotain sellaista naurettavaa hölynpölyä? Ehkä minun olisi pitänyt säikähtää mekkohiipparin uhkailuja, mutta kaikella kunnioituksella, en pystynyt ottamaan häntä vakavissani. En sitä paitsi ollut innokas uimari, joten minulla ei varmaan ollut hätää, vaikka hän pelotteli.
"Joo, pistän mieleen, ettet suojele minua turskiesi kostolta", tokaisin tuttuun myrkylliseen, ylenkatsovaan ääneen, venytellen sanoja ihan kiusallani. "Oliko vielä jotain? Jos ei, taidan tosiaan alkaa vetää, kuten asian ilmaisit."

Saoul//
Avalan räjähtävä innostus oli suorastaan sydäntälämmittävää. Hymyilin hänelle kirkkaasti, pystymättä itsekään peittelemään hyvää tuultani. Nyökkäilin tytölle.
"Joo, se käy hyvin", esitin myöntymykseni hänen toiveeseensa ja lähdin jo kulkemaan verkkaisesti takaisin käytävään, josta olimme tulleet olohuoneeseen. "Itse asiassa kaikista parhaiten, koska yläkerta on paljon pahemmassa siivossa kuin tämä alakerta."
Naurahdin ja virnistin nolona vieraalleni, pyyhkäisten vaaleita hiuksiani sivuun otsalta.
"Miten olisi huone minun huoneeni vieressä?" ehdotin, kun jatkoimme taas vierekkäin esittelykierrosta taloon. "Siis, jos se vain käy. Ymmärrän jos sinä, tuota, haluaisit enemmän yksityisyyttä tai sellaista."

Domenico//
Sisäsyntyinen vaistoni auttaa puski oman epävarmuuteni ylitse. Katsoin naista vieressäni lähes säälien, mutta enemmän myötätunnolla ja huolella. Kukaan ei ollut koskaan kysynyt hänen hyvinvoinnistaan? Se oli julmaa. Sydämeni puristui kylmään nyrkkiin, puistatti. Yhtäkkiä mieli teki kääriä nainen suojaan, pidellä häntä syleilyssä, karkottaa pois mikä hyvänsä kärsimys, joka häntä piinasi.
Kun punahiuksinen nousi seisomaan varottamattomasti, hätkähdin ja pelkäsin, että hän karkaa. Paino rintakehässäni kävi raskaammaksi vastauksen myötä - toisaalta salaa ihailin, kuinka hän saattoi kertoa tunteistaan näin rehellisesti. Minä piilottelin totuutta aina, vaikka sattuisi kuinka paljon. Puraisin alahuultani.
Kävin rauhallisesti seisomaan, otin askeleen naisen viereen. Hymyni oli kadonnut huolestuneen vakavuuden alle, kun tutkailin varoen naisen sivuprofiilia, mutta lempeys riippui silmäripsissäni.
"Sitä ei saata tietää. Elämä on kovin arvaamatonta itse kullekin", puhuin hiljaa ja silkinpehmeästi. "Asiat voivat kääntyä parhain päin. Usko vain."
Tahdoin sulkea naisen halaukseen, vakuuttaa tavalla tai toisella, että hän selviäisi, mitä ikinä kävikään läpi. En kuitenkaan rohjennut, minulla ei tuntunut olevan siihen lupaa tai oikeutta. Sen sijaan laskin käteni kevyesti naisen olkapäälle, lohdun eleenä. Merenselältä puhaltava tuuli oli hyinen, mutta toivoin kosketukseni tuovan lämpöä.

Nimi: Amé

23.04.2017 16:29
Giata//
Näin edessäni tytön ja pojan, joista toinen näytti katsovan tiukasti ympäristöään. Yllätysmomentti oli siis mennyttä, joten oli vain helpompi loikata esille. Päästin murinaa kurkustani ja astelin puskasta vaanien näkyville. Hännänpääni vääntelehti, kun silmäilin kaksikkoa uhkaavasti. Tappaja joka oli herännyt oli nyt valmiina toimimaan jos sikseen tulisi. Kumpikaan ei kuitenkaan näyttänyt mitenkään herkulliselta, joten kunhan vain vähän saisin safkaa. Murinani muuttui yhä kovaäänisemmäksi, kun astelin eteenpäin. Paljastin yhä enemmän kulmahampaitani ja kynsiäni.

Nimi: Nanaba

23.04.2017 16:20
Somboom //

Poika pudisteli päätään pahoittelevasti ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ajatus karkasi samalla sekunnilla, kun hän kuuli lehtien kahinaa muistuttavaa ääntä. Vaistomaisesti Somboom suoristui täyteen mittaansa, tuijottaen äänen suuntaan liikahtamatta, silmät lautasen kokoisiksi laajentuneina. Oliko joku tuon talon asukkaista kuullut heidät, ja nyt saapui nitistämään tunkeilijat? Karhungeenisellä tytöllä ja ihmissudella ei kyllä pitäisi olla vaikeuksia minkään olennon könittämisellä, mutta Somboom pysyisi mieluummin pasifistina, mutta jos- ei, hänen täytyi olla vainoharhainen. Jos joku tosiaan olisi tullut häätämään heidät matkoihinsa, olisi se varmaan saapunut paikalle soihdut ja heinähangot heiluen, ei puskissa hiipien.
”Kuulitko tuon?” jätkä kysyi hiljaa, herpaantumatta ympäristön tarkkailusta.

Nimi: Pumpkin-Girl

23.04.2017 15:51
Cyma//
Cyma katsoi nuorukaista terävästi pitäen käsiään yhä puuskassa.
"Ehkä se olisi järkevämpää, mutta minä en ainakaan aio kuluttaa koko päivää miettien mitään suunnitelmaa - haluan päästä talon sisälle!" Cyma sihahti, mutta päätti kuitenkin rauhoittua. Hän veti syvään henkeä - eihän hän toki halunnut karkoittaa seuralaistaan minnekään.
"Anteeksi", tyttö sanoi ja hieroi naamaansa. Nyt ei olisi oikea aika alkaa haastaa riitaa - kaksikon tulisi tehdä yhteistyötä.
"Sinulla ei tosiaan ole minkäänlaista ideaa?" Cyma varmisti vielä.

Nimi: Amé

23.04.2017 15:43
Giata//
Samassa kaiken keskeltä kuulin kahden olennon äänet. Irvistin tyytyväisenä, kun lähdin hiipimään kohti ääniä, tai ainakin paikkaa jossa oletin heidän olevan. Askel askeleelta, lähes äänettömästi lähestyin puskaa. Se olisi sopiva turvapaikka josta voisin kurkkia minkälaisia kyseiset olennot olivat. Nälkä oli nyt niin läsnä, etten edes ajatellut mitään muuta kuin suussa sulavaa lihaa. Kynteni vedin sisälle, jotta lehtien rapinaa ei kuuluisi, muuta kuin hiukan. En edes halunnut murista, koska se olisi paljastanut minut alta aikayksikön. Hitaasti työnnyin pusikosta ulos, katse kipinöiden valmiina kohtaamaan mahdollisen saaliin.

Avala//
Kallistin koiranpentumaisesti päätäni, ja hymyilin täysin avoimesti.
"Alhaalla!" huudahdin innostuneena.
Annoin katseeni levätä omasta mielestäni kauniissa huoneessa, kun kirjaimellisesti pompin paikoillani innostuksesta. Siniset hiukseni pyyhkiytyivät jälleen silmilleni, ja jouduin pyyhkimään niitä koko ajan pois.
"Tai siis jos sulle käy et olisin alhaalla", jatkoin säteillen.

Ren//
Käännyin katsomaan miestä hämmästyneenä.
"Kukaan ei ole koskaan kysynyt tuota", kuiskasin hiljaisella äänellä.
Jouduin hetken aikaa miettimään vastausta.
"Ei. Ei ole hyvin, eikä ikinä edes tule olemaan hyvin", sanahdin kun nousin ylös.
Olisin halunnut muuttua sudeksi mutta se olisi ollut todella epäkohteliasta, joten olisi pakko kärsiä

Nimi: Nanaba

23.04.2017 14:53
Somboom //

Ouch. Toinen ei selvästikään pitänyt ideasta – eikä häntä varmasti ilahduttaisi uutinen, ettei Somboom ollut valmistautunut tekemään itse paljoakaan suunnitelman laatimisen eteen. Hän oli vahvasti uskonut, että jos jompikumpi heistä osaisi sellaista, se olisi Cyma. Nähtävästi hän oli kuitenkin erehtynyt.
”En.. En minä tiedä,” ihmissusi myönsi, suunnaten katseensa nolona kengänkärkiinsä. ”Ajattelin vain, että se olisi viisaampaa kuin paikalle ryntääminen. Emmehän me vielä tiedä täysin millaista porukkaa täällä on.”
Hän kohotti katseensa, yrittäen lukea toisen kasvoilta, mitä hän ajatteli. Poika ei tahtonut vaikuttaa typerältä toisen silmissä, muttei hän halunnut tukehtuakaan jonkun hullun noita-akan savupommeihin tai mihin lie.

Nimi: Pumpkin-Girl

23.04.2017 14:43
Cyma//
Cyma kohotti nuorukaiselle kulmiaan. Suunnitelmako heidän olisi väsättävä? Mistä agenttielokuvasta nyt oli kyse - he olivat kuitenkin vain menossa tarkistamaan yhtä taloa! Hän ei kuitenkaan viitsinyt kertoa ihmissudelle mitä mieltä hän suunnitelman väkertämisestä oli, mutta geenimanipuloidun ilme kertoi sen hänen puolestaan.
"Minkälaista suunnitelmaa sinä ehdottaisit?" tyttö kysyi laittaen kätensä puuskaan.

©2017 Blackrose ☆ - suntuubi.com