Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli ihan ite.

Teleporttaa chattiin! >click<

Huomioithan, että peli on avoin vain hyväksytysti liittyneille.
Hahmojen tiedot löytyvät pelaajat-osiosta.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Harley

16.05.2019 22:11
Gene//
"Only for me, huh? As if you weren't twice as eager to do it right now, right here", kuiskasin peittelemättä vinoilevaa sävyä ja annoin käteni vaeltaa reittä ylöspäin uteliaasti. Pirullinen pieni virne nyki suupieltäni sujauttaessani käden peiton alle, kutitellen kiusakseni Costan ihoa lantioluiden tuntumasta. Toisella kädellä pyyhkäisin karanneen hiussuortuvan sivuun miehen otsalta, ennen kuin kumarruin suutelemaan häntä uudelleen, vielä pari kertaa, että hän sai todellakin esimakua tulevasta. Ehkä se motivoisi häntä pistämään töpinäksi paranemisen kanssa.
"Well, I probably should go", totesin hieman hengästyneesti. Epäröin hetken, mutta rauhallisesti nousin seisomaan, kääntäen selkäni puolittain Costalle. "See you in two or three days, then", sanahdin kepeästi ja huoletta, mutta nostaen kulmiani vihjaavasti.

Nimi: Sonya

16.05.2019 22:02
Tino//
Hiljaisuuden venyessä olin salaa melkein tyytyväinen, vaikka osittain olo oli myös pettynyt - kovasti olisin halunnut tietää, mistä pikkumafioson yllättävä juttelun tarve kumpusi. Oloni oli selkeistä syistä uupunut, ja annoin itseni vajota syvemmälle sängyn pohjalle ja rentoutua. Säpsähdin kuitenkin takaisin valppauteen, kun tunsin kevyen kosketuksen käsivarrellani, ja sitten reidelläni.
Katseeni kiinnittyi yllättyneenä Genen silmiin. Yllätys oli ennen kaikkea positiivista. Tiesin miehen olevan röyhkeä, mutta myös armoton pelkuri. Se, että hän uskalsi koskea minuun tilassa, jonne kuka tahansa voisi periaatteessa milloin vain pamahtaa, oli jotain, mitä en olisi odottanut tapahtuvan. Pieni virne kaartui huulilleni suudelmien jälkeen.
"Lucky for you, I'll be good to go within a few days", totesin myhäillen.

Nimi: Harley

16.05.2019 21:20
Gene//
Costa ei vaikuttanut riemuitsevan aiheenvaihdosta, mutta onnekseni hän ei kuitenkaan jäänyt jankkaamaan, mitä olisi voinut mokomalta jääräpäältä odottaa. Surkuhupaisaa kyllä, ei minulla oikeastaan ollut hajuakaan, mistä ajattelin meidän nyt keskustelevan - olin tiennyt vain sen, etten kestäisi enempää salaliittoteorioiden puimista. Annoin katseeni kiertää hissukseen huoneessa, etsiskellen jotain kommentoitavaa. Lopulta se pysähtyi takaisin sängyssä lepäilevään Costaan.
Istuessani sängynreunalla nojauduin kevyesti lähemmäs kultakutria. Asetin hitaasti, miltei vaivihkaa käteni hänen käsivarrelleen, josta siirsin sen miehen reidelle, vaikka toki välissämme oli peitto. Silittelin hiukan kiusoittelevasti jalkaa peukalollani, katsoen koko ajan ilmeettömästi Costaa suoraan silmiin. "I guess I''ll have to keep my word", totesin. Jos Costa ei ollut antanut keskittymisensä lipsua, hän tajuaisi, mitä tarkoitan. Olinhan aiemmin mennyt lupaamaan, että jos hän selviäisi reissustaan yhtenä kappaleena, voisimme tehdä sen vielä kerran. No, hän oli selvästi palkkionsa ansainnut.
"But not 'til you're all healed up, right?" sanoin ja väläytin pienen, vinon virnistyksen. Kumarruin lähemmäs, kunnes ylsin painamaan viivyttelevän suudelman Costan huulille. Yhden, toisen ja kolmannenkin. Pysyttelin kiinni hänessä, hengittäen hänen ihoaan vasten. "That should do for an appetizer", hymähdin.

Nimi: Sonya

16.05.2019 20:55
Tino//
Pitihän se arvata, ettei lellittyä pikkumafiosoa olisi voinut vähempää kiinnostaa puhua työasioista enempää. Helppo hänen on aihetta välttää, eihän se loppupeleissä suoranaisesti edes koske häntä. Minä sen sijaan tulen todennäköisesti jälleen taistelemaan etulinjassa. Haluan luoda strategian, jolla pääsemme heistä eroon uhraamatta omia miehiämme.
Hetken tuijotettuani Geneä kuin pettynyt isä katsoo lasta esittelemässä hylättyä koetta, huokaisin syvään ja annoin asion olla. "Sure", myönnyin ja kohotin toista kulmaani kysyvästi, antaen mafioson vesan päättää, mikä tämä mukavempi puheen aihe sitten olisi.

Nimi: Harley

10.05.2019 00:27
Gene//
Hymähdin tyytyväisesti, kun Costa myönsi minun olevan oikeassa, ja pikkuriikkinen voitonriemuinen hymykin piipahti suunnurkassani ohimennen. Niin juuri, kannattaa kuunnella minun viisaita sanojani. Ilmeeni vaihtui kuitenkin pian mietteliääseen, äreen kulmienkurtistukseen, kun mies alkoi vatvomaan ja jauhamaan uudelleen näitä ikävystyttäviä sotastrategioita. Minua ei huvittaisi jutustella metsästäjien tulevasta kostosta, ajatuskin väsytti.
"Probably", totesin tylsistyneesti. "Or who knows, maybe they just drop all their hatred and grudge and leave us alone and let us live happily ever after in peace and harmony", totesin sarkastisella terällä, katsahtaen Costaan tietäen varsin hyvin, että totta kai hän tajuaa omin avuin, ettei tämä kisailu ole ohitse. Veljeskunnan pirulaiset jahtaavat meitä varmasti hamaan kuolemaan saakka, jos heillä itsellään vielä henki pihisee. Outoja pakkomielteisiä kummajaisia.
"Couldn't we talk 'bout something nicer?" huoahdin raskaasti.

Nimi: Sonya

10.05.2019 00:15
Tino//
Kuuntelin pikkumafioson piikittelyä hampaitani kiristellen. Olin kuullut vastaavanlaisen saarnan kymmeniä kertoja elämässäni. Olin aina valmis siihen niin kutsuttuun marttyyrin kuolemaan, ja aina kun vältin sen, koin järjetöntä katumusta.
"You're right. It doesn't help", myönsin hiljaa ja annoin katseeni palata Genen suuntaan. En jaksanut alkaa vääntämään, ja sisimmässäni tosissani tiesin, että mies oli oikeassa. Kuolemani ei olisi muuttanut mitään.
"The Brotherhood's attack on you has now been revenged. What next, think they'll attack us with a bigger group and stronger hunters?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. Kiinnosti tietää, mitä olin missannut maatessani täällä sen sijaan, että olisin osallistunut kokouksiin.

Nimi: Harley

10.05.2019 00:05
Gene//
Tuhahdin miltei pilkallisesti ja vaivoin estin itseäni pyöräyttämästä silmiäni. Tietenkin, totta kai, hän vain halusi taas osoittaa sankarillisuuttaan, kuinkas muuten. Kapteeni uppoaa laivansa mukana ja niin edelleen, mitä en ollut koskaan käsittänyt. Mitä niin satumaisen hohdokasta ja uljasta uhrautumisessa on, jos se ei muuta yhtikäs mitään, vaan ainoastaan lisää yhden ruumiin läjään? Mitä iloa seitsemännestä hautakivestä olisi kenellekään?
"And what would've that accomplished? Proved that you were oh-so-brave and all along willing to die like a martyr?" kysyin kalseaan, lähes jäätävän kylmään ääneen, antaen piikittelyni tihkua läpi. Puuskahdin ivallisesti, pystymättä uskomaan todeksi tätä jääräpäisyyttä ja kovakalloisuutta. On siinäkin meillä upea sotasankari.
"Keep tellin' that to yourself if it helps, but I doubt that it does", totesin tylysti.

Nimi: Sonya

09.05.2019 23:57
Tino//
En ollut odottanutkaan, että pikkumafioso ymmärtäisi. Silti pieni tuohtunut kipinä välähti katseessani, kun katsoin miestä ilmeettömänä silmiin. Olisipa se noin helppoa. Osaisinpa samalla tavalla antaa vain olla, ja keskittyä itseeni. En vain kyennyt.
"I should've died with them", totesin ja käänsin katseeni pois Genen suunnasta jonnekin toiselle puolelle huonetta. Yritin hieman kääntää kylkeäni, mutta yritys päättyi vain vaimeaan ulahdukseen, kun hetkellisesti melkein tuntui, että minulla oli yhä keihäs rinnassa pystyssä.

Nimi: Harley

09.05.2019 23:52
Gene//
Vilkaisin kultakutria silmäkulmastani hieman epävarmana, mitä hän nyt yrittää kaivella synkästä sielustani. Jos tässä pitää alkaa itkeskelemään vainajien perään, turha toivo, herraseni. Onhan nämä joukkohautajaiset juu harmillista ja valitettavaa, mutta eivät mitkään nyyhkyttelyt tuo heitä takaisin elävien kirjoihin. Enkä minä sitä paitsi muista heidän naamojaan ja nimiään kuin juuri ja juuri, joten olisi vain tekopyhää yhtäkkiä esittää ylimpiä ystävyksiä. Hiljainen tauko venähti taas pitkäksi.
"So?" totesin lopulta lyhyesti ja ytimekkäästi.

Nimi: Sonya

09.05.2019 23:47
Tino//
Oli hyvin hämmentävää, että pikkumafioso ja hiljaisuus olivat onnistuneesti samassa tilassa. Yleensä miehellä riitti sanottavaa - käskyjä jaettavaksi, valituksia kirjattavaksi, pistäviä kommentteja. Nyt hän oli kuitenkin hyvin vaitonainen, suorastaan sanaton.
"I did", totesin hiljaa, katsoen Geneä vakavana. "Those six didn't", lisäsin vielä hiljaisemmalle äänellä, tietämättä itsekään, mitä sanoillani ajoin takaa. Sääliä? Toruja? Myötätuntoa? En kaivannut mitään muuta, kuin mahdollisuuden kelata ajassa taaksepäin, ja yrittää uudestaan.
Olen mies täynnä vihaa muutenkin, mutta jos jotain tässä maailmassa oikeasti inhoan, niin sitä, etten voi tehdä mitään. Että ulkopuolella siitä pöydästä, jossa isot päätökset tehdään. Sisimmässäni tiesin, että kuusi alaistani kuolisi tehtävällä, vaikka kuinka monta kertaa yrittäisin uudestaan.
Koska ilmeisesti joku helvetin kohtalotar oli päättänyt niin, kysymättä minulta.

Nimi: Harley

09.05.2019 23:40
Gene//
Ajatella, koko henki ja elämä parin hassun senttimetrin varassa. Kohotin kulmiani kevyesti, miltei kuin uskomatta tarinaa täysin todeksi, mutta silti tyynen vakavana. Mitäpä tähän varsinaisesti olisi asiallista sanoa? Onnitella, että se yksi puuttuva tuuma pelasti hänet haudaltaan? Harmitella, että olin niin lähellä päästä eroon hänestä lopullisesti? Jos nyt edes saisin selkoa, mikä osa minusta halusi sitä ja mikä oli ainoastaan huojentunut, ettei eilisilta ollut viimeisemme.
"Fine by me. Wouldn't blame ya", hymähdin vaitonaisesti. Uskokoot kohtalottariin minkä lystää tai olkoon uskomatta, ei ole minun ongelmani. Katseeni kiersi hitaasti huoneessa, mutta se ei inspiroittanut uutta puheenaihetta, joten päädyin istahtamaan sängynreunalle. Kolmas pitkä hiljaisuus alkoi tuntua jo painostavalle.
"Well, you survived after all. Congratulations", tokaisin hymyilemättä, hieman epämääräiseen sävyyn, joka ei ollut pettynyt saati ilahtunut.

Nimi: Sonya

09.05.2019 23:30
Tino//
Kulmat rutussa tuijotin hetken aikaa pikkumafiosoa. Huhut hurjista taisteluistaniko hänet tänne lennätti, vai mistä tarve tutkia fyysisiä vaurioitani lähemmin? Jokunen pullo verta nieluun, niin kolmen päivän päästä ei ole edes arpia muistona. Kyllä kaikki sen tiesivät, ettei tässä mitään hätää ollut, vaikka toipumiseen menisikin enemmän kuin maagiset viisi minuuttia.
"One inch", totesin hiljaa. "That's how close it was", lisäsin, viitaten sydäntäni repineeseen keihääseen. Tuumaan päässä välittömästä kuolemasta. "If my life keeps going on like this, I'll start believing in faith", murahdin synkeän sarkastisesti. Näköjään en kuolisi, vaikka yrittäisin.
Mutta en kyllä todellakaan usko, että sillä oli mitään merkitystä tai tarkoitusta. Ei elämällä ole mitään syytä.

Nimi: Harley

09.05.2019 23:23
Gene//
Onnistuin varovaisuudesta huolimatta herättämään Costan. Hätkähdin pikkuruisen hänen ääntään, sillä en ollut huomannut hänen raottavan silmiään, mutta naama pokerilla kohtasin hänen tiiviin, hämmentyneen katseensa. Kappas, mies oli yllättävänkin terävässä mielentilassa fyysiseen jamaansa nähden. Sen kai voi tulkita hyväksi merkiksi. Kohautin olkiani lyhkäisesti, nykäisten peiton takaisin suoraksi.
"Figured I'd just pass by", totesin rauhallisesti niin kuin peiton alle kurkistelussa ei olisi ollut mitään outoa ja epätavallista. Hetkisen ajan vain tapitin Costan unenpöpperöisiä, ilmiselvästä syystä väsyneitä kasvoja, sillä minulla ei varsinaisesti ollut mitään järkevää sanottavaa.

Nimi: Sonya

09.05.2019 23:16
Tino//
Olin viimeisen vuorokauden aikana herännyt kerta toisensa jälkeen vain todetakseni, että sattuu ja väsyttää liikaa, että hereillä oloa olisi voinut jatkaa muutamaa minuuttia pidempään. Nukahtaminen kuitenkin vaikeutua kerta toisensa jälkeen, ja lopulta makasin minuutteja ellen jopa tunteja liikkumattomana, tuijottaen kattoa ja miettien, mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin - miten olisin voinut pelastaa ne kuusi menetettyä henkeä.
Lopulta kuitenkin aina nukahdin, vain herätäkseni taas uudestaan. Tällä kertaa en kuitenkaan herännyt yksin. Harmaat silmäni tarkkailivat hämmentyneiden kulmien alta kasvoja, joiden silmäpari tarkkaili rintakehääni. "What are you doing?" kysyin yhtäkkiä, rikkoen painavan hiljaisuuden.

Nimi: Harley

09.05.2019 23:09
Gene//
On omituista katsella, kun ympärillä surraan ja juhlitaan kilpaa. Ensin muistellaan paatoksella kaatuneiden veljien urheita tekoja ja uskollisuutta, sitten iloitaan voitosta ja kilistellään samppanjalaseja. Kuusi kuollutta ei ollut suuremmassa mittakaavassa järisyttävä menetys mafialle, riittäähän noita rivimiehiä. Enkä minäkään heitä jäänyt kaipaamaan, hädin tuskin olin vaihtanut muutaman sanan kunkin kanssa parin vuoden mittaan, heitä tulee ja menee. Istuessani isän oikealla puolella onnistuneen tehtävän jälkipuinteja kuuntelemassa pyörittelin sormustani ja mietin Costaa. Olisi kai pitänyt aavistaa, että hän keplottelee tiensä taistelusta ulos hengissä, vaikka ei kuulemma todellakaan ehjin nahoin. Huhun mukaan lääkintätiimi oli joutunut paikkamaan häntä rankalla kädellä ja operaation jälkeen hänet oli kärrätty huoneeseensa vuodelepoon.
Kun pitkäpiimainen kokous sai päätöksensä ja väki hajaantui, sujahdin omille teilleni ja suuntasin Costan makuuhuoneelle. Ovi oli raollaan, varmaankin lääkärin jäljiltä, ja työnsin sen hitaasti auki, painaen sen lukkoon perässäni. Hiljaisin, viivyttelevin askelin kävelin sängyn ääreen. Himmeät lamput yöpöydillä valaisivat Costan nukkuvat kasvot, joilta oli putsattu veritahrat, mutta muutama mustelma odotti vielä parantumistaan. Minuutin tai kaksi vain seisoin aloillani. Hivutin käteni hitaasti peitonreunalle, jonka laskin mahdollisimman huomaamattomasti alas ihan vain vilkaistakseni. Koko rintakehä oli verhottu sideharsoon. Ei vaikuttanut millekään harmittomalle pikkunaarmulle.

Nimi: Sonya

09.05.2019 22:49
Tino//
Minä en ole tappaja. Osaan tappaa, mutten ole tappaja. Siinä on selkeä ero. Tehtävälle kanssani lähteneet miehet eivät sitä tainneet täysin ymmärtää, enkä viitsinyt edes yrittää selittää. Kaikki kuvittelivat, että olin tehnyt tällaista koko elämäni. Että olin lainkuuliaisena poliisina syöksynyt rikollisten koteihin ja ampunut heidät sänkyihinsä.
Totuus oli, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin minnekään aikeenani yksinkertaisesti tappaa. Mene sisään, tapa kaikki, tule ulos. Helppoa. Sitä se alkuun olikin. Heitä oli seitsemän kaiken kaikkiaan, meitä kolmetoista. Etenimme tasaista tahtia syvemmälle tukikohtaan. Meitä ei oltu osattu odottaa. Veljeskunta ei ollut arvannut, että mafia lähettäisi iskuryhmän kimppuunsa.
Se oli kuitenkin laiha lohtu. En ollut hetkeäkään olettanut, että tukikohta olisi täynnä aikaisemmin kohtaamani kolmikon kaltaisia aloittelijoita, jotka taipuisivat tahtooni kuin pikkulapset. Lopputilanteessa heitä oli jäljellä neljä, meitä yhdeksän. Erityiskyvyistäni oli hyötyä vain siinä, että sain käskettyä heikoimmat meistä ulos. Sen jälkeen taistelin parhaan kykyni mukaan. Enkä ole ikinä ollut mikään taistelija. Olen vain komennellut muita.

Kolmetoista lähti, seitsemän palasi. En antanut kenenkään koskea minuun tai tukea minua koko pitkänä paluumatkana, istuin vain hiljaa pelkääjän paikalla. "Why you so glum? They're all dead, thanks to you!" joku rivimiehistä paasasi minulle, mutten kuunnellut. Ryhmänvarajohtaja sentään sopersi vain vaitonaisen kiitoksen henkensä pelastamisesta, eikä alkanut vouhottaa voitoista ja sankaruudesta. Kuusi omaa miestä kuoli. Kuusi liikaa.
Lopulta autot kaarsivat kasinon takapihalle. Nousin vaivalloisesti ulos autosta ja lähdin kävelemään ovia kohti. Paikalle alkoi ilmestyä väkeä. Suurin osa tajusi vain tuijottaa hiljaa, mutta moni typerys tunki vierelleni kävelemään ja alkoi puhumaan. "Guess you really are one of us now", totesi mies, joka oli aikanaan innokkaasti osallistunut kiduttamiseeni. En vastannut.

Ennen kuin edes harkitsin suuntaavani lääkärin luo, etsin käsiini kummisedän tärkeimmän juoksupojan. "Tell him the task was completed. He should sent another group of men to hold the building, and to bring our fallen comrades back home", selitin vakavana. Nuori mutta pätevä vampyyri nöykytti hätääntyneenä päätään, katsoi minua kauhuissaan, ja lähti rientämään pomon luo pää kolmantena jalkana.
Mafian lääkäri oli päivän ensimmäinen silmäpari, joka ei näyttänyt lainkaan säikähtäneeltä. "Well you got lucky", brunette, vanhempi mies totesi ja kumartui tarkastelemaan lähemmin lyhyttä, puista keihästä, joka sojotti rintakehässäni sydämen kohdalla.
"Yeah... I can feel it cratching my heart. Didn't dare to take it off myself", totesin vaimeasti. "Good call... You could've pierced your heart", mies totesi vakavana. Hetken aikaa hän arvioi tilannetta, tarttui sitten keihääseen ja veti sitä varoen takaviistoon. Ulahdin hiljaa ja jouduin puremaan hammastani. Olin niin uupunut taisteluiden jäljiltä, ettei minulla ollut enää voimia kipuaistin vaimentamiseen.
"Damn hunters... It has hooks in it, I have to push it through your back", lääkäri murahti itsekseen, ja turhia odottelematta iski keihään päätä täydellä voimalla. Terä tuli ulos lapaluuni vierestä ja lopulta keihään tynkä oli ulkona kokonaan. Viiltävä kipu repi rintaani ja hetken kuluttua haavasta alkoi ryöpytä verta molemmin puolin. Vain muutamaa sekuntai myöhemmin romahdin lattia kohti, ja tunsin että minua lähdettiin raahaamaan jonnekin. Voiko vampyyri kuolla verenhukkaan?

Nimi: Harley

09.05.2019 22:10
Gene//
Yritin pitää parin sormen voimin Costan kanssani sängynpohjalla takertumalla hänen käteensä, mutta otteeni lipesi helposti. Suupieleni nykäisivät tyytymättömästi alaspäin miehen siirtyessä pukeutumaan keikkaansa varten. Viime tunnit olivat sulautuneet päässäni yhdeksi nautinnolliseksi sumuksi, enkä ollut varma vuorokaudenajasta, kunnes vilkaisin seinäkelloa. Toisinaan aika lentää aivan liian nopeasti, vain vilahtaa ohitse. Tämä oli taas niitä hetkiä.
Makoillen kyljelläni sängyssä, yhä ilman rihman kiertämää, sytytin takintaskustani kaivamani tupakan ja puhalsin savuvanan. Seurasin ilmeettömästi, hento ryppy otsallani, kun Costa määrätietoisesti ja reippaasti laittautui valmiiksi missiolleen. Oli absurdia edes harkita, että tämä oikeasti saattaisi olla vihoviimeinen kerta, kun koskaan näen hänen typerän pärstänsä. Costan saatua itsensä varusteltua matkaan hän kääntyi vielä puoleeni heittämään hyvästit.
Vino, vaimea hymynpoikanen käväisi suupielelläni, mutta putosi pian tiehensä. Samat sanat, Costa, ei ollut kiva tuntea. Vedin syvät henkoset savukkeestani, huokaisten ulos yhtä raskaasti ja tumpaten jämät yöpöydän tuhkakuppiin. "Bye bye", sanahdin osin vakavasti, osin jollain kitkerällä huumorilla. Laskeuduin nojailemaan rystysiini ja tuijotin huoneen poikki Costan tuttuihin harmaisiin silmiin. "Give them hell, hero."

Nimi: Sonya

09.05.2019 21:33
Tino//
Tässähän alkaa melkein motivaatio kasvaa hengissä pysymiseen. Salaa olin jo hetkittäin ajatellut, ettei pahemmin edes haittaisi, vaikka tämä oikeasti olisi viimeinen päiväni. Koin nähneeni ja kokeneeni ihan tarpeeksi, liikaakin. En kyllä silti halua kuolla. En vielä.
Pikkumafioson käskiessä minua kiiruhtamaan tein täysin päinvastoin ja suorastaan hidastin tahtiani. Verkkaisesti painoin voimakkaita suudelmia miehen kaulalle ja rintakehälle, edeten askel askeleelta alaspäin, näykkäisten välillä kalpeaa ihoa. Lopulta huuleni pysähtyivät lonkkaluun tuntumaan.
Teräksiset silmäni tarkkailivat Genen ilmeitä, kun vihdoin revin viimeisetkin vaatteet hänen yltään, ja kävin kiinni lihaan.

----

"Time's up. Gotta go", totesin hiljaa ja irtauduin ryttyisten lakanoiden ja peittojen vuoresta. Aurinko oli jo painumassa mailleen. Tunnin päästä olisi aika lähteä liikkeelle - pieni ristiretkeni odotti. Aloin vakavana pukea vaatteita ylleni, vilkaisten aina välillä sängyllä loikoilevaan mafioson vesaan. Miten tähänkin taas päädyttiin?
Lopulta sain viimeisenkin napin suljettua ja aloin kiristää reisikoteloa paikoilleen. Viimeisenä silauksena asettelin pistoolin paikoilleen. "In case this is the last time we speak... It was unpleasant to know you", totesin virnistäen ja suuntasin hitaasti ovea kohti.

Nimi: Harley

09.05.2019 16:55
Moustafa//
Kysymys taisi vahingossa huitaista vähän aran paikan hujakoille. Nyökäytin päätä hitaasti enkä alkanut hiillostamaan, ei ollut mitään pointtia ruveta väkisin utelemaan. Jäin seurailemaan kyljellä pötköttäen, kun Raven kiskaisi hanskansa pois ja kurkotteli kädellä kattoon, enkä aluksi oikein hiffannut, mitä se duunaili. Hetkisen kuluttua sormenpäistä kuitenkin sinkoili kullankeltaisia, kimmeltäviä perhosia, jolloin tajusin sen loitsivan. Lösähdin rennosti selälleni, seuraten taikaperhosten siivenhuiskaisuja. Yksi laskeutui viereisen hyllyn onnenkissapatsaalle. "Nättiä", totesin parin minuutin hiljaisuuden jälkeen.

Tomás//
Räpyttelin ripsiäni viattomasti, kun Jerry totesi mun olevan liian suloinen vihankohteeksi. Sen seuraava naseva kommentti sai mut tyrskähtämään naurusta. Pikkutuhmuus puree aina. "No en tosiaan", hohotin ratketakseni. "Mut mähän sanoinki jo, ettei sua koskaan olisi aatellu mikskään puhtoiseksi neitsyeksi sen viimeviikkosen perusteella. Olette yllätyksiä täynnä, hyvä herra", sanoin viimeisen lauseen teennäisellä brittiaksentilla, väläyttäen leveän virnistyksen.
Sanaharkan jälkeen me lähdettiin taas liikkeelle, kädet edelleen tiukasti kiinni. Iltapäivän aurinko täplitti polulle valopilkkuja, loistava sää pikku happihyppelylle. Höpöttelin sitä sun tätä meidän kulkiessa kohti salaperäistä määränpäätämme, kunnes suurin piirtein vartin kuluttua kohteemme alkoi häämöttää. Mitä lähemmäs me päästiin, sitä innokkaammin hyppelin eteenpäin, kunnes suorastaan revin Jerryä mun perässä. "Tadaa! Täällä sitä ollaan", heläytin iloisesti, kun me pysähdyttiin söpön puutalon edustalle.
"Se on paniniravintola. Niitten menussa on vaan panineja. Mä toin sut syömään panineja", ilmoitin pontevasti hymyillen. Mun pään sisällä se oli kuulostanut jostain syystä hienommalle, joten sanottuani sen ylpeästi ääneen repesin nauramaan. "Älä hei nyt tuomitse heti, nää on kuules saaren parhaat leivät. Ei ehkä niin fiiniä kuin joku mikälie kaviaari ja samppanjat, mutku mä aattelin, että pidetään tää tämmöisenä kotoisana ja rentona, tiiäthän", vakuuttelin meidän kävellessä sisään.

Salvatore//
Herra Castiglione istuskeli työhuoneensa pöydän takana, sääret ristittyinä ja käsissään aamun tuore sanomalehti. Hän silmäili väsyneesti otsikkoja ja mustavalkoisia kuvia, ei mitään järin mielenkiintoisia uutisia tänään. Terävä koputus havahdutti hänet ajatuksistaan ja sai tummat silmät nousemaan ovelle. Mies kurtisti kevyesti kulmiaan, miettien kukahan oli tulossa hänen pakeilleen. Ehkäpä kyseessä oli nuori Jay, mikäli hän oli jo herännyt uniltaan. "Come in", herra Castiglione kehotti kuuluvaan ääneen ja taitteli lehden siististi sivuun pöydälleen.
Kuten hän oli aavistellut, saapuja oli heidän eilen kadulta turvaan noukkimansa poika, nyt jo selvästi virkeämpänä. Toisen näkeminen paremmassa voinnissa oli piristävä aloitus aamulle. Mies väläytti rauhallisen, hillityn hymyn ja viittoili poikaa tulemaan peremmälle ja asettumaan vastapäiseen nojatuoliin. "Good morning", hän toivotti huomenet. "How are you today?"

Nimi: Harley

04.05.2019 23:54
Gene//
Aivorattaani irtisanoutuivat jossain välissä, vaistot ottivat ohjakset kokonaan haltuunsa ja ajoivat minut. "Twice, but only if you make it alive", sanahdin hiljaa ja hengästyneesti kuin olisin juossut kilometrejä, turhautuneena jutusteluun ja nälkäisenä etenemään. Vastasin kiihkeään, kuumaan suudelmaan ahneesti, upottaen sormet miehen hiuksiin ja nykäisten hänet lujaa mahdollisimman tiiviisti kiinni kroppaani.
Autoin avaamaan liivini ja kauluspaitani napit, rimpuillen kärsimättömästi ulos inhottavan tiukoille ja hiostaville tuntuvista vaatteista ja nakaten ne samantien lattialle. Vyönsolkeni kilistessä Costan avatessa sitä henkäisin terävästi ja suutelin hänen kaulansivuaan, muutamaan otteeseen purren ja näykkäisten kevyesti. "Hurry up", hoputin malttamatta odottaa ja potkin housujani pois jalastani.

Nimi: Sonya

04.05.2019 23:46
Tino//
Oli positiivinen yllätys, että tällä kertaa pikkumafioso ei vastustellut lainkaan, päinvastoin hänen kätensä uskaltautuivat kimppuuni. Sykkeeni kohosi kiivasta tahtia ja hengitykseni muuttui katkonaiseksi. "Just once?" kysäisin virnistäen, mutta vastausta odottamatta liimauduin kiinni miehen vartaloon ja painoin nälkäisenä huuleni hänen huuliaan vasten.
Leikitään, että tämä on viimeinen päiväni tässä maailmassa. Tehdään siitä sen arvoinen.
Käteni ujuttautuivat hitaasti alemmas ja nyhtivät nappeja auki edetessään, pysähtyen lopulta Castiglionen vyölle. Kiusoittelevan hitaasti lähdin avaamaan sitä, antaen toisen käteni sivellä miehen paljastettua rintakehää.

Nimi: Harley

04.05.2019 23:37
Gene//
Syke tiheni ja kuulin oman vereni kohinan, kun Costa lähestyi hitaasti kuin saalistava eläin ja minä peräännyin hänen tahdissaan kuin transsissa. Tuijotin tummentunein, outoa energiaa sykkivin silmin häntä ilme värähtämättä, mutten tajunnut sängynpäädyn tulevan niin nopeasti vastaan, joten horjahdin helposti selälleni. Costan ryömiessä päälleni hengitykseni muuttui syväksi ja kiihtyneeksi, hänen kosketuksensa ihollani suorastaan polttaen. No tämä jos mikä on vanhojen muistelua.
"Oh, right, I have a vague memory", huoahdin tarkoittamaani raskaammin, pää sinkoillen sekavia ajatuksia, jotka eivät pysyneet nopeasti etenevien tapahtumien tasalla. Hetken purin alahuultani epäröiden ja puntaroiden. Tämä saattoi olla järjetöntä typeryyttä, mutta minä en toisaalta ollut koskaan oppinut virheistäni.
Sipaisin kultakutrin hiuksia sivuun hänen kasvoiltaan, kädet vaeltaen hänen selkäpuolelleen ja kiskaisten hänet tiukemmin itseäni vasten, sormet tutkien paljasta ihoa uteliaasti. "Might even do it again", kuiskasin hipihiljaa Costan korvanjuurelle. "Just once for old time's sake."

Nimi: Sonya

04.05.2019 23:28
Tino//
En kyennyt peittämään huvittuneisuuttani, kun Gene iski kätensä hidastamaan etenemistäni. Ihan niin kuin hän voisi muka estää minua. "Ah, that one. A good memory indeed", vastasin huoletta ohittaen onnistuneesti miehen piikittelyt. "I remember a time when you were helpless and pitiful", totesin salaperäisesti hymähtäen. Ensimmäisenä tulisi ehkä toki mieleen vuoden takainen hengenpelastus tapaus, mutta en nyt tarkoittanut sitä.
Otin askeleen lähemmä ja pikkumafioso vaistomaisesti peruutti, pitäen minut tiukasti puolen metrin päässä kätensä voimalla. Muutama askel lisää, ja kas, vampyyriraukan jalat osuivat sängyn reunaan. En kuitenkaan lopettanut tähän, vaan varoittamatta tönäisin miehen selälleen, kaatuen itse mukana. "It went a little something like this", henkäisin tyynesti oikean käteni siirtyessä varoen sivelemään mafioson vesan poskea ja kaulaa.

Nimi: Harley

04.05.2019 23:20
Gene//
Ole vain hyvä ja käännä veistä haavassani. Jeesus, en minä mitään tarkentavia kysymyksiä kaivannut. Useampikin tapahtuma pälkähti mieleen, mutta kuten arvata saattaa, eräs niistä loisti kaikista kirkkaimmin. Välttelin sitä muistoa niin paljon kuin suinkin pystyin ja sen puskiessa väkisin tajuntaani olisin voinut irvistää inhosta. Yh, mitä hyvää siinä muka oli ollut? Kauheaa ja hirvittävää pikemminkin.
Puuskahdin hiljaa ja asetin käteni vakaasti Costan hartialle, varmistaen hänen pysyvän turvallisella etäisyydellä. Hitto, miten hänen harmaat silmänsä aina tuntuivat lävistävän minut lyihin ja ytimiin saakka, yritäpä siinä ylläpitää tavallista rentoa katsekontaktia. "Probably the first time I saw you", sanahdin hellästi ja väläytin vienon hymyn. Ehei, en todellakaan möläyttäisi ääneen todellisia ajatuksia, joten tämä saa luvan kelvata. "When you were kept as a hostage and were so helpless and pitiful", hymähdin muka nostalgisoiden.

Nimi: Sonya

04.05.2019 23:13
Tino//
Voi miten ihanaa kuulla, että kuolemani nostattaisi suorastaan riemua. Sotilaan on helpompi lähteä taistoon, jos tietää, ettei kukaan jää kaipaamaan. Ei kukaan pelkää kuolemaa itsensä takia - eihän sitä itse kuoltuaan tiedä olevansa kuollut. Minulla ei onneksi ole mitään menetettävää, eikä kukaan "läheisistäni" menetä mitään, jos kuolen. Tai niinhän me kaikki luulemme ja uskottelemme.
"Good times, huh?" toistin kuin maistellen sanaa. Näihin kahteen vuoteen oli mahtunut paljon tapahtumia, mitkähän niistä laskettiin hyviksi? "Tell me your favorite memory", pyysin hiljaa, kumartuen aina vain lähemmäs rikkomatta katsekontakia hetkeksikään.

©2019 BLACKROSE - suntuubi.com