Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ylläpitäjä poissa 27.3. - 24.4. !!

Roolipeli ihan ite.

Teleporttaa chattiin! >click<

Huomioithan, että peli on avoin vain hyväksytysti liittyneille.
Hahmojen tiedot löytyvät pelaajat-osiosta.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Frosty

24.03.2017 19:09
Marie//
Jännityin jälleen toisen paljastaessa pitkät kyntensä uudestaan ja perääntyessään.
"37", vastasin kysymykseen. "Miksi tahdot tietää?"
Kallistin päätäni ja oranssit hiukset valahtivat pään toiselle puolelle. Toinen käyttäytyi kieltämättä jokseenkin arvaamattomasti, parempi olla jatkuvasti varuillaan.

Nimi: Amé

24.03.2017 18:34
Giata//
Tuhahdin hiukan.
"Ihan tavallinen pulliainenhan minä olen", sähähdin ja paljastin kynteni jälleen.
Vetäydyin kuitenkin kauemmas.
"Kuinka vanha sä olet?" kysyin uteliaana.
Tuikkivat silmäni tarkkailivat tämän liikkeitä tarkasti

Nimi: Frosty

24.03.2017 09:54
Marie//
Kulmani kurtistuivat automaattisesti.
"Ei mitä vaan keitä. Oranssi on Solar ja tuo vihreä tuolla hangessa on Castor. Pelkkää valoa oikeastaan."
Kohautin olkiani. En ollut liiemmin perehtynyt revontulten olemukseen, valoahan ne vain olivat, mutta kovin eläväistä sellaista.
"Henkihän minä", hymähdin. "Revontulihenki jos tarkemmin sanotaan. Oikeasti näyttäisin oranssilta sudelta, mutta tällä haavaa olen ihmisruumiissa", selitin. "En ole samalla tavalla henki kuin jokin tulen- tai vedenhenki, päädyin kuoltuani revontuliin. En tiedä mitä teen täällä maan pinnalla, mutta mukavaa se on tähän asti ollut."
Kallistin päätäni aavistuksen ja mittailin pidempää naista meripihkanvärisellä katseellani. Saa nähdä, mitä hän tuumaisi selitykseeni.
"Sinä taidat olla ihan normaali muodonmuuttaja, sikäli mikäli käsitin oikein?"

Nimi: Amé

24.03.2017 08:13
Giata//
"Niin kai", sihahdin.
Haroin hiuksiani pitkillä kynsilläni, sillä viilaamisen olin lopettanut jo.
"Mitä noi sun revontulityypit on?" kysyin.
Tuijotin leijuvia olentoja hiukan kummissani.
"Ootko joku henki?" kysyin.

Nimi: Frosty

24.03.2017 07:09
Marie//
"Täällä ei kieltämättä talvisin ole paljoa mitään", huokaisin. Loin pitkän katseen kaukaisuuteen jatkuvalle lumikentälle. "En kyllä muistanut että täällä on näin tyhjää", sanoin sitten, puoliksi itsekseni.
"Onneksi riista alkaa palata kesää kohden. Yleensä olen mennyt kauemmas saalistamaan, mutta tänään ajattelin yrittää täällä. Vaikka eihän täällä mitään ole."

Nimi: Amé

24.03.2017 06:22
Avala//
Hento tuhahdus pääsi huuliltani, kun Sauol sanoi että hänen ystävänsä pitäisivät minusta.
"Et usko tuota itsekään", sanoin hiljaisella äänellä.
Kävelyni hidastui, ja käänsin katsettani enemmän maahan.
"Ei sun tarvii esittää mitään. Oikeasti. Mä kyllä vaistoan millon on helpompi et häivyn takavasemmalle", sanoin oikeastaan surullisena. Ajatus kaikesta oli jotenkin niin sekava.

Giata//
"Täällä päin pärjäisi paremmin kasvissyöjänä", sihahdin.
Olin laihtunut muutaman kilon jo valmiiksi alipainoisesta kehostani.
"Varoitan, täällä ei pärjää sitten ollenkaan. Rannalla on vähän helpompaa. Siellä mä yleensä olen, koska siellä on mulle eniten saalista", kerroin katsellen samalla kynsiäni.
Otin taskustani kynsiviilan, ja aloin viilaamaan kynsiäni.
"Entäs sä? Mistäs sä revit yleensä saaliis?" kysyin

Nimi: Frosty

23.03.2017 23:58
Netopýr//
Ex-työnantajani kasvoilla oli lievästi sanottuna epäileväinen ilme. Hymy kuitenkin palasi niille, samalla kun minun virneeni haipui hymynkareeksi ja suoristauduin. Aah, happea.
"Tiesinhän että tunnen teidät jostain", lausahdin. "Ja se on Netopýr, ei Lanassa. Vale- anteeksi taitelijanimi, ymmärrättehän."
Monsieurin seura sai minut hiukan epäluuloiseksi, tiesinhän äijän olevan melkoinen taskuvaras. Selän takana olevista käsistä oli helppo tunnustella päiväsormusta. Kyllä, se oli paikallaan. Onneksi. Parempi olla halaamatta miekkosta, tietysti tartuntavaarankin lisäksi.
"Tosiaankin, yli sata vuotta. Aika kuluu", hymähdin. "Täytyy myöntää etten itsekään aluksi yhdistänyt teitä oikeaan henkilöön."
Eihän sata vuotta vampyyrille ollut aika eikä mikään, mutta kuolevaiselle?
"Mitä teette täällä Vechnostissa, monsieur?" kysäisin. Ainakin...
"...bisnekset näkyvät sujuvan."
Mittailin katseellani sitä tilaa jossa olimme ja huomasin hämähäkinverkon katossa. Tsk. Miten huolimatonta.

Nimi: Harley

23.03.2017 23:57
Ambrose//
Katselin Noelin selkää hänen luistellessa toiselle puolelle lampea. Hassua, kun en osannut päättää, oliko ensivaikutelmani hänestä positiivinen vai ei. Hymähdin matalasti ja mietteliäänä itsekseni, kun lähdin kävelemään reippaasti rantaviivaa pitkin kamppeitaan keräävän luistelijan luo.
Miehen marttyyrin huokaus sai vereni kuohahtamaan taas hieman ja tummat kulmani painuivat paheksuen alaspäin. Marssin melkein Noelin edellä, vaikka hänen oli tarkoitus näyttää tietä, mutta en mahtanut luonnolliselle nopeudelleni mitään.
"Vaikutat niin iloiselta", totesin kuivasti, silti tunnusomaisen ankaraan äänensävyyn. Heitin ruskeahiuksiseen mieheen selvästi nuhtelevan katseen. "Älä viitsi huokailla ikään kuin tekisit suurenkin uhrauksen. Avuntarjous oli täysin oma valintasi."

Ludovic//
Kohotin kulmiani kevyesti Marinan ärähdykselle ja pysähdyin hetkeksi katsomaan pohdiskelevasti hänen niskaansa. Äänensävy oli varoitusmerkki, että aiheesta jatkaminen olisi hyödytöntä ja riitaisaa, joten mitään kyselemättä jatkoin työskentelyä selän ruhjeiden parissa.
Hiljaisuus ehti hädin tuskin asettautua, kun Marina jatkoi yllätyksellistä käytöstään ja otti puheeksi äitinsä. Hetken vaikutin kuin en olisi edes kuunnellut, puntaroin vain hiljaa kysymyksiä ja tunnustelin, mihin tilanne johtaisi. Lopulta äännähdin myöntävästi.
"Kyllä, kerroit äidistäsi. Ääneni ollessa rauhallinen ja hiljainen, oli sen tumma väri lähes tyynnyttävä. "Mutta mainitsit kyllä parilla sanalla myös isäsi. Kutsuit häntä pyhimykseksi, kun ensimmäisen kerran tapasimme."
Toteava ääneni oli vaikeasti tulkittava, mutta se ei tuominnut tai udellut.

// ... muistaakseni siis Marina mainitsi isänsä ohimennen noin edellisessä pelissä, toivottavasti pitää paikkansa enkä kuvittele omiani :'D //

Nimi: Harley

23.03.2017 23:26
Bertrand//
Ehdin nuolaista ennen kuin tipahtaa; jo heränneen itsetyytyväisyyteni yliviivasi naisen voitonriemuisuus. En tavallisesti pannut pahakseni naista, joka vapaaehtoisesti tulee näinkin lähelle, mutta kyseinen nainen myös sai minut epäluuloiseksi. Ristiriidassa päädyin tuijottamaan naisen silmiin väkinäisen makeilevasti hymyillen.
Lanassa Kozlov, nimi oli satavarmasti tuttu. Virnuilematta, kalpeana ja epäluuloisena silmäilin naisen kasvoja lähietäisyydeltä, kunnes palaset viimein loksahtivat kohdilleen ja tajusin, kuka pitkähiuksinen oli, eikä suureksi helpotukseksi hänellä pitäisi olla kanaa kynimättä kanssani.
Leveä, liioitellun ilahtunut hymy komeili hetkessä kasvoillani.
"Lanassa! Ma chérie!" henkäisin innostuneena, kuten onnellisella jälleentapaamisella pitää, ja avasin käteni kuin aikeissa kaapata hänet syleilyyn. "En ollut tuntea! Siitä on niin kauan aikaa!"

Nimi: Sonya

23.03.2017 23:23
Noel//
Ambrosen ilahtumisen olisi kai pitänyt saada minutkin hyvälle tuulelle, mutta lähinnä katsoin uutta tuttavuuttani entistäkin epäluuloisempana, kulmat edelleen tympääntyneesti kurtussa. Nyökkäsin jäykästi ja käännyin kannoillani, liukuen sulavasti jäätä pitkin toisella puolella lampea odottavia varusteitani kohti.
Perillä jään reunalla aloin avata luistimieni nauhoja tottunein ottein ja hetkeä myöhemmin asettelin ne huolellisesti vanhaan treenikassiin. Vedin kengät jalkaani ja suoristauduin kääntäen katseeni Ambrosen puoleen. Tästä ei voisi koitua kuin harmia, siitä olin aivan varma..
"Tätä tietä", sanoin suorastaan huokaisten ja heilautin luistinkassin olalleni, lähtien sitten talsimaan liukasta polkua pitkin.

Marina//
"En todellakaan", vastasin välittömästi, kuulostaen jopa vihaiselta. Annoin hiljaisuuden laskeutua yllemme ja toivoin, että asia olisi sillä selvä, eikä sitä tarvitsisi enää ottaa puheeksi.
Pysähdyin kuitenkin hetkeksi miettimään sitä faktaa, että olin tuntenut Ludon jo yli vuoden. Ihme kyllä tästä erämaan katkeroituneesta erakosta oli kuoriutunut ryhmän selkäranka, sydän ja aivot - uskalsin ottaa itselleni aika suuren osuuden noista kaikista, mutta silti, Ludo kannatteli tätä ryhmää monin tavoin enemmän kuin minä.
Ja silti hän ei edes tiedä, mistä tulen - ei kunnolla - eikä sitä kautta todella ymmärrä, miksi johdan tätä ryhmää näin suurella intohimolla. Ymmärränköhän itsekään?
"Olen tainnut kertoa, että äitini oli metsästäjä, eikö vain? Mutten ole tainnut mainita isääni sanallakaan", sanat karkasivat suustani ennen kuin olin päässyt mielessäni ratkaisuun siitä, kertoisinko vaiko en. Ehkä voisin kertoa jotain, luottamuksen osoituksena.
Kuitenkin jo pelkkä 'äiti' sanan mainitseminen sai käsittämättömän tuskan ja raivon sekoituksen puristamaan rintakehääni kasaan. En ole varma, pystyisinkö tähän, enkä myöskään tarvitsisiko minun.
Mutta jos asiaa ihan todella yrittäisi rationaalisesti ajatella, niin mitä minä tässä voisin menettää? Kukaan tässä maailmassa ei voi minua tiedoillaan ainakaan nujertaa, se oli varmaa.

Nimi: Frosty

23.03.2017 23:05
Netopýr//
Silmäni kapenivat viiruiksi ukon hymyn valahtaessa yhtäkkiä pois kasvoilta, mutta palatessa samoin tein takaisin. Hän salasi jotain, se nyt oli selvää, mutta mitä? Oikein...
"...hassu", myöntelin matalalla, lähes sihisevällä äänellä.
Nojauduin aavistuksen lähemmäs miestä ja teki mieleni irvistää, kun tunsin jokseenkin karmean hengityksen lemun (?). Tuijotin tiiviisti toisen erivärisiin silmiin ja kelasin muistiani yli sadan vuoden taakse ja yritin löytää muistikuvaa työnantajastani. Kun löysin sellaisen, aloin verrata tätä miestä siihen Bertrand Loyaliin, jolle olin aiemmin työskennellyt. Voitonriemuinen virne levisi kasvoilleni.
"Kiitoksia kohteliaisuudesta, hyvä herra", kehräsin matalalla äänellä, nojautuen vielä aavistuksen lähemmäs. Hetken harkinta, sitten päätös. Sanokaahan...
"...kuulostaako nimi Lanassa Kozlov tutulta, mosieur Loyal?"

Nimi: Harley

23.03.2017 22:40
Bertrand//
Mairitteleva hymy putosi kasvoiltani äkkiä kuin nainen olisi läimäissyt minua, mutta taioin sen yhtä nopeasti takaisin, nyt kuitenkin selvästi kireänä ja kärsimättömänä.
"Niinkö? Sepä hassu sattuma", sirkutin pingoittuneesti hampaideni välistä.
Päässäni raksutti ankarasti, kun kaivelin muistiani ja mietin, kuka armaista sirkuslaisista edessäni seisova nainen voisi olla. Nimi Netopurr Pessimistnyj, tai mikä olikaan, ei sanonut minulle yhtään mitään. Olisi joka tapauksessa viisaampaa jatkaa autuaan tietämättömän esittämistä, koska naisella kenties saattaisi olla menneisyyden kaunoja kantamuksenaan. Nostin siis harottavat kulmani sekä tekohymyni liioiteltuun hämmennykseen.
"Kyllä mademoiselle varmasti erehtyy", puhuttelin naista äänensävyyn, jota paljon öljyisemmäksi ja kosiskelevammaksi ei pääse, "sillä en olisi mitenkään, mitenkään voinut unohtaa kaltaistanne kaunotarta."

Saoul//
Kävellessäni kotia kohti Avalan kanssa mieleni yritti työstää tilannetta, jonka unenomaisuus sai minut hämilleni ja tuntemaan itseni vähän epätodelliseksi. En olisi koskaan arvannut, että matkalla veljeni hautapaikalle tarjoudun antamaan väliaikaisen asumuksen ventovieraalle, mutta toisaalta, eikö minulle ollut tapahtunut oudompiakin asioita? Höpsähtänyt hymy häilyi kasvoillani.
Poissaolevana tajusin hieman jäljessä, että Avalan vieressäni muuttui osittain haikalaksi. Inahdin tukahtuneesti ja astuin säikähtäneesti kauemmas, katuen vaistonvaraista reaktiota välittömästi.
"Öö - kaikki hyvin?" kysyin ja sanat puuroutuivat puherytmin nopeudesta. "Minulla ainakin on, siis tarkoitan, että yllätyin vain vähäsen. Ei sen kummempaa!"
Naureskelin hermostuksesta kimeällä äänellä ja väänsin hymyä.
"No joo, jatketaan matkaa, eikö?" virkoin ja lähdin kävelemään mahdollisimman rennosti eteenpäin. Rukoilin mielessäni arkisen juttelun lientävän kiusallisuuteni.
"Voin näyttää sinulle paikkoja saarella myöhemmin. Minulla on kyllä huono suuntavaisto, joten en ole hyvä valinta oppaaksi. Karttaakaan minulla ei ole, niin kuin aiemmin sanoin. Niitä ei ole varmaan piirretty paljoa tästä paikasta, ainakaan kunnollisia, luulisin? Ja tietty minun pitää esitellä sinut ystävilleni - jos siis haluat, ei ole tietenkään mikään pakko. Mutta kyllä he varmasti pitäisivät sinusta!"

Nimi: Frosty

22.03.2017 21:34
Marie//
Toisen naisen käytöksen muuttuessa tuosta noin vain paljon ystävällisemmäksi kärttyisä ilmeeni vakahti kertalaakista pois hämmästyksen tilalta. Sen jälkeen tuli pienoinen hymy.
"Hmh, kuitenkin sanot noin vain koska et kehtaa myöntää että olisit kysynyt", hymähdin. En pilkallisesti, vaan enemmänkin ystävälliseen sävyyn.
"Niinhän ne", naurahdin. Castor näkyi kurkkivan lumihangesta kauempana, muttei uskaltanut tulla lähemmäs. Solar sirkutti sille jotain siihen suuntaan että hyvä päivä Castor, älä ole noin arka, voit aina paeta jos vaara uhkaa. Minä puolestani tarkkailin tämän, öh, Tappajan käytöstä. Olihan se kieltämättä epäilyttävää, kun ensin ollaan käymässä kurkkuun kiinni ja seuraavassa hetkessä ollaankin jo ystävällisiä. Hehkuni sävy väreili jossain tumman oranssin ja tumman keltaisen välimaastossa.
"No jaa, eihän sitä opittua käytösmallia niin vain muutetakkaan", mutisin puolittain itsekseni.
"Noh...oletko saanut täälläpäin saalista?" kysäisin. "Itse en ole saanut yhtään mitään."

Nimi: Amé

22.03.2017 20:58
Giata//
"En mä kyllä ajatellut kysyä", naurahdin.
Katselin arvioiden kynsiänii, ja hymähdin hiukan.
"Ja kiitosta vaan Meow. Enpä näille raidoille itse mitään voi", sanoin.
Hymyilin ensimmäistä kertaa ystävällisesti.
"Coolit noi sun frendit. Siis revontulet", korjasin ja katsoin arvioiden hohtavia(?) olentoja.
Enpä ollut ennen revontuliin törmännyt että kokemushan sekin.
"En mä normaalisti oo tällänen... Mutta turha sitä on enää muuttaa", mutisin.

Nimi: Frosty

22.03.2017 20:51
Marie//
Kasvoilleni levahti kummallinen hymyn ja irveen välimuoto.
"Selvä. Jos sinä kerran olet Tappaja niin...hmm...minä olen sitten Meow. Kompromissi. Meow on vanha lempinimeni", latelin sen enempää miettimättä. Toisen kynsien painuessa ihooni puraisin poskeani välttääkseni vinkaisun.
"Selvästikin..." jupisin ja vilkaisin kättäni, jossa näkyivät selkeät kynnenjäljet ja niissä pieniä veripisaroita.
"Mitä haet tuollaisella käytöksellä? Huomiota? Kivat hiukset, muuten."
Loin naiseen ärsyyntyneen katseen alta kulmain. Saisi olla varma että jollei hän kutsuisi minua Meow'ksi, en minäkään kutsuisi häntä Tapppajaksi.
~Kaikki okei?~ Solar kysyi.
Hätkähdiknj a käänsin päätäni, jolloin huomasin ketunkasvoisen olennon leijuvan aivan pääni vieressä.
~Tuo urpo yrittää ryppyillä~, vinguin vastauksen. ~Minne Castor meni?~
~Lumihangessa.~
~Aivan.~
Käänsin meripihkaisen katseeni takaisin naiseen.
"Koska kuitenkin kysyt, miin kerron jo valmiiksi että tuo tuossa on revontuli", ilmoitin kuin se olisi maailman luonnollisin asia.

Nimi: Amé

22.03.2017 17:20
Giata//
"Tappaja sinulle", naurahdin.
Tartuin käteen ja puristin sitä niin että kynteni painuivat tämän ihoon.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus", sanoin kettuillen.
Vetäydyin taaksepäin, ja virnistin.

Nimi: Frosty

22.03.2017 16:56
Marie//
Kieltämättä hämmennyin, kun toinen ei tuntunut ottautuvan tietoon siitä että olin kuollut, millään tapaa. Se kuitenkin peittyi äreyden alle.
"Vai et muka ole kannibaali? Ihmisiä, tai no, muodonmuuttajiahan tässä kumpikin ilmeisesti ollaan!" sähähdin. "Kyllä se kannibalismiksi luetaan."
Kysymys sai minut kallistamaan päätäni, edelleenkin äreä ilme kasvoillani.
"Hyvä, miten niin? Tämä ei ole fantasiakirja, jollet ole huomannut", murisin.
Tunsin yhtäkkiä suurta tarvetta käydä tuon ylimielisen naikkosen kimppuun, vaikken edes ollut eläinhahmossani. Ilmeisesti olin muutenkin muuttumassa brutaaliksi.
"Ellen ihan väärässä ole niin sinä kuulut niihin "pahiksiin", joita fantasiakirjoissa yleensä esiintyy", murisin. "Kuulehan, mitäpä jos esittäytyisimme ennen kuin jatkamme tätä ilmeisen sivistynyttä keskustelua?"
Otin pari askelta lähemmäs naista ja ojensin käteni.
"Marie Løve", kerroin nimeni, ääneni taustala murinaa. "Entä sinä?"

Nimi: Amé

22.03.2017 16:19
Giata//
"En ole kannibaali nainen hyvä", naurahdin.
Astuin vielä askeleen eteenpäin ja nuolaisin huuliani.
"Saanen tiedustella oletko niin sanotusti pahan puolella vai hyvis? Ilmainen ateria kyllä kelpaa", sanoin.
En oikeastaan ollut ennen tuntenut sellaista himoa saalistaa...

Nimi: Frosty

22.03.2017 15:38
Marie//
"Älä sano minua pikkuneidiksi", murisin. Olihan se totta että olin lyhyt mutta ei siitä tarvinnut alkaa kuittailemaan. Toisen seuraavan lauseen kohtalla kasvoilleni levisi pilkallinen hymy.
"Kannibaaliko olet? Ei sinun kannata minua tappaa, minä olen jo kuollut."
~Kuka tuo nyt sitten on?~ Solar vinkui.
~En tiedä~, vastasin sille. Valonauhat loimusivat parin metrin päässä.
Tuijotin itseäni pidempää naista tiukasti silmiin ja murisin hänen talsiessaan lähemmäs. Jos tuo naikkonen yrittäisi hyökätä, pääsisin helposti karkuun eikä hän kykenisi satuttamaan revontulia.
"Pysy vain kauempana", sähisin.

Nimi: Amé

22.03.2017 15:27
Giata//
Katsoin naista arvioiden. Veikkaisinpa että minua vanhempi nainen oli myös joku muodonmuuttaja, äskeisen tapahtuman perusteella. Astelin lähemmäs, katsoen tätä viekkaasti.
"Voi kuule pikkuneiti", nauroin ja paljastin pitkät kynteni.
Sähähdin hiukan ja nostin hiukan ylähuultani, niin että veitsenterävät kulmahampaani paljastuivat.
"Sano miksi en tappaisi sinua. Olet ihan sopivan lihaisa että eläisin sinun lihasi avulla aikas kauan", naurahdin kun astelin yhä vain lähemmäs, pitäen kuitenkin sopivan välimatkan.
Hetken aikaa kasvoillani oli saalistajan ilme, mutta annoin sen tilalle tulla ainoastaan halveksuvan.

Nimi: Frosty

22.03.2017 10:56
Marie//
Hiiviskelin ympäriinsä, Solar ja Castor kauempana liihotellen. En haistanut muuta kuin hyvin väljähtyneen jäniksen. Eikö täällä muka ollut yhtään mitään? Äkkiä kummalinen haju lennähti kuonooni ja nuuhkin ilmaa hämmentyneenä. Mikä se oli?
Joku ulvaisi pensaikossa ja loikkasi kohti. Ärähdin säikähtäneenä ja hyppäsin kauemmas. Puskasta pölähtänyt gebardi (Giata) muuttui yhtäkkiä ihmiseksi, halveksuvan näköiseksi naiseksi joka käppäili eteenpäin. Ärähdin uudestaan ja huiskin häntääni kiukkuisena, niskakarvat pörrössä. Otin itsekin ihmishahmon ja loin itseäni pidempään naiseen ärtyneen katseen.
"Mitä ihmettä sinä oikein ajattelit, käydä kimppuuni vai?" sähähdin.

//Giata? ^^

Nimi: Amé

22.03.2017 08:05
Avala//
Nyökkäsin ja hymyilin pojalle. Harvoin oikeastaan painuin oman kuoreni sisälle, mutta nyt ajatukset menneisyydestäni tuntuivat painavan. Tartuin hennosti kaulassani olevaan koruun, ja pyörittelin sitä sormissani, ajatellen samalla isää. Ensimmäistä kertaa oikeasti ikävöin häntä. Ja se saattoi johtua siitä että en ollut jutellut kenellekään vähään aikaan. Viimeisin henkilö ennen Sauolia oli ollut isä. Hetken aikaa minusta tuntui samalta kuin muuttuessani haiksi. Säikähdin enemmän kuin paljon kun käteni muuttuivat eviksi, ja hampaani kaksinkertaistuivat. Onnistuin onneksi lopettamaan prosessin, sillä ei olisi yhtään outoa jos muuttuisin yhtäkkiä megalodonin kokoiseksi valkohaiksi.

Giata//
Hiivin eteenpäin pusikoissa. Ilmeeni oli saalistajan, sillä nyt olin päättänyt sen, että saisin saalista. Olisi pakko, muuten varmasti kuolisin nälkään. Muutuin äkkiä leopardiksi, kuullessani askeleen. Ja ehkä toisen. Ulvaisin hiukan, ja loikkasin eteenpäin. Mieleni teki vain rynnätä leopardina eteenpäin, mutta pelkäsin sitä että tappaisin vahingossa jonkun hiukan isomman pomon ja joutuisin ongelmiin. Joten muutuin ihmiseksi ja astelin eteenpäin halveksuva ilme kasvoillani.

Nimi: Frosty

22.03.2017 03:23
Netopýr//
Yritin huomaamattomasti pyyhkiä kämmenselkäänni takinliepeeseen selän takana. Niin tietysti, ranskalaiset eivät tunne käsitettä 'kättely'. Voi pahus.
Miehen kertoessa nimensä jonkin sortin kello alkoi soida päässäni. Ehkä minun kumminkin pitäisi tuntea hänet.
"Hmh, hassu sattuma", lausahdin. Siellä Ranskassa...
"...työnantajallani oli ainakin samantyylinen nimi kuin teillä, ellei sama."
Nostin kädet uudestaan puuskaan ja tuijotin epäsiistiä ukkoa jokseenkin tiiviisti. Tietysti saatan...
"...olla väärässäkin. Siitä on pitkä aika ja se sirkuksen johtaja oli muistaakseni normaali kuolevainen."
Jokin pieni ääni takaraivon puolella hoki hiljaa että tämä oli hullua, ei pitäisi olla turhan avoin, ei todellakaan, tuollaisen ihmisen seurassa. Päätin kerrankin olla kuuntelematta sitä turhan tarkasti tällä kertaa.
"Suokaa anteeksi, en näemmä osaa päästää tästäkään asiasta irti", pahoittelin sitten. "En yritä olla töykeä, utelamias vain."

Nimi: Harley

21.03.2017 23:14
Bertrand//
Kun nainen hellitti kuulustelujen kanssa, jännittyneisyyteni hälveni ja naureskelin hänelle railakkaasti, huitoen ilmaa kädellä sen merkiksi, että kömmähdys ja pahoiteltu hienostumattomuus oli annettu anteeksi.
"Enchanté", ilmaisin tutustumisen iloa, kumarsin entistä syvemmin ja nappasin naisen käden suudellakseni hänen kämmenselkäänsä. Virnistin hänelle alakulmasta itsetyytyväisenä, mutta salaa harmistuin, kun sormissa ei killunut jalokivikoristeisia renkaita varastettavaksi. "Bertrand Loyal, nöyrin palvelijanne."

Saoul//
"Hienoa", totesin välittömästi vähän liian kovaan ääneen, kun sinihiuksinen tyttö otti ehdotuksen myönteisesti vastaan. Rapsutin takaraivoani ja väläytin Avalalle nolon, irvistykseen kallistuvan virneen, naurahtaen jäykästi kommentille rauhoittumisesta.
"Lähdetäänkö sitten?" kyselin nopeaa, otin jo askeleen eteenpäin ja toivoin, että punastukseni jäisi toiselta huomaamatta. "Olin itse asiassa matkalla, öö, erääseen paikkaan. Mutta voin käydä siellä myöhemmin itsekseni - enkä tarkoita, etten haluaisi olla seurassasi! Yritän sanoa, että mennään vain suoraan minulle, niin pääset asettumaan taloksi ja niin edelleen. Sopiiko?"

Xifeng//
Odottamattomuudessaan herrani käytös oli lähes yhtä kiehtovaa kuin se oli arveluttavaa. Otin harkitun ja hyvin hitaan askeleen sivulle, ikään kuin aikeissa lähteä kiertämään kehää, enkä irrottanut katsettani tulenhengestä. Levollisilla, vähäpuheisilla kasvoillani oli hillittyä epäilystä ja mietteliäisyyttä.
"Jos te toivotte niin", vastasin, nyökäten nyt kumartamisen sijaan.

Ludovic//
En antanut työni keskeytyä tai edes hidastua, vaikka kävin ehkä hieman helläkätisemmäksi Marinan sävähdyksen jälkeen. Olin ilmeisesti tahattomasti tullut osuneeksi arkaan paikkaan, minkä olisi pitänyt yllättää, koska ryhmäni johtaja vaikutti henkilöltä, jolla ei ole pehmeää puolta. Minä kuitenkin ajattelin tällaisen olevan vain ihmisluontoon kuuluva välttämätön paha, enkä ollut ihmeissäni, korkeintaan mietteliäs.
"Et varmaan välitä puhua siitä", sanoin verkkaisesti, ennemmin totesin kuin kysyin, mutta ääni jäi roikkumaan ilmaan ehdotuksen lailla. Utelemiseen en ryhtyisi, mutta jos Marina haluaisi kertoa arpien tarinan, en pistäisi vastaan.

Ambrose//
Heilautin raskaan rinkan selkääni tottuneesti, mutta jouduin tuohtumuksessani taistelemaan lantiovyön kiinnittämisen kanssa hetken. Käännyin kannoillani takaisin Noelin puoleen, kun hän lausui ilmoille odottamattoman tarjouksen. Ohikiitävän hetken kurtistin kulmiani epäileväisesti, mutta saman tien kasvoni rentoutuivat ja niillä näkyi voitonriemuista tyytyväisyyttä, kun olin saanut uuden tuttavuuden kääntämään päänsä. Katsoin Noelia nyt positiivisemmasta näkökulmasta.
"Kyllä, se ilahduttaa minua paljon", vakuutin rehellisesti, kävelin kiven luota takaisin lammen jäälle ja suupieliini kaartui pikku hetkeksi hymynpoikanen. "Menemmekö?"

Gryselda//
Raahasin Adrianin perässäni tupaten täyden tavernan lävitse, ohi juomalauluja veisaavien kaverusten ja puuteroidun ikäneidon, joka vinkkasi silmää ohikulkijoille. Päästin irti vasta, kun työnsin pienen puuoven nojaamalla auki ja livahdin takapihalle.
Tavernan ristikkoikkunoista pääsi valoa pimeälle, lumiselle pihamaalle, ja pakkasilma ulkona oli hurmaavan raikas tunkkaiseen sisätilaan verrattuna. Hengitin todella syvään ennen kuin käännyin kaverini puoleen ja ristin käsivarret tomerasti.
"Pakomme edistyy", tokaisin vinosti hymyillen.

Nimi: Sebarus

21.03.2017 18:58
Khamenrah//
En osannut vastata hänelle, joten päästin hänet menemään mitään sanomatta. Katsoin vain, hieman haikeasti, hänen peräänsä hohtavan oransseilla silmilläni kun hän poistui aukiolta. Osa minusta tahtoi juosta hänen peräänsä ja syleillä häntä, mutta kuuntelin järjen ääntä, en ollut niin varma järjestä tosin. Hetken seisoin siellä, paikoillani, kunnes Mickaita ei enää näkynyt(?). Sitten nappasin yhden tarjolla olevista väkevistä, kittasin sen kurkkuuni ja lähdin suuntaamaan takaisin kohti kotiluolaani.

Chor//
Kuolemansuo jostakin syystä kuulosti hyvin houkuttelevalta. Aloin miettimään, millaisia saaliseläimiä täällä saattaisi ollakkaan.
"Mikä siitä tekee niin vaarallisen?" kysyin ja silmiini levisi vihreä vivahde mielenkiinnosta.

©2017 Blackrose ☆ - suntuubi.com